Gárggovárrin huiputus Pohjois-Norjan Burfjordissa

Norjan-matkan resepti: varaa majoitus ihan mistä vain, avaa ut.no-sovellus ja etsi itsellesi sopivin patikkareitti läheltä. Siinä saattaa päätyä ihan uskomattomiin paikkoihin, joissa ei ole ketään muuta.

Majoitumme Airbnb:n kautta mukavaan taloon Burfjordissa ja vietämme taas nautinnollisen hitaan aamun. Sääennuste lupaa jälleen kirkastuvaa illaksi, joten meillä ei ole kiire mihinkään. On aikaa ajatuksille.

Loikoilemme ja lueskelemme pitkälle iltapäivään, mutta sää näyttää sitkeän pilviseltä. Lopulta emme jaksa enää odottaa, vaan pakkaamme eväät ja päätämme lähteä kiipeämään Gárggovárrille, vaikka raskaat pilvet peittävät koko tunturin. Patikoimme sitten niin korkealle kuin näkyvyyttä riittää.

Odotukset retkeä kohtaa eivät siis ole mitenkään huipussaan, kun jätämme auton Burfjordin Coopin pihaan. Metsäinen rinne näyttää niin tavanomaiselta, ettei siihen näissä maisemissa juuri kiinnitä edes huomiota.

Ylitämme E6-valtatien ja kävelemme Langbergveienille, joka kääntyy pian valtatien suuntaiseksi. Polun alkupiste tien varressa on hyvin merkitty.

Reitti kulkee aluksi metsässä. Nousua on sopivasti, maasto on vähän erilaista tasamaan asukille, vaikka metsä tuttu ympäristö onkin. Polku ei ole liian helppo eikä vaikea, sopivan mukavaa ponnistelua ilman jatkuvaa hengästymistä. Jossain kohden otan puusta tukea, kun väännän itseäni ylöspäin, mutta muuten reitillä ei ole niin jyrkkiä kohtia, että korkeanpaikankammoni aktivoituisi. Jyrkimmissäkin kohdissa on aina loivempi kohta tarpeeksi lähellä. Eteneminen on silkkaa nautintoa.

Puusto alkaa vähitellen harventua. Rinteellä on välillä puuttomia kallioisia alueita ja rinnesoita. Tupasvillat huojuvat vain hiljaa, ilta alkaa tyyntyä ja pilvet väistyä.

Nousemme ylemmäs samaa tahtia pilvien väistymisen kanssa. Maisemat kirkastuvat ja avautuvat yhä upeammiksi.

Lähestymme jo Gárggovárrin laen tasankoa, kun päätämme pitää evästauon rinteessä. Nälkä sai meidät kiinni ennen huippua. Asetumme kaikki isolle kivelle ja hiljenemme avaran maiseman ja eväsleipien äärelle. Annan tälle ruokapaikalle viisi tähteä.

Meistä puoleenväliinkiipeäjistä tulee siis sittenkin huiputtajia. Mitään odotuksia tämän patikan suhteen ei ollut, mutten olisi ikinä voinut kuvitellakaan tällaista elämystä. Kaikki on niin täydellistä: maisemat, hiljaisuus, sää, raikas ilma, linnut, minulle sopivat korkeuserot ja pienen fyysisen ponnistelun tuoma rento olo.

Jotkut Norja-fanit ihmettelevät, että mikä siinä Pohjois-Norjassa oikein viehättää, kun etelämpänä on paremmat maisemat. No, kukin makunsa mukaan. Nämä maisemat hivelevät juuri minun silmiäni ja sieluani. En kaipaa muualle.

Miten voi olla mahdollista, että saamme tällaisen paikan aivan itsellemme. Pohjois-Norja on täynnä piilotettuja aarteita.

Viivymme huipulla pitkään, nautiskelemme näkymistä ja syömme herkkuja. Lefset kuuluvat vakioeväisiimme.

Huipulla katselemme vastavaloon Burfjordille (Puruvuono kveeniksi, Buvrovuotna pohjoissaameksi) ja toiseen suuntaan tunturiylängölle.

Aloitamme laskeutumisen. On aivan tyyntä ja hiljaista, vain tundraurpiaisen sirkutukset ja piekanan kiljahdukset leikkaavat äänettömyyttä (kiitos Birdnet-sovellukselle tunnistuksesta).

Kurun toisella puolen rinteessä lentää piekana ja laskeutuu puun latvaan. Harmittelen hetken järkkärin unohtamista, sillä puhelimen kamera ei lintua tavoita. Ehkä parempi näin, keskityn katsomaan omin silmin ja muistan täällä olemisen ilon.

Illan valo tekee maisemasta vieläkin ihmeellisemmän, suorastaan satumaisen. Kaikki hehkuu. Jos oikein muistan, tämä on ensimmäinen yö pariin kuukauteen, kun aurinko laskee täällä Altan leveyspiireillä.

Unohtumaton retki tämäkin, Pohjois-Norja ei koskaan petä.

• Retkemme pvm 27.7.2023
• Reitin edestakainen pituus polun alusta 6,4 km
• Gárggovárrin huippu on 471 metriä merenpinnan yläpuolella
• Hitaasti nautiskellen retkeen meni noin neljä tuntia, normaalisti matkan selvittänee kolmessa tunnissa

Voit seurata retkiäni myös Facebookissa ja Instagramissa