Kuulin jokin aika sitten, että Orimattilassa sijaitsevassa Villa Roosassa on nyt viimeistä kesää meneillään nykytaiteen kesänäyttely. Toivoisin ehtiväni sinne vielä ennen kuin tämä vanha huopatossutehdas sulkee ovensa 13.8.2017, mutta laitan nyt varmuuden vuoksi tänne jo suositukset, sillä me vietimme pari vuotta sitten oikein kivan päivän Orimattilassa.
Minä pidin tämän vanhan tehtaan tunnelmasta, vehreästä puutarhasta, joka ei ollut liian laitettu vaan kodikas, sen viihtyisästä kahvilasta ja aurinkoisesta pikku terassista. Samalla saimme nauttia kiinnostavasta nykytaiteesta juuri sopivan annoksen verran lapsiperheelle. Sattumalta sinä kesänä vinttikerroksessa oli optisia harhoja, jotka jaksoivat kiinnostaa lapsiakin.
Tänä vuonna näyttely on teemaltaan Maailma on toinen (avoinna 17.6. – 13.8.2017 ti–su klo 11–17).
Jos mukana on lapsia, kannattaa poiketa myös Orimattilan kotieläinpuistossa. Siellä ihmettelimme erikoisia kanoja ja kalkkunoita, strutseja, kissoja, koiria yms. Nuorimmainen pääsi ponin selkään ja vietimme aikaa myös hieman kulahtaneessa leikkipihassa, joka ei ollut ihan viimeisen päälle, mutta sehän ei menoa haitannut.
Hänen nimensä oli Olli HermanniOnneksi välissämme oli korkea aitaOli vaikea saada kuvaan näitä vilkkaita kissanpentuja (muistaakseni Maine coon -rotu), vaikka seurasimme pitkään niiden touhuja.
Hevospitäjässä kun oltiin, katselimme leikkialueelta viereisen harjoitusradan ravihevosia. Puiston kahvilassa oli seinäkoristeena kuninkuusravien voittajaloimi. Hevoset olivat näkyvästi läsnä Orimattilassa.
Se oli oikein mukava päivä, mielen virkistystä ja avarrusta aikuisille ja lapsille kivaa puuhaa. Yllätyin iloisesti päiväretkellämme ja suren, että Villa Roosalle on tänä kesänä sanottava hyvästit.
Viiden päivän pikalomastamme Comojärvelle on vierähtänyt jo pari kuukautta, mutta ajattelin silti kirjoittaa vielä koosteen lomastamme. Olimme oikein tyytyväisiä matkaamme. Alueen maisemat hellivät silmää ja ajankohta oli sään puolesta meille täydellinen, sillä kevätaurinko oli juuri sopivasti herännyt lämmittämään meitä pohjoisen pitkän talven hyydyttämiä kalpeanaamoja. Sitä paitsi perheemme nuorimmaiset eivät viihdy helteessä, joten keskikesän etelänmatkat eivät ole meitä varten. Helsingin harmaudesta ja viimasta tulleina nautimme täysillä kevätauringon säteistä, ja puutarhojen ja metsien kukkeus ja vehreys antoivat meille uutta elinvoimaa.
Vihreyttä ja vuoria
Comojärveä voin lämpimästi suositella monestakin syystä. Alue on lähellä Milanon Malpensan lentokenttää, johon on helppo löytää edullisia lentoja. Comon maisemat ovat upeita, kylät kauniita ja, Italiassa kun ollaan, ruoka ja jäätelö hyvää. Me vietimme monipuolisen loman: ihailimme majapaikkamme terassilta jumalaista maisemaa ja kävimme vastarannalla Varennassa, päiväretkellä naapurimaassa Sveitsissä sekä maaseudulla patikoimassa.
Aamuinen näkymä terassiltamme
Iloa silmille ja kielelle, lämpöä iholle ja liikuntaa, mitä muuta voisin pyytää?
Suosittelen varaamaan majoituksen sen mukaan mihin suuntaan aikoo retkeillä. Järven kiertämiseen menee aikaa. Tosin järven yli kulkee myös autolauttoja. Jos viipyy mieluiten rannan tasolla, ovat keskisen Comon kauniit pikkukaupungit Varenna, Bellagio ja Menaggio hyviä kohteita. Lautat kulkevat näiden välillä koko päivän (paitsi tuulisina päivinä), joten niihin kaikkiin tutustuminen on helppoa. Kaupunkimaisempaa elämää kaipaavan kannattaa pysähtyä Comon kaupunkiin etelärannalla. Turisteja välttelevä voi hakeutua järven hiljaisemmille pohjoisrannoille. Me majailimme lähellä Menaggiota, sillä löysimme sieltä mukavan majapaikan vuoren kupeesta ja länsirannalta oli helppo pistäytyä Sveitsin Luganossa.
Vuokrasimme Malpensasta auton. Autoilu sopii meille hyvin, liikumme mieluiten omalla aikataululla ja käymme myös kaupunkien ja kylien ulkopuolella. Ymmärrän kuitenkin hyvin, jos julkisilla liikkuminen houkuttelee enemmän, sillä autoilu Italiassa vaatii kylmiä hermoja ja nopeaa reagointikykyä. Tiet ovat erinomaisessa kunnossa, mutta elämään hieman luottavaisemmin suhtautuvia paikallisia pienillä Fiat Pandoillaan saattaa tupsahtaa serpentiiniteiden mutkissa eteen keskellä ajoväylää. Kaupunkien keskustoissa on myös vaikea löytää parkkipaikkaa. Myönnän kyllä olevani etuoikeutettu, sillä itse istuin rennosti kartanlukijana, kun mieheni ajoi.
Autolla liikkuvien kannattaa myös jättää riittävästi aikaa siirtymisiin. Lähtöpäivämme oli arkipäivä, joten seisoimme jonoissa muutaman tunnin ajan 35 kilometrin matkalla Menaggion ja Comon välillä. Rekkojen ja bussien liikkuminen ja etenkin kääntyminen tiellä, joka kulkee useiden keskiaikaisten kylien läpi, on ihme ja spektaakkeli jo sinällään. Comosta eteenpäin matka Milanoon ja Malpensaan sujuu jo joutuisasti moottoriteitä pitkin.
Ensimmäinen jonotus matkalla Menaggiosta ComoonJonottaessa oli aikaa valokuvata. Kuvassa Comojärven ainoa saari Isola Comacina.
Onneksi olimme lähteneet ajoissa liikkeelle, sillä tarkoituksemme oli viettää päivä Comon kaupungissa ennen iltalentoamme kotiin. Comossa oli mukavia kävelykatuja, kaunis katedraali ja söimme siellä matkan parhaat pizzat (Ristorante pizzeria Barbarossa). Comoon ehtii hyvin vaikka päiväretkelle Milanosta, mutta minusta Como-kokemus jää hiemaan vajaaksi, jos pysähtyy tähän kaupunkiin. Kannattaa ainakin nousta funikulaarilla ylös Brunateen parempien maisemien äärelle.
Matkoja, retkiä, hetkiä 