Bordeaux’n seutu tarjoaa muutakin kuin makunautintoja

Bordeaux’n seutu tarjoaa muutakin kuin makunautintoja

Ajattelin palata vielä kerran syyslomaan ja Bordeaux’n seudulla vietettyyn viikkoon. Tässä koostetta matkastamme, suosittelen ihan jokaista kohdetta.

Bordeaux tunnetaan viineistään, ja alue tarjoaakin oivan mahdollisuuden tutustua viineihin ja viinin valmistukseen. Autolla liikkuvalle on tarjolla paljon muutakin: elämyksiä maisemaorientoituneille ja hiekkarantoja surffareille, rantavaeltajille sekä kohteita historiasta kiinnostuneille. Bordeaux’n kaupungissa on myös viihtyisiä ravintoloita ja komeaa arkkitehtuuria.

dig
Bordeaux’n keskustan kauniita parvekkeita

Vuokrasimme asunnon Pujols-sur-Cironin kylästä Sauternes’n viinialueella sijaitsevan maalaistalon yhteydestä. Seitsenhenkinen joukkomme mahtui hyvin AirBnB:n kautta löytämäämme majapaikkaan. Emäntämme ja heidän lukuisat koiransa olivat ystävällisiä ja asunto oli erittäin mukava ja viihtyisä. Ehdimme maistella myös alueen makeaa valkoviiniä, joka sopii hyvin jälkiruuaksi.

cof
Mukava majapaikkamme maaseudulla

Sauternes’sta hieman pohjoiseen sijaitsee kuuluisa Saint-Émilionin viinialue, jonka keskus on Saint-Émilionin keskiaikainen kylä. Sen kapeilla kaduilla ja tunnelmallisilla aukioilla on vieri vieressä viinikauppoja ja ravintoloita. Viinejä pääsee maistelemaan myös viinikellareihin. Jos viinin valmistus kiinnostaa, lähistöllä on paljon viinitiloja, osa jopa kävelymatkan päässä aivan kylän laidalla. Saint-Émilion on päässyt UNESCO:n maailmanperintöluetteloon ja siellä kannattaa maistella myös Macaron-leivoskeksejä.

st-emilion7
Saint-Émilion

Bordeaux’n kaupungin historiallinen keskusta on myös UNESCO:n maailmanperintöluettelossa. Kauniissa kaupungissa voi viettää mukavaa aikaa Garonne-joen varren makasiinien ravintoloissa hyvän ruuan ja palvelun parissa tai outlet-myymälöissä. Bordeaux’ssa on helppoa liikkua raitiovaunulla ja samalla lipulla voi lähteä jokilaivalla risteilemään Garonne-joelle puoleksi tunniksi. Me vietimme kaupungissa vain yhden harmaan päivän, mutta palaisin mielelläni takaisin tutkimaan sitä tarkemmin.

sdr
Bordeaux’n keskustaa

sdr

cof
Bordeaux’n katedraalin kellotorni
sdr
Garonne-joen rantaa

 

Bordeaux:n ympäristössä riittää kiinnostavia kohteita. Atlantin rannalla lähellä Arcachonin kaupunkia (otsikkokuva Arcachonin satamasta) kiipesimme 110 metrin korkeuteen kohoavalle Pilatin dyynille (Dune du Pilat). Euroopan korkeimmalla dyynillä ihailimme maisemia kauas valtamerelle tai toiseen suuntaan metsäalueelle, jolta dyynin hiekka valtaa pinta-alaa vuosittain jopa metrin verran.

cof

Dyyniltä näkyy hyvin myös Arcachonin lahtea suojaava Cap Ferret’n niemimaa. Niemen kärjen hiekkarannoilla tutkimme toisen maailmansodan aikaisia bunkkereita, jotka ovat osa saksalaisten rakentamaa Atlantin vallia. Bunkkerit ovat osin vajonneet hiekkaan. Cap Ferret’n rannat ovat näkemisen arvoisia ja mukavan oloinen lomakaupunki on kuuluisa myös ostereistaan.

cof
Cap Ferret’n rantaa
cof
Atlantin vallin bunkkereita

Pilatin dyyniltä etelään jatkuu hiekkarantojen ketju. Biscarosse-Plagen lomakylässä rantasesongin ulkopuolella tuuli vain viuhuu autioilla kaduilla, mutta ranta on upea ja Atlantin tyrskyt vaikuttavia.

cof
Biscarosse-Plage

Bordeaux’hon pääsee Pariisin kautta joko sisäisellä lennolla tai mukavasti nopealla TGV-junalla. Junamatka kestää noin 3,5 tuntia. Autolla matka Pariisista vie noin kuusi tuntia. Kesäkaudella Finnair lentää Biarritziin, joka sijaitsee noin 200 kilometrin päässä Bordeaux:sta etelään.

dig
Bordeaux’n keskustan 1700-luvun arkkitehtuuria

Me ajoimme Bordeaux’hon vuokra-autolla Pariisista. Menomatkalle valitsimme nopeimman reitin pitkin maksullisia moottoriteitä. Paluumatkalla vietimme kokonaisen päivän, sillä ajoimme alkumatkan pienempiä teitä. Hidasta, mutta mielenkiintoista.

cof
Bordeaux’n viinialue ja loputtomat viinitarhat jäivät taakse. Pellot muuttuivat ”tavallisiksi”.
cof
Lounastauon pidimme Périgueux’ssä. Varsin mielenkiintoisen näköinen kaupunki tämäkin.

Saavuimme myöhään illalla Pariisiin väsyneinä mutta tyytyväisinä. Auton palauttaminen Charles de Gaullen lentokentän autovuokraamoon ei mennyt kyllä ihan putkeen, ajoimme terminaalista toiseen muutamia kertoja ennen oikean rampin löytymistä. Siitäkin selvittiin. Seuraavana päivänä myöhästyimme jatkolennolta Amsterdamissa ja jouduimme jäämään vielä viikonlopuksi Amsterdamiin. Air Francella taisi olla joku erikoistarjous: kaksi matkaa yhden hinnalla. Emme vain tienneet siitä etukäteen…

Mainokset

Pekingin puistoissa oleillaan ja harrastetaan

Pekingin puistoissa oleillaan ja harrastetaan

Mikä olisikaan mukavampaa ajanvietettä sunnuntaille Pekingissä kuin maleksia puistossa ja tarkkailla paikallisten touhuja.

Puistoon tullaan liikkumaan, tapaamaan ihmisiä, viihdyttämään lapsia, rentoutumaan, syömään eväitä ja harrastamaan monenlaista. Kulttuuriakin on tarjolla.

cof

Kuvassa Beihai-puiston sisäänkäynnin liepeillä näytelmäseurue esittää laulunäytelmää elävän musiikin voimin. Bändi soittaa, solisti laulaa ja pääosaa esittävät sotilaspukuinen mies ja koreammin pukeutunut nainen eläytyvät dramaattisiin käänteisiin.

Vieressä setäseurue keskittyy pelaamiseen.

cof

Kaikki eivät vaivaudu puistoon sisään kenties pääsymaksun vuoksi. Vai ovatko syynä nämä lukuisat kiellot, jotka koskevat puistossa oleilevaa.

sdr

Monenlainen puuha on kuitenkin sallittua. Paikalliset tanssi-intoilijat nauttivat musiikin hurmasta ja ehkä katsojien huomiostakin. Jos Peking ei olisi niin saasteinen, voisin eläkkeellä muuttaa kaupunkiin ja viettää päiväni lattaritanssien pyörteissä näissä puistoissa. Eivätkä kiinalaisten omat voimistelulajit kuten taiji tai qigong olisi vanhukselle pahitteeksi nekään.

sdr

Voisin myös liittyä paikalliseen ompeluseuraan. Marraskuisessa Pekingissä saattaisivat sormeni tosin jäätyä kutimen varteen.

cof

Puistossa saattaa päästä kokeilemaan myös ihan uusia lajeja. Kun ulkomaalainen pysähtyy tarpeeksi pitkäksi aikaa tuijottamaan, voi saada oppitunnin vaikka liinan lennättämisessä kuten minä. Ystävällinen harvahampainen pappa näytti kädestä pitäen miten liinaa lennätetään korkeuksiin napakoilla rannekäännöksillä.

cof

Puistoissa voi myös lukea lehtiä,

cof

lillua järvellä erimuotoisilla veneillä

cof

tai bongailla lintuja.

dig

Usein puistossa on jokin temppeli, jonka rakennuksia ja niiden yksityiskohtia voi ihailla.

cof
Beihai-puiston keskellä kohoaa valkoinen dagoba
cof
Portit ovat komeita

cof

Kiinalaisille tärkeää on myös ottaa valokuvia, itsestä ja läheisistä, joskus turisteistakin. Selfie-keppien esiintymistiheys on varmaankin maailman huippua. Turistit puolestaan räpsivät kuvia paikallisista.

sdr
Kolme sukupolvea kuvaan
sdr
Taustamaisema on tärkeä. Keskimmäisellä nuorella naisella on korealainen puku.

Useissa puistoissa vesi on tärkeä elementti ja niissä kukkivat upeat lootukset. Marraskuussa ei tosin ollut lootusten aika.

cof

Pekingiläisten olohuoneessa oli taas mukava vierailla.

cof

dagoba

(Kuvat minusta liinaa lennättämässä on ottanut matkakaverini Riikka, muut kuvat omiani)

Ruokaelämyksiä Pekingissä

Ruokaelämyksiä Pekingissä

Yksi isoimmista aistielämyksistä Kiinassa on aina ollut ruoka. Palattuani opiskeluvuosien jälkeen Suomeen ajattelin usein kiinalaista ruokaa, kaipasin sitä ja näin jopa unia siitä. Heräsin usein nälkäisenä. Maassa viettämäni kahden vuoden aikana toisinaan paikalliset ruuat aiheuttivat kyllästymisreaktion, jolloin oli lähdettävä toiselle puolen kaupunkia hakemaan länsimaista leipää tai törsättävä hienon hotellin ylelliseen brunssiin. Parhaat ruuat maistuivat kuitenkin aina ja niitä jäin kaipaamaan.

cof

Nostalgiamatkalla yksi tärkeimmistä tavoitteista oli siis lempiruokien syöminen. Ihan kaikkea en löytänyt, mutta samalla ymmärsin, ettei kannata liiaksi takertua pakkomielteisiin suunnitelmiin vaan on jätettävä tilaa yllätyksille. Tämä pätee matkustamisessa muutenkin kuin ruuan kanssa.

Aloitetaan vaikka jiaozi-nyyteistä eli noista kiinalaisten keitetyistä ravioleista tai pelmeneistä. Muistan varmaan ikuisesti sen jiaozi-ravintolan, joka aukesi yliopiston eteläportin kupeeseen vähän ennen kotiinpaluutani. Nyyttejä oli tarjolla ehkä noin parillakymmenellä eri täytteellä. Kaikki, joita ehdin maistaa, olivat erinomaisia. Kahdessakymmenessä vuodessa oli kuitenkin kaupunki muuttunut niin, ettei ollut toivoakaan löytää samoja ravintoloita. Jostain syystä vastaavaa jiaozi-ravintolaa ei tullut vastaamme missään. Saimme kuitenkin niitä tavallisimpia eli porsaanlihalla täytettyjä nyyttejä jo hotellimme aamiaisella, ja kerran söimme niitä myös pienessä nuudeliravintolassa. Näitä tavallisimpia nyyttejä on tarjolla edelleen useimmissa tavallisissa kiinalaisravintoloissa, mutta jäin kaipaamaan sitä täytteiden valikoimaa.

cof
Yleensä nyyttien päälle ei suoraan kipata viinietikkaa ja chilikastiketta vaan niitä dipataan. Poikkeukset sallittakoon:)

Jos jiaozi-valikoima olikin pettymys, niin tällä reissulla minulle aukesi höyrytettyjen ja hieman paksumpikuoristen baozi-nyyttien makumaailma ihan uudella tavalla. Kauan sitten olen tainnut saada sitkeämpiä tai kuivakampia baozeja, sillä ne eivät jääneet mieleeni mitenkään erityisen maukkaina. Tällä matkalla sen sijaan söimme erinomaisia baozeja useamman kerran. Ehdottomasti parhaat saimme Beihai-puistossa sunnuntailounaalla. Änkesimme ääriään myöten täynnä olevaan kuppilaan ja kyllä kannatti. Jono liikkui ripeästi, saimme tiskillä tilauksemme tehtyä, ojensimme ruokakuittimme keittiön luukusta sisään, odotimme annoksiamme ja jotenkin ne istumapaikatkin sieltä järjestyivät.

Näistä baozeista ei jäänyt minkäänlaisia kuvamuistoja, sillä ne olivat suussa sulavia, aivan liian hyviä, että olisi edes huomannut ajatella valokuvausta. Baozien ohessa maistoimme wonton-keittoa, joka maistui mainiolle viileänä marraskuun päivänä.

Hyviä baozeja söimme myös Wangfujingin sivukujalla pikaruokalalta näyttävässä ravintolassa. Kahdeksan baozin combo neljällä eri täytteellä oli maukas lounas. Suosittelen.

cof
Baozi-combot

Kun asuu pidempään Kiinassa ja alkaa kaivata vaihtelua ruokiin, niin aina löytyy uutta maistettavaa valtavan maan eri keittiöistä. Pelastuksen tuovat myös Kiinan lukuisten eri vähemmistöjen ruuat. Muistan aikoinaan syöneeni ainakin korealaisten, turkkilaissukuisten uiguurien ja lounaiskiinalaisen tai-vähemmistön ruokia. Tällä reissulla palasimme uiguurimakujen äärelle täpötäydessä ravintolassa, jossa söimme kuminalla maustettua lampaanlihaa ja perunasuikaleita. Löysimme myös useita korealaisia ravintoloita Wudaokousta Pekingin kielten ja kulttuurien yliopiston liepeiltä.

Kuvassa vasemmalla uiguurien perunasuikaleita ja kuminalammasta (alkupalaksi maapähkinöitä), oikealla korealainen bibimpap, jota saa kyllä myös Helsingin Korea Housesta.

Yksi tärkeimpiä makumuistojani liittyy yksinkertaiseen katuruokaan. Palasin Pekingiin toiveikkaana ja uskoin löytäväni suurta herkkuani, eräänlaista kananmunacrepeä, joita myytiin polkupyörän perässä vedettävistä kojuista. Marraskuun nostalgiamatkallamme katunäkymä huolestutti aluksi. Missään ei tuntunut näkyvän enää katuruokapyöriä. En voinut edes kysyä keneltäkään neuvoa, sillä olin unohtanut, mitä tämä lettunen on kiinaksi ja miten se kirjoitetaan.

Kolmantena päivänä lähdimme kävellen kohti Jingshan-puistoa ja Kiellettyä kaupunkia. Matkan piti olla melko lyhyt, mutta sekaannuimme suunnista. Kävelimme jonkin matkaa kapealla kujalla väärään suuntaan. Huomasin hetken kuluttua pienen kioskimaisen liikkeen, jonka ovella notkui asiakas odottamassa. Katsoin tarkemmin kioskin luukusta sisään ja näin siellä häämöttävän tutunomaisen suorakaiteen muotoisen rapukakun koostumusta muistuttavan levyn, joita laitetaan tämän munacrepen sisään. Ryntäsin katsomaan tarkemmin ja riemastuin. Niitä siis tehdään yhä!

cof

Tässä kioskissa valmistettiin shandongilaista versiota letusta: se oli isompi kuin tavallinen ja sen sisään tuli purjon ja korianterin lisäksi vielä salaaattia ja siemeniä. Jianbing-lettu tehdään pyöreällä paistolevyllä: ensin paistetaan ohut crepe, sen päälle rikotaan kananmuna (tai kaksi), tasoitetaan, nostetaan pois levyltä, suditaan päälle tummaa suan-kastiketta (jos kuulin sanan oikein, saattaa tarkoittaa valkosipulikastiketta) ja chilikastiketta ja ripotellaan letulle purjo- ja korianterisilppua. Lopuksi laitetaan keskelle se suorakaiteen muotoinen levy, käännetään letun reunat levyn päälle ja taitellaan neljään osaan. Ja voilà, siinä on maailman paras katuruoka. Kukahan tämän herkun toisi Suomeen?

Alla valmis jianbing ja letun kirjoitusmerkit. Suosittelen lämpimästi!

Mitä tästä harharetkestä opin? No sen, että matkalla kannattaa eksyä!

Qianmenin eteläpuolella Qianmen dajien ja Dazhalanin tienoilla oli kapealla kujalla useita pieniä perusravintoloita. Alla on kuva yhden päivän lounaastamme: takana jingjiang rousi eli lihasuikaleita ja kevätsipulia ohuilla tofulevyillä tarjottuna. Liha ja sipulit käärittiin tofulevyyn. Edessä on yuxiang qiezi eli munakoisoa ja vieressä vihreä vihannes youmaicai valkosipulilla maustettuna.

cof

Talvella ja loppusyksystä pekingiläiset kokoontuvat mielellään hotpot-aterioiden ääreen. Kuumassa kastikkeessa kypsennetään erilaisia raaka-aineita.

cof
Hotpotit odottavat asiakkaita ravintolan portailla

Lopuksi vielä muutama kuva erilaisista pekingiläisistä ”välipaloista”:

 

cof
Maistuisiko skorpioni? En voi kyllä suositella, aika mauttomia rapeita naksuja nämä.
cof
Sokerista taitavasti muotoiltuja eläin- ja lintuhahmoja
cof
Patsaan kantamia sokerihedelmätikkuja tuntui olevan myynnissä joka puolella

Kannattaa lähteä ruokamatkalle Pekingiin. Minä ainakin lähtisin mielelläni takaisin milloin vain.

Elämää Pekingin hutongeilla

Elämää Pekingin hutongeilla

Paine Pekingin kuja-alueilla eli hutongeilla on ollut kova jo vuosikymmenten ajan. Paljon on perinteisiä matalia rakennuksia revitty ja ihmisiä asutettu esikaupunkeihin. Onneksi jotain vanhaa on kuitenkin vielä jäljellä.

sdr

Moni kiinalainen (ja suomalainen) toivoo kehitystä ja modernisaatiota, ja kukapa minä olen sitä heiltä kieltämään. Tykkään itsekin asua lämpimässä talossa ja mukavuuksista muutenkin. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että olen saanut tutustua Pekingiin jo 90-luvulla, silloin, kun autot olivat harvinaisuuksia, leveillä teillä hallitsivat polkupyörät eivätkä saasteet kirvelleet silmiä. Olen saanut pyöräillä ympäri kaupunkia, nauttia vauhdista leveillä bulevardeilla tai tarkkailla kujien elämää hitaasti edeten hutongeilla. Ja hengittää vapaasti.

sdr

Marraskuun nostalgiamatkalla halusin ehdottomasti majailla näillä jäljellä olevilla kujilla. Asuimme Banchang hutongilla Lu Song Yuan -nimisessä hotellissa lähellä Nanluoguxiangin metroasemaa. Itse hutong-alueen keskuskuja Nanluoguxiang oli nyt remontissa, joten jouduimme hieman kiertelemään ennen majapaikkamme löytymistä. Vaan ei se minua haitannut. Näillä kujilla on mukava hortoilla.

cof

Viihdyin mainiosti tässä pienessä ja sympaattisessa hotellissa. Huoneet olivat pieniä eikä kunto ollut luksusta, mutta sitä en odottanutkaan. Kaikki oli kuitenkin siistiä ja toimivaa ja hintakin kohtuullinen. Hotelli oli sisustettu kiinalaiseen tyyliin ja tunnelma oli sen mukainen. Onneksi saimme myös lämmityksen toimimaan tehokkaasti, sillä marraskuun yölämpötilat laskivat pakkasen puolelle.

cof
Hotellin aula
cof
Hotellimme sisäpiha, perinteinen ”courtyard”

Huoneen hintaan kuului myös aamiainen, mikä näytti olevan harvinaisuus hutong-hotelleissa. Aamiaisella oli tarjolla osin kiinalaisia ja osin länsimaisia aamiaisherkkuja. Noutopöydässä oli vähintään kiinalaista puuroa, jiaozi ja baozi-nyyttejä, makkaroita, kananmunaa eri muodoissa, mysliä, croissanteja, paahtoleipää ja hedelmiä. Antimet vaihtuivat päivittäin. Viikonlopun jälkeen buffet-pöytä tosin hävisi asiakkaiden vähyyden vuoksi ja jouduimme tilaamaan lämpimän osuuden aamiaisellemme. Mutta maha täyttyi mukavasti kuitenkin. Marraskuussa ei turisteja ole tungokseksi asti.

sdr
Sisäpihan koristeissa näkyy kaksoisonni eli shuangxi-merkki, joka liitetään yleensä häihin ja avioliittoon

Paikallisista mahtaa olla rasittavaa, kun turistit kameroineen töytäilevät kapeilla kujilla ja yrittävät kurkistella porteista sisään courtyard-talojen pihoille. Joidenkin talojen porteilla oli kyltti, jossa kiellettiin pihaan tulo. Tosin kyltti oli vain kiinaksi. Ei olisi kyllä tullut mieleeni tunkeilla pihoille, mutta räpsin tauotta kuvia ovista, porteista, kapeista kujista, kattojen reunoista ja muistakin yksityiskohdista. Otin kuvia myös koirista, joita näytti vaeltavan kujilla vapaina melkoinen määrä. Lemmikit taitavat olla nyt suosittuja, kun vielä 20 vuotta sitten ne olivat kaupungissa kiellettyjä.

cof
Komea kolttu koiralla

sdr

sdr

Vastoin kunnianhimoisia suunnitelmiani eestyimme vasta lähtöpäivänä aikaisin aamulla ulos hotellista. Sekin oli pakon edessä, sillä oli lähdettävä kohti lentokenttää. Päätimme kävellä lentokenttäjunan lähtöpisteeseen Dongzhimenille laukkuinemme, ja oikaisimme hieman hutongien kautta Jiaodaokou Nandajie -kadusta itään.

Harmi, ettei tullut seurattua hutongien heräämistä aiemmin. Oli mukavaa vaeltaa kujilla ja katsella, kun ihmiset valuivat aamiaiselle tai verryttelivät ulkona paksuissa talvipyjamoissaan, baozi-korit höyrysivät houkuttelevasti ja vihanneskauppiaat kasasivat tuoretavaraa esille.

cof
Päivän purjot tarjolla
cof
Baozi-nyyttejä höyrytyskoreissaan

Hutongeista on osin tullut turistien teemapuistoja, joissa palvelut muuttuvat sen mukaisiksi ja riksakuskit kärttävät kyytiinsä. Oli siis mukava nähdä, että on alueita, joissa eletään tavallista ihmisenkokoista kujaelämää. Siinä jatkumossa pari matkalaukkuaan raahaavaa länsimaalaista olivat vain tuulen henkäys, jota tuskin huomaa.

cof

Paluu Pekingiin

Paluu Pekingiin

Kaksikymmentä vuotta on jo vierähtänyt siitä, kun opiskelin Pekingissä kahden vuoden ajan. Viimeksi kävin kaupungissa vuonna 2004. Tuntuma maan muutoksiin on höltynyt ja vaivalla hankittu kielitaito rapistunut. Elämä on vienyt muiden asioiden pariin ja toisiin ilmansuuntiin. Olin jo pitkään haaveillut paluusta, ja marraskuun alussa se viimein toteutui. Kaupunki ei tosin ollut enää entisensä.

sdr

 

Kyllähän Helsinkikin muuttuu, tulee Jätkäsaarta ja Kalasatamaa, mutta harvoin ovat muutokset niin valtavia kuin Kiinan kaupungeissa. Mittakaava on käsittämätön: matalia ihmisen kokoisia kuja-alueita puretaan ja tilalle tulee kolossaalisia pilvenpiirtäjiä ja korskeita ostoskeskuksia. Muutokset olivat huimia varsinkin 1990- ja 2000-luvuilla, nostokurjet olivat olennainen osa kaupungin siluettia. Enää ne eivät hallinneet maisemaa. Luulen, että muutosvauhti on hiljentynyt olympialaisten jälkeen.

cof

Yksi suuri muutos entiseen verrattuna on kattava metroverkosto. Sillä pääsi nyt jo kaupungin laidalle Pekingin yliopiston kampuksen viereen. Tunnustan, että oikeastaan kaipasin pikkubussien tiivistä tunnelmaa ja ”leipäautojen” rämisevää kyytiä – halvimpia paahtoleivän näköisiä minipakettiautotakseja kutsuttiin silloin nimellä ”miandi” eli leipätaksi.

hutong grey.jpg

Mutta nyt metro on kätevä ja helppo emmekä loppujen lopuksi turvautuneet kertaakaan taksiin. Tällä matkalla ei siis tarvinnut viettää aikaa ruuhkissa. Lentokentältä sai ostaa matkakortin, joka kävi myös lentokenttäjunaan. Korttiin oli helppo ladata lisää arvoa kadunvarsikioskeista.

Miten hauskaa olikaan lomailla kaupungissa, jossa tärkeimmät nähtävyydet on jo läpikäyty. Meillä (opiskelukaverini ja minä) ei ollut mitään muita pakollisia kohteita kuin vanhan opinahjon kampus. Sinne oli päästävä fiilistelemään. Paljon oli kampuskin muuttunut, uusia rakennuksia oli ilmestynyt kuin sieniä sateella, mutta onneksi vanha puistoalue oli entisensä. Weiminghu eli Nimetön järvi ja vesitorni Shuita olivat paikoillaan ja alue oli juuri niin kaunis kuin muistinkin.

cof

cof

cof

Muina päivinä kuljimme minne nenä näytti, joskus olimme eksyksissäkin, mikä yleensä johti parhaisiin löytöihin. Metsästimme lempiruokiamme, joista osan löysimme, osa jäi kokematta. Niistä lisää juttua myöhemmin.

Peking on saasteinen ja kolkkokin, mutta sen humu sopii minulle. Toivottavasti pääsen pian taas elvyttämään lähes kadonnutta kielitaitoani, syömään herkkuruokiani ja eksymään hutongeille (kujille). Jonain päivänä vien sinne myös lapseni. Sitäkin on jo suunniteltu.

cof

Pariisin monet kasvot

Pariisin monet kasvot

Matkustan yleensä mieluiten kohteisiin, joissa ei vello valtavia turistimassoja. Pariisi vetää minua kuitenkin puoleensa aina uudestaan jostain selittämättömästä syystä. Jo ensimmäisellä vierailullani näytti kaupunki minulle kauniit ja hullut kasvonsa. Sen jälkeen yritin mahduttaa edes muutaman päivän Pariisia jokakesäisiin (ja joskus talvisiinkin) interrail-reissuihini. Pariisissa on upeita taidemuseoita, joissa riittää tutkittavaa. Kaikkein eniten olen kuitenkin kaivannut loputtomia kävelyretkiä ympäri kaupunkia, ihmisten tarkkailua ja kahvihetkiä.

korvat.jpg
Seinilläkin on korvat, joilla on jalat…

Lasten kanssa lähdimme muutama vuosi sitten ensimmäistä kertaa Pariisiin ja taas sain kokea uuden puolen tästä monipuolisesta metropolista. Ihmiset olivat ystävällisiä lasten kanssa matkustaville. Emme myöskään välttyneet turistimassoilta, sillä olihan se Eiffel-torni näytettävä naperoille. Samalla pääsin sinne itse ensimmäistä kertaa. Jo oli aikakin. Sillä jos pienet lapset jaksavat jonottaa tunnin, niin sitten jaksan minäkin.

pompidou
Ikkuna vähän heijastelee, mutta Pompidou-keskuksesta oli hienot näkymät

Parasta lasten kanssa oli seikkailla metrolinjoilla (itseksenihän olin aina kävellyt joka paikkaan), ihailla maisemia Eiffel-tornista, Pompidou-keskuksen yläkerrasta ja Sacré-Coeurin basilikalta. Lapset halusivat tietysti pomppia Pompidou-keskuksen edustalla. Erityisesti ihastuimme tiedekeskus Villetteen. Pienet Heureka-fanimme puhkuivat intoa Villetten Lasten kaupungissa (Cité des Enfants).

niki
Niki de Saint Phallen ja Jean Tinguelyn Fontaine Stravinski Pompidou-keskuksen vieressä. Suihkulähde ei ollut toiminnassa tuolloin.

Toisella perhematkallamme Pariisiin vuokrasimme Airbnb:n kautta todella kivan kaksion Montmartrelta. Ranskalaiselta parvekkeelta oli hienot näkymät Pariisin kattojen ylle, Sacre Coeur oli kävelymatkan päässä ja naapurustossa muutaman askeleen päässä oli kaksi boulangerieta houkuttelevine tuoksuineen. Voi niitä vehnäöveriaamiaisia, kun en voinut vastustaa tuoreita patonkeja, pain au chocolat ja croissant-vuoria. Onneksi viivyimme matkalla vain neljä päivää.

montmartre2
Mukavat näkymät asunnoltamme

asunto

Villetteen varasimme tällä matkalla kokonaisen päivän. Lasten kaupungissa pääsimme nyt tutustumaan isompien lasten puoleen. Tässä puuhamaassa on rajoitettu sisäänpääsyaika, jotta kaikki halukkaat pääsevät leikkimään ja kokeilemaan. Tunti ja vartti riittivät suurin piirtein jokaiseen huoneeseen. Lapset pääsivät muun muassa tekemään kokeita vedellä, soittamaan bändissä, esiintymään televisiossa, nauramaan peileille ja ihailemaan trooppisia perhosia sademetsähuoneeseen.

perhonen

Hieman harmitti poistua tilasta määräajan tullen, mutta onneksi Villettessä on valtavasti muutakin tekemistä ja näkemistä. Tutustuimme esimerkiksi Ranskan avaruusohjelmaan, ihmettelimme optisia harhoja ja paljon muuta.

hakkyra
Tällä härvelillä oli varmaankin jokin tieteellinenkin tarkoitus, mutta minulle tuli mieleen steampunk

Myöhään iltapäivällä lähdimme ulos Villetten kompleksista, tutkimme hetken planetaario Geodén heijastuksia ja jatkoimme kanaalin suuntaan nurmikoille. Tarkkailimme siellä paikallisia, jotka viettivät aikaa auringossa pelaten tai jutellen. Kiveyksellä paikallisen kiinalaisyhteisön tädit virittelivät tanssiharjoituksiaan. Niin tuttu näky kiinalaisista puistoista. Jatkoimme matkaa kanaalin yli ja vietimme hetken karusellin ja muiden tivolilaitteiden luona. Ostimme herkkuja kojuista ja jatkoimme kävelyä kohti Pariisin konserttitaloa. Päivä oli kaunis ja oli mukavaa viettää se paikallisten keskuudessa, kaukana Eiffelin ja Louvren jonoista.

potretti
Perhepotretti ja vinksahtanut näkymä Villetten nurmikentille

Vielä herkkuhetkivinkkejä Notre Damen kävijöille: viereisellä saarella Rue Saint-Louis en l’Île -kadulla söimme hyviä crepéjä Au Lys D’Argent –nimisessä paikassa ja jäätelöt nappasimme vielä naapurin Esterinasta.

Sinä yönä Pariisi oli sekaisin

Sinä yönä Pariisi oli sekaisin

En ikinä unohda ensimmäistä matkaani Pariisiin.

Työskentelin aikoinaan au pairina Sveitsissä ja lähdin eräänä kesäkuisena viikonloppuna Pariisiin saksalaisen ystäväni Ulriken luokse. Ulrike, au pair hänkin, asui Versaillesissa ja matkusteli ympäri maailmaa aina, kun ehti. Olimme tavanneet samana keväänä Nizzassa.

Juosten läpi Louvren

Ulrike saapui keskustaan ja esitteli suosikkipaikkojaan. Juoksimme vielä Louvreen juuri ennen sulkemisaikaa. Ulrike näytti erinomaiset suostuttelutaitonsa ja puhui meidät vielä sisään, sillä hän halusi näyttää edes Mona Lisan minulle. Olimme varmasti historian nopeimmat Louvren-kävijät.

Illalla söimme päivällistä Ulriken paikallisen lentopallojoukkueen kanssa. Istuimme ravintolassa pitkän pöydän ääressä ja porukka puhui kärsivällisesti hitaammin selittäessään minulle keskustelun aiheita. Totesin viattomasti, että Sveitsissä puhutaan ranskaa jotenkin hitaammin, ja sain aikaan naurunremakan. Sveitsiläisten hidas puhetapa on aivan yleinen vitsin aihe ranskalaisille.

”Hetki oli niin kliseinen ja ihana, että nauratti.”

Vähän väliä keskustelun keskeytti radiota vaivihkaa kuuntelevien illallisasiakkaiden hihkunta ja ulkoa kuuluvat auton torvien törähdykset. Jalkapallon MM-kilpailut olivat meneillään ja Ranska pelasi juuri Brasiliaa vastaan.

Palasimme aterian jälkeen Pariisin keskustaan. Istuimme Ulriken ystävän rättisitikan takapenkillä ja ihailimme illan pimeydessä valaistua Eiffel-tornia. Hetki oli niin kliseinen ja ihana, että nauratti.

Midsummer Night Madness

Sinä yönä Pariisi oli sekaisin. Oli kesäpäivänseisaus ja Fête de la Musique täytti jokaisen kadunkulman ja aukion. Lisäksi Ranska voitti sen illan pelin. Ihmiset tanssivat aukioilla ja kioskien katoilla, kiipeilivät lyhtypylväissä ja huusivat ”On a gagné”, olemme voittaneet! Bändit pistivät parastaan metelin keskellä.

Se oli unohtumaton yö. Seuraavana päivänä palasin pää pyörällä sveitsiläisen pikkukaupungin rauhaan.

Ranska voitti silloin Brasilian ja eteni välieriin. Vastaan tuli Saksa ja Ranskan taival päättyi siihen. Tänään Ranska pelaa Saksaa vastaan jalkapallon EM-kisojen välierässä. Mitenköhän käy? Kumpi  menee sekaisin, Berliini vai Pariisi?

eiffel2