Räkkäretki kolmen valtakunnan rajapyykille

Räkkäretki kolmen valtakunnan rajapyykille

Lapin ja Pohjois-Norjan kiertomatka, osa 6

Raskas pilvipeite makaa edelleen Kåfjordin yllä, kun lähdemme Norjan ihmeiden ääreltä kohti kotimaata ja Kilpisjärveä. Pysähdyimme vielä kahvilla ja kaupassa Skibotnissa (kveeniksi Yykeänperä).

Birtavarresta Kilpisjärvelle on vain noin 100 kilometriä ja tie Skibotnista Suomeen kulkee kauniin laakson reunalla. Sää selkenee vähitellen. On aika sanoa näkemiin Norjan lumihuipuille ja tervehtiä jyhkeää tasalakista Saanaa, tuota Skandien perimmäistä häntäsuomua, jonka vuoriston lohikäärme on ystävällisesti (ehkä säälistä) heilauttanut Suomen puolelle suomalaisugrien iloksi. Täytyyhän meilläkin olla jotain kiivettävää.

cof

Saavumme majapaikkamme Santa’s Chalet Kilpisjärven pihaan ja odotamme audienssia mökkikylän isännän puheille. Samalla, kun tämä joviaali isäntä ojentaa avaimia ja selostaa mökin tapoja, hän kertoo myös tärkeimmät retkikohteet, reittien olosuhteet ja pituudet. Ymmärrän myöhemmin, että osa tarinoista menee legendan puolelle. Hänen mukaansa muun muassa keski-ikäiset huonokuntoiset lenkkitossutädit olisivat kipaisseet Saanalle ja takaisin 2,5 tunnissa. Minulta siihen menee neljä tuntia, taidan sitten olla rapakuntoinen mummu. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Mökki on aivan luksusta norjalaisten leirintäalueiden jälkeen: hulppeasti tilaa, täydellinen varustus ja jopa oma sauna. Hinta-laatusuhde on aivan eri maailmasta, eivätkä nämä maisematkaan hullumpia ole. Norja on ihana ja haluan sinne aina vaan uudestaan, mutta kaikki tuntuu täällä suorastaan ylelliseltä. Yritimme alun perin majoittua Retkeilykeskukseen, mutta se oli täynnä, joten valitsimme tämän uudehkon joulupukkikylän sen kököstä nimestä huolimatta. Mukavuudet tuntuvat hyvältä eikä sekään haittaa, että Kilpisjärven kauppa on tien toisella puolella. Siellä voimme käydä ostamassa evästä ja ihmettelemässä valtaisaa lihatiskiä ja sen äärellä lihavuoria hamstraavia norjalaisia. Nyt lähtee pekonia koko suvulle ja kuukauden jauhelihat mukaan sunnuntain shoppailuretkellä.

Nyt emme kuitenkaan lähde valloittamaan Saanaa vaan palaamme autolla hieman Norjan suuntaan Retkeilykeskuksen kohdalle ja astumme Malla-laivaan illan viimeiselle reissulle kohti kolmen valtakunnan rajapyykkiä.

Hätiköity lähtö Etelän pelleiltä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Odotamme Malla-laivan lähtöä Kilpisjärven rannassa. Laiva kulkee kolme kertaa päivässä Koltalahden päähän, josta lähtee polku kolmen valtakunnan rajapyykille.

Erehdymme laskeutumaan Mallan peräkammariin puolen tunnin matkan ajaksi. Ilta on lämmin ja laivan takaosa on kuuma kuin sauna ja täynnä kärpäsiä. Vieressä muriseva moottori takaa viimeistään sen, että lohtusuklaat on kaivettava esiin jo tässä vaiheessa retkeä. Nelihenkinen ruotsalaisperhe istuu kanssamme kärpäskamarissa. Minä vedän repusta pienen levyn Fazeria, he kaivavat ison levyn Marabouta. Aina ruotsalaisilla on enemmän. Mutta meillä onkin parempaa.

Nousemme laivasta ja huomaamme heti, että lähdimme liian kiireellä. Ajatus ei tainnut pysyä mukana. Heti rannassa kimppuun iskee Lapin ilmavoimat, mäkäräiset maanpinnalta ja hyttyset ilmasta. Olin hätäisesti napannut lapsille hyttyshatut mukaan. Niistä huolimatta nuorempi kiljuu, joten tällä matkalla kuluu runsaasti suklaata ja keksejä. Mies on matkassa lyhyillä housuilla ja mäkärien jäljet sen mukaiset. Ilta on suorastaan kuuma, mikä tekee olon vielä tukalammaksi. Onneksi löydän repusta pienen puuvillahuivin, jolla voin suojata korvani jatkuvalta ininältä.

sdr

cof

cof
Vesi on paikoin muokannut polkua uuteen uskoon (tai uusille urille)

Olemme yleensä hyvin hitaita patikoijia, mutta tällä reissulla emme juuri pysähtele vaan etenemme koko ajan, huitoen. Muutaman kuvan yritän saada, vaikka pysähtyessä meinaa hermo mennä.

Matkaa kolmen valtakunnan rajapyykille on yhteen suuntaan kolme kilometriä ja aikaa Malla-laivan lähtöön on kaksi tuntia. Yhtään ylimääräistä ei tässä kahdessa tunnissa ole, ainakaan meille. Hetken ehdimme perillä pikamatkailla eli hyppiä rajapyykin ympärillä kulkevilla pitkospuilla valtion rajojen yli.

cof
Vielä näkyy Saanalle asti
cof
Perillä!
cof
Toinen jalka Ruotsissa, toinen Norjassa.
cof
Näkymä Norjan puolelle

Lähdemme hikisinä ja hiljaisina kulkemaan samaa polkua takaisin. Ruotsalaisperheellä on pienemmät lapset ja he kulkevat vielä hitaammin. Onneksi Marabou-levy on iso. Ehtivät onneksi hekin Mallan matkaan.

Lapin maakuntakukka kullero ja kurjenkanervat loistavat värikkäinä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

sdr

cof

Kamala reissu siis, ja samalla aivan ihana. Reitti on kiva ja maisemat ovat upeat. Täällä sielu lepäisi ja nauttisi joka sekunnista jos nuo inisevät penteleet suvaitsisivat antaa hetken rauhan. Tänne on joskus palattava, mutta räkkäaikaa en kenellekään suosittele, ainakaan ilman peittäviä vaatteita, verkkohattuja ja hyttysmyrkkyjä.

Palaamme Koltalahden rantaan ja nousemme tällä kertaa Malla-laivan kannelle. Kapteeni odottelee vielä varmuuden vuoksi hetken mahdollisia myöhästyjiä, sillä tämä on illan viimeinen vuoro. Kun pääsemme vauhtiin, ötökät jäävät taakse. Huokaamme helpotuksesta, nautimme maisemista ja viileästä ilmavirrasta nyt täysillä. Vähän jo naurattaa.

cof

 

Tämä retki tehtiin heinäkuun lopussa. Seuraavassa osassa kiivetään Saanalle.

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa

Mainokset

Islannin roadtrip, osa 1: Kävelyllä mannerlaattojen välissä

Islannin roadtrip, osa 1: Kävelyllä mannerlaattojen välissä

Mistä aloittaisin? Tehokas neljän päivän roadtrip Islannissa päättyi toissapäivänä ja yritän saada ajatuksiani kokoon. Mietin, että olenko missään muualla kokenut niin hengästyttävän paljon jo yhden päivän aikana? Saarivaltio on täynnä vaihtelevia maisemaelämyksiä ja luonnonihmeitä.

Jospa aloitan ensimmäisen kokonaisen ajopäivämme ensimmäisestä kohteesta Þingvellirin eli Thingvellirin kansallispuistosta. Alue on Islannin historiassa erittäin merkittävä. Täällä perustettiin maan ensimmäinen parlamentti noin vuonna 930, päätettiin kääntyä kristinuskoon hieman myöhemmin ja vuonna 1944 maa julistautui itsenäiseksi samassa paikassa. Emämaa Tanska oli silloin saksalaisten miehittämä.

Merkittävän menneisyytensä lisäksi kansallispuiston alue on häikäisevän kaunis ja maantieteellisesti kiinnostava. Täällä kohtaavat mannerlaatat tai tarkemmin sanottuna ne eroavat toisistaan. Islannin halki kulkee Euraasian ja Pohjois-Amerikan laattojen välinen Keski-Atlantin selänne. Näillä seuduilla vulkaaninen ja seisminen aktiivisuus ovat osa arkipäivän todellisuutta ja jatkuvan seurannan kohteina. Tulivuorenpurkaus on tällä hetkellä Islannissa vain ajan kysymys. Muun muassa Heklan tai Katlan aktiivisuus viittaa lähestyvään vaaraan. Asiasta lisää täällä.

cof

Pieni vaaran tuntu lisäsi Islannin jylhyyttä ja kokemuksen vaikuttavuutta. Oli hurjaa ajatella, että kävelimme jatkuvassa liikkeessä olevien mannerlaattojen välissä ja ihailimme geysireitä rinteessä, jonka alla lymyää laavaa. Näiden avarien maisemien, kovien tuulten ja mahtavien luonnonvoimien maassa tuntee itsensä niin kovin pieneksi.

Mutta takaisin Þingvelliriin. Me ajoimme ensin parkkipaikalle P2 ja lähdimme katsomaan maisemia Langisstígurin näköalapaikalle. Parkkipaikkojen ja patikkapolkujen kartta löytyy täältä. Kävelimme mannerlaattojen välisessä laaksossa ja nousimme ylös tasanteelle, jossa oli meneillään Game of Thrones -henkisen teemamatkan sessio. Mustaan kaapuun pukeutunut opas kertoi ilmeisesti sarjaan liittyviä tarinoita fanijoukon ympäröimänä. Yritimme soluttautua ryhmän läpi parhaille maisemapaikoille.

sdr

cof

cof
Suojellut ikivanhat maamerkit ohjasivat aikanaan matkamiestä sumussa ja myrskyssä
cof
Langistígur: näkymä Pohjois-Amerikan laatan puolelta Euraasian laatalle

 

cof

cof

cof
Polulla mannerlaattojen välissä

Laskeuduimme takaisin alas ja kävimme ihailemassa Öxará-joen vesiputousta (Öxarárfoss). Þingvellir on osa suosittua Kultainen kierros -turistireittiä, joten valokuvia oli vaikea saada ilman, että joku satunnainen matkailija tai kuvaaja olisi tullut ruutuun.

cof

cof

Seuraavaksi ajoimme parkkipaikalle P5, josta olisi päässyt kiipeämään ylös Hakidin näköalapaikalle ja vierailukeskukseen. Siinä vaiheessa alkoi kuitenkin olla lounasaika, joten kiirehdimme hetken kuvaussession jälkeen autolle.

cof

cof

cof

Hitaan matkailun ystävänä olisin voinut viettää alueella kokonaisen päivän, vaeltaa patikkapoluilla ja nauttia kauniista päivästä, mutta tehomatkamme jatkui pitkin Kultaisen kierroksen muita huimia ihmeitä. Niistä lisää myöhemmin.

cof

Euroopan korkeimmalla dyynillä

Euroopan korkeimmalla dyynillä

”Kyllä luonto on ihmeellinen ja voimakas”, ajattelen, kun ajamme pohjoiseen Biscarosse Plagen rantakaupungista Ranskan lounaisrannikolla. Atlantin ranta on lähellä, mutta emme näe sitä tieltä, sillä välissämme on Euroopan suurin hiekkakasa eli Pilatin dyyni. Sen hiekkamassat siirtyvät jopa metrin verran itään vuodessa. Dyynin ja tien välissä kasvaa rannikkomäntyjä, mutta silti näemme ajoittain jo tieltä kuinka hiekka on peittämässä reunimmaisia puita alleen.

pilat6

Lähdemme parkkipaikalta kiipeämään kohti dyynin huippua, joka kohoaa noin 110 metrin korkeuteen. Upottavaan rinteeseen on laitettu kevytrakenteiset siirrettävät portaat, jotta kiipeäminen olisi helpompaa.

cof

Laelta avautuu upea avara maisema valtamerelle, hiekkasärkille ja Cap Ferret’n niemimaalle. Itse Pilatin dyyni on vaikuttava ilmestys sekin.

pilat4

pilat7

Katsomme maisemaa vuorotellen kohti merta ja sitten toiseen suuntaan yli metsän latvuksen. Näky muistuttaa sademetsää, vaikka puut ovatkin mäntyä.

pilat5

Lapset (ja vähän aikuisetkin) hyppivät hiekassa, kaivavat sitä ja juoksevat ylös alas upottavaa rinnettä. Pois lähtiessä nuorimmainen katoaa nopeasti rinteen reunalta näkyvistä, kun muut suuntaavat portaille. Hieman hirvittää, mutta portailta näen hänen kirmaavan alas jyrkkää rinnettä vauhdilla. Onneksi kitkaa riittää ja poika saapuu onnellisena ”voittajana” alas.

pilat3

Alhaalla huomaamme Tarzanin puussa. Päättikö joku lapsi, että hänen on sittenkin paras jäädä metsään?

tarzan

Jatkamme matkaa läheiseen Arcachonin kaupunkiin. Rannan kävelytiellä seuraamme voimalla vyöryvää nousuvettä. Se tulee vauhdilla ja peittää lopulta puisen kävelytien. Viimeiset pyöräilijät ajavat reunimmaisen mutkan työläästi vedessä edeten.

cof

Auringonlasku on kaunis tänään.

cof

Keloja elollistamassa

Keloja elollistamassa

Onhan se kummallista, ainakin lasteni mielestä, että näen retkillämme niin paljon outoja otuksia. Yritän kyllä maisemien ohella keskittyä tarkkailemaan lintuja, nisäkkäitä ja joskus hyönteisiäkin, mutta aina välillä törmään näihin kummajaisiin. Ei niitä yleensä kukaan muu näe kuin minä. Muut saattavat kyllä nähdä samassa paikassa jotain ihan muuta, jos oikein tarkkaan katsovat.

Mitä mieltä olet, onko tässä Oulangan kansallispuiston vesihiisi? Vai jokin krokotiilinsukuinen eläin?

vesihiisi2

Tästä kuvakulmasta sillä näyttäisi olevan kädet, ja jonkun ison linnun nokka.

vesihiisi

Oulangalla tapasimme myös tämän puudelipaviaanin.

apina

Oulangan kansallispuistossa oli kyllä mielenkiintoisia hahmoja enemmänkin. Tämä oli jonkinlainen Kelju K. Kojootin ja poron sekoitus (myönnetään, aika kaukaa haettu).

sarvipaa

Vesinokkaeläinzombie sen sijaan vartioi Astuvansalmen kalliomaalauksia.

nokkaelain

Luukissa törmäsimme Oulangan vesihiiden sukulaiseen tai lasten mielestä tämä oli maasta nouseva jättiläispeura. Itse näin tässä enemmän maan pinnalle nousevaa hirviöhyönteistä.

kelo

Luukissa asustaa myös tämä harmaantunut lady, jolla on jokin silmäsairaus (vai iskeekö kenties silmää?). Vähän on viiksikarvoja päässyt rouvalle kasvamaan, mutta oikein sievä suppusuu hänellä on.

silmapuoli

Jaahas, tämä lehti taisi ollakin oikea sammakko.

sammakko

Kyllä luonto on täynnä ihmeitä.