Etelä-Ranskan maisemateillä

Etelä-Ranskan maisemateillä

Etelä-Ranskassa on kaikkea: merta, viihtyisiä kaupunkeja ja vuoretkin ovat lähellä. Ei tarvitse ajaa tuntiakaan, kun on jo vuoristoteillä ihmettelemässä jyrkille rinteille rakennettuja kyliä ja kansallispuistojen lumihuippuvuoria. Nämä maisemat ovat näkemisen arvoisia ja kesällä mukava pakopaikka rannikon helteistä. Me kävimme vappulomallamme ajelemassa Mercantourin kansallispuiston liepeillä sekä Verdonin rotkolla.

Etelä-Ranskan maisematiet

Tie Utelleen

Lähdemme ajamaan majapaikastamme Rigaudin kylästä kohti pohjoista läpi Ciansin ihmeellisen punaisen rotkon.

Etelä-Ranskan maisematiet
Gorge de Cians
Etelä-Ranskan maisematiet
Maisematasannetta korjataan, me ajamme viereisestä tunnelista
Etelä-Ranskan maisematiet
Le Cians virtaa etelään kohti Var-jokea

Beuilista käännyimme itään. Pian näkymä muuttuu lähes alppimaisemaksi.

Etelä-Ranskan maisematiet

Ohitamme Roubionin rinnekylän ja pysähdymme evästauolle pauhaavan kosken äärelle. Sää on pilvinen ja viileä.

Etelä-Ranskan maisematiet
Roubion

Käännymme Saint-Sauveur-sur-Tinéen jälkeen takaisin etelään ja Roussillonin jälkeen lähdemme kipuamaan serpentiiniteitä ylös kohti La Tourin kautta kulkevaa tietä Utellen kylään. Tie La Touriin on kapea ja kiharainen. Pitkulainen kylä komeilee vuoren harjanteella ja ajamme sen läpi liiankin liukkaasti. Tajuan vasta viiveellä nähneeni jotain uskomattoman kaunista. Kylä oli täynnä kukkivia juudaksenpuita, enkä ymmärtänyt pyytää kuljettajalta edes kuvaustaukoa. Harmittaa.

Ennen Utellea kurvaamme katsomaan läheisen vuoren (tai kukkula se ehkä on paikallisille) huipulla olevaa kappelia La Madone d’Utellea. Kappelilta on upeat näköalat joka puolelle. Viileä tuuli viuhuu ja toipilaana oleva lapsemme hytisee. On jatkettava pikaisesti matkaa.

Etelä-Ranskan maisematiet
La Madone d’Utelle

Etelä-Ranskan maisematiet

Etelä-Ranskan maisematiet

Etelä-Ranskan maisematiet
Näkymä kappelilta Utelleen

Laskeudumme Utelleen ja pidämme kahvi- ja vessatauon kylän laitamilla olevassa ravintolassa. Terassilta on hyvät näköalat kylän keskustaan.

Etelä-Ranskan maisematiet
Utelle

Tarkkailemme terassilta kahden kaveruksen, ponin ja lampaan, laiduntamista alapuolellamme. Ne etenevät vieri vieressä.

Etelä-Ranskan maisematiet

Jätämme auton kylän laidalle ja lähdemme tutustumaan keskustaan. Kissa tarkkailee saapumistamme kujan varrella olevan talon ikkunalaudalla.

Utelle

Keskusaukiolla tunnen saapuneeni paikallisten olohuoneeseen. Taidamme olla ainoat turistit kylässä. Lapset leikkivät, piirtävät ja pyöräilevät aukiolla ja vanhemmat juttelevat terassilla. Tunnen tunkeilevani heidän yksityiseen tilaansa ja kuvaaminen tuntuu melkein sopimattomalta.

Aukion reunalla istuu kolme vanhaa naista, joista yksi huikkaa minulle, että kannattaa käydä kirkossa sisällä pian, sillä se menee kuudelta kiinni. Kiitän ilahtuneena huomaavaisuudesta ja käymme kurkistamassa kylän kirkon kauniita sisätiloja. Olemme hämärässä kirkossa yksin. Ei yhden yhtä syntistä ripittäytymässä rippituolissa.

Utelle
Elämää kyläläisten olohuoneessa

Etelä-Ranska

Etelä-Ranska
Aurinko kurkistaa sopivasti juuri, kun löydän kylän laidalta kehäkukkapellon
Etelä-Ranska
Tällaiset talot herättävät minussa suojelunhalua.

Utellen kylä on todella sympaattinen ja kauniilla paikalla. Sen ympäristössä on patikkapolkuja, joista yksi ulottuu kukkulan huipulle kappelille asti. Kovin kaukana ei ole myöskään Coarazen kylä, joka on valittu Ranskan kauneimpien kylien listalle.

Gorges du Verdon

Toinen retkipäivämme vie meidät lännemmäs kuuluisaa Verdonin rotkoa katsomaan. Alkumatkasta avaamme autoradion ja siellä puhuu Erkki Toivanen! Mitä ihmettä? Sattumaltako radiokanavalla puhutaan selvää suomea vai onko tämä älyauto, joka valitsee kanavan vuokraajien kansallisuuden mukaan? Kestää melkoisen tovin, että ymmärrän kuuntelevani vanhaa kielenopetusohjelmaa, jossa Erkki Toivanen kertoo hyviä syitä ranskan opiskeluun. Merkillinen sattuma. Ja Erkki on muuten oikeassa.

Ohitamme Entrevaux’n pikkukaupungin, jota vartioi linna korkealla jyrkän kivisen vuoren huipulla. Vaikuttavan näköinen paikka, johon pääsee junalla Nizzasta.

Entrevaux

Verdonin rotkoa lähestyessä maanpinnan muodot alkavat olla muhkeita. Näkee, että täällä ovat jyllänneet paljon ihmistä suuremmat tektoniset voimat.

Tie kulkee jyrkän rinteen viertä ja välillä kallionkielekkeen alta. Saavumme ensimmäiselle näköalapaikalle Le Point Sublimelle. Parkkipaikkaa on yllättävän vaikea löytää, vaikka pahin sesonki on vielä kaukana. Kävelemme laakean kallion päällä kohti näköalatasannetta. Komea rotko avautuu edessämme.

Gorges du Verdon

Gorges du Verdon
Kallion kolossa kukoistaa pieni huomaamaton kukka

Gorges du Verdon

Syömme melko ankean patonkilounaan Auberge du Point Sublimessa ja jatkamme ajoa. Alun perin oli tarkoitus ajaa aina Moustiers Sainte Marien fajanssikaupunkiin asti, mutta takapenkin toipilas valittaa korviaan, joten käännymme Route des Cretes -maisematielle. Route des Cretes kannattaa kiertää myötäpäivään, mutta me ajamme ensimmäisen tienhaaran ohi ja päädymme ajamaan kierrosta vastapäivään. Loppumatka on yksisuuntainen, joten joudumme kääntymään takaisin ja palaamaan samaa tietä.

Gorges du Verdon
Route des Cretes kulkee rotkon varrella
Gorges du Verdon
Verdonin rotko on noin 25 kilometriä pitkä ja syvimmillään noin 700 metriä
Gorges du Verdon
Tärpättipistaasit sinnittelevät rotkon reunalla

Gorges du Verdon

Valokuvauspaikalla yhtäkkiä kaiteen takaa nousee kaksi ihmistä, kypärät päässä, isä ja tytär ehkä, kalliokiipeilyvarusteet ympärillään. Mitä kaikkea tekevätkään ihmiset, jotka eivät kaihda korkeuksia. Näemme paluumatkalla muitakin kiipeilijöitä sekä patikointiporukoita. Huimia maisemia, paljon ihmisiä. Ciansin rotkon rinteillä sain patikoida ylhäisessä yksinäisyydessäni. Upeita paikkoja molemmat.

Näkymiä Verdonin rotkoon tarjoavat myös blogit Matkapatonki ja Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa.

 

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa

Mainokset

Välimeren rannalta vuoristoon – kierros kauniissa Sloveniassa

Välimeren rannalta vuoristoon – kierros kauniissa Sloveniassa

Sloveniaa on viime aikoina hehkutettu kauniiksi ja monipuoliseksi maaksi, jossa on lyhyiden ajomatkojen päässä upeita ja erilaisia kohteita. Kävimme lokakuussa kuuden päivän tehomatkalla maassa ja täytyy kyllä yhtyä Slovenian kehujien joukkoon. Lähtisin oikein mielelläni uudestaan.

Päätin koota kuvitteellisen parin viikon kiertomatkan tähän kompaktiin ihmemaahan. Tällaisen haluaisin itse kokea: kuljeskella leppoisassa Ljubljanassa, ihastella Välimerta Piranissa, nautiskella viiniä Brdassa ja lopuksi paeta vuorten rauhaan Triglavin kansallispuistossa. Syksyllä koimme näistä jo osan, mutta paljon olisi vielä nähtävää.

  1. Ljubljana

Aloittaisin matkani pääkaupungista. Omalla matkallamme päädyimme Ljubljanaan vasta lopuksi ja olin siinä vaiheessa niin huumaantunut Slovenian vuoristosta, etten osannut oikein antaa Ljubljanalle sen ansaitsemaa huomiota ja arvostusta. Sillä Ljubljana on oikein sympaattinen kaupunki.

Me vietimme täällä rennon aurinkoisen päivän. Ajoimme funikulaarilla kukkulalle, kiersimme Ljubljanan linnan ja ihailimme maisemia.

cof

cof
Ljubljanan linnan ikkunoita

Palasimme alakaupunkiin etsimään lounaspaikkaa Ljubljanica-joen varrelta, joka on täynnä mukavia ravintoloita ja kahviloita. Nautiskelimme hyvän aterian ravintolassa Mostissa. Sää oli suomalaisen mittapuun mukaan kesäisen lämmin ja tunnelma kiireetön.

Tosin välillä tuli tunne, että meitä tarkkaillaan.

cof

Iltapäiväkahvit ja erinomaiset artesaanijäätelöt nautiskelimme yhdessä jokivarren monista kahviloista mukavilla korituoleilla istuen. Mikäs sen mukavampaa ajanviettoa ihmistentarkkailijalle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ljubljanica-joen varsi on täynnä kahviloita, ravintoloita ja kuppiloita – oikea kahvilamaleksijan unelmakohde

 

  1. Postojnan tippukiviluolat ja Predjaman linna

Seuraavaksi vuokraisin auton ja ajaisin Ljubljanasta lounaaseen 54 kilometrin päähän Postojnan tippukiviluolille.

Tunnustan, että aluksi ajatus tippukiviluolista ei suuremmin säväyttänyt, mutta Postojnan luolastot tekivät vaikutuksen. Luoliin matkataan ”junalla”, joka tuo mieleen vuoristoradan. Melkoisen ajomatkan takaa paljastuu valtava luolasto, mielikuvituksellisen muotoisia stalagtiitteja ja stalagmiitteja, suuria korkeita onkaloita ja välillä pienempiä tunneleita.

Kävelimme ainakin kilometrin lenkin alhaalla ja ihmettelimme maan sisään muodostuneita urkuja, Pisan tornia, hattiwatteja, kamelia, eläviä olmeja ja muita hämäriä hahmoja. Löytyipä luolastosta jopa konsertti- ja tanssisali.

mde
Postojnan ”urut”

Vain yhdeksän kilometrin päässä Postojnan luolista on jyrkkään kallionseinämään rakennettu Predjamski Grad eli Predjaman linna. Vaikuttava näky.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

  1. Slovenian rannikko

Slovenian rannikko jäi meiltä syksyllä kokonaan näkemättä, joten unelmamatkallani haluaisin ehdottomasti eksyä Piranin kujille, syödä kalaruokia ja katsella, kun aurinko laskee Adrianmereen.

Postojnan luolilta Piraniin on matkaa noin 74 kilometriä.

  1. Brda

Rannikolta matkaisin pohjoiseen Italian rajaa seuraillen Brdan viinialueelle. Travellover-blogissa mainittiin maagiset sanat ”maailman paras kuohuviini”, joten kävisin etsimässä tätä ihmeainetta ja maistelisin alueen viinejä muutenkin.

Piranista Brdan alueelle (esimerkiksi Šmartnoon) on noin 100 kilometriä. Reitin voi valita joko Italian tai Slovenian puolelta.

  1. Bovec

Matkani jatkuisi jälleen kohti pohjoista ja lähemmäs vuoristoa. Länsi-Slovenian Bovecissa kannattaa käydä, jos patikointi, rafting tai vaikka riippuliito kiinnostaa. Itse voisin patikoinnin lisäksi kokeilla raftingiä. Optimistina ajattelen, että siitä voisin vielä selvitä hengissä, riippuliidosta en edes haaveile.

Patikointia varten ajaisin Bovecista Soča-joen laaksoa pitkin kohti Vršičin solaa. Läheltä Trentan kylää lähtisin patikoimaan polulle, joka johtaa Slovenian korkeimmalle vuorelle Triglaville.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Näkymä Vršičin solasta

Brdan alueelta Boveciin on matkaa noin 70 kilometriä.

  1. Mangartin sola

Bovecista jatkaisin kohti Italian rajaa ja kävisin kurkistelemassa Italian puolelle Mangartin solassa. Ihmettelisin alppinaakkojen lentonäytöstä ja nousisin Slovenian kolmanneksi (tai joidenkin lähteiden mukaan neljänneksi) korkeimman vuoren rinnettä niin korkealle kuin korkeanpaikankammoinen uskaltaa. Mangartin huippu on 2679 metrin korkeudessa ja näkymät kuvien mukaan upeat.

cof
Mangartin huippu

Itse olin häikäistynyt jo Mangartin solan (2050 mpy) maisemista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Alppinaakat taituroivat navakassa tuulessa lähes paikoillaan

Bovecista Mangartin solaan on vain 27 kilometrin matka.

  1. Fusine-järvet, Planican laakso ja Peričnikin vesiputous

Jatkaisin matkaa kohti Pohjois-Sloveniaa. Koukkaisin Italian puolelle ja ajaisin ohi Tarvision kaupungin ja ennen paluuta Sloveniaan kävisin katsomassa Mangartin solaa alhaalta käsin. Nauttisin lounaan tai kahvin Lago superiore di Fusinen rantakahvilassa, katselisin mahtavia vuoria ja häikäisevän vihreää järveä. Jos aikaa olisi, kävelisin metsäpolun alemmalle Fusine-järvelle.

cof
Näkymä vuorille Italian puolelta
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lago superiore di Fusinen käsittämättömät värit

Palaisin takaisin Sloveniaan ja heti rajan ylityksen jälkeen kääntyisin etelään katsomaan Planican laakson maisemia. Sen jälkeen ajaisin Kranjska Goran ohi itään ja kääntyisin Mojstranan kohdalla jälleen etelään kohti Triglavin kansallispuistoa ja Peričnikin vesiputousta. Putous sijaitsee Triglavin kansallispuiston pohjoisosassa, vesi ryöppyää jyrkänteeltä alas ja sen takana olevaan onkaloon pääsee kävelemään.

Pericnik.jpg
Peričnikin vesiputous

Etäisyydet:

Mangartin sola – Fusine-järvet 34 km
Fusine-järvet – Planican laakso n. 10 km
Planican laakso – Peričnikin vesiputous n. 25 km

  1. Bled ja Vintgarin rotko

Pohjois-Slovenian kierroksen jälkeen olisi vuorossa Bled, tuo kauneudestaan kuuluisa järvi. Bledissä kävisin saaren keskellä olevalla saarella katsomassa goottilaista kirkkoa, kävelisin kuuden kilometrin lenkin järven ympäri ja nousisin portaita ylös Bledin linnaan. Porrastreeni kannattaa jo maisemien takia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Bledin linna
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Miten olisi veneretki Bled-järvellä?

Kävisin myös Vintgarin rotkossa. Kävelisin reitin päässä ryöppyävälle putoukselle asti ja takaisin, ihmettelisin kirkkaan veden solinaa ja seuraisin, kuinka auringonvalo hiipii vähitellen rotkoon.

cof
Vintgarin rotko

Peričnikin vesiputoukselta on matkaa Bled-järvelle noin 30 kilometriä.

  1. Bohinj-järvi ja Triglavin kansallispuisto

Slovenian-kierroksen päättäisin Bohinj-järvelle. Tänne voisin jäädä vaikka lisäviikoksi. Itselleni kaikkein tärkein kokemus lomaviikkomme aikana oli patikkaretkemme Bohinj-järven ympäri. Ihastuin järven upeisiin maisemiin ja kauniiseen ruskaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Bohinj-järven ympäri menee noin 12 km pituinen kävelyreitti 

Nousisin myös ylös vuorille Vogelin köysirataa pitkin ja patikoisin vuorilla Triglavin kansallispuistossa. Kävisin retkellä Savican putouksella ja meloisin kajakilla ympäri järveä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tekisin kävelyretkiä lähialueen pieniin kyliin kuten ylettömän söpöön Srednja vas v Bohinjuun, jossa ihailisin parvekkeilla ja ikkunanpielissä tursuavia tulipunaisia pelargonioita ja lopuksi pysähtyisin lounaalle tai illalliselle vaikka Pizzerija Eman giganttisten pizzojen äärelle.

sdr
Iltahämärän maisema Pizzerija Eman terassilta ei ollut hullumpi

Jos olisin isommalla porukalla matkassa, majoittuisin ilman muuta uudelleen pienen Jerekan kylän Villa Bohincassa, joka oli suosikkini matkamme majapaikoista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Maisema majapaikkamme ikkunasta

Matka Bledistä Bohinj-järvelle on noin 30 kilometriä.


Lopuksi

Keuhkot täynnä raitista vuoristoilmaa, jalat ehkä huterana kaikesta patikoinnista ja muistisolut ja -kortit täynnä maisemakuvia olisin (ehkä) valmis palaamaan kotiin. Olisinko tämän reissun jälkeen yhtä ihastunut Sloveniaan kuin syysmatkamme jälkeen? Tekisi mieli ottaa selvää.

  • Ljubljanan lentokenttä on lähellä Kranjin kaupunkia eli puolimatkassa Bled-järven ja Ljubljanan välillä, joten järviltä on helppo palata lentokentälle. Bohinj-järveltä on lentokentälle noin 60 km eli matkaan kannattaa varata noin tunti.
  • Auton vuokra kuudeksi päiväksi maksoi noin 250 € + lisämaksu 40 € Italian puolella huristelusta (omalla riskillä voi tietysti ylittää rajan ilman maksuakin, tuskin sitä kukaan kyselisi, mutta me yltiörehelliset suomalaiset tietysti maksoimme)
  • Talon vuokra Jerekan kylässä maksoi lokakuussa noin 138 €/yö (kokonaishinta). Matkaseurueessamme oli kahdeksan henkeä, mutta taloon olisi mahtunut hyvin kymmenenkin henkeä. Varauksen tein AirBnB:n kautta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa

Hikeä ja kyyneliä Saana-tunturilla

Hikeä ja kyyneliä Saana-tunturilla

Lapin ja Pohjois-Norjan kiertomatka, osa 7

Aamulla meillä ei ole kiire mihinkään. Ei pakkaamista, ei siivoamista. Edessä on vain kiipeily Saanalle, pikku juttu siis vain. Edellisenä päivänähän kuulimme, että huonokuntoiseltakin siihen menee vain kaksi ja puoli tuntia.

Päätämme jakaantua kahteen retkikuntaan. Ensin kiipeän minä yksin (hämmentävä kokemus muuten lasten kanssa reissatessa) ja sen jälkeen vanhempi poika isänsä kanssa. Nuorimmainen on vielä lievästi järkyttynyt edellisillan räkkäpatikasta kolmen valtakunnan rajapyykille, joten hän tyytyy lähiympäristön tutkimiseen tällä kertaa.

Aloitamme päivän Kilpisjärven luontokeskuksesta, joka on vain muutaman sadan metrin päässä majoituksestamme. Talolta on mukavat näkymät sekä Saanalle että Kilpisjärvelle. Opimme paljon uutta Kilpisjärvestä, sen historiasta ja luonnosta. Yritän jälleen painaa mieleeni lisää arktisia kasveja, joihin olen kovin ihastunut tämän rengasmatkan aikana.

cof

cof

cof

Saan kyydin Retkeilykeskukselle, jonka takaa alkaa polku Saanalle. Alkumatkan kuljen pitkospuita pitkin ja huomaan pian, että matkan varrella on maasto täynnä Saanan 100 kasvia -kylttejä. Mikä mainio mahdollisuus opetella lisää kasveja! Tämän hienon kasvitieteellisen matkan takana on Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologisen aseman palvelukoordinaattori Rauni Partanen, joka osallistuu yksityishenkilönä Suomi Finland 100 -tapahtumaan tällä asiantuntevalla teollaan.

cof

Pitkospuut kulkevat tunturikoivikossa kunnes saavun risteykseen, josta lähtevät portaat Saanalle ja polku Saanajärvelle. Lähden kiipeämään. Koivikko jää alapuolelle ja pysähdyn katsomaan taakseni kohti Malla-tunturia, tuota Saanan hentoa morsianta.

cof

cof

sdr
Malla

Portaiden purkutyöt ovat jo alkaneet, mutta alkuosa on vielä jäljellä. Kulku sujuu helposti ja mukavasti. Jyrkimmästä kohdasta on portaat jo poistettu ja askeltamisessa saa olla tarkkana. Täältä katsottuna Malla näyttää jo kovin pieneltä.

cof

cof

Ylhäällä kulku on tasaisempaa ja nousu loivaa. Maasto on kivistä. Katson ylöspäin sinne missä Saana ja taivas kohtaavat ja luulen, että siellä on huippu. Vaan eipä olekaan vielä. Huipun takaa paljastuu uusi ”huippu” ja sieltä ilmestyy jälleen lisää laskeutuvia kiipeilijöitä. Menen tähän samaan halpaan vielä monta kertaa. Aurinko paistaa lämpimästi ja hiki valuu. Olen varautunut hyttysten hyökkäykseen pitkillä hihoilla ja lahkeilla sekä hyttyskarkotteella suihkutetulla huivilla. Ötökät eivät tänään kiusaa, mutta vesipullon pohja alkaa vähitellen häämöttää. Välillä on pysähdyttävä nauttimaan upeasta maisemasta.

cof

cof

Saavun viimein huipulle ja kaivan vasta muutama päivä sitten uusitusta postilaatikosta Saanan vieraskirjan ja jätän sinne puumerkkini.

cof
Huipulla!
cof
Uutuuttaan kiiltävä Saanan kävijäkirjan laatikko

Kierrän huippua jaa ihailen maisemia jokaiseen suuntaan. Astun muutaman askeleen Saanan jyrkän rinteen suuntaan ja huomaan, että siellä näkyy Tsahkaljärvi.

cof

”Tsahkaljärvi”

Yhtäkkiä kuulen mielessäni äitini äänen, joka sanoo ”Tsahkaljärvi”. Syvälle jääneistä muistoista nousee äitini ääni, joka suunnittelee Kilpisjärven hiihtoretkiä. Tämä oli rakas paikka hänelle.

Tuli äitiä ikävä ja itku sen myötä. Suru yllätti takavasemmalta.

Kiitos äiti, että suostuttelit silloin kauan sitten erään vastahakoisen abiturientin hiihtoporukkasi mukaan Kilpisjärvelle. Häälyin jossain kirjoitusten, pääsykoelukujen, pätkätöiden ja Interrailien välitilassa, kun porukastanne yksi joutui peruuttamaan matkansa ja peti Retkeilykeskuksen mökissä vapautui. Siihen aikaan ajatus kahdeksasta murtomaahiihtotunnista päivässä kuulosti tylsimmältä mahdolliselta ajankäytöltä, mutta sinä osasit vetää oikeasta narusta. ”Sieltä voi helposti käydä päiväretkellä Tromssassa”, sanoit ja niin minä lähdin mukaan.

Ne olivat hienoja päiviä.

Lähdin vielä toisenkin kerran mukaan. Pakkasin tenttikirjat rinkkaan ja majoituin naapuriinne biologiselle asemalle, maksoin siitä opiskelijana vain muutaman markan. Silloin hiihditte jo omalla porukalla ilman opasta, tunsitte reitit ja maastot, ja sinun pettämätön suuntavaistosi toi meidät perille pahimmassakin myräkässä. En ikinä unohda niitä aurinkoisia päiviä, kun sujuttelimme ristiin rastiin tunturien rinteillä hangen kantaessa. Vapaus, rauha ja jumalaiset maisemat!

Kuolemastasi on nyt kulunut vajaa vuosi, etkä enää vuosiin pystynyt hiihtämään. Sukset kantoivat sinua kyllä ihmeen uskollisesti vielä silloin, kun kävelysi alkoi olla vaikeaa.

Nämä olivat sinun maisemiasi ja kiitos, että esittelit meidät. Minäkin pidän tästä paikasta. Aion tulla uudestaan.

cof

cof

Yritän koota itseni mutta kyyneleet vain valuvat. Onko surutyö jäänyt kesken, kun se näin yllättää? Piiloudun ison kiven taakse ja syön evääni. Katselen tätä ihmeellistä maisemaa ja muistelen äitiä.

sdr

cof

Viimein saan silmäni kuivattua ja on aika lähteä laskeutumaan. En vieläkään ole saanut tarpeekseni näistä näkymistä ja pysähtelen kuvaamaan yhä uudestaan. Yritän pitää pysähdykset lyhyinä, sillä tajuan miten paljon aikaa on kulunut ja toinen retkikunta odottaa jo vuoroaan.

sdr

cof

cof

Jyrkimmällä kohdalla jalkani jo tutisevat. Onneksi alempana odottavat portaikon rippeet, joten pääsen harppomaan vauhdilla. Kunnes pysähdyn äkisti. Aivan jalkojeni juuressa minua tapittaa nuori sinirinta hämmästyttävän pelottomana. Tuijotamme toisiamme hetken. Yritän hapuilla kameraa välttäen äkkinäisiä liikkeitä, mutta ehdin ottaa vain yhden räpsyn ennen kuin lintu pyrähtää matalan tunturipajukon suojiin.

cof
Rohkea nuori sinirinta, vielä ei näy sinistä rinnassa

Alhaalla odottavat mies ja lapset. Palaan mökille nuoremman lapsen kanssa hikisenä, mutta onnellisena. Olo on seesteinen itkun jälkeen.

Löydän jääkaapista oluen. Harvoin juon olutta, mutta kylläpä huurteinen maistuu tuon urakan jälkeen. Olo on hieman syyllinen. Retkikunta numero kakkosen kiipeily jää puolitiehen, sillä on jo ilta ja tummat sadepilvet nousevat nopeasti sinä iltana. Itse sain nauttia neljä tuntia Saanan maisemista. Lähden ostamaan miehelle uuden oluen sen pikaisesti hävinneen tilalle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Tämä retki tehtiin heinäkuun lopussa. Yhteensä patikka Saanan huipulle ja takaisin on noin kahdeksan kilometrin pituinen. Vauhdikas mökkikylän isäntä kertoi retken vievän noin kaksi ja puoli tuntia huonokuntoiseltakin, mutta kokemukseni perusteella suosittelisin suhtautumaan paikallisten puheisiin varauksella ja varaamaan aikaa maisemien ihailuun:)

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa

Räkkäretki kolmen valtakunnan rajapyykille

Räkkäretki kolmen valtakunnan rajapyykille

Lapin ja Pohjois-Norjan kiertomatka, osa 6

Raskas pilvipeite makaa edelleen Kåfjordin yllä, kun lähdemme Norjan ihmeiden ääreltä kohti kotimaata ja Kilpisjärveä. Pysähdyimme vielä kahvilla ja kaupassa Skibotnissa (kveeniksi Yykeänperä).

Birtavarresta Kilpisjärvelle on vain noin 100 kilometriä ja tie Skibotnista Suomeen kulkee kauniin laakson reunalla. Sää selkenee vähitellen. On aika sanoa näkemiin Norjan lumihuipuille ja tervehtiä jyhkeää tasalakista Saanaa, tuota Skandien perimmäistä häntäsuomua, jonka vuoriston lohikäärme on ystävällisesti (ehkä säälistä) heilauttanut Suomen puolelle suomalaisugrien iloksi. Täytyyhän meilläkin olla jotain kiivettävää.

cof

Saavumme majapaikkamme Santa’s Chalet Kilpisjärven pihaan ja odotamme audienssia mökkikylän isännän puheille. Samalla, kun tämä joviaali isäntä ojentaa avaimia ja selostaa mökin tapoja, hän kertoo myös tärkeimmät retkikohteet, reittien olosuhteet ja pituudet. Ymmärrän myöhemmin, että osa tarinoista menee legendan puolelle. Hänen mukaansa muun muassa keski-ikäiset huonokuntoiset lenkkitossutädit olisivat kipaisseet Saanalle ja takaisin 2,5 tunnissa. Minulta siihen menee neljä tuntia, taidan sitten olla rapakuntoinen mummu. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Mökki on aivan luksusta norjalaisten leirintäalueiden jälkeen: hulppeasti tilaa, täydellinen varustus ja jopa oma sauna. Hinta-laatusuhde on aivan eri maailmasta, eivätkä nämä maisematkaan hullumpia ole. Norja on ihana ja haluan sinne aina vaan uudestaan, mutta kaikki tuntuu täällä suorastaan ylelliseltä. Yritimme alun perin majoittua Retkeilykeskukseen, mutta se oli täynnä, joten valitsimme tämän uudehkon joulupukkikylän sen kököstä nimestä huolimatta. Mukavuudet tuntuvat hyvältä eikä sekään haittaa, että Kilpisjärven kauppa on tien toisella puolella. Siellä voimme käydä ostamassa evästä ja ihmettelemässä valtaisaa lihatiskiä ja sen äärellä lihavuoria hamstraavia norjalaisia. Nyt lähtee pekonia koko suvulle ja kuukauden jauhelihat mukaan sunnuntain shoppailuretkellä.

Nyt emme kuitenkaan lähde valloittamaan Saanaa vaan palaamme autolla hieman Norjan suuntaan Retkeilykeskuksen kohdalle ja astumme Malla-laivaan illan viimeiselle reissulle kohti kolmen valtakunnan rajapyykkiä.

Hätiköity lähtö Etelän pelleiltä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Odotamme Malla-laivan lähtöä Kilpisjärven rannassa. Laiva kulkee kolme kertaa päivässä Koltalahden päähän, josta lähtee polku kolmen valtakunnan rajapyykille.

Erehdymme laskeutumaan Mallan peräkammariin puolen tunnin matkan ajaksi. Ilta on lämmin ja laivan takaosa on kuuma kuin sauna ja täynnä kärpäsiä. Vieressä muriseva moottori takaa viimeistään sen, että lohtusuklaat on kaivettava esiin jo tässä vaiheessa retkeä. Nelihenkinen ruotsalaisperhe istuu kanssamme kärpäskamarissa. Minä vedän repusta pienen levyn Fazeria, he kaivavat ison levyn Marabouta. Aina ruotsalaisilla on enemmän. Mutta meillä onkin parempaa.

Nousemme laivasta ja huomaamme heti, että lähdimme liian kiireellä. Ajatus ei tainnut pysyä mukana. Heti rannassa kimppuun iskee Lapin ilmavoimat, mäkäräiset maanpinnalta ja hyttyset ilmasta. Olin hätäisesti napannut lapsille hyttyshatut mukaan. Niistä huolimatta nuorempi kiljuu, joten tällä matkalla kuluu runsaasti suklaata ja keksejä. Mies on matkassa lyhyillä housuilla ja mäkärien jäljet sen mukaiset. Ilta on suorastaan kuuma, mikä tekee olon vielä tukalammaksi. Onneksi löydän repusta pienen puuvillahuivin, jolla voin suojata korvani jatkuvalta ininältä.

sdr

cof

cof
Vesi on paikoin muokannut polkua uuteen uskoon (tai uusille urille)

Olemme yleensä hyvin hitaita patikoijia, mutta tällä reissulla emme juuri pysähtele vaan etenemme koko ajan, huitoen. Muutaman kuvan yritän saada, vaikka pysähtyessä meinaa hermo mennä.

Matkaa kolmen valtakunnan rajapyykille on yhteen suuntaan kolme kilometriä ja aikaa Malla-laivan lähtöön on kaksi tuntia. Yhtään ylimääräistä ei tässä kahdessa tunnissa ole, ainakaan meille. Hetken ehdimme perillä pikamatkailla eli hyppiä rajapyykin ympärillä kulkevilla pitkospuilla valtion rajojen yli.

cof
Vielä näkyy Saanalle asti
cof
Perillä!
cof
Toinen jalka Ruotsissa, toinen Norjassa.
cof
Näkymä Norjan puolelle

Lähdemme hikisinä ja hiljaisina kulkemaan samaa polkua takaisin. Ruotsalaisperheellä on pienemmät lapset ja he kulkevat vielä hitaammin. Onneksi Marabou-levy on iso. Ehtivät onneksi hekin Mallan matkaan.

Lapin maakuntakukka kullero ja kurjenkanervat loistavat värikkäinä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

sdr

cof

Kamala reissu siis, ja samalla aivan ihana. Reitti on kiva ja maisemat ovat upeat. Täällä sielu lepäisi ja nauttisi joka sekunnista jos nuo inisevät penteleet suvaitsisivat antaa hetken rauhan. Tänne on joskus palattava, mutta räkkäaikaa en kenellekään suosittele, ainakaan ilman peittäviä vaatteita, verkkohattuja ja hyttysmyrkkyjä.

Palaamme Koltalahden rantaan ja nousemme tällä kertaa Malla-laivan kannelle. Kapteeni odottelee vielä varmuuden vuoksi hetken mahdollisia myöhästyjiä, sillä tämä on illan viimeinen vuoro. Kun pääsemme vauhtiin, ötökät jäävät taakse. Huokaamme helpotuksesta, nautimme maisemista ja viileästä ilmavirrasta nyt täysillä. Vähän jo naurattaa.

cof

 

Tämä retki tehtiin heinäkuun lopussa. Seuraavassa osassa kiivetään Saanalle.

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa

Taivaallisen rauhan Guolasjärvi

Taivaallisen rauhan Guolasjärvi

Lapin ja Pohjois-Norjan kiertomatka, osa 5

Pääni on vielä pyörryksissä Gorsan kanjonista, vesiputouksesta ja kukkamerestä, kun jatkamme matkaa ylemmäs kohti Guolasjärveä.

Guolasjärvi (Guolasjávri) on lähellä Suomen rajaa ja järveä kiertävän tien päätepisteestä on lyhin matka Haltin valloitukseen. Me haluamme nyt vain nähdä Haltin, mutta toivottavasti vielä joskus kiipeämme sinne.

Tie vie meidät ylemmäs ja sumu alkaa vähitellen hälvetä. Lopulta putkahdamme kokonaan sumupilven yläpuolelle ja saavumme taivaallisen rauhan tyyssijaan. Olemme yli 800 metrin korkeudessa ja sumuhahtuvat jäävät taakse, aurinko paistaa järisyttävän kirkkaalta taivaalta ja haukon melkein henkeäni. Olenko tullut paratiisiin?

cof

cof

Näkymä on karun kaunis, lumilaikut täplittävät tuntureita. Ohitamme kirkkaita puroja, hohtavan vesiputouksen ja lempeitä lampaita, jotka makoilevat keskellä tietä. Auto tuntuu aivan liian jyhkeältä ja kovaääniseltä kulkuvälineeltä tähän paikkaan. Täällä pitäisi hipsutella rauhassa polkuja pitkin, kuunnella viulunsoittoa tai enkelikuoroa ja katsella kerubeja leikkimässä lampaiden kanssa. Mielikuvani nousevat raamatullisiin sfääreihin, sillä kontrasti muutaman kilometrin päässä olevaan kanjoniin on niin valtava. Gorsan kanjonilla sumun keskellä näin itseni keskellä sormusten herran tarua ja kuvittelin Klonkun ilmestyvän rotkon rinteille. Täällä tunnelma on aivan toinen. Kaukana on kavala maailma ja Mordorin rotkot. Tänne haluaisin jäädä.

cof

dav

sdr
Gorsabrualle vain 2,5 km. Tämän reitin haluaisin joskus kokea.

Mutta eivät täällä enkelikuorot laula ja hyvä niin. Täydellisen hiljaisuuden halkoo hetkittäin vain lampaiden määkinä ja kellojen kalkatus tai vuoripuron solina. Kasvoillani on jatkuvasti typertynyt hymy, kun katson tätä maisemaa. Huomaan sen aina silloin, kun lasken jäykistyneitä poskipäitäni alas hetkeksi lepäämään. Ja sitten ne taas nousevat, en mahda sille mitään.

dav

cof

cof

cof

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ajamme lähemmäs Guolasjärveä. Pysähdymme sillan kohdalla, jossa vesi virtaa ylemmältä pikkujärveltä Guolasjärveen. Täällä näemme muitakin ihmisiä. Muutama auto on parkkeerattu tien varteen ja iso norjalaisseurue istuu tulilla. Rannassa näkyy iso teltta. En ihan heti keksi parempaa paikkaa telttailla ja istua nuotiolla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

cof
Halti näkyvissä vasemmalla, näin ainakin tulkitsimme.

cof

cof

cof

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meillä on kuitenkin jo eväät vähissä, joten emme aja tien päätepisteeseen vaan käännymme takaisin. Pysähdymme matkalla vielä hetkeksi, sillä lapset haluavat leikkiä lumessa.

Muistan yhtäkkiä elävästi elämäni ensimmäisen matkan ulkomaille. Lähdimme koko perheen voimin autolla Norjaan, kun olin kuusivuotias. Muistan vieläkin miten hassulta tuntui leikkiä lumessa keskellä kesää.

cof

cof

Ajamme alas sumupilven läpi takaisin merenpinnan tasolle. Olemme taas harmaan pilven alla.

Vaikka Gorsan kanjoni oli tämän päivän pääkohde, ja mahtava kohde olikin, olin Guolasjärven maisemista aivan häikäistynyt.

 

Tämä retki tehtiin heinäkuun lopussa.

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa

Kirjoitus on julkaistu myös Retkipaikan sivulla.

Gorsan kanjonille läpi kukkivan metsän

Gorsan kanjonille läpi kukkivan metsän

Lapin ja Pohjois-Norjan kiertomatka, osa 4

Herään makeasti nukutun yön jälkeen Birtavarren leirintäalueella ja kurkistan kulahtaneen mökkösen beigenruskeiden ikkunaverhojen raosta ulos. Sää on yhtä harmaa kuin edellisenä iltana saapuessamme. Raskaat sumupilvet makaavat sitkeästi matalalla Kåfjordin eli Kaivuonon yllä. En edelleenkään näe vuonoa reunustavien vuorten korkeutta, sillä näkymä katkeaa kovin matalalla. Mökkikuntamme heräilee ja pieni lautamökki vavahtelee jo lapsenkin askelista. Onneksi emme ole järeitä viikinkejä.

Leirintäalue on reissumme majoituksista ankein (toki myös edullisin) ja sää tuntuu korostavan tätä tunnelmaa. Lampsimme pesulle yhteiskylppäriin ja aamiaisastioita hakemaan keittiölle. Suihkukin maksaisi erikseen.

Nautimme kuitenkin siitä, että tänä aamuna ei tarvitse pakata, sillä jäämme vielä toiseksi yöksi. Emmekä vielä aavista mitä ihmeitä päivän mittaan näemme ja koemme.

Lähdemme ajamaan syvemmälle Kaivuonon laaksoon pitkin Kåfjorddalsvegeniä. Ohitamme lampaita, jotka tuskin viitsivät väistää autoamme.

cof

Matkalla olisi mahdollisuus poiketa katsomaan Holmenesin merisaamelaisten majoja tai Ankerlian hylättyä kaivosta, mutta jatkamme ylöspäin ja sukellamme sumuun. Noin 13 kilometrin päässä on parkkipaikka, jonka reunalta lähtee polku Gorsabrualle eli Gorsan kanjonin yli menevälle sillalle. Kanjonille pääsisi myös Ankerlian kautta, jolloin kävelyä tulisi yli kahdeksan kilometriä, mutta me otamme nyt kevyesti ja kävelemme helpointa polkua, joka on 1,8 km yhteen suuntaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sumu on täälläkin sakea. Ehkä se helpottaa kulkemistani, kun en näe kaukana alhaalla virtaavaan Sabetjohkiin asti enkä säiky joka kerta, kun lapset kulkevat polun reunalla, jonka vierestä alkaa jyrkkä louhikkoinen rinne. Sumu pehmentää maisemaa, joka on varmasti hieno selkeällä säällä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koska näkyvyys on huono, kiinnitän katseeni tavallistakin useammin aivan lähelle ja huomaan pian, että koko metsähän on kukassa. Käkkyräisten koivujen ja kivikoiden välinen aluskasvillisuus on suorastaan riehaantunut. Ruohokanukat, metsäkurjenpolvet, niittyleinikit ja vanamot peittävät maaston hehkeinä vehreinä mattoina.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Metsäkurjenpolvien ja niittyleinikkien väriloistoa
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ruohokanukat ja kurjenkanervat
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Peuranvirna
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pohjansilmäruoho

Veden kohina paljastaa putouksen olevan lähellä. Gorsan putouksen tai Gorzifossin yläjuoksu jo häämöttää puiden välistä.

sdr

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Laskeudumme vielä hetken ja saavumme Gorsabrualle, Pohjois-Euroopan syvimmän kanjonin ylittävälle sillalle. Mies ja lapset kiiruhtavat siltaa eteenpäin. Minä ehdin astua vain muutaman askeleen ilmavalle sillalle, kun näkökenttä alkaa sumentua. Vajoan polvilleni, pidän kiinni sillan kaiteista ja hengitän syvään. Yritän ottaa muutaman kuvan kaiteiden välistä. Pidemmälle en uskalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Gorsabrualta hypätään usein benjihyppyjä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Putous on vaikuttava näky, vaikka sumun takia voimme vain arvailla minkä värinen harmaa tarkoittaa kanjonin pohjaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Näin pitkälle en itse päässyt vaan mies otti tämän ja seuraavan kuvan puolestani

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tuolla jossain lienee kanjonin pohja ja siellä virtaava Sabetjohk

Nousemme sillalta takaisin rinteeseen ja juomme kahvit nuotiopaikalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lähden vielä uudestaan alas sillalle, sillä tiedän pystyväni parempaan. Kävelen jo muutaman metrin pidemmälle ja otan kuvia kaiteen yli. Seuraavalla kerralla pystyisin jo kävelemään sillan päästä päähän, mutta emme voi jäädä tänne tänne koko päiväksi siedätyshoitoon.

Kurkistamme vielä hieman ylemmäs vanhan voimalaitoksen raunioille ennen paluutamme autolle pitkin kukkaista polkua.

 

sdr

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Yksinäinen kissankello

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tunturikatkero
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vanamojen hempeä maailma

Seuraavaksi jatkamme syvemmälle ja korkeammalle sisämaahan aina Guolasjärvelle asti tähyilemään Haltia.

 

Tämä kirjoitus on julkaistu myös Retkipaikan sivulla.

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa

Nordkappista Hammerfestiin

Nordkappista Hammerfestiin

Kiertomatka Lapissa ja Pohjois-Norjassa, osa 3

Aamu valkenee Skarsvågissa Nordkappin lähellä ja hiippailen aamukahvini kanssa ulos mökistä ja istun puupöydän ääreen pihalle nauttimaan maisemasta vielä hetkeksi. Aamu on viileä ja hytisen hieman. Ihmettelen alhaalta nousevia sitkeitä merisumun hahtuvia.

cof

On aika pakata ja lähteä ajamaan kohti Hammerfestia, joka on perheen nuorimmaisen toivoma kohde. Laskeudumme vähitellen kohti Magerøyan etelärantaa ja Nordkapp-tunnelia. Ihastelen matkan varren tundramaisemaa, vaikka vatsani pyörähtää ympäri jokaisessa jyrkänteen reunaa hipovassa mutkassa. Aurinko paistaa kauniisti ja saa lumilaikut, tunturipurot ja -lammet hohtamaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maailman pohjoisimmaksi kaupungiksi itseään tituleeraava Hammerfest saa kuitenkin hetken vielä odottaa, sillä päätämme uteliaisuudesta koukata Havøysundin niemimaalle katsomaan miltä näyttää yksi Norjan kansallisista maisemateistä. Aluksi tie kulkee jokilaaksossa ja maisemat ovat mukavat, mutten häikäisty.

cof

Meren rantaan päästyämme näkymät muuttuvat jylhemmiksi.

cof

cof

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Taidan olla edelleen pökerryksissä Nordkappin maisemista, etten jaksa enää innostua tämän maisematien annista niin hienoa kuin se onkin. Emme jatka kovin pitkälle vaan pysähdymme kivilouhikkoisen rinteen laidalle evästauolle. Päätämme kääntyä takaisin. Jään kyllä miettimään, että mitähän upeuksia siellä pidemmällä olisi ollut. Ehkä on joskus palattava katsomaan. Tai ehkä tämä maisema ei vain ole juuri minulle se kaikkein huumaavin.

cof
Tällä matkalla merisumu on aina läsnä, lähellä (ympärillä) tai kaukana

Noin 10 000 asukkaan Hammerfest sijaitsee myös saarella, Valassaareksi sitä sanotaan (Kvaløya), mikä kertonee jotain pääelinkeinosta. Merestä on tämä kaupunki elänyt aina, se on antanut kalaa ja sen pohjasta porattu öljyä. Sijainti on kaunis. Kaupunki on aivan kapealla rantakaistaleella, jonka takaa nousee jyrkkä rinne. Sää todellakin suosii meitä, meri on tyyni ja aurinko hellii.

cof

Majoitumme tällä kertaa hotelliin ja lähdemme etsimään pizzeriaa, kun tuli kerran sellaista ruokaa luvattua lapsille mökkieväiden jälkeen.

Vatsat pulleina lähdemme kapuamaan kaupungin ylle maisemia katsomaan. Merisumu on seuranamme täälläkin, se peittää taivaanrannan, muttei estä hienoja näkymiä alas lahdelle. Ylhäällä on pieni suovillojen reunustama lampi ja ilmeisesti ravintola tai kahvila, joka on jo sulkenut ovensa.

sdr

cof

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävelen hieman pidemmälle ylängöllä ja kurkistan alas järven ympärille kasvaneeseen esikaupunkiin.

cof

Tällä iltalenkillä on hieman tavallista paremmat maisemat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

cof

Hotellimme on meren rannalla ja katselemme aamiaisella merelle, joka on tällä kertaa syvän harmaa. Raskas pilvimassa peittää koko näkymän. Hotellin viereen rantakalliolle on pultattu maisemapenkki, jolle kiipeämme vielä nuoremman pojan kanssa istumaan ennen lähtöä. Katselemme merta ja lokkeja, ja pohdimme mitä muita lintuja täällä voisi nähdä.

cof

Kaupungin varsinaiset nähtävyydet, erityisesti Hurtigruten-turisteille suunnatut jääkarhuklubit ja muut, jäävät nyt näkemättä, sillä olemme maisemannälkäisiä. Automatka vuonolta vuonolle kohti Birtavarrea alkakoon.

kartta osa 3
Lähde: Google Maps

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa