Kymmenen reissu-unelmaani

Kymmenen reissu-unelmaani

Olen viime aikoina matkustanut niin vähän, että blogikin on hiipunut hiljaisuuteen odottamaan aikaa ja inspiraatiota. Matkalla lähelle tai kauas -blogin Sari heitti sitten sopivasti haasteen kirjoittaa kymmenen reissu-unelmaa ja välittömästi alkoi silmissä vilistää katkeamaton unelmakavalkadi. Miten ihmeessä niistä kaikista haaveista voisi valita tärkeimmät? Olisi ehkä helpompi kirjoittaa niistä kohteista, joihin en halua. Olen nimittäin kaikkiruokainen matkojen suhteen, sillä vaihtelu virkistää aina ja jokaisesta paikasta oppii jotain uutta.

Advice from a tree
Neuvoja nepalilaiselta puulta

Tarkemmin mietittyäni alkoi haaveista kuitenkin muotoutua selkeitä kuvioita, ja sain listan tehtyä. Osa unelmista on kaukaisia, jo vuosikymmeniä mukana kulkeneita, ja osa on sitten realistisempia ja nykyiseen elämäntilanteeseen sopivampia.

1. Paikka – Maharajan palatsi Intiassa

Minä en ollut mikään prinsessatyttö lapsena, mutta jostain syystä sitten nuorena aikuisena aloin haaveilla satumaisesta hetkestä Intiassa. Siitä on varmaankin jo 25 vuotta, kun näin Far Eastern Economic Review’n sivuilla maagisen kuvan intialaisesta maharajan palatsista, josta oli tehty hotelli. Interiööri syöpyi mieleeni: seinien ja pylväiden ornamentit, värikkäät tekstiilit ja ikkunoista avautuva upea maisema. Sitä kuvaa olen kantanut mielessäni kaikki nämä vuodet, mutta Delhin ankeaa lentokenttähotellia lähemmäs en ole tätä unelmaani vielä päässyt. En kyllä edes muista enää missä tämä unelmien kohde sijaitsee.

Löytäisinkö sopivan palatsin haaveideni kohteeksi vaikka Rajasthanista? Vai onko moinen majoitus edes eettisesti kestävä ratkaisu kuten Muuttolintu-blogissa kysytään: Jaisalmer – aavikon kultainen kaupunki

2. Tapahtuma – Kaustisten kansanmusiikkijuhlat

Väkijoukot ja festarihumu eivät yleensä vedä minua puoleensa, mutta Kaustisten kansanmusiikkijuhlat kiinnostaisivat kovasti. En edes ole mikään suomalaisen kansanmusiikin intomielinen kuuntelija, mutta haluaisin kokea tämän tapahtuman, jossa jamisessiota syntyy milloin mihinkin ja kuulemma jokainen pusikkokin soi.

Kaustinen Folk Music Festival

3. Kotimaan kohde – Kilpisjärvi

Yritin valita tähän kohteita, joissa en ole vielä käynyt, mutta minkäs teet, Kilpisjärvi on haaveeni numero yksi. Lappi yleensäkin vetää puoleensa ja kävisin muun muassa mielelläni tervehtimässä kummitätiäni Sallassa vaikka joka kuukausi, jos se olisi mahdollista. Kilpisjärvi on kuitenkin toistaiseksi ehdoton suosikkipaikkani Suomessa ja sinne olisi päästävä seuraavaksi ruska-aikaan patikoimaan.

Tarinoitani Kilpisjärveltä:
Hikeä ja kyyneliä Saanatunturilla
Räkkäretki kolmen valtakunnan rajapyykille

Kilpisjärvi
Näkymiä Saanalta

4. Kaupunki – Soul

Olisin voinut valita tähän jonkun Kiinan suurkaupungeista, sillä niitä on monta vielä näkemättä, ja jostain syystä niiden energisyys soittelee jotain sisäisiä näppäimiäni siihen malliin, että voisin vaikka heti lähteä sinne, jälleen kerran. Kiinalla on muutenkin paikka, vaikkakin ristiriitainen ja vihan- ja rakkaudentäyteinen paikka, sydämessäni. Kaksi vuotta maassa jätti jälkensä.

Kaiken tämän Kiina-höpinän jälkeen valitsen kuitenkin Soulin, sillä Itä-Aasian kolmesta suuresta Etelä-Korea on vielä täysin kokematta. Muistelen mielelläni korealaisia opiskelukavereitani ja Pekingin korealaisvähemmistön ravintoloiden herkkuruokia. Itä-Aasian tutkimusta opiskellessani luin vuoden verran koreaakin, mutta ikävä kyllä vain muutama tervehdys on jäänyt mieleeni. Jokohan olisi aika päästä käyttämään noita noin neljää osaamaani sanaa?

Soulin tunnelmia:
Huge Passion for Life: Kävelykierroksella Soulissa

Bibimbap
Korealaista bibimbapia Pekingissä

5. Maa – Portugali

Olisin voinut valita Matkalla lähelle tai kauas -blogin Sarin listalta omaani ainakin puolet samoja haavekohteita, mutta yritin keksiä jotain omaakin. Portugalia en voi kuitenkaan juuri nyt ohittaa. Kuulin nimittäin alkuvuoden matkamessuilla sellaisia tarinoita Pohjois-Portugalin luontokohteista, kalastajakylistä, Portugalin Vatikaanista Bragasta ja kuplivista lähdevesistä, että kuume on nyt syttynyt.

Sitä paitsi en ole vielä koskaan käynyt Portugalissa, joten tässä oikeastaan vain vanha haave sai uutta roihua. Minulle kelpaisivat hyvin Portugalin muutkin osat vallan mainiosti Madeiraa unohtamatta.

Portugalia blogeissa:

Travellover: Braga – pohjoisen Portugalin musta hevonen
Maailman äärellä: Portugali
Lähtöportti: Portugali

Sintra
Isäni ottama kuva Portugalin Sintrasta

6. Saari – Färsaaret

Kauniit maisemat ovat yksi päämotiiveistani matkustaa. Lempikohteitani ovat Irlannin länsirannikko, Pohjois-Norja, Lappi ja Islanti. Karun kauniissa paikassa sieluni lepää. Nähtyäni Live now – dream later -blogin Saanan ja Maailman äärillä -blogin Heidin kuvia Färsaarilta tiesin, että noihin maisemiin haluaisin vielä joskus.

Katsohan näitä kuvia ja huokaise syvään:

Live now – dream later: Autoilu Färsaarilla
Maailman äärellä: Kymmenen lempikuvaa viime vuodelta

Skarsvåg Nordkapp
Edustakoon Pohjois-Norjan Skarsvågin (lähellä Nordkappia) näkymät tässä nyt karun kauniita haavemaisemiani

7. Extreme – Tiibet

Tähän olisin hyvin voinut laittaa Sarin tavoin Trans-Siperian junamatkan, sillä hidas matkailu ja Kiina kelpaisivat minulle hyvin, mutta päätin kaivaa naftaliinista vanhan haaveeni Tiibetin. Naapurissa Nepalissa ja Yunnanin maakunnassa olen kyllä pyörähtänyt, mutta Himalajan jättiläinen on jäänyt näkemättä.

Extremen tästä tekee ainakin korkeus, sillä Lhasa sijaitsee 3 656 metrin korkeudessa enkä tiedä miten ikääntyvä kroppani tähän sopeutuisi. Luulen nimittäin, että tämän haaveen toteutus jää hamaan tulevaisuuteen. Toistaiseksi korkein kohteeni taitaa olla Addis Abeba 2 355 metrin korkeudessa, sen ylemmäs en ole yltänyt.

Kaikkein mahtavinta kyllä olisi, jos olisi joskus aikaa ja rahaa matkustaa niin hitaasti, että voisin yhdistää Trans-Siperian ja Tiibetin. Tiibetiinkin pääsee nykyään junalla. Tämä olisi ehkä se unelmien unelma.

Nepal rukousliput
Rukouslippuja Nepalissa

8.Majoitusmuoto – Teltta Saharassa

Sahara, tai joku muu vastaava hiekka-aavikko, esimerkiksi Namib, on jo kauan ollut haavelistallani. Lupaus autiudesta ja hiljaisuudesta on aina vetänyt minua puoleensa. Aavikkomatkaan kun vielä voisi yhdistää telttailun, mielellään kaikilla mukavuuksilla tosin, niin kyllä kelpaisi.

Blogien hetkiä Saharassa:
Muuttolintu: Saharan tähtitaivaan alla Marokossa
Matkalla lähelle tai kauas: Se taisi olla kangastusta Saharan autiomaan hiekkadyyneillä

Dune du Pilat
Kuva Pilatin hiekkadyyniltä Ranskasta

9. Luontokohde – Skotlanti

Maisemamaustani jo kerroin Färsaarten kohdalla, joten Skotlanti ei varmaan ole yllätys. Tässä vois yhtä hyvin olla Pohjois-Norja tai Lappi, mutta Skotlanti vie nyt tässä voiton, koska haluaisin joskus kokea nuo jylhät maisemat. Edinburghissa ja Invernessissä olen interrail-aikoinani käynyt ja viihtynyt, mutta muu Skotlanti on edelleen tämän maisemakuumeisen haaveissa.

Maailman äärellä: Skotlanti

Giant's Causeway
Vuosi sitten näimme melkein Skotlantiin asti Pohjois-Irlannin Giant’s Causewayltä

10. Ruoka ja juoma – Champagne, Sichuan ja Suomi

Champagnen alue Ranskassa on ollut pitkään haaveenani kuninkaiden juoman takia, mutta miksei myös ranskalaisen ruuan vuoksi. Kiinassa taas Sichuan on kuuluisa tulisesta ruuastaan ja tuo maakunta on muutenkin keikkunut haaveissani jo vuosia. Tulisen ruuan kanssa joisin mielelläni kiinalaista olutta. Miten tähän kohtaan voisin siis valita vain yhden?

Olen kokenut ikimuistettavia aterioita Ranskan ja Kiinan lisäksi ainakin Irlannissa ja Lapissa, mutta onkohan sittenkään mitään sen parempaa kuin avopin (puolison äidin) paistama mökkijärven kala, uudet perunat ja metsän reunasta kerätystä nokkosesta tehty kastike? Kyytipojaksi vähän valkoviiniä.

Tulisi jo kesä.

Mökkiranta
Järvi, mökki ja kesän parhaat ruuat

 

Mitä ajatuksia haavelista herätti?

Nyt kun katselen tätä listaa, huomaan olevani aika epärealistinen haaveilija. Kuinka monesta paikasta olenkaan haaveillut jo vuosia, enkä vieläkään ole toteuttanut niitä. Yksikään näistä mökkeilyä lukuun ottamatta ei ole edes oikeasti toteutumassa lähitulevaisuudessa, sillä seuraavaksi lähdemme toteuttamaan perheen kuopuksen unelmaa ja lähdemme Dubrovnikiin. Lisäksi tulossa on lähilomailua.

Lista paljastaa myös sen, jonka olen tainnut jo jonkin aikaa tietääkin, että lempikohteeni ovat melkein toistensa vastakohtia: kaipaan useimmiten kauniiseen luontoon ja jylhiin autioihin maisemiin patikoimaan, ja toisaalta viihdyn kaoottisissa Aasian suurkaupungeissa. Omituinen yhtälö tämä, mutta ehkä se kertoo jotain sisäisen rytmini vuoristoradasta: luonto rauhoittaa ylivireeni ja sykkivä kaaos nostaa minut alivireestä. Jos kohde on jotain tältä väliltä, viihdyn varmasti sielläkin, mutta syvintä jälkeä minuun ne eivät yleensä jätä.

Yhä enemmän huomaan haaveilevani hitaasta matkustamisesta ja pidemmästä oleskelusta ulkomailla. Kaipaan sitä, että voisin matkustaa junalla, bussilla, lautalla ja/tai autolla, ottaa hitaan mieleni rauhassa mukaan, kiireettömästi muodostaa oman arkeni uuteen paikkaan, tarkkailla ihmisiä, haahuilla ruokakaupoissa, herätellä kaikkia aistejani tottumuksen luomasta horroksesta, löytää omat lempikahvilani ja maisemareittini. Tehdä arkisia asioita, töitäkin välillä, mutta uudessa ympäristössä.

En tiedä miten tämän kaiken toteuttaisin, mutta ainahan voi haaveilla, se ei maksa mitään eikä ilmastokaan juuri lämpene paitsi ehkä muutaman sentin etäisyydellä, jos matkakuumeeni tästä vielä yltyy.

Kukat Nepal

 

Tämä unelmien blogihaaste sai alkunsa Kohteena maailma -blogista ja on kiertänyt nopeasti useissa blogeissa. Itse en nyt haasta ketään, sillä taidan olla viimeisten joukossa tässä ketjussa.

Jos innostut aiheesta, kerro sinäkin omista reissu-unelmistasi blogien kommentteihin tai kirjoita omat haaveesi ja laita juttusi linkki Kohteena maailma -blogin Kymmenen reissu-unelmaa postauksen kommentteihin.

 

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa

Mainokset

Peking-oopperan kulisseissa

Peking-oopperan kulisseissa

Kiinalainen uusivuosi vaihtuu, hyvästi koiran vuosi ja tervetuloa sian vuosi! Sen kunniaksi voisin muistella niitä muutamaa vuodenvaihdetta Kiina-vuosiltani, sitä tauottoman rätinän täyttämää yötä Yangshuon pikkukaupungissa tai rauhallista lomareissua Filippineille Boracayn palmujen alle. Mutta taidan sittenkin kertoa pienen anekdootin Peking-oopperasta.

Kun viettää aikaa maassa, jossa oma ulkonäkö eroaa paikallisista, niin saa tottua olemaan hupaisa ja kömpelö kummajainen tai eksoottinen nähtävyys. Toisinaan saa sitten kokea hämmästyttäviä etuoikeuksia pelkän habituksensa ansiosta. Olin ensimmäistä kertaa Kiinassa aikana, jolloin isonenäisiä valkonaamoja ei ollut Pekingin kaduilla vielä tungokseen asti. Silloin saattoi sattua niin, että minua ja opiskelukavereitani rekrytoitiin elokuvien ja tv-ohjelmien avustajiksi suoraan kampuksen kaduilta.

Beijing

Mieleeni on jäänyt erityisesti se kerta, kun olimme porukalla avustajina Peking-oopperatähti Mei Lanfangin elämästä kertovan tv-sarjan kuvauksissa. Vuosina 1894–1961 elänyt Mei oli yksi Peking-oopperan suurimpia tähtiä, naisosiin erikoistunut mies aikana, jolloin naiset eivät vielä esiintyneet tämän lajin lavoilla. Hän sai mainetta myös Kiinan ulkopuolella ja meidän osamme oli ilmeisesti kertoa tästä kansainvälisestä suosiosta.

Meidät vietiin Liyuanin Peking-oopperateatterille ja ohjattiin kulissien taakse pukeutumaan. Näin ohimennen väläyksen karismaattisen päätähden maskeerauksesta. Minkäänlaista kameraa ei sattunut mukaan juuri tuolloin, mutta näen tilanteen kuvana päässäni edelleen. Lähietäisyydeltä paksun maalin taidokas levittäminen teki vaikutuksen, sillä esiintyjällä ei ollut vielä tavallisesta ihmisestä etäännyttävää esiintymispukua päällään.

Eteemme laitettiin valtavat pukulaatikot, jotka pursusivat eri aikakausien länsimaisia vaatteita. Sieltä puvustajat kaivoivat minulle kanariankeltaisen pitsisen kermakakkumekon, jonka sijoittaisin arviolta 1900-luvun alkuun. Sen kaulus oli pelkkää tekokuituista jäykkää pitsiä ja niin kapea, että yritin koko kuvauksen ajan hoikentaa kaulaani suoristamalla ruotoani äärimmilleen. Hyvä ryhtiharjoitus sinänsä. Päähäni sain ruskean hatun, jonka kuvittelin sopivan 1940-luvun kävelypuvun somisteeksi. Olin todella hassun näköinen.

Suurimmat kikatukset aikaansai kuitenkin housujen etsintä parimetriselle ruotsalaisviikingille. Kun viimein löydettiin housut, jotka menivät vyötäröltä kiinni, ulottuivat lahkeet puolisääreen. Siihen oli tyydyttävä ja viikinki sai ohjeet pitää jalkansa tiiviisti pöydän alla.

Viimein pääsimme istumaan katsomoon. Sali oli muuten tyhjä, mutta me istuimme aivan lavan edessä pöytien ääressä ja saimme samalla nauttia teestä. Esitys alkoi ja me osoitimme pyydettäessä suosiotamme. Saimme nauttia hetken tästä merkillisestä taiteenlajista, jossa jokainen ilmeen värähdys, naamaan maalattu viiva, hihan heilautus tai naurun sävy kantaa sisällään symboliikkaa, jonka yksityiskohdat tunnistavat vain ne, jotka ovat tämän oopperan kanssa kasvaneet tai siihen muuten syvällisesti perehtyneet. Itselleni suurin osa jää hämärän peittoon ja voin vain kunnioittaa tätä vuosisatojen kuluessa hioutunutta musiikin, liikkeen ja värien fuusiota, jota esiintyjät ovat lapsesta asti äärimmäisellä tarkkuudella ja sinnikkyydellä harjoitelleet.

En koskaan nähnyt lopullista tv-sarjaa enkä edes tiedä mitä aikakautta tuo Liyuanissa kuvattu kohtaus esitti. Vaatteistamme ei ainakaan voinut päätellä vuosikymmentä.

Beijing
Kuvituskuvat Pekingistä vuodelta 2016 eivät liity Peking-oopperaan

Oikein hyvää alkavaa maasian vuotta!

 

Pekingissä voi nähdä oopperaa ainakin näissä:

Liyuan Theatre, 175 Yong’an Rd, Xicheng Qu, Beijing, Kiina

  • Kuuluisa Qianmenin hotellin yhteydessä toimiva iso teatteri, johon turistit ohjataan yleensä ensimmäiseksi
  • Iso lava, jolla mahtuu esittämään näyttäviä taistelukohtauksia

Zhenyici Theatre, 220 Xiheyan Dajie, Beijing, Kiina

  • Tässä pienessä vanhassa teatterissa on tunnelmaa, itse pidän tästä enemmän kuin yllä olevasta, vaikka lava on pieni, joten toimintakohtauksille tila on ahdas

 

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa

Minne matkustaa pääsiäisenä?

Minne matkustaa pääsiäisenä?

On tullut taas aika suunnitella sopivaa reissukohdetta pääsiäiseksi. Pääsiäisen minilomat ovat meidän perheessämme muodostuneet jo perinteeksi. Tässä pikakertaus viime vuosien matkoista. Mutta minne lähdemmekään tänä vuonna?

Pariisista se alkoi

Kun lapset olivat pieniä, luulin muutaman vuoden ajan, että omatoimireissut saavat unohtua joksikin aikaa ja nyt alkaa meilläkin aikakausi, jolloin käymme pakettimatkoilla etelässä ja käymme Bamse-klubeilla tai risteilemme Tukholmaan tai Tallinnaan, istumme ikuisuuksia pallomerien äärellä Itämeren aalloilla. Tulihan niitäkin kokeiltua eikä niissä mitään vikaa ole, mutta eivät ne tuntuneet omilta.

Sen jälkeen, kun esikoisemme oli jo aloittanut koulun, lähdimme ensimmäiselle kaupunkimatkalle pääsiäisenä. Ajatus Pariisista alkoi itää, kun kuopus piirteli päivät pitkät pelkkiä torneja. Mietin, että olisiko jo sopiva aika viedä lapset Eiffel-torniin.

Eiffel

Pariisissa oli niin mukavaa, että kävimme siellä vielä toisenkin kerran pääsiäisenä. Itse viihdyn Pariisissa hyvin ja voisin vain kävellä päivät pitkät kaupunkia ristiin rastiin. Lasten kanssa tuli tutustuttua myös metrolinjoihin ja suosikkipaikaksi muodostui tiedekeskus Villette.

Pariisin monet kasvot

Lontoossa ei voi pitkästyä

Yksi ikimuistoisimmista reissuista oli pääsiäislomamme Lontoossa. Muutama päivä oli aivan liian vähän siihen kaikkeen, mitä Lontoolla olisi tarjota. Olimme onneksi varanneet reippaasti aikaa museoille, kokonaiset päivät Natural History ja Science museoissa vierähtivät hetkessä ja lapsia oli vaikea saada illalla lähtemään pois.

Lontoo

Tämän matkan jälkeen olimme suorastaan hengästyneitä, niin paljon oli tekemistä. Ihme oikeastaan, ettemme ole vielä palanneet Lontooseen, sillä viihdyimme hyvin, vaikka sää oli harvinaisen kylmä. Lontoon matka oli erityisesti esikoisemme mieleen.

Lasten kanssa Lontoossa – metromatkoja ja museoita

Zürich yllätti positiivisesti

Jälleen koimme yhden viileän pääsiäisen, kun lähdimme Zürichiin. Kaupunki yllätti positiivisesti, siellä oli helppo liikkua julkisilla kulkupeleillä ja sopivasti näkemistä minilomalle. Taidetarjonta on yltäkylläinen ja maisemat Uetlibergiltä mainiot. Miinuksena on tietysti Sveitsin kalleus, mutta Zürichissä voi hyvin asua vaikka laitakaupungilla, sillä julkinen liikenne on niin sujuvaa.

Zürich

Kävimme myös junalla pikavisiitillä Fribourgissa, jossa olin aikoinaan au-pairina. Lapsetkin viihtyivät hyvin Sveitsissä, jopa niin hyvin, että tämä on kuopuksen suosikki pääsiäisreissuista.

Pääsiäisen pyrähdys Zürichissä

Comojärvellä oli ihanaa

Vaikka pidän kaikista reissuistamme, niin tämä oli omasta mielestäni yksi parhaista. Olin juuri toipumassa flunssasta, joten lämmin auringonpaiste ja jumalaiset maisemat olivat siihen tilanteeseen parasta lääkettä.

Comojärvellä riittää kauniita pikkukaupunkeja kapeine kujineen, veneretkiä ja jätskihetkiä, joten lapsetkin pysyivät tyytyväisinä. Tämä reissu kuuluu myös mieheni suosikkeihin. Teimme lisäksi päiväretken Sveitsin puolelle Luganoon.

Comojärvi

Vinkit Comojärvelle

Etelä-Ranskan vuorilla

Ranskarakkauteni oli koetuksella viime vuoden keväällä, kun lähdimme poikkeuksellisesti vappulomalle Etelä-Ranskaan. Sää oli sateinen ja lapset sairastelivat.

Rakkauteni on kuitenkin kestävää laatua, sillä lähtisin vaikka heti uudestaan. Nizzan lähellä on niin paljon kaunista: meri, vuoret ja ihanat pikkukylät. Asuimme Rigaudin kylässä kukkuloiden suojassa ja autoilimme upeissa maisemissa. Tämä ei ollut sattuneesta syystä lasten suosikkireissu, joten heitä voi olla vaikea suostutella lähtemään uudestaan.

Gorge du Cians patikkaretki

Etelä-Ranskan maisemateillä

Pääsiäinen 2019

No niin, nyt on liput varattu. Tällä kertaa toteutamme kuopuksen haaveen ja lähdemme Dubrovnikiin. Itse suhtaudun hieman epäillen liikaturismin jyräämiin kohteisiin, mutta ehkäpä löydämme majapaikan jostain lähistöltä ja käymme vain päiväretkellä ihmettelemässä tätä tuhoisan kaunista kaupunkia. Sitä paitsi onhan siinä Bosnia-Hertsegovina ja Montenegrokin lähellä.

Toivottavasti aurinko jo lämmittäisi meitä talven jähmettämiä ja maisemat olisivat komeat. Muuta en pyydä.

 

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa

Vuoden 2018 matkat, retket ja hetket

Vuoden 2018 matkat, retket ja hetket

Mistä on vuosi 2018 tehty? Maisemista, tarinoista, vuoristoista, minivaltioista, kuumasta kesästä ja temppeleistä ainakin. Tässä kymmenen kuvaa ja muita muistoja vuoden varrelta.

  1. Talvisia hetkiä keskellä ei mitään

Tammikuussa pääsin katsomaan kummitätiäni Sallaan. Vietin siellä pari päivää tädin hämärässä tuvassa ja kuuntelin hänen tarinoitaan reissuistaan muodin perässä 60-luvulla. Ateneumissa aikoinaan muotiosastolla opettanut kummitätini kertoi, kuinka hän pääsi opiskelukavereineen toisinaan huoltolennolla pikavisiitille Pariisiin. Yhden opiskelukaverin isä taisi olla lentäjä. Pariisin lentokentältä he ajoivat suoraan Galeries Lafayetteen hypistelemään uusinta muotia. Siihen aikaan kun piti alusvaatteidenkin sopia puvun kanssa puhumattakaan yhteensopivista kengistä ja laukuista. Viisi tuntia oli aikaa imeä muodin virtauksia ja sitten olikin jo aika lentää kotiin. Edelleenkin on tädilläni vaikuttavin käsilaukkukokoelma, jonka olen nähnyt.

Salla
Sallan kaamos

Nyt kummitädille riittää, että metsä on lähellä ja lumi narskuu jalkojen alla. Ja on hiljaisuutta ja tilaa hengittää, vaikka se alkaakin jo olla hieman vaivalloista. Luovuus purkautuu nyt villasukkiin, joita syntyy jatkuvasti kasoittain.

Piipahdin pikavierailuni aikana myös lumikenkäkävelyllä Sallatunturilla ja tulin tuulen ravistelemaksi huipulla.

2. Hiihtolomalla Irlannissa

Joululoma Suomessa oli vielä musta ja märkä, joten levottomana sieluna kammosin ajatusta samanlaisesta hiihtolomasta. Varasin itselleni ja lapsilleni halvan matkan Irlantiin. Oli tullut aika esitellä yhtä lempimaistani lapsilleni. Dublin kohteli meitä silkkisin hansikkain, lämpö nousi keväisiin asteisiin ja narsissit kukkivat. Piikkiherneet hehkuivat keltaisina, kun kävelimme rantapolkua Howthin pikkukaupungissa Dublinin kupeessa.

Lähdimme päiväksi kiertämään Pohjois-Irlantia bussin kyydissä. Järjestetyt retket eivät yleensä ole meidän tapamme matkustaa, mutta ehdimme päivän aikana nähdä ihmeen paljon. Vihdoin pääsin näkemään Giant’s Causewayn, ja sääkin oli upea.

Giant's Causeway
Giant’s Causeway

3. Pääsiäispäivä Torronsuolla

Tämä on ehdottomasti muistettava vuodesta 2018. Päivä oli niin häikäisevän kirkas, Torronsuon hanget hohtivat ja keväinen hankikanto kannatteli askeleitamme. Ja olihan siellä pääsiäispupukin käynyt.

Torronsuo
On suuri sun suos autius

4. Sateinen Etelä-Ranska

Vapun minilomalla lensimme Nizzaan ja ajoimme noin tunnin matkan päähän Rigaudin kylään lähelle Ciansin rotkoa. Majoituimme maalaistalossa, jossa seuranamme oli Blacky-koira ja monta muuta eläintä. Sää ei ollut ihanteellinen, mutta vuoristomaisemat ja -kylät ovat aina ilo silmilleni. Kuopus sairasteli, joten tulipa tutustuttua myös Nizzan lastensairaalaan. Se oli ainoa päivämme sateisessa Nizzassa, joten muistot ihanasta kaupungista jäivät tällä kertaa jonnekin sairaalan, apteekin ja pikaisesti pienessä ravintolassa syötyjen socca-lettujen välimaastoon.

Viimeisenä päivänä kävimme Monacossa pällistelemässä miten raha ja vauraus näkyvät. Astelimme aurinkoisen kaupungin kaduilla ja kurkistelimme näyteikkunoiden asuja, jotka maksavat enemmän kuin kuukausipalkkani. Katselimme satamassa valtavia jahteja, joista purkautui ulos väkeä kuin suoraan julkkislehden sivuilta. Ihmeellinen on tämä maailma.

Itse olisin pysytellyt mieluummin vuorilla, vaikka edellisenä päivänä olinkin saanut pienen opetuksen siitä, ettei ehkä kannattaisi lähteä tuntemattomassa paikassa yksin patikoimaan. Siinä voi joutua paimenkoirien saartamaksi. Toisaalta saattaa saada myös maisemaelämyksen, joka on vertaansa vailla.

Gorge du Cians patikkaretki

Patikkaretki Etelä-Ranskan punaisilla vuorilla

5. Kesän haahuilut Helsingissä

Alkukesän vietimme pääosin kotona, matkailimme pääkaupunkiseudun julkisella liikenteellä ja tutkimme tuntemattomia kulmia ja rantoja. Kävimme retkellä muun muassa Harakan saaressa. Harakka on yksi Helsingin helmistä minun mielestäni, saariston tunnelmaa vain muutaman minuutin merimatkan päässä Kaivopuiston rannasta.

Harakka

Lisäksi mieleeni jäivät esimerkiksi kaunis Ramsinniemen harju Vuosaaren edustalla ja eväsretki kalliolla ennen Tarvaspäähän vievää siltaa. Upea näkymä merelle, hyvät eväät ja pilven takaa kurkistelevan auringon lämpö iholla. Muistan myös sen pienen rantakaistaleen Lehtisaaressa. Istuimme syömässä eväitämme aution rannan silokalliolla, kun rantaan asteli hieman jo kumara, mutta energisen näköinen vanha nainen, joka istuutui rantakallion toiselle laidalle kallionkoloon tuulensuojaan ja avasi kirjan. Mikä ihana lukusoppi!

6. Tallinnan rosoiset kulmat

Kun kotiolot alkoivat kesken kesäloman tylsistyttää, niin oli aika siirtyä lasten kanssa katsomaan maailmaa Suomenlahden etelärannalle. Tallinnan Kadriorgissa meitä odotti hymyilevä Tiiu, vastasyntynyt vauva ja ihana puukerrostalokolmio. Tiiu kertoi olevansa vasta toinen omistaja tämän vanhan asunnon historian aikana, vaikka se onkin käynyt jo liian pieneksi perheen kasvaessa. Tästä Tiiu ei kuitenkaan aio luopua, sillä asunnossa on niin hyvä henki. Olen samaa mieltä, viihdyin siellä hyvin.

Kerrankin oli aikaa katsella Tallinnaa vanhankaupungin ulkopuolellakin. Matkustimme ympäriinsä raitiovaunuilla, vierailimme kivassa Lennusadamassa, kuvasimme graffiteja Telliskiven alueella ja kävimme vanhassakaupungissa syömässä. Tallinna on kyllä viehättävä sekoitus neuvostorosoa ja söpönkaunista Keski-Eurooppaa. Yllättävän kivaa vaihtelua ja lähellä.

Tallinna

7. Porvoo ei petä

Porvoo on aina hyvä ajatus, kun haluaa tehdä pienen piristävän kesäretken. Tänä kesänä retkemme oli vielä erityisen mukava, kun saimme matkata perille lättähatun kyydissä.

Porvoo

8. Pitkin kesäistä länsirannikkoa

Meidän perheellä on vain yksi yhteinen lomaviikko kesällä, ja tällä kertaa lähdimme ajelulle pitkin länsirannikkoa Raumalta Ouluun asti. Enpä olisi arvannut, että tästä tuli rantaloma, koska emme yleensä ole rantalomailijoita. Mutta kesä oli kuuma ja Vattajanniemen upea ranta jäi erityisesti mieleen. Hailuodon Marjaniemen rannalla vietimme myös yhden kuuman päivän vilvoittavien merituulten äärellä.

Hailuoto
Marjaniemen rannalla

Oli hienoa nähdä itselle hieman tuntematonta seutua kotimaassa, mutta täytyy tunnustaa, että tunsin tulevani kuin kotiin, kun palasimme reissultamme Savon kautta ja pääsimme nauttimaan vielä yhden kauniin illan Puulan rannalla.

9. Työmatka Nepaliin

Syys-lokakuun vaihteessa lähdin työmatkalle Nepaliin. En yleensä matkusta työni puolesta, mutta tämä oli nyt toinen työmatkani tähän ystävälliseen maahan. Työmatka tarkoittaa yleensä tiukkoja aikatauluja, tapaamisia aamusta iltaan, loputonta pölyisessä liikenteessä istumista tai seuraavan päivän valmistelua ja someraportointia. Onneksi matka oli tällä kertaa niin pitkä, että ehdin muutaman tunnin olla vapaalla ja nähdä maisemia Swayambhunathin temppeliltä (Apinatemppeli), imeä itseeni ihmisten ystävällisyyttä ja ympäristön värikkyyttä ja siinä sivussa sortua yhteen turistihuijaukseenkin. Oppia ikä kaikki, mutta miten olisin voinut vastustaa vanhan mummon kutsua, kun hän näytti niin kovin edesmenneeltä tädiltäni?

Enkä ihan heti unohda sitä yhdistettyä lounas- ja etätyöhetkeä Bouddha stupan vieressä ravintolan kattoterassilla. Paras toimisto ikinä! Muutenkin matkan aikana oli  motivoivaa kuulla tarinoita siitä, miten lapsen oikeuksia Nepalissa edistetään ja miten paljon on jo saatu aikaiseksi.

Haaveilen jo paluusta maahan omalle matkalle.

 

Bouddha stupa
Bouddha stupa

10. Itävalta, Liechtenstein ja Italian Dolomiitit

Vuoden viimeinen reissuni oli koko perheen syysloma Keski-Euroopassa. Minä halusin taas vuorille ja lasten toiveesta kävimme myös bongaamassa vuoden toisen pikkuvaltion eli Liechtensteinin. Samalla tein vertailevia havaintoja Itävallan ja Italian vuorilta, ja täytyy kyllä sanoa, että Etelä-Tirolin Dolomiitit veivät voiton. Niihin maisemiin toivon palaavani pian.

Dolomiitit
Peitlerkofel (Sass de Putia) Dolomiiteilla

Lopuksi vielä vuoden 2018 suosituimmat kuvani Instagramissa. Mukana on muutama vanha kuva Sloveniasta ja vielä vanhempi kuva Kiinan Hangzhousta. Koosteeseen ovat päässeet myös maisemat Irlannista, Pohjois-Irlannista ja Italian Dolomiiteilta, lumineulasia Sallasta ja unohtumaton auringonlasku Puulajärveltä.

BestNine2018

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa

Syysvärejä ja jumalaisia maisemia Dolomiiteilla

Syysvärejä ja jumalaisia maisemia Dolomiiteilla

Ylitämme Timmelsjochin solan Itävallasta Italiaan ja upeiden maisemien lisäksi silmiämme alkaa hivellä entistäkin kirkkaammat värit. Vuorten ja kukkuloiden rinteillä on yhä enemmän lehtikuusia, joiden ruska sävyttää maisemaa. Vihreän, oranssin ja keltaisen loisto yhdistyy siniseen taivaaseen. Onpa meillä onnea, kun saamme tämänkin nähdä.

Dolomiitit ruska

Majoitumme Val di Funesin eli Villnöβin laaksoon San Pietron (St. Peter) kylään Etelä-Tiroliin. Haluamme nähdä UNESCO:n maailmanperintökohteenakin tunnetun Dolomiittien vuoriston maisemia.

Airbnb-kämppämme taitaa olla hullunkurisin asunto, jossa olemme olleet. Astumme sisään lasiovesta, joka vie meidät suoraan ahtaaseen perinteisesti sisustettuun ruokailutilaan. Siitä kävelemme ultramodernin keittiön läpi ja tulemme isoon sokkeloiseen eteiseen, jossa ei ole ulko-ovea mutta kattoon asti ulottuvat valtavat tummat vaatekaapistot. Eteisestä on näkymä askeettiseen makuuhuoneeseen ja 70-luvulta peräisin olevaan kylpyhuoneeseen. Alkaa naurattaa. Tässä paikassa on luonnetta, jokaiselta vuosikymmeneltä jotain. Emäntämme Tanjan hymy on leveä ja kirkas kuin Tirolin aurinko. Tunnemme olevamme tervetulleita.

Val di Funes tonttu

Ulkona kukkapurkissa puutarhatonttu vartioi huonosti hoidettua pihaa. Musta kissa saapuu luoksemme ja asettuu taloksi. Kotoisaa.

Lähdemme ensin ajelulle kohti Grand Dolomite Roadia. Loppujen lopuksi ajamme sitä vain pienen osan, sillä täällä on yksinkertaisesti pakko pysähtyä vähän väliä katsomaan maisemia ja kuvaamaan. Näkymät ovat aivan ällistyttäviä, sää mitä parhain, parhaimmillaan kesäisen lämmin näin lokakuun puolivälissä.

Dolomiitit

Ensin jumitumme tien SS242 varteen paikkaan, jossa saamme katsella tien toisella puolen majesteettista Sassolungoa ja toisella puolella kohoavia Sella Towersin huippuja.

Dolomiitit Sella Towers
Sella Towers
Dolomiitit
Kurkistus heijastukseen vai toiseen todellisuuteen?
Dolomiitit
Sassolungo
Dolomiitit
Pilvinen hetki aurinkoisella matkallamme

Jatkamme kohti etelää ja käännymme Great Dolomite Roadille (Strada Dolomites) kohti Passo Pordoita.

Dolomiitit
Dolomiiteilla jokainen tie on maisematie
Dolomiitit
Ei hullummat näkymät tälläkään tauolla
Dolomiitit
Syksyä parhaimmillaan

Dolomiitit

Great Dolomite Road kulkee Bolzanosta Cortina d’Ampezzoon asti, mutta me pysähdymme Arabbassa lounaalle ja käännymme kohti pohjoista. Kierrämme San Martino in Badian (St. Martin in Thurn) kautta kotilaaksoomme.

Pysähdymme ennen auringonlaskua vielä ihailemaan Sass de Putiaa (Peitlerkofel) iltavalaistuksessa.

Dolomiitit
Peitlerkofel (Sass de Putia)

Dolomiitit

Seuraavana päivänä ajamme Val di Funesin itäiseen kolkkaan Zanser Almiin (Malga Zannes). Ohitamme Santa Maddalenan kylän ja St.Johannin (San Giovanni in Ranui) pienen kirkon. Maisema on häikäisevän vihreä.

Dolomiitit
Val di Funes
Dolomiitit Odle
St. Johannin pieni kirkko taustanaan Odlen vuorijono

Emäntämme Tanja pitää pientä hotellia Zanser Almissa ja olisimme voineet jättää auton ilmaiseksi heidän parkkipaikalleen, mutta hätäisinä ajamme maksulliselle parkkialueelle tarkoituksenamme vain pikaisesti katsella ympärillemme. Lapsella on lämpöä emmekä voi nyt lähteä patikoimaan. Katselen kaihoisasti lukemattomia reittiopasteita. Alun perin suunnittelin meille Adolf Munkel -reittiä tälle päivälle.

Kävelemme hetken kirkkaassa auringonpaisteessa ja piipahdamme hetkeksi metsän puolelle. Maisemaa hallitsevat Odlevuorten jyrkät seinämät. Tunnen oloni määrittelemättömän hyväksi juuri täällä.

Nautimme kahvit ja suussasulavat strudelit ravintolan terassilla. Aurinko lämmittää suomalaiselle iholle sopivasti, yritän imeä tämän kaiken valon ja koko seudun värit ja energian itseeni talvea varten.

Dolomiitit
Zanser Alm ja Odlevuoret

Juttelen hetken ravintolanpitäjän kanssa. Hän kertoo pitävänsä paikkaa auki vielä ensi viikon, sitten on aika levätä hetki ennen talvisesonkia ja kelkkailukautta. En tiennytkään, että kelkkailu on täällä merkittävin ajanviete. Ravintoloitsija sanoo myös haaveilevansa Suomen-matkasta, sillä hän on nähnyt kuvia Itä-Suomen järvistä. Me taas olemme unelmiemme vuoristomaisemissa juuri nyt. Hymähdämme molemmat itsellemme, ihminen tuntuu kaipaavan aina jotain erilaista, toisenlaiseen paratiisiin, vaikka itse asuisi näinkin jumalaisessa paikassa.

Dolomiiteilla yhdistyy niin moni itselleni mieluisa asia: mielettömät maisemat, lukemattomat patikointireitit sekä kivat kylät ja kaupungit. Pidän paljon Etelä-Tirolin pääkaupungista Bolzanostakin. Hintataso on kohtuullinen ja alueella pärjää hyvin saksalla, joka sujuu itseltäni paremmin kuin italia. Sääkin oli meille täydellinen, sillä emme ole kuuman kesän ystäviä, mutta nautimme syksyisestä lämmöstä täysillä.

Merkitsen paikan muistojeni laatikkoon, jossa päällä lukee ”Tänne palaan vielä”.

Dolomiitit

 

  • Tämä matka tehtiin lokakuun puolivälissä
  • Lensimme Müncheniin, vuokrasimme auton ja ajoimme ensin kolmeksi yöksi Itävallan Ladisiin. Sieltä ajoimme Val di Funesiin, jossa majoituimme myös kolme yötä.
  • Dolomiitit on upea kohde syksyllä, vaikka useimmat vuoristohissit ovatkin jo kiinni. Tätä mieltä on myös Maailman äärellä -blogin Heidi, joka matkaili samoilla seuduilla viikkoa myöhemmin. Seuraa Heidin blogia ja ihastu henkeäsalpaaviin kuviin ja uskomattomiin päiväpatikoihin!

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa

Timmelsjochin solan kautta Itävallasta Italiaan

Timmelsjochin solan kautta Itävallasta Italiaan

Aamuaurinko valaisee jälleen Laudeggin linnan Ladisissa ja meidän on aika jatkaa matkaamme kohti Italiaa. Tällä kertaa olen muistanut ottaa mukaani tiekartaston, johon on merkitty maisemareitit vihreällä. Valitsemme majapaikkamme laakson eli Oberinntalin sijaan kulkureitiksemme Ötztalin, jossa näkyy lupaavasti vihreää. Aiomme ylittää rajan Timmelsjochin solan (Passo Rombo) kautta. Maisemanmetsästyksemme jatkuu.

Ajamme pienen koukkauksen pohjoiseen, että pääsemme Ötzin laaksoon. Pysähdymme ensimmäisen kerran Söldenin jälkeen katsomaan hiihtokeskuksena tunnetun kylän postikorttimaisemaa.

Sölden
Sölden

Nousemme vähitellen ylemmäs ja ohitamme Obergurglin ja Hochgurglin. Jokunen vaeltaja kävelee hetken tienviertä, mutta muuten on hiljaista. Hiihtohissit ovat levolla. Vuoristomaisema muuttuu yhä karummaksi ja autius vaihtuu yhtäkkiä valtavaan parkkipaikkaan. Olemme saapuneet Timmelsjochin alppitien (Hochalpenstrasse) tietulliasemalle, jonka yläkerrassa näkyy olevan moottoripyörämuseo. Parkkipaikan reunalla on rivi turistibusseja, maisematasanne ja tietoa alueen luonnosta ja historiasta.

Timmelsjoch

Timmelsjoch
Näkymiä tietulliasemalta eli moottoripyörämuseolta

Kurkistamme myös isoon ravintolaan ja huomaamme, että paikka taitaa olla motoristien suosiossa. Asiakaskunnassa on lukuisia partaisia harrikkahipstereitä.

Timmelsjoch
Timmelsjochin moottoripyörämuseo

Maksamme 16 euron tietullin (yhteen suuntaan) ja jatkamme matkaa ylemmäs kuumaisemiin kohti lähestyvää Italiaa. Tie on auki vain lokakuun loppuun asti, ehdimme onneksemme vielä nähdä tämän kaiken upeuden.

Timmelsjoch
Timmelsjoch

Juuri ennen rajaa pysähdymme vuoristoravintolan (Rasthaus Timmelsjoch) eteen. Olemme nousseet 2500 metrin korkeuteen.

Timmelsjoch
Timmelsjochin solan pieni museo keikkuu Itävallan ja Italian rajalla ja kertoo tarinoita tien rakentamisesta vaikeissa olosuhteissa. Sola avattiin vuonna 1959. Lammaspaimenet ovat vaeltaneet Italian puolelta laumojensa kanssa näihin maisemiin kesäksi jo vuosisatojen ajan.

Kiipeilemme ravintolan ympärillä ja ihmettelemme vuorille levittäytyvää taidenäyttelyä. Ihmisen luovuus kohtaa taivaalliset maisemat ja käy vuoropuhelua vuorten kanssa.

Timmelsjoch
Kukkulan huipulla risti tavoittelee taivaita. Siitä hieman alemmas on taideteos ”Kaipauksen, toiveiden ja unelmien puu”
Timmelsjoch
Rajapyykin molemmille puolille on asetettu tuolit, ehkä jättiläisten rajaneuvotteluita odottamaan. Vai olisivatko ne sittenkin filosofien tai velhojen väittelyitä varten? Ympäristö ainakin olisi omiaan ylevien ajatusten vaihtoon.
Timmelsjoch
Ihmisen viimeinen avunpyyntö vai iloinen tervehdys?

Timmelsjoch

Missä tuuli on silloin
kun se ei puhalla

korvissani
kuiskailee onni

– oma tulkintani kallion tekstistä

Timmelsjoch
Häikäisevää. Sää on meille jälleen suotuisa, voin kuvitella, että täällä on toisinaan dramaattiset olosuhteet.
Timmelsjoch
Kaipauksen, toiveiden ja unelmien puu. Tämä mies kirjoittaa unelmiaan kortille pitkään. Sen täytyy olla jotain tärkeää.
Timmelsjoch
Rakkautta, reissuja, marsuja − ihmisen unelmia
Timmelsjoch
Birgit ja Jörg ovat sitä mieltä, että matkustaminen tekee onnelliseksi. Olen samaa mieltä.
Timmelsjoch
Huipulla risteilee houkuttelevia polkuja

Timmelsjochin solan museopömpelin takaa tie kaartaa Italiaan ja saavumme Passeiertaliin. Lähdemme laskeutumaan serpentiinejä pitkin alas. Maisema muuttuu värikkäämmäksi lehtikuusien ruskavärien myötä ja on pysähdyttävä vähän väliä huokailemaan näkymien äärelle.

Timmelsjoch
Matkan varrella maisemia tarjoillaan välillä valmiiksi kehystettyinä. Samalla saamme tietoa alueen kivilajeista, eläimistä ja historiasta.

Timmelsjoch

Timmelsjoch
Ihmisellä on tarve jättää jälkensä joka paikkaan

Timmelsjoch

Timmelsjoch
En saa näistä maisemista tarpeekseni
Timmelsjoch
Olemme saapuneet Passeiertaliin

Lopulta ajamme loistavien lehtipuiden ja vihreiden laitumien keskellä kohti Meranoa. Tie kohti Bolzanoa kulkee Meranon kaupungin läpi ja katson auton ikkunasta, kun ohi lipuu jälleen yksi sykähdyttävän kaunis italialainen kaupunki. Miten paljon kauneutta mahtuukaan yhteen maahan.

Passeiertal

Tämä matka on ollut täynnä jumalaista kauneutta ja matkailijan ahneutta. Mietin niitä Söldenin alueen satoja vuosia vanhoja sembramäntyjä ja patikkareittejä, joille emme voineet poiketa; Timmelsjochin polkuja solan huipulla, jonne olisi voinut jäädä tuntikausiksi vaeltamaan hohtavassa auringonpaisteessa ja houkuttelevan näköistä Meranon kaupunkia.

Ehkä jonain päivänä on vielä aikaa pysähtyä ja matkustaa hitaasti. Meillä on jo kiire Bolzanoon ja sieltä majapaikkaamme Val di Funesiin (Villnöss).

”Timmelsjoch oli elämys, maisemareitti vailla vertaa”, ajattelen. Enkä arvaa, että jotain kenties vieläkin uskomattomampaa on tulossa.

 

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa

Serfaus–Fiss–Ladis Itävallassa – tekemistä koko perheelle

Serfaus–Fiss–Ladis Itävallassa – tekemistä koko perheelle

Tänä vuonna teimme syyslomalla vertailevaa tutkimusta Itävallan ja Italian Alpeilla, ja kumpikin voitti. Itävalta veti pidemmän korren lapsiperhekohteena ja Italiahan on aina hyvä valinta, ja Dolomiitit erityisesti maisemakuumeiselle kohtalokas kohde.

Itävallasta valitsimme Serfaus-Fiss-Ladisin alueen tukikohdaksemme, koska netistä päättelimme, että siellä olisi vielä useita kabiinihissejä toiminnassa. Syyslomaviikkomme (viikko 42) oli alueen kesäkauden viimeinen viikko, joten ihan ylimmille harjanteille emme enää päässeet, mutta kahden kilometrin korkeudessa oli meille riittävästi puuhaa, polkuja tallattaviksi ja vuorimaisemia ihailtavaksi. Ladis on noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Münchenistä ja matkaan on helppo yhdistää retkiä myös Liechtensteiniin tai Italiaan.

Laudeggin linna
Laudeggin linna näkyi komeasti asuntomme ikkunasta

Asetuimme Ladisin kylän alarinteille Ladis Living -nimiseseen huoneistohotelliin. Majapaikka veti puoleensa siksi, ettei sisustus ollut ihan perinteistä tirolilaistyyliä vaan modernisoitu versio siitä. Kaikki oli uutta ja siistiä ja huippu-urheilijalta näyttävä emäntämme oli oikein avulias. Saimme häneltä näppärät Super. Sommer. Card. -kortit, joilla pääsimme matkustamaan ilmaiseksi kaikilla hisseillä, Serfauksen kyläjunalla ja vaellusbussilla. Tosin viimeksi mainittu jäi kokematta, sillä se kulki kovin harvakseltaan.

Laudeggin linna Ladis
Laudeggin linna Ladisin kylästä katsottuna

Lähdimme ensimmäisenä aamuna kipuamaan kohti Ladisin kylän ylärinteitä. Astuimme Sonnenbahnin kyytiin, joka vei meidät naapurikylä Fissiin. Siitä jatkoimme Möseralmbahnin kyydissä ylemmäs melkein kahden kilometrin korkeuteen. Aseman vieressä oli mahtava puuhamaa lapsille: pieni lumimäki rengaslaskua varten, lentorata, hyppytorni, trampoliini, keinuja, vuohia rapsutettavaksi yms. Osa huveista oli maksullisia. Vierestä lähti myös raidekelkkarata Fisser Flitzer, jolla pääsisi laskemaan yli 40 km/h pari kilometriä alamäkeen. Lapsia jäi ehkä harmittamaan, kun vanhemmat jänistivät tästä mahdollisuudesta.

Ladis Sonnenbahn
Näkymiä Sonnenbahnin kyydistä
Fisser Flitzer raidekelkka
Fisser Flitzer raidekelkan lähtöpaikka

Lähdimme Möseralmista kävelemään pitkin Panorama Genusswegiä eli maisemanautintojen tietä kohti seuraavan hissin asemaa. Kävelymatka oli juuri sopiva eikä vastalauseita ehtinyt kuulua. Sunliner-hissillä pääsimme alas Serfauksen kylään, josta lähdimme taas ylös parin kilometrin korkeuteen. Komperdellin väliasemaa korkeammalle emme nyt päässeet. Tuuli oli navakkaa, joten laitoimme nopeasti takit päälle ja huput korville. Etsimme evästauolle suojaisan paikan ja saimme taas nauttia kesäisen lämpimästä auringonpaisteesta ja hienoista maisemista.

Panorama genussweg
Maisemapolkua pitkin oli helppo tallustaa, vastaan tuli lastenrattaitakin.
Serfaus
Eväshetkemme maisema

Jatkoimme patikointia pitkin Piratenwegiä. Merirosvoteemainen parin tunnin patikkapolku oli hieman lapsellinen meidän esiteineillemme, mutta mukavasti niistä aarrearkuista sai hyvän syyn pysähdellä ja tauottaa kävelyä ja napsia samalla muutaman kuvan.

Serfaus
Maisemia merirosvopolun varrelta
Serfaus
Kappeli Komperdellin väliaseman lähellä. Maisemapenkki houkutteli istumaan hetkeksi.

Posket punaisina ulkoilusta palasimme Komperdell Mittelstationille, laskeuduimme Serfausin kylään ja vielä alemmas kyläjunalla. Seuraava vaellusbussi olisi lähtenyt vasta 50 minuutin päästä, joten lähdimme kävelemään kohti Fissin kylää, jotta ehtisimme vielä Ladisiin vievän Sonnenbahnin kyytiin ennen kello viittä, jolloin hissi suljettiin. Onneksi matkaa oli vain pari kilometriä ja laakson syksyiset värit tekivät patikasta mukavan.

Serfaus
Matkalla Serfausin kylästä Fissiin
Fiss
Tie Fissin kylään
Ladis
Ladisissa kotinurkilla käännyin katsomaan perässäni kuuluvaa askelten kopsetta. Kaksi kuvankaunista kantturaa oli näemmä iltakävelyllä ja paimen ohjasi heidät keskelle kylätietä.

Meistä kaikista oli hauskaa matkustaa kylästä toiseen kabiinihisseillä ja katsella maisemia. Lyhyet patikat hissiasemien välillä tekivät päivästä itselleni mieluisan. Lisäksi joka asemalla ja kylissä näyttää olevan hengästyttävä määrä tekemistä lapsille: peilitaloa, leikkipuistoja, kelkkaratoja, lapsille suunniteltuja patikkareittejä, geokätköilyä jne. Lokakuisella viikolla leikkipaikoilla oli vielä mukavan väljääkin.

Serfaus–Fiss–Ladis on kaikin puolin hyvä kohde lapsiperheelle.

Ladis
Ladis

 

 

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa