Meidän perheemme vietti pääsiäisen tällä kertaa Sveitsissä. Löysimme edulliset lennot Zürichiin noin kuukausi ennen matkaa ja päätimme tarttua tilaisuuteen. Olen elämässäni viettänyt paljonkin aikaa Sveitsissä, työskennellyt siellä muutamia kuukausia pariinkin otteeseen, mutta Zürichistä olen aina mennyt vain ohi. Nyt oli siis hyvä tilaisuus syventyä tähän Sveitsin suurimpaan kaupunkiin.

Limmat
Zürich sijaitsee Limmat-joen alussa Zürich-järven rannalla

Minkä lentolipuissa säästimme, sen muissa kuluissa menetimme. Sveitsi on maineeltaan kallis, ja sitä se todellakin on. Maahan on yksi maailman vauraimmista, mikä näkyy katukuvassa autokannassa ja kauppojen valikoimissa. Kaupungista varmasti löytäisi lahjan hänelle, jolla on jo kaikkea. Miten olisi esimerkiksi jotain Swarovskin Activity Tracking Jewellery –kokoelmasta? Get Fit in Style! No, ei kiitos minulle. Vaan eipä nyt keskitytä rahaan, sillä matkamme onnistui erinomaisesti ja viihdyimme kaikki todella hyvin.

Lähdin matkaan hieman skeptisenä, sillä tämä hieno maa ei jostain syystä ole sellainen, johon kaipaisin aina uudestaan. Miksi sitten palaan sinne kuin bumerangina? Maisemat ovat toki kauniita ja kaikki on siistiä ja toimivaa. Onneksi Zürichistä löytyy myös rosoa ja särmää, mikä tekee siitä sympaattisen ja kiinnostavan. Ja onhan se aina mukavaa nähdä vanhoja tuttuja, syödä Migros-kaupasta ostettua Tourist-suklaata tai maistella appenzeller- ja gruyèrejuustoa. Sitä paitsi sen maistaa jo tomaateista, että ollaan eteläisemmillä leveysasteilla. Jopa sveitsinsaksan kuulostelu on vaihteeksi hauskaa, vaikka siinä joutuukin pinnistelemään saksantaitonsa äärimmilleen, että ymmärtäisi edes jotain.

Tällä kertaa matkaan tuli uusia vivahteita, kun olin maassa ensimmäistä kertaa perheeni kanssa. Sveitsi näytti parhaat puolensa, kun asuimme mukavassa Airbnb-asunnossa kivalla alueella ja aivan huippuluokan julkinen liikenne vei meidät ympäri kaupunkia helposti ja nopeasti. Kolmen vuorokauden Zürich-korteilla ajelimme raitiovaunuilla (verkosto on todella tiheä), busseilla, järvi- ja jokilautoilla, funikulaareilla ja paikallisjunilla. Näiden lisäksi pääsin kortilla ilmaiseksi esimerkiksi taidehalliin (Kunsthalle) ja Migros’n nykytaidemuseoon.

Uetliberg

Mitä tekemistä siellä Sveitsissä sitten on? Ensimmäisenä mieleen tulee tietysti maisemien ihailu, joten suuntasimme Zürichin kupeessa noin kilometriin kohoavalle Uetlibergille. Lähes huipulle asti pääsee kätevästi junalla. Asemalta on vielä noin 500 metriä huipulle, jossa on näkötorni, hotelli ja ravintola.

WP_20160327_14_29_45_Pro

Maisemat olivat mainiot, vaikka korkeimmat lumihuiput piiloutuivatkin raskaiden pilvien suojaan. Sää oli pilvinen ja viileä, mutta tarkenimme hyvin juoda kevään ensimmäiset terassioluet (ja –mehut) makkaran painikkeeksi ulkona.

olut ja makkara

Cafe Schober – pääsiäisen ihmemaa

Melkein kävelimme onnemme ohitse ensimmäisenä pääsiäispäivänä. Kahvi-, tee- (ja sokeri-) hampaita kolotti. Kurkistimme Konditorei Schoberin ikkunasta sisään, kun huomasimme sen edessä muutaman pöytäryhmän. Upeat pääsiäiskoristelut täyttivät näyteikkunat, joten oli vaikea saada käsitystä sisätiloista. Liike näytti vain konditorialta eikä tihkusateessa ulkona istuminen houkutellut, joten käännyimme pois. Muutaman askeleen otettuani käännyin kannoillani ja päätin kurkistaa sisälle. Ja mikä ihmemaa sieltä löytyikään – Péclard Zürich im Schober. Kolme kerrosta tunnelmallisia kahvilahuoneita, puheensorinaa, jonoja ja yltäkylläistä pääsiäistunnelmaa. Jäimme jonottamaan.

Schober2

Muutaman minuutin päästä pääsimme jo kapuamaan kolmanteen kerrokseen. Sain eteeni listan, jossa oli kaksi aukeamaa jo pelkälle teevalikoimalle. Yritin muistella, onko Suomessa missään vastaavaa teelistaa ja tilasin mustaa nepalilaista teetä. Hyvää oli. Samoin maistuivat alakerran konditoriasta valitut kakut ja omenastrudel. Hyrisin tyytyväisenä. Tämä oli kahvilaelämys kaikille aisteille.

Schober

Jossittelua

No, niinhän siinä kävi, että mieleen jäi monta asiaa, joiden vuoksi haluaisin vielä palata Zürichiin:

  1. Haluaisin kävellä koko Uetlibergin Planeettapolun, joka vie arviolta kaksi tuntia. Polulla voi maisemien katselun lisäksi pohtia aurinkokuntamme planeettojen välisiä etäisyyksiä. Tällä kertaa emme varautuneet patikointiin.
  2. Winterthurin Technoramaan pitäisi päästä lasten kanssa. Olemme yleensä matkoillamme käyneet aina paikallisessa tiedekeskuksessa tai tekniikan museossa, sillä lapsemme pitävät niistä todella paljon, ja kyllähän me aikuisetkin viihdymme, kun lapsilla on kivaa (suosikkimme ovat toistaiseksi Kööpenhaminan Experimentarium ja Pariisin Villette). Tällä kertaa aikataulu ei antanut periksi.
  3. Lähtisin mielelläni myös ylemmäs vuorille retkeilemään.
  4. Zürichin taidemuseossa (Kunsthaus) olisi ollut kiinnostava näyttely dadaismista, mutta valitsin tällä reissulla Löwenbräu Arealin taidehallin ja galleriat.
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s