Ensimmäisestä Interrailista se lähti. Lyhyt visiitti Dubliniin ja sen jälkeen maa kutsui lähes jokaisella junaturneella, vaikka välissä oli päiväkaudet kiskojen kolinaa ja kolme lauttamatkaa. Joku siinä maassa viehätti. Dublinista kaikki alkoi ja vähitellen Irlanti-kierrokseni laajenivat yhä kauemmas, kunnes koin löytäneeni elämäni maisemat länsirannikolta.

Nyt on ollut pitkä tauko enkä ole käynyt Irlannissa noin 15 vuoteen.

Joululoman pimeydessä ajattelin apeana hiihtolomaa ja päädyin selaamaan halpoja lento+hotellipaketteja Expedian sivuille. Poimin sieltä kolme ehdokasta ja esitin ne lapsille. He valitsivat Dublinin. Ilahduin, ja samalla vähän huolestuin. Jaksaisinko innostua Dublinista, jossa olen käynyt monta kertaa? Varsinkin kun itselleni tärkeimmät paikat ovat toisella puolella maata?

Turhaan huolehdin.

Dublin otti meidät lämpimästi vastaan, kirjaimellisesti, sillä lämpötila oli noin 20 astetta enemmän kuin Helsingissä lähtiessä eli 10 asteen tienoilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Matkustimme lumen keskeltä kevääseen

cof

Mietin kaupungin harmaita katuja kävellessäni, että mikä tekee tästä paikasta minulle mukavan. Onko se se harmaus ja rosoisuus, tyylikkyys ja roskaisuus rinnan, elämän kolhima hauskuus vai se tiuhaan avautuvista pubien ovista kadulle kuuluva soitto ja laulu? Vai onko se sittenkin ne ihmiset, jotka kysyvät huolestuneina perään, että löysinkö kaikki tarvitsemani kartat ja saimmehan me nyt varmasti ne meille kaikkein edullisimmat ja hyödyllisimmät matkakortit? Ystävälliset, puheliaat ja hauskat irlantilaiset, tarinaniskijät ja vitsinkertojat, itseironian ja sarkasmin mestarit. Tai ehkä syynä onkin sää, sillä Irlannissahan paistaa aina aurinko, eikö vain?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Dublinin kuuluisin silta Ha’penny Bridge

Ehkä on turha etsiä syitä, sillä en pysty paikkojen viehättävyyttä koskaan tyhjentävästi selittämään saati ymmärtämään. Jossakin paikassa voi olla kaikki maailman hienous ja upeus, mutta itseäni paikka ei puhuttele. Tämä on minulle yksi matkailun mysteereistä.

sdr

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Temple Barin alueelta löytyy pubeja, ravintoloita, musiikkia ja tietenkin laumoittain meitä turisteja

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joskus ihminen kehittää itselleen kummallisia tapoja. Jostain syystä minä en Dublinissa mene ensimmäisenä pubiin juomaan Guinness-tuopillista (en varsinkaan nyt, kun olin reissussa lasten kanssa). Sen sijaan minä porhallan Grafton Streetille Bewley’s Oriental Cafehen, tilaan kahvin ja suklaatuulihatun ja istun toiseen kerrokseen ikkunan viereen. Ei kovin irlantilaista, mutta paikka on mitä mainioin katuvilinän seuraamiseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta perinteet on tehty murskattaviksi. Tällä kertaa toinen kerros oli suljettu, joten meidät ohjattiin kahvilan perälle kauniiden lasimaalausten alle. Tilasin irlantilaista iltapäiväteetä vadelma-valkosuklaaskonssin kera. Se vei kielen mennessään ja minä hyrisin tyytyväisenä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällä matkalla nähtävyyksissä ramppaaminen jäi vähiin. Emme tutustuneet historiaan museoissa, emme aistineet sivistyksen pölyisiä tuoksuja Trinity Collegessa, emme käyneet katsomassa Yrjön aikaisia talorivejä ja niiden kuvauksellisia ovia, emme käyneet edes niissä pubeissa.

Kurkistimme kyllä ohimennen pääpostitoimistoon, koska halusin nähdä irlantilaisten legendaarisen sankarin Cuchulainnin patsaan. Ei sillä, että sankarihahmot erityisesti kiinnostaisivat, mutta Cuchulainn on jäänyt mieleeni Frank McCourtin kirjasta Seitsemännen portaan enkeli (Angela’s Ashes). Halusin patsaan äärellä muistella hetken niitä harvoja kauniita hetkiä, joita pikku-Frankilla oli isänsä kanssa. Niitä hetkiä, kun isä kertoi tarinoita Cuchulainnista vain Frankille. Postiin kannattaa kurkistaa muutenkin, sillä miljöö on historiallinen ja rakennus oli olennainen vuoden 1916 kansannousussa. Kapinalliset julistivat Irlannin itsenäiseksi juuri pääpostilla. Huonostihan siinä kapinallisille ja rakennuksellekin kävi, mutta myöhemmin posti korjattiin entiselleen ja viimeiset siteensä Iso-Britanniaan Irlanti katkaisi vuonna 1948.

sdr
Cuchulainn, Irlannin kelttiläisen mytologian tunnetuin sankari ja Ulaid-taruston keskushahmo

Matkustimme myös ratikoilla, kuuntelimme katusoittajia, sovittelimme villakankaisia paddylippiksiä matkamuistokaupassa, söimme fish and chipsejä, kävimme DART-junalla läheisessä Howthissa patikoimassa ja teimme pikaturneen Pohjois-Irlannissa. Aika haipakkaa kolmen ja puolen päivän matkalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kelttiläinen harppu on Irlannin symboli
cof
Eivät ehkä yhtä kauniita kuin Merrion Squaren ovet, mutta kivoja nämäkin

Koska raahasin lapsiparat poliittiselle taksikierrokselle Belfastissa, vein heidät viimeisenä Dublinin-päivänämme eläintarhaan. Eläintarhat ovat yleensä aika masentavia paikkoja ja välttäisin niitä itse, mutta lapseni pitävät eläimistä ja varsinkin linnuista, joten eläintarhaan siis. Dublin zoo ei onneksi ole pahimmasta päästä. Tarhan keskellä on iso viihtyisä lintulampi, jossa uiskentelee joutsenia, sorsia, nokikanoja ja joku tuntematonkin laji.

Yksi kokemus eläintarhasta on kerrottava: pariviikkoinen norsunpoikanen oli ensimmäistä kertaa ulkona ja seurasimme pitkään sen toikkarointia lauman keskellä. Se kellahteli sinne tänne ja pelkäsimme välillä sen jäävän jalkoihin. Hieman vanhemmat poikaset kävivät vuoron perään työntämässä sitä kärsällään pystyyn. Hellyttävä näky.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

cof
Sanasepot asialla

Viileän tarhakierroksen jälkeen palasimme Phoenix Parkin puolelle ja kohmeiset kätemme pelasti aivan eläintarhan edessä oleva paviljonkimainen teehuone. Kannullinen kuumaa teetä paksun maidon ja skonssien kanssa oli hyvä päätös tälle matkalle.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Liffey-joki yövalaistuksessa
Mainokset

14 kommenttia artikkeliin ”Soiva ja säröinen Dublin

  1. Irlanti, tuo vehreä saari. Vähän kuin Englanti, muttei sitten kuitenkaan. Reilu vuosi sitten melkein tuli meillekin vihdoin Irlannin vuoro, mutta suuntasimme lokakuun syyslomalla Dubrovnikiin. Eli tuo on kokonaan tutkimaton saari.

    Aika paljon olette kyllä ehtineet. Tarkkanäköisesti olet poiminut kuviisi kauniita yksityiskohtia. Erityisesti lämmittää tuo alun narsissikuva. Siitä tulee mieleeni Surreyn vuokratalomme, jossa aikoinamme asuimme. Ihanan valkoisen, viktoriaanisen talon pihalla kukkivat magnoliat, kirsikat, atsaleat ja mahoniat. Ja ihan ensimmäisenä keväällä narsissit ❤

    Liked by 1 henkilö

  2. Sorsat ovat aina parhaita kaikkialla. Jokaiseen kaupunkiin kuuluu kvaakpuisto, myös Dubliniin. Minä en nähnyt nokikanoja, mutta liejukanoja kylläkin. Liejukanat tuntuvat olevan ihan vakiovaruste puistoissa Euroopassa. Kävi kanssa Mielessä käydä eläintarhan puistossa, mutta se sitten jäi, niin kuin Howthkin. Lämpötilat olivat miellyttäviä, mutta tuuli oli perin navakka.

    Liked by 1 henkilö

  3. Taisin olla tuossa samaisessa kahvilassa skonssilla ja teellä, se oli todella mukava paikka! Mulla on takana vasta yksi kerta Irlannissa ja silloin ehdin olla vain yhden yön Dublinissa (muu aika meni Galwayssa ja Aran-saarilla, ah!). Dublinkin varmaan ansaitsisi ihan oman kaupunkiloman!

    Liked by 1 henkilö

    1. Minä viihdyn kyllä Dublinissakin, mutta Galway ja Aran-saaret vievät silti voiton minun mielestäni:) Suosittelen myös maisemien puolesta ihan lounaiskolkkaa, Dinglen niemimaata ja Connemaraa ja ja ja…

      Tykkää

  4. Ah! Mekin vietimme hiihtoloman (ti-pe) Dublinissa äitini sekä pikkusiskoni kanssa. Oli hämmentävää kuinka Dublin muistutti itseäni Tukholmasta – ei tuntunut Irlannilta, mutta ei toisaalta Ruotsiltakaan. En tiedä mitä odotin, mutta tehdessämme päiväreissun Cliffs of Moherille ja Galwaylle näimme pikkukyliä, vehreitä laitumia ja niitä mustajalkaisia lampaita – tiesin olevani Irlannissa.

    Tykkäsin, tykkäsin ja tykkäsin – kaikki tykkäsimme ja ensi reissulla aiomme vuokrata auton. 🙂

    Tykkää

    1. Jännää, enpä ole tullut ajatelleeksi, että Tukholmassa ja Dublinissa voisi olla jotain samaa. Hauskaa, miten jänniä fiiliksiä eri paikat voivatkaan nostattaa.

      Ja nuo vehreät maisemat, pikkukylät ja lampaat ovat kyllä ihan parasta Irlannissa:)

      Tykkää

  5. Jokin Irlannissa kyllä herättää kiinnostuksen ja oonkin jo pitkään halunnut käydä Dublinissa. Jostain syystä ei tie ole vielä vienyt sinne asti. Haaveilen viikonloppumatkasta Dubliniin miehen kanssa kahdestaan, olisi niin huippua ottaa pieni irtiotto arjesta ja kiskoa kilpaa guinnessia naamaan. 😀

    Liked by 1 henkilö

  6. Dublin on bucket-listalla aika korkealla. Pari kertaa olen sinne melkein päätynyt, mutta sitten tuli muita reissuja ja Dublin joutui väistymään. Nyt se olisi taas varovasti suunnitelmissa syksylle. Paljon olette ehtineet kolmen päivän aikana. Dublinin ulkopuolella olisi kiva käydä pyörähtämässä.

    Liked by 1 henkilö

  7. Itse olen Dublinissa ollut muutaman kerran ja siellä itseä kiehtoo eniten pubit nykyään. Tykkään käydä Dublinissa, mutta yleensä en siellä vietä yhtä yötä pidempää vaan siirryn muualle päin tuota upeaa saarta. Dublinissa ei ole todellakaan mitään vikaa, mutta itse viihdyn parhaiten sen ulkopuolella. Tosin mietin vakaasti, että voisi sopivalla porukalla mennä joskus pariksi päiväksi pelkästään Dubliniin nautiin juomasta, ruuasta ja hyvästä seurasta – ja samalla käydä katsastamassa joku uusi nähtävyyskin.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s