Fusine-järvi ja Peričnikin vesiputous

Fusine-järvi ja Peričnikin vesiputous

Slovenian-matkamme jatkuu Mangartin solasta takaisin alemmille korkeuksille. Olimme jo kurkistelleet solasta Italian puolelle Fusine-järville, jotka ovat seuraavat kohteemme isäntämme Bostjanin neuvomalla maisemareitillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Italian Fusine-järvet näkyvät Mangartin solasta Slovenian puolelta

Ajamme solasta takaisin tielle 203, mutta käännymmekin kohti Italiaa ja Tarvisiota. Ohitamme Tarvision tienhaaran ja jatkamme itään kohti Slovenian rajaa, sillä tällä matkalla ja säällä luontokohteet kutsuvat.

Ennen rajaa saavumme Fusine in Valromanaan ja käännymme Via dei Laghille kohti järviä. Jäätikön muovaamia Fusine-järviä on kaksi: Lago Inferiore Di Fusine ja Lago Superiore Di Fusine. Ensimmäisenä saavutamme Lago Inferioren, mutta kaunis arkipäivä on ajanut ihmiset retkeilemään, joten tien varret ovat täynnä autoja. Jatkamme matkaa kohti Lago Superiorea.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Häikäisevän vihreän Fusine-järven rannalla on iso parkkipaikka, valtava piknik-alue ja pieni kahvila. Aloitamme kahvilasta ja tilaamme paninit pikkulounaaksi. Tosin ei siitä ihan pikkulounas tullut vaan paninit osoittautuvat muhkeiksi ja täyttäviksi. Sisällä on valtaisa lohkare makoisaa Alppien juustoa. Istumme ulkona auringossa ja nautimme valosta ja lämmöstä.

sdr
Muhkea panini
cof
Auringon alla näkyy Mangartin sola, josta kurkistelimme aamupäivällä alas Italiaan

Kävelemme järven rantaan ja jäämme seuraamaan saksankielisen schlagerin videokuvauksia. Ohjaaja siirtelee laulajatarta parhaiden maisemien eteen ja taas alkaa imelä schlager raikua. Laulaja aukoo suutaan, yrittää eläytyä tunnelmaan ja näyttää kauniilta. Sää on upea ja maisemat samoin. Musiikista voi olla monta mieltä. Jos saisin valita oman elämäni soundtrackin, en ehkä valitsisi listalle ensimmäisenä saksalaista schlageria.

cof
Schlager-tähti loistaa Italian auringossa

cof

Kävelemme hetken järven metsäistä rantapolkua pitkin ja ihailemme kirkkaan vihreää järveä ja sen yllä hehkuvia punaiseksi kuivuneita lehtiä. Täällä kuuluisi asiaan kävellä patikkapolku järveltä toiselle, mutta me olemme kiireisiä kuin aasialaisturistit ja ahnehdimme maisemia maisemien perään.

sdr

cof

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraavaksi palaamme Sloveniaan. Heti rajan jälkeen olisi maisemalistallamme Planican kaunis laakso, mutta ohitamme sen, sillä meidän on ehdittävä Ljubljanaan illaksi.

Ajamme Kranjska Goran kylän kautta jo toistamiseen tällä matkalla ja jatkamme Mojstranaan, josta käännymme jälleen kerran kohti Triglavin kansallispuistoa, tällä kertaa pohjoisesta. Parkkeeraamme Triglavska cestan varteen Koča pri Peričnikun vuoristomajan viereen.

Tien toisella puolen virtaa pieni joki vuolaana ja solisee mennessään. Sen reunat ja pohja ovat vaaleaa dolomiittia, mikä antaa häikäisevän kirkkaaseen veteen vaalean vihertävän sävyn.

sdr

Tien toisella puolen häämöttää Peričnikin vesiputous. Lähdemme kiipeämään ylös jyrkkää rinnettä. Onneksi polun reunaan on rakennettu puiset kaiteet, joista saamme vetoapua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

cof

Kaunis putous roiskuttaa vettä ympärilleen ja sumuttaa meidät kosteiksi. Lähdemme kävelemään putouksen taakse. Pääsin keväällä ensimmäistä kertaa elämässäni kiertämään vesiputouksen taakse. Islannin Seljalandfoss oli hieno elämys ja olen todella iloinen, että tällä kertaa lapseni ovat mukana ja he saavat myös nähdä ja kokea tämän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päivä oli täynnä hienoja luontoelämyksiä ja upeita maisemia. Illan päätteeksi istumme autossa Ljubljanan ruuhkassa ja mietin, että olisiko sittenkin pitänyt jäädä vuorille.

 

Tämä matka tehtiin lokakuun puolessa välissä.

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa

Mainokset

Oi maani Suomi

Oi maani Suomi

Itsenäisyyspäivän inspiroimana ajattelin listata kymmenen itselleni merkityksellistä paikkaa Suomessa. Nämä eivät ole arvojärjestyksessä vaan enemmänkin aikajärjestyksessä:

1. Helsinki

Täällä synnyin, täällä asun. Kasvoin aikuiseksi ja kävin kouluni muualla, mutta tämä on nyt minun ja perheeni koti. Tänne olen juurtunut.

cof

Helsinki on kaunis, luova ja hauska, toisinaan pimeä ja loskainen, mutta luonto ja meri ovat aina lähellä.

pitkospuut
Kuva Vanhankaupunginlahdelta

2.Sotkamo

Olin vasta puolivuotias, kun lähdimme isän työn perässä Sotkamoon. Oleskelu oli äidilleni ja meille lapsille vain puolisen vuotta, mutta perheessäni on kerrottu tarinoita erityisesti Hiukan uimarannasta ja pompannapista.

Toissakesänä lähdimme autolla Lappiin ja matkan varrella koukkasimme katsomaan tätä legendaarista uimarantaa.

Hiukka7

3. Jyväskylä

Palasimme Sotkamosta Helsinkiin, mutta sieltä muutimme pian Jyväskylään. Täältä ovat ensimmäiset muistoni. Jyväskylässä on ilmeisesti merkillinen mikroilmasto, sillä muistikuvieni mukaan oli aina kesä ja istuimme jatkuvasti läheisellä ”valtavalla” uimarannalla. Toissakesän reissulla kävimme katsastamassa myös tämän uimarannan. Ei se niin valtava ollut, mutta pienen lapsen mielessäni se taisi olla koko maailma.

lohikoski

4. Hämeenlinna

Jyväskylästä muutimme Hämeenlinnaan, jossa aloitin kouluni. Sinne asetuimme ja siellä asuu isäni edelleen. Kaupunki on kauniilla paikalla ja olen usein suunnitellut mielessäni vanhasta kotikaupungistani houkuttelevaa matkailukohdetta. Minusta Vanajaveden hienot rannat ansaitsisivat enemmän huomiota. Ehkä kirjoitan näistä ajatuksista vielä joskus.

cof

Kouluaikoinani halusin vain pois, maailmalle. Päätin nuoruuden kapinassani, etten enää koskaan asu suomalaisessa pikkukaupungissa. Vaan kuinkas sitten kävikään.

cof

5. Turku

Sain kunnian viettää entisessä pääkaupungissamme yhden syksyn. Lähdin hieman epäillen matkaan, sillä turkulaisia pidetään tylyinä ulkopaikkakuntalaisille. Mitä sainkaan: tutustuin upeisiin ihmisiin, asuin viehättävässä vanhassa asemapäällikön talossa Kupittaalla ja nautin Aurajoen rannan kauneudesta. Varsinkin joulun alla vanha kaupunki oli todella tunnelmallinen.

Olen kadottanut Aurajoki-kuvani, mutta en unohda sitä näkymää syksyn väreissä.

6. Mikkeli

Ei koskaan pidä sanoa ei koskaan. Päädyin sittenkin asumaan suomalaiseen pikkukaupunkiin. Muutin Mikkeliin mielenkiintoisen työn vuoksi ja lähdin jälleen kerran matkaan ajatukset ennakkoluulojen värittäminä. Kuvittelin kestäväni ehkä vuoden, mutta sainkin parhaat työkaverit, mukavat paikalliset ja helpon arjen. Viihdyin kolme vuotta ja palasin vielä toiselle kierrokselle yli vuodeksi. Juurtua en silti osannut, mutta sain valtavasti hienoja ja hauskoja muistoja.

naishahmo

Astuvansalmen kalliomaalaukset oli yksi suosikkiretkikohteistani Mikkelin seudulla.

7. Mökki

En voi kehua olevani mökki-ihminen, olen siihen liian mukavuudenhaluinen, mutta tämä on niin tärkeä osa suomalaista elämää ja lapsuuttani. Täällä minä opin ja toinen lapsistani oppi uimaan.

Muistelen tätä hetkeä: Istun laiturilla, katson tyyntä järveä ja tiirailen lintuja. Lokit huutavat.

cof

Nostan tähän vielä kuvan siskoni mökiltä, sillä tämä päivä oli koko epävakaan viime kesän kohokohta. Oli kesän lämpimin päivä, ei satanut ja vesi oli yli 20 astetta. Juhlistimme päivää kuohuvalla ja lohitahnalla päällystetyillä Väinämöisen palttoonnapeilla. Nämä ovat niitä Suomen kesän parhaita hetkiä.

cof

sdr
Iltakin oli kaunis

8. Salla

Toissakesän automatkalla pääsin viimein vierailemaan kummitätini luona Sallassa. Yli 15 vuotta sitten kummitätini sai tarpeekseen Espoosta ja muutti Sallan korpeen miehensä kanssa. Pääsin kuulemaan tädin tarinoita pitkästä aikaa ja pian pääsen uudestaan, sillä kiitos Black Fridayn, minulla on nyt varattuna erittäin halvat lentoliput Kuusamoon tammikuulle. Salla odottaa taas. Tällä kertaa pääsen kokemaan kaamoksen ja kylmyyden.

patsaat
Taidetta kummitädin pihalla
heijastukset Oulangalla
Kuva Oulangan kansallispuistosta

9. Kilpisjärvi

Kilpisjärvi oli äidilleni tärkeä paikka. Täällä hän kävi hiihtämässä keväisin. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että hän sai kauan sitten houkuteltua mukaansa erään vastahakoisen abiturientin. Se viikko oli upea kokemus. Lähdin mukaan toisenkin kerran. Viime kesänä pääsin Kilpisjärvelle ensimmäistä kertaa kesällä ja kiipesin Saanalle. Tirautin siellä huipulla itkut äidin muistolle. Upea paikka ja nämä ovat ehdottomasti minulle tärkeimpiä maisemia kotimaassa.

cof

sdr
Näkymä Saanalta

10. Metsät, järvet, meri, joet, kalliot, rannat, tunturit, vaarat ja mäet

Unohtuiko joku? Kymmenen on hyvä tasaluku, joten mietin pitkään, että ottaisinko tähän vielä mukaan Savonlinnan, joka on mielestäni upealla paikalla, josta jo lapsena kuulemma sanoin, että: ”Savonlinna on ihana kaupunki” ja jonka oopperajuhlat ovat hieno elämys, jota kelpaa näyttää ulkomaalaisillekin vieraille. Vai ottaisinko Tampereen, jossa on aina kiva käydä?

Päädyin kuitenkin Suomen luontoon, jossa on minulle vielä paljon nähtävää ja tutkittavaa. Kaunis ja puhdas Suomi. Onnitteluni satavuotiaalle!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

WP_20160709_16_13_49_Pro

pikkula

metsä

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa

 

Vuoden 2016 matkoja, retkiä ja hetkiä

Vuoden 2016 matkoja, retkiä ja hetkiä

Huomasin tässä lukevani toinen toistaan kiinnostavampia matkablogeja, joissa koostetaan viime vuoden reissuja. Miksipä en tekisi samaa, vieläkö kerran pääsisin niihin tunnelmiin?

Vuoden alussa kävin hakemassa inspiraatiota työhön ja vapaa-aikaan Mondon kirjoittajakoulutuksessa. Hämmästyin, kun valtavassa luentosalissa nousi kymmeniä ja kymmeniä käsiä, kun kysyttiin kiinnostusta matkablogin kirjoittamiseen. Minä en nostanut kättäni, sillä moinen ei ollut mielessäni. Koulutuksen jälkeen aloin kuitenkin klikkailla parhaiden matkablogien listaa läpi ja hämmästyin taas. Hienoja blogeja tuli vastaan useita. Ja ne kuvat! Matkakuume nousi välittömästi ja samalla tuli valtava tarve muistella kaikkia omia reissuja ja retkiä vuosien varrelta.

1 pien
Arkistoista löytyi jopa vanha tarina Länsi-Kiinasta

Aloitin blogin kirjoittamisen maaliskuussa, ajatuksenani ja toiveenani oli kokea kirjoittamisen iloa ja samalla käydä uudestaan läpi matkojen tunnelmia. Mietin, että helpottaisikohan se jatkuvaa matkakuumettani. No, niin ei todellakaan käynyt vaan matkakuume on noussut ihan uusiin sfääreihin. Muiden matkablogien seuraaminen ei sekään helpota tätä tautia.

Pääsiäisenä aloitimme reissuvuotemme ja matkasimme koko perhe Zürichiin. Kohde valikoitui sattumalta, menimme sinne, mihin saimme kohtuuhintaiset lentoliput sopivina päivinä. Näin meille usein käy, emme oikein osaa suunnitella mitään kovinkaan aikaisin. Vaikka olen Sveitsissä viettänyt paljonkin aikaa, en ollut koskaan pysähtynyt Zürichiin. Viihdyimme hyvin, kaupungissa riitti sopivasti tekemistä muutamaksi päiväksi lasten kanssa. Kallistahan Sveitsissä on, mutta kaikki toimii ja maisemat ovat kauniita.

WP_20160327_14_29_45_Pro__highres

Sveitsin matkaan sisältyi palanen nostalgiaa ja vanhojen ystävien tapaamista, kun kävimme päiväreissulla vanhassa kotikaupungissani Fribourgissa. Päivä oli aurinkoinen ja iloinen. Perheen nuorimmainen ihastui kovasti Fribourgin vanhaan kaupunkiin ja alkoi jo suunnitella uutta matkaa kaupunkiin. Minä puolestani aloin haikailla vuorille patikoimaan, mutta se jäi nyt toiseen kertaan ja toiseen vuodenaikaan.

Fribourg2

Kesäkuun alussa pyrähdin työmatkalla Hollannin Utrechtissa. Kaupunkiin tutustumiseen oli aikaa muutaman päivän aikana ehkä noin 15 minuuttia yhteensä, mutta jo siinä ajassa ehdin toivoa paluuta kaupunkiin. Muutenkin olen tänä vuonna miettinyt sitä, että yhä useammin haluaisin matkustaa hieman pienempiin tai vähemmän tunnettuihin kohteisiin. Suosituimmat turistikohteet kun ovat usein jo niin täyteen ahdettuja, eikä turistilaumoissa vaeltaminen houkuttele juurikaan. Toisaalta haluaisin vielä näyttää lapsilleni Colosseumin, Akropoliin, Kiinan muurin ja paljon muuta. Joskus on tehtävä valintoja.

Ehdin jo Instagramissa hehkuttaa ulkomaanmatkoja vuoden kohokohtina, mutta eipä sovi unohtaa Lapin reissuamme, joka oli monella tapaa merkityksellinen. Sain tavata kummitätini pitkästä aikaa ja tutustua häneen paremmin. Saimme seurata porojen touhuja tädin ikkunasta, patikoida Oulangan upeissa maisemissa ja pulikoida tyhjällä rannalla Sallan Kallunkijärvellä. Nyt kuumeilen Lapin suuntaan ja tila alkaa olla jo melko vakava.

heijastukset Oulangalla

Kesällä lähiretkeiltiin paljon lasten kanssa. Etelä-Suomessakin on monta hienoa paikkaa ja vielä paljon koettavaa tuleville vuosille. Helsingin Vallisaari, Porkkalan rantakalliot ja Askolan hiidenkirnut jäivät erityisesti mieleeni.

kalliolla

Syysloman majailimme Bordeaux’n lähellä Pujols-sur-Cironissa. Ihastuin erityisesti valtaviin hiekkarantoihin Biscarosse Plagessa ja Cap Ferret’ssä. Siellä katselin kaukaisuuteen, kuuntelin Atlantin kohinaa ja haaveilin rantavaelluksesta ja kaukaisista maista. Mikä siinä onkin, että sieluni lepää maisemissa, joissa voi nähdä kauas. Tältä matkalta on vielä muutama juttu kirjoittamatta. Tulossa on ainakin tarinaa viinitilalta Saint-Émilionista.

cof

Lokakuussa avasin viimein Instagram-tilini. Blogin myötä on jo muutenkin tullut suuri tarve ja into kehittyä valokuvaajana. Tähän yritän varata aikaa, olkoon se lupaukseni tälle vuodelle. Lupaan myös laulaa enemmän. Viime vuonna lupasin tanssia ja laulaa enemmän, mutta vain tanssiminen toteutui, joten yritän tänä vuonna myös muistaa laulaa. Harmillista, että lapseni ovat jo sen verran isoja, etteivät arvosta lauleskeluani, mutta ehkä lähden itsekseni metsään laulelemaan. Sitä harrastin nuorena enemmänkin. Lähdin siskon hevosella metsään ja lauloin. Hevosparka, sillä en ole mikään laululintu, mutta uskon laulun tekevän hyvää ihmiselle kuten tanssikin.

Marraskuussa toteutui yksi pitkäaikainen haaveeni ja pääsin monen vuoden tauon jälkeen vanhaan opiskelukaupunkiini Pekingiin. Hieman kyseenalaistin valintaani. Kun ensimmäistä kertaa lähes 12 vuoteen pääsee lomamatkalle aikuisseurassa, niin kuka valitsee saasteisen, ruuhkaisen ja marraskuussa vielä kylmänkin suurkaupungin? Yhtään en kuitenkaan kadu, viihdyin Pekingissä jälleen mainiosti.

cof

Sen jälkeen loppuvuosi menikin synkissä merkeissä. Lähipiirissäni on ollut sairautta ja surua, hautajaisetkin. En ole vielä jaksanut suunnitella tulevaa. Todennäköisesti siis matkustamme myös tänä vuonna ex tempore, mutta mikäpä siinä, mennään sinne mihin satunnaisesti päädytään ja eksytään vielä vähän. Aina löytyy jotain uutta ja ihmeellistä.

Vuosi 2016 oli ikimuistoinen, täynnä hienoja matkoja, vanhoja ystäviä, nostalgisia hetkiä ja suurta surua. Toivottavasti vuodesta 2017 tulee hyvä vuosi matkailla ja retkeillä.

Keloja elollistamassa

Keloja elollistamassa

Onhan se kummallista, ainakin lasteni mielestä, että näen retkillämme niin paljon outoja otuksia. Yritän kyllä maisemien ohella keskittyä tarkkailemaan lintuja, nisäkkäitä ja joskus hyönteisiäkin, mutta aina välillä törmään näihin kummajaisiin. Ei niitä yleensä kukaan muu näe kuin minä. Muut saattavat kyllä nähdä samassa paikassa jotain ihan muuta, jos oikein tarkkaan katsovat.

Mitä mieltä olet, onko tässä Oulangan kansallispuiston vesihiisi? Vai jokin krokotiilinsukuinen eläin?

vesihiisi2

Tästä kuvakulmasta sillä näyttäisi olevan kädet, ja jonkun ison linnun nokka.

vesihiisi

Oulangalla tapasimme myös tämän puudelipaviaanin.

apina

Oulangan kansallispuistossa oli kyllä mielenkiintoisia hahmoja enemmänkin. Tämä oli jonkinlainen Kelju K. Kojootin ja poron sekoitus (myönnetään, aika kaukaa haettu).

sarvipaa

Vesinokkaeläinzombie sen sijaan vartioi Astuvansalmen kalliomaalauksia.

nokkaelain

Luukissa törmäsimme Oulangan vesihiiden sukulaiseen tai lasten mielestä tämä oli maasta nouseva jättiläispeura. Itse näin tässä enemmän maan pinnalle nousevaa hirviöhyönteistä.

kelo

Luukissa asustaa myös tämä harmaantunut lady, jolla on jokin silmäsairaus (vai iskeekö kenties silmää?). Vähän on viiksikarvoja päässyt rouvalle kasvamaan, mutta oikein sievä suppusuu hänellä on.

silmapuoli

Jaahas, tämä lehti taisi ollakin oikea sammakko.

sammakko

Kyllä luonto on täynnä ihmeitä.