Zürichin tärkein ostoskatu on keskustan Bahnhofstrasse, mutta tällä kertaa en jaksanut innostua tavaratalojen ja ketjuliikkeiden riveistä. Lasten eläintarhareissun aikana kävin tutustumassa Viaduktin kauppahalliin ja pikkuputiikkeihin (Dammwegin ratikkapysäkki). En ostanut mitään, mutta nautin tunnelmasta, katselin kiinnostavaa designia ja pengoin kirppareita.
Kirpputorit, ah. En valitettavasti ehtinyt lauantain isolle Kanzlein kirpputorille (Helvetiaplatz), mutta pääsin hetkeksi kirpparitunnelmaan Viaduktin numeroidussa putiikkirivistössä melkein viimeisenä sijaitsevassa Caritasin liikkeessä. Lähellä (hieman Freitagin myymälästä länteen) on myös Pelastusarmeijan kirpputori.
Ja pitihän sitä kuuluisaa Freitagin myymälää käydä ihmettelemässä. Tämä konteista rakennettu torni on yksi alueen nähtävyyksistä ja sen huipulla olevalla näköalatasanteella voi katsella kaupunkia, ja etenkin bongailla junia. Edessä avautuu valtava ratapiha-alue. Freitagin laukut ovat hauskoja, mutta itse pidin enemmän naapurissa olevan Soederin yksinkertaisista repuista.
Freitagin konteista rakennettu kauppa
Samoilla kulmilla oli myös Walter Vintage Moebel & Accessories, jossa viihdyin oikein mainiosti. Kauppa näytti vanhalta teollisuusrakennukselta ja myymälän kalusteiden tyyli sopi hyvin ympäristöönsä. Onneksi huonekaluja ei voi ottaa mukaan lentokoneeseen.
Neljän päivän Zürich-lomallamme hankimme käyttöömme kolmen vuorokauden Zürich-kortit. Otimme niistä kaiken irti ja matkustimme kaikilla mahdollisilla liikennevälineillä.
Aloitimme lähijunasta, joka vei meidät lentokentältä suoraan Airbnb-asuntomme kulmille Wiedikoniin. Junalla pääsimme myös Oetlibergille lähes kilometrin korkeuteen.
Ratikat kulkivat naapurikadulla ja risteilivät keskustassa ruuhkaksi asti. Koskaan ei tarvinnut kävellä pitkää matkaa, mikä ilahdutti lapsiamme. Nyt tiedän, että Zürichissä voisi asua kauempanakin keskustasta ja silti päästä näppärästi liikkeelle.
Kokeilimme myös järvilauttaa. Matkustimme ensin junalla keskustaa edeltävälle laiturille, josta hyppäsimme kyytiin. Keskustassa siirryimme matalalle jokilautalle, joka mahtui sopivasti lipumaan Limmat-joen ylittävien siltojen alta.
Funikulaarilla pääsee Polyterrassen näköalatasanteelle ihailemaan hienoa kaupunkimaisemaa. Täältä saa hyvän kokonaiskäsityksen kaupungista ja näkee vuorille asti. Harmi, että sinä iltana satoi.
Viimeisenä päivänä pilvet väistyivät ja lapset pääsivät vielä maailmanpyörän kyytiin. Tähän laitteeseen ei sentään päässyt Zürich-kortilla vaan piti kaivaa euroja taskun pohjilta. Frangit oli siinä vaiheessa jo käytetty. Minä jäin korkeanpaikankammoisena maan kamaralle, ihailin maisemia ja nautin kevätauringosta.
En ole taiteen asiantuntija, mutta silti nautin sen katsomisesta ja kokemisesta. Varsinkin matkoilla yritän järjestää itselleni mahdollisuuden ihailla ja ihmetellä ihmisten luovuuden kukkasia. Usein taide (ja matkustaminen myös) herättelee uusia ajatuksia: näinkin voi siis maailman nähdä ja kokea.
Luin viime viikolla Helsingin Sanomista Sveitsin kätketyistä taideaarteista. Onko tämä maa taideparatiisi vai veroparatiisi? No, vuoriparatiisi ainakin, ja taidetta on ilmeisesti maahan kätketty melkoisesti toisen maailmansodin melskeissä. Kiinnostavaa taidetta on myös syntynyt Sveitsissä kuten dadaismi, josta samainen sanomalehti kirjoitti 10.4.2016. Zürichissä ensimmäisen maailmansodan taisteluita paenneet taiteilijat, jostain syystä erityisesti romanialaiset, aloittivat tämän uraauurtavan suuntauksen, joka on, sanoisinko, silkkaa dadaa.
Taide pesee sielusta arjen pölyn – Pablo Picasso
Taidetta, designia ja leikkipuistoja
Taidemuseon dadaa esittelevä näyttely sekä Cabaret Voltaire jäivät kuitenkin nyt näkemättä, sillä valitsin Zürichin taidepaussiini Löwenbräu Areal -nimisen kompleksin, jossa on taidehalli (Kunsthalle), Migros’n nykytaidemuseo sekä gallerioita ja design-kauppoja (lähin raitiovaunupysäkki Dammweg). Lähellä ovat myös Viaduktin kauppahalli ja mielenkiintoiset pikkukaupat, eikä Freitagin kuuluisa konteista rakennettu lippulaivakauppakaan ole kaukana. Sillä aikaa mies ja lapset nauttivat Zürichin eläintarhan tunnelmasta.
Kun kerrankin pääsen taidemuseoon rauhassa ilman lapsia, niin siellä on näyttely…leikkipuistoista! Ja rakennelmissa saisi kaiken huipuksi vielä leikkiäkin. Jos olisi ollut aikaa, olisin tuonut lapsenikin tänne. Historiaosuus ei ollut niin kiehtova, mutta leikkirakennelmat eri puolilta maailmaa ilahduttivat. Ihminen on kekseliäs olento.
Hieman harmittaa, kun en kokeillut tätä.Oma oviaukko lapsille
Lapset olisivat myös varmasti riemastuneet Migros-museon yläkerran valkoisesta hallista, jossa etsittiin kettua padin avulla. Ihmeellinen toinen todellisuus.
Paradise Paradoxe
Ensimmäisenä päivänänne Zürichissä päädyimme aivan sattumalta pienen taide-elämyksen äärelle. Kävelimme vanhassa kaupungissa ja päätimme kurkistaa eteen tulleeseen kirkkoon. Kirkkosalin ovi oli kiinni, mutta kiipesimme avoimeen toiseen kerrokseen. Rakennus oli Helmshaus ja toisen kerroksen galleriassa oli Elodie Pongin tyylikäs ja ajatuksia herättävä näyttely Paradise Paradoxe.
Eikä unohdeta päärautatieaseman hallin katossa killuvaa Niki de Saint Phallen värikästä naishahmoa. Nämä muodot ja värit piristävät aina.
Mitä jäi näkemättä?
Dadan lisäksi jäi näkemättä Bernin taidemuseon kiinalaisen nykytaiteen näyttely Chinese Whispers. Pääkaupunki Bern on vain tunnin junamatkan päässä Zürichistä ja mukava paikka muutenkin.
”Fribourg on ihana kaupunki”, sanoi nuorempi lapseni, kun seikkailimme Fribourgin vanhan kaupungin kapeilla kaduilla ja mäkisillä kujilla. Kävimme päivän vierailulla kaupungissa, jossa vietin puoli vuotta nuorena ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Saavuimme Fribourgiin tapaamaan suomalais-sveitsiläisen au pair -perheeni jäseniä. Samalla halusin näyttää omalle perheelleni hieman myös kaupunkia.
Vanha kaupunki oli isompi kuin muistin. Aikaa taisi vierähtää huomaamatta muutama tunti, kun kävelimme aukiolta toiselle ja kiemurtelevan Sarine-joen yli menevien siltojen yli ja ali. Nautimme pääsiäispäivän keväisestä auringonpaisteesta sekä rauhallisesta ja idyllisestä kaupungista. Lapset jaksoivat hyvin vielä kavuta jyrkkää rinnettä ylös uudempaan yläkaupunkiin. Funikulaari oli remontissa, joten emme voineet turvautua siihen.
Sveitsissä kun ollaan, niin aina jossain horisontissa näkyy lumihuippuja. Näin myös länsisveitsiläisessä Fribourgissa. Matkallamme kohti rautatieasemaa pitkin Route des Alpesia pysähdyimme vähän väliä ihailemaan maisemaa. Alhaalla näkyi vanha kaupunki sekä Sarine-joki ja taustalla kaukana Alppien lumihuiput.
Nuorimmaisen mielestä Fribourg oli paras paikka Sveitsissä. Vanhan kaupungin kujat, sokkelot, mutkat ja jyrkänteen reunalla jylhänä seisovat talot sekä yläkaupungin maisemat tekivät vaikutuksen. Myös minuun, vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen.
Meidän perheemme vietti pääsiäisen tällä kertaa Sveitsissä. Löysimme edulliset lennot Zürichiin noin kuukausi ennen matkaa ja päätimme tarttua tilaisuuteen. Olen elämässäni viettänyt paljonkin aikaa Sveitsissä, työskennellyt siellä muutamia kuukausia pariinkin otteeseen, mutta Zürichistä olen aina mennyt vain ohi. Nyt oli siis hyvä tilaisuus syventyä tähän Sveitsin suurimpaan kaupunkiin.
Zürich sijaitsee Limmat-joen alussa Zürich-järven rannalla
Minkä lentolipuissa säästimme, sen muissa kuluissa menetimme. Sveitsi on maineeltaan kallis, ja sitä se todellakin on. Maahan on yksi maailman vauraimmista, mikä näkyy katukuvassa autokannassa ja kauppojen valikoimissa. Kaupungista varmasti löytäisi lahjan hänelle, jolla on jo kaikkea. Miten olisi esimerkiksi jotain Swarovskin Activity Tracking Jewellery –kokoelmasta? Get Fit in Style! No, ei kiitos minulle. Vaan eipä nyt keskitytä rahaan, sillä matkamme onnistui erinomaisesti ja viihdyimme kaikki todella hyvin.
Lähdin matkaan hieman skeptisenä, sillä tämä hieno maa ei jostain syystä ole sellainen, johon kaipaisin aina uudestaan. Miksi sitten palaan sinne kuin bumerangina? Maisemat ovat toki kauniita ja kaikki on siistiä ja toimivaa. Onneksi Zürichistä löytyy myös rosoa ja särmää, mikä tekee siitä sympaattisen ja kiinnostavan. Ja onhan se aina mukavaa nähdä vanhoja tuttuja, syödä Migros-kaupasta ostettua Tourist-suklaata tai maistella appenzeller- ja gruyèrejuustoa. Sitä paitsi sen maistaa jo tomaateista, että ollaan eteläisemmillä leveysasteilla. Jopa sveitsinsaksan kuulostelu on vaihteeksi hauskaa, vaikka siinä joutuukin pinnistelemään saksantaitonsa äärimmilleen, että ymmärtäisi edes jotain.
Tällä kertaa matkaan tuli uusia vivahteita, kun olin maassa ensimmäistä kertaa perheeni kanssa. Sveitsi näytti parhaat puolensa, kun asuimme mukavassa Airbnb-asunnossa kivalla alueella ja aivan huippuluokan julkinen liikenne vei meidät ympäri kaupunkia helposti ja nopeasti. Kolmen vuorokauden Zürich-korteilla ajelimme raitiovaunuilla (verkosto on todella tiheä), busseilla, järvi- ja jokilautoilla, funikulaareilla ja paikallisjunilla. Näiden lisäksi pääsin kortilla ilmaiseksi esimerkiksi taidehalliin (Kunsthalle) ja Migros’n nykytaidemuseoon.
Uetliberg
Mitä tekemistä siellä Sveitsissä sitten on? Ensimmäisenä mieleen tulee tietysti maisemien ihailu, joten suuntasimme Zürichin kupeessa noin kilometriin kohoavalle Uetlibergille. Lähes huipulle asti pääsee kätevästi junalla. Asemalta on vielä noin 500 metriä huipulle, jossa on näkötorni, hotelli ja ravintola.
Maisemat olivat mainiot, vaikka korkeimmat lumihuiput piiloutuivatkin raskaiden pilvien suojaan. Sää oli pilvinen ja viileä, mutta tarkenimme hyvin juoda kevään ensimmäiset terassioluet (ja –mehut) makkaran painikkeeksi ulkona.
Cafe Schober – pääsiäisen ihmemaa
Melkein kävelimme onnemme ohitse ensimmäisenä pääsiäispäivänä. Kahvi-, tee- (ja sokeri-) hampaita kolotti. Kurkistimme Konditorei Schoberin ikkunasta sisään, kun huomasimme sen edessä muutaman pöytäryhmän. Upeat pääsiäiskoristelut täyttivät näyteikkunat, joten oli vaikea saada käsitystä sisätiloista. Liike näytti vain konditorialta eikä tihkusateessa ulkona istuminen houkutellut, joten käännyimme pois. Muutaman askeleen otettuani käännyin kannoillani ja päätin kurkistaa sisälle. Ja mikä ihmemaa sieltä löytyikään – Péclard Zürich im Schober. Kolme kerrosta tunnelmallisia kahvilahuoneita, puheensorinaa, jonoja ja yltäkylläistä pääsiäistunnelmaa. Jäimme jonottamaan.
Muutaman minuutin päästä pääsimme jo kapuamaan kolmanteen kerrokseen. Sain eteeni listan, jossa oli kaksi aukeamaa jo pelkälle teevalikoimalle. Yritin muistella, onko Suomessa missään vastaavaa teelistaa ja tilasin mustaa nepalilaista teetä. Hyvää oli. Samoin maistuivat alakerran konditoriasta valitut kakut ja omenastrudel. Hyrisin tyytyväisenä. Tämä oli kahvilaelämys kaikille aisteille.
Jossittelua
No, niinhän siinä kävi, että mieleen jäi monta asiaa, joiden vuoksi haluaisin vielä palata Zürichiin:
Haluaisin kävellä koko Uetlibergin Planeettapolun, joka vie arviolta kaksi tuntia. Polulla voi maisemien katselun lisäksi pohtia aurinkokuntamme planeettojen välisiä etäisyyksiä. Tällä kertaa emme varautuneet patikointiin.
Winterthurin Technoramaan pitäisi päästä lasten kanssa. Olemme yleensä matkoillamme käyneet aina paikallisessa tiedekeskuksessa tai tekniikan museossa, sillä lapsemme pitävät niistä todella paljon, ja kyllähän me aikuisetkin viihdymme, kun lapsilla on kivaa (suosikkimme ovat toistaiseksi Kööpenhaminan Experimentarium ja Pariisin Villette). Tällä kertaa aikataulu ei antanut periksi.
Lähtisin mielelläni myös ylemmäs vuorille retkeilemään.
Zürichin taidemuseossa (Kunsthaus) olisi ollut kiinnostava näyttely dadaismista, mutta valitsin tällä reissulla Löwenbräu Arealin taidehallin ja galleriat.
Matkoja, retkiä, hetkiä 