Astuvansalmen kalliomaalaukset

Mistä aloittaisin kesälomamatkamme tarinat? No aloitetaan vaikka A:sta eli Astuvansalmen kalliomaalauksilta. Jaoimme Lapin-reissun ajomatkan kolmeen osaan ja ensimmäinen yöpymispaikka oli kätevästi sukulaisten mökillä Savossa. Samalla halusin näyttää lapsilleni yhden suosikkiretkikohteistani.

Asuin aikoinaan Mikkelissä joitakin vuosia ja silloin kävin muutamia kertoja ihailemassa Astuvansalmen kalliomaalauksia Ristiinassa. Tulipa kohde näytettyä ulkomaalaisille vieraillekin. Reitti parkkipaikalta maalauksille on noin 2,5 kilometriä pitkä ja kulkee läpi vaihtelevan metsä- ja järvimaiseman.

Kauniita jäkäläisiä kalliosaaria

Pinnanmuotoja on sen verran, että retki käy mukavasta kävelylenkistäkin. Parkkipaikka on noin 20 km Ristiinan keskustasta ja hyvin viitoitettu, mutta melko huomaamaton polku maalauksille lähtee heti parkkipaikan takaa. Ei siis kannata lähteä seuraamaan hiekkatietä vaan kääntyä heti sen alussa vasemmalle.

”Mitä saisi olla?” – kaatuneen puun juuripaakkuun oli muodostunut sopiva kurkistusaukko

Maalaukset löytyvät rantakallion seinämästä Yöveden (Saimaa) rannalta. On aika uskomatonta ajatella, että tässä on ihmisiä elellyt jo 4000–6000­ vuotta sitten ja he ovat piirtäneet mm. ihmisiä, veneitä ja hirviä. Ovatko piirtäjät olleet uskonnollisella asialla vai aikansa tiedonvälittäjiä? Hämmästyttävää on myös piirrosten säilyminen.

Hirvi ja samaani

Naishahmot kuuluvat Astuvansalmen harvinaisuuksiin

Maalaukset näkyvät hyvin myös järvelle ja laituriin pääsee isollakin veneellä.

Vaikka maalaukset ovat tietysti ykköskohde tällä retkellä, niin ei kannata unohtaa maisemia kalliojyrkänteen huipulta.

Kiipeäminen hieman hirvittää korkeanpaikankammoista, mutta tässä kalliolla voisin istuskella vaikka kuinka pitkään ja katsella kaukaisuuteen. Suosittelen lämpimästi myös ruska-aikaa.

Porkkalanniemen kierros

Löytyipä jälleen kiva päiväretkikohde lähiseudulta. Aika moni muukin oli kauniina päivänä löytänyt Porkkalan komeille rantakallioille, mutta väliäkö sillä, kun maisemat olivat mahtavat, kalliot upeita ja kävelyreitti oli sopivan pituinen kierrettäväksi lasten kanssa.

Porkkalanniemen virkistysalueelle ajaa Helsingistä vajaassa tunnissa. Ajoimme paikalle aurinkoisena lauantaina ja parkkipaikat olivat alkuiltapäivästä jo lähes täynnä. Mahduimme kuitenkin sekaan ja lähdimme polulle kohti niemen kärkeä. Ihailimme matkalla jäkäläisiä kallioita, käkkyrämäntyjä, keloja, myrskyn kaatamia puita ja paluumatkalla pientä plänttiä korpisuota. Reitti oli hyväkuntoista hiekkapolkua ja kulki osin kallioilla.

Hädän tullen pikkula on lähellä

Metsä oli kaunista ja vaihtelevaa, mutta parhaat maisemat avautuivat niemen kärjestä. Merisumu oli aluksi sakea ja viileä tuuli puhalsi mereltä. Pysähdyimme evästauolle rannan nuotiopaikalle. Sumu hälveni vähitellen ja aurinko alkoi taas lämmittää.

Rantakalliot olivat niin hienoja, että kirmailin innoissani kuvaamassa kasveja, leppäkerttuja, tyrskyjä ja maisemia. Siinä meinasivat makkarat unohtua.

Retki on mukava päättää (tai aloittaa) lähistöllä sijaitsevan Porkala Marinin kahvikioskilla.

Kannatti käydä. Olipa hieno päivä.

Sinä yönä Pariisi oli sekaisin

En ikinä unohda ensimmäistä matkaani Pariisiin.

Työskentelin aikoinaan au pairina Sveitsissä ja lähdin eräänä kesäkuisena viikonloppuna Pariisiin saksalaisen ystäväni Ulriken luokse. Ulrike, au pair hänkin, asui Versaillesissa ja matkusteli ympäri maailmaa aina, kun ehti. Olimme tavanneet samana keväänä Nizzassa.

Juosten läpi Louvren

Ulrike saapui keskustaan ja esitteli suosikkipaikkojaan. Juoksimme vielä Louvreen juuri ennen sulkemisaikaa. Ulrike näytti erinomaiset suostuttelutaitonsa ja puhui meidät vielä sisään, sillä hän halusi näyttää edes Mona Lisan minulle. Olimme varmasti historian nopeimmat Louvren-kävijät.

Illalla söimme päivällistä Ulriken paikallisen lentopallojoukkueen kanssa. Istuimme ravintolassa pitkän pöydän ääressä ja porukka puhui kärsivällisesti hitaammin selittäessään minulle keskustelun aiheita. Totesin viattomasti, että Sveitsissä puhutaan ranskaa jotenkin hitaammin, ja sain aikaan naurunremakan. Sveitsiläisten hidas puhetapa on aivan yleinen vitsin aihe ranskalaisille.

”Hetki oli niin kliseinen ja ihana, että nauratti.”

Vähän väliä keskustelun keskeytti radiota vaivihkaa kuuntelevien illallisasiakkaiden hihkunta ja ulkoa kuuluvat auton torvien törähdykset. Jalkapallon MM-kilpailut olivat meneillään ja Ranska pelasi juuri Brasiliaa vastaan.

Palasimme aterian jälkeen Pariisin keskustaan. Istuimme Ulriken ystävän rättisitikan takapenkillä ja ihailimme illan pimeydessä valaistua Eiffel-tornia. Hetki oli niin kliseinen ja ihana, että nauratti.

Midsummer Night Madness

Sinä yönä Pariisi oli sekaisin. Oli kesäpäivänseisaus ja Fête de la Musique täytti jokaisen kadunkulman ja aukion. Lisäksi Ranska voitti sen illan pelin. Ihmiset tanssivat aukioilla ja kioskien katoilla, kiipeilivät lyhtypylväissä ja huusivat ”On a gagné”, olemme voittaneet! Bändit pistivät parastaan metelin keskellä.

Se oli unohtumaton yö. Seuraavana päivänä palasin pää pyörällä sveitsiläisen pikkukaupungin rauhaan.

Ranska voitti silloin Brasilian ja eteni välieriin. Vastaan tuli Saksa ja Ranskan taival päättyi siihen. Tänään Ranska pelaa Saksaa vastaan jalkapallon EM-kisojen välierässä. Mitenköhän käy? Kumpi  menee sekaisin, Berliini vai Pariisi?