Lättähatulla päiväksi Porvooseen

Lättähatulla päiväksi Porvooseen

Tiesitkö, että Porvooseen pääsee junalla? No, en minäkään tiennyt vielä muutama viikko sitten, kunnes poikani ehdotti kesäisenä viikonloppuna junareissua kaupunkiin.

Porvoo lättähattu
Lättähattu lähdössä Helsingistä

Lähdemme matkaan Helsingin rautatieasemalta. Astumme vanhaan vaunuun, jossa on ruskea yleisilme ja matalat samettiset penkit. Matka sujuu verkkaisesti klonksuen. Eroamme pääradan liikenteestä Keravan jälkeen. Tunnen itseni kovin museaaliseksi, sillä muistan hämärästi varhaislapsuudestani, kun nämä olivat jossain Kanta-Hämeessä vielä ihan tavallisessa käytössä.

Hieman yli puolentoista tunnin köröttelyn jälkeen saavumme Porvoon asemalle ja lähdemme kävelemään kohti keskustaa ruohottuneita raiteita pitkin.

Porvoo lättähattu

Saavumme joen rantaan, josta avautuu kaunis näkymä vanhaan kaupunkiin.

Porvoo lättähattu
Kirsikkana tässä makeassa kakussa on tuomiokirkko 1400-luvulta

Porvoo lättähattu

Jatkamme matkaa rantaa pitkin ja katselemme vanhoja punaisia aittoja ensin vastarannalta. Alkaa sataa, ja samalla paistaa aurinko. Sää on oikullinen niin kuin Suomen kesässä kuuluukin.

Porvoo lättähattu
Aitat sateessa
Porvoo aitat
Muutaman minuutin päästä sade on jo ohi

Porvoo aitat

Ei ole mikään ihme, että Porvoo on niin suosittu päiväretkikohde. Vanha keskusta on kuin karamelli. Lukuisat antiikkiliikkeet ovat houkuttelevia ja ravintolat kehuttuja.

Porvoo

Porvoo
Aitoa antiikkia aitoissa
Porvoo
Sateen jäljet helmeilevät vielä hetken kukissa
Porvoo
Porvoonjoki
Porvoo
Lelukaupan kyltti
Porvoo
Kujakävelyllä

Me päätämme kävelykierroksemme torin varteen kahvila Cabrioleen, jonka kakkuja ei vain voi ohittaa.

Porvoo
Café Cabriole on kakkuihmisen keidas. Itse olen enemmän pullaihminen, mutta jään perheessäni vähemmistöön tässä suhteessa. Tämän kahvilan tarjonta on kyllä aivan syntisen ohittamaton.

Museojunalla eli lättähatulla pääsee mukavasti Porvooseen muutaman viikon välein lauantaisin. Tänä kesänä ehtii vielä junan kyytiin Helsingistä 21.7., 28.7., 11.8. ja 25.8.2018. Jos ihan koko matka ei kiinnosta, voi mukaan hypätä myös Tikkurilassa, Keravalla, Nikkilässä, Hinthaarassa tai Haksissa.

Höyryjunallakin olisi tuon matkan voinut taittaa, mutta vain 16.–17.6.2018, joten sitä emme päässeet nyt kokemaan. Ehkä ensi vuonna sitten.

Porvoo

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa

Mainokset

Virkistävä Vallisaari

Virkistävä Vallisaari

Helsingin virkistysalueet laajentuivat jälleen yhdellä mielenkiintoisella kohteella, kun Vallisaari avattiin yleisölle kesän alussa. Pitihän sitä käydä katsomassa. Pääsimme kokeilemaan myös juuri avattua lauttayhteyttä Hakaniemestä.

Oli kaunis kesäpäivä ja kävelimme kolmen kilometrin Aleksanterin kierroksen Vallisaarella. Pitkään hiljaiseloa viettäneellä saarella on monipuolinen luonto ja mahtavat maisemat Suomenlinnaan ja Helsingin kaupunkiin. Kustaanmiekan salmen rannalla saa virkistävän uuden näkökulman tähän Pohjolan Gibraltariin ja Suomenlinnaan.

suomenlinna

Aleksanterinpatterin näköalatasanteelta on upeat näkymät merelle.

merimaisema

Retkipäivänämme Vallisaaren luontoa oli ihmettelemässä kansainvälinen joukko jäkälätutkijoita. Opimme saarella myös sen, että kun vuosituhannen vaihteessa selvitettiin yli 200 Helsingin saaren luonnon monimuotoisuutta, oli Vallisaaren kasvilajisto kaikkein runsain. Sen luettuani katsoin saaren kasvillisuutta uusin silmin.

metsa

Saaren vanhat linnoitukset ja muut rakennelmat, bunkkerit, häkkyrät ja mihinkään johtamattomat portaat ruokkivat mielikuvitusta.

Infotaulut kertovat Vallisaaren historiasta ja luonnosta, sen asutuksesta ja vuoden 1937 räjähdeonnettomuudesta jne. Kuvittelin mielessäni myös tulevaisuutta: mitä kaikkea saarella voikaan olla, kun rakennukset on kunnostettu ja maasto varmistettu turvalliseksi. Vielä toistaiseksi kannattaa pysyä tiiviisti polulla.

maisema5

Viereinen Kuninkaansaari jäi meiltä tällä kertaa kokematta. Ensi kesänä tutustumme varmasti vielä siihen ja saaren uimapaikkaan sekä Torpedolahden vohvelikahvilaan. Oikein odotan jo sitä.

silja

Lintuja ja lampaita etsimässä Vanhankaupunginlahdella

Lintuja ja lampaita etsimässä Vanhankaupunginlahdella

Helsingissä luonto on joskus yllättävän lähellä. Esimerkiksi Vanhankaupunginlahti on mainio paikka retkeillä ja bongailla lintuja. Luonnonsuojelualueen lintutorneille pääsee mukavasti joko Viikin tai Vanhankaupunginkosken puolelta.

Alkukesästä pyörimme Viikin puolella. Kävelimme edesmenneen Gardenian kulmilta kohti rantoja. Ohitimme Viikin lehmät ja arboretumin, nousimme Hakalan lintutorniin ja näimme kerralla useita harmaahaikaroita.

lehmat

Kosteikon muiden lintujen tarkasteluun olisimme tarvinneet järeämmät kiikarit ja kameran objektiivin.

haikara2

Loppukesän linturetkemme suuntautui Pornaistenniemelle ja Kuusiluotoon. Lähdimme Vanhankaupunginkoskelta ensin kohti Lammassaarta, josta jatkoimme edelleen ruovikon läpi pitkospuita pitkin Kuusiluotoon.

pitkospuut
Pitkospuut hörppäsivät välillä, mutta jalat pysyivät vielä kuivina.

Tähyilimme luodolla kesäasukkaina laiduntavia lampaita. Eipä tarvinnut kauan odotella. Lampaat, nuo ihmisen ilahduttajat, kömpivät pian kalliolle rapsutettaviksi.

lampaat

Pidimme kahvitauon Kuusiluodon kauniilla kalliolla ja tähyilimme kaupungin siluettia lahden toisella puolen.

kalliolta

Paluumatkalla kiipesimme ensin Pornaistenniemen lintutorniin ja sen jälkeen pistäydyimme piilokojulla, josta on hyvä tähyillä vesilintuja.

piilokoju
Pitkospuut vievät piilokojulle

wp_20160904_17_03_23_pro

Häiritsimme hetken kojussa istuvia lintukuvaajia, jotka kärsivällisesti odottivat hyviä kuvakulmia valtavien kameroidensa kanssa. Selasimme lintukirjaa ja pohdimme lasten kanssa kuiskaillen, että oliko ruovikossa vain sinisorsia vai oliko siellä jokunen haapana joukossa.

wp_20160904_17_00_31_pro

Olipa mukavaa viettää päivä luonnossa keskellä kaupunkia.

Lintuja ja vohveleita Heinolassa

Lintuja ja vohveleita Heinolassa

Vielä ajattelin muistella kesäretkiämme näin kesän viimeisenä päivänä. Lintuihin hurahtaneet lapsemme toivoivat pääsevänsä Heinolan lintutarhaan, joten lähdimme elokuisena keskiviikkona päiväretkelle Päijät-Hämeeseen.

Lintutarha hoitaa pääasiassa loukkaantuneita luonnonvaraisia lintuja ja pyrkii palauttamaan ne takaisin luontoon. Osa saadaan kuntoon, osa joudutaan lopettamaan ja muutama jää pysyvästi lintutarhalle. Tarhalla asustaa myös sekalainen joukko papukaijoja ja muita trooppisia kaunokaisia.

haukka
Mehiläishaukka (Pernis apivorus)

Tällä kertaa näimme tarhalla muun muassa mehiläishaukkoja, huuhkajan, korpin, piekanan sekä vesilintuja. Sisällä näimme kattavan kokoelman täytettyjä lintuja, linnunmunia sekä lehtijuttuja tarhalle päätyneistä ja vapautetuista linnuista. Lintutarhalle on vapaa pääsy, mutta sujautimme vapaaehtoisen tukimaksun kassalippaaseen lähtiessämme.

Lintutarhalta lähdimme nousemaan läheiselle harjulle, sillä olimme saaneet vinkin erinomaisista vohveleista. Kuljimme Heinolan maamerkin eli pyöreän punatiilisen vesitornin ohi. Tornissa olisi ollut näköalakahvila, mutta vohvelit kutsuivat, joten jatkoimme eteenpäin kohti Harjupaviljonkia.

harjupaviljonki8

Harjupaviljonki on merkillinen yhdistelmä itämaista temppeliä ja suomalaista puurakentamista. Tämä ilmestys rakennettiin kylpyläkaupunkiin jo 1900. Harjupaviljongissa nautimme erinomaiset suolaiset ja makeat vohvelit sekä joimme kahvit hienoista kukkakupeista.

vohvelit

harjupaviljonki4

harjupaviljonki
Harjupaviljongin harkittuja yksityiskohtia oli ilo katsella

harjupaviljonki5

Jos meillä olisi ollut lisää aikaa joutilaina oleilla, olisimme voineet lainata hyllystä runokirjoja, katsoa upeaa maisemaa ja ajatella yleviä ajatuksia. Maisemaa toki ihailimme ja yläkerran taidenäyttelyssä Henri Ylikuljun maalauksia ja tussipiirroksia sekä valokuvia Etiopiasta.

harjupaviljonki2

Harjupaviljonkiin johtavan polun varrella oli puihin kiinnitetty runoja. Leevi Lehdon runo päättäköön tämän kesän 2016:

On taas päivä.
Jos kuvailisin tämän maiseman
sen taivaan poikki menisi suihkukoneen vana.
Sinulle olisi koivuja, ja tervaleppiä vesirajassa.
Niiden alla haluaisin selittää sinulle,
miksi minun on hyvä olla.
Ja olisi kesä. Että yhä
olisi mahdollista
se kaikki.

(Leevi Lehto: Ihan toinen iankaikkisuus 1991, Otava)

Tulin ravituksi kaikin puolin.

harjupaviljonki7

Heinolan linnut

Astuvansalmen kalliomaalaukset

Astuvansalmen kalliomaalaukset

Mistä aloittaisin kesälomamatkamme tarinat? No aloitetaan vaikka A:sta eli Astuvansalmen kalliomaalauksilta. Jaoimme Lapin-reissun ajomatkan kolmeen osaan ja ensimmäinen yöpymispaikka oli kätevästi sukulaisten mökillä Savossa. Samalla halusin näyttää lapsilleni yhden suosikkiretkikohteistani.

Asuin aikoinaan Mikkelissä joitakin vuosia ja silloin kävin muutamia kertoja ihailemassa Astuvansalmen kalliomaalauksia Ristiinassa. Tulipa kohde näytettyä ulkomaalaisille vieraillekin. Reitti parkkipaikalta maalauksille on noin 2,5 kilometriä pitkä ja kulkee läpi vaihtelevan metsä- ja järvimaiseman.

jäkäläsaari2
Kauniita jäkäläisiä kalliosaaria

Pinnanmuotoja on sen verran, että retki käy mukavasta kävelylenkistäkin. Parkkipaikka on noin 20 km Ristiinan keskustasta ja hyvin viitoitettu, mutta melko huomaamaton polku maalauksille lähtee heti parkkipaikan takaa. Ei siis kannata lähteä seuraamaan hiekkatietä vaan kääntyä heti sen alussa vasemmalle.

tyyni vesi

kioski
”Mitä saisi olla?” – kaatuneen puun juuripaakkuun oli muodostunut sopiva kurkistusaukko

Maalaukset löytyvät rantakallion seinämästä Yöveden (Saimaa) rannalta. On aika uskomatonta ajatella, että tässä on ihmisiä elellyt jo 4000–6000­ vuotta sitten ja he ovat piirtäneet mm. ihmisiä, veneitä ja hirviä. Ovatko piirtäjät olleet uskonnollisella asialla vai aikansa tiedonvälittäjiä? Hämmästyttävää on myös piirrosten säilyminen.

hirvi ja metsästäjä
Hirvi ja samaani
naishahmo
Naishahmot kuuluvat Astuvansalmen harvinaisuuksiin

Maalaukset näkyvät hyvin myös järvelle ja laituriin pääsee isollakin veneellä.

vene

Vaikka maalaukset ovat tietysti ykköskohde tällä retkellä, niin ei kannata unohtaa maisemia kalliojyrkänteen huipulta.

kallion laella

Kiipeäminen hieman hirvittää korkeanpaikankammoista, mutta tässä kalliolla voisin istuskella vaikka kuinka pitkään ja katsella kaukaisuuteen. Suosittelen lämpimästi myös ruska-aikaa.

WP_20160716_17_11_23_Pro

kalliolta

Porkkalanniemen kierros

Porkkalanniemen kierros

Löytyipä jälleen kiva päiväretkikohde lähiseudulta. Aika moni muukin oli kauniina päivänä löytänyt Porkkalan komeille rantakallioille, mutta väliäkö sillä, kun maisemat olivat mahtavat, kalliot upeita ja kävelyreitti oli sopivan pituinen kierrettäväksi lasten kanssa.

kelo

Porkkalanniemen virkistysalueelle ajaa Helsingistä vajaassa tunnissa. Ajoimme paikalle aurinkoisena lauantaina ja parkkipaikat olivat alkuiltapäivästä jo lähes täynnä. Mahduimme kuitenkin sekaan ja lähdimme polulle kohti niemen kärkeä. Ihailimme matkalla jäkäläisiä kallioita, käkkyrämäntyjä, keloja, myrskyn kaatamia puita ja paluumatkalla pientä plänttiä korpisuota. Reitti oli hyväkuntoista hiekkapolkua ja kulki osin kallioilla.

metsä

pikkula
Hädän tullen pikkula on lähellä

Metsä oli kaunista ja vaihtelevaa, mutta parhaat maisemat avautuivat niemen kärjestä. Merisumu oli aluksi sakea ja viileä tuuli puhalsi mereltä. Pysähdyimme evästauolle rannan nuotiopaikalle. Sumu hälveni vähitellen ja aurinko alkoi taas lämmittää.

kalliolla

kalliolla2

Rantakalliot olivat niin hienoja, että kirmailin innoissani kuvaamassa kasveja, leppäkerttuja, tyrskyjä ja maisemia. Siinä meinasivat makkarat unohtua.

kalliokasvi.jpg

leppikset

maisema

Retki on mukava päättää (tai aloittaa) lähistöllä sijaitsevan Porkala Marinin kahvikioskilla.

WP_20160709_13_38_18_Pro

Kannatti käydä. Olipa hieno päivä.

WP_20160709_16_13_49_Pro

Askolan hiidenkirnut ja Takajärven uimaranta

Askolan hiidenkirnut ja Takajärven uimaranta

Onhan noita hiidenkirnuja nähty ennenkin, yksi on vielä ihan kotikulmilla, mutta en osannut arvatakaan miten vaikuttava on Askolan hiidenkirnualue. Kaksikymmentä erimuotoista ja –kokoista onkaloa komean Kirnukallion kupeessa ovat todella näkemisen arvoisia.

jauhinkivet
Jääkauden jälkeiset sulamisvedet ovat muokanneet hiidenkirnuja kivien avulla. Jäävaurio-nimisessä onkalossa on vielä jauhinkiviä näkyvissä.

Lähdimme päiväretkelle kauniina kesäpäivänä Helsingistä. Noin 70 kilometrin päähän ehtii sopivasti päivän aikana. Samalla voi kiivetä kallion laelle ihailemaan kaunista jäkälän peittämää kalliota ja hienoja maisemia Porvoonjoen laaksoon. Tosin korkeanpaikankammoisella kääntyi sisukalut ympäri joka kerta, kun lapset lähestyivät jyrkänteen reunaa. Maisemareitillä kannattaa kuitenkin käydä.

Hiisi
Parkkipaikalta kallion juureen vievää polkua vahtii hirmuisen näköinen hiisi

Pääsymaksu tiputetaan vahvaan rauta-astiaan (yksi aikuinen ja kaksi lasta yhteensä neljä euroa) ja portin takana alkaa hiidenkirnujen rinne. Lapset kiipeilivät innoissaan jokaisen kirnun ääreen ja tutkivat niiden nimiä ja muotoja sekä tarkkailivat sammakoita ja ötököitä. Rinteessä on portaita ja vaijereita, joista voi ottaa tukea, jos kalliot ovat liukkaita.

kuhne
Jättiläisen kuhnepytty on alueen suurin hiidenkirnu. Tässä kelpaa jättiläisen kylpeä

Alhaalla Jättiläisen kuhnepytyn äärellä söimme eväät ja laskeuduimme sen jälkeen jokilaaksoon. Palasimme alakautta kiertävää polkua pitkin autolle. Alhaalla näimme grillipaikan, vaikka nettisivujen mukaan alueella ei ole nuotiopaikkaa. Tämä on todella mainio päiväretkikohde. Lapset eivät olleet etukäteen kovin innoissaan hiidenkirnuista, mutta paikan päällä olikin oikein hauskaa.

Vakka
Vakka

Päivän kruunasi Askolaan Takajärven idyllinen uimaranta. Lyhyeksi suunniteltu uimareissu venyi lähes viisituntiseksi yhtäjaksoiseksi plutaamiseksi. Väsyneet vesipedot olivat aika hiljaisia myöhäisellä kotimatkalla.

Takajärvi
Pojan ottama kuva Takajärven uimarannalta

Olipa kiva päivä.

menninkäisen pesät
Menninkäisen pesät