Päiväretki Åsandin valkoiselle rannalle Vesterålenissa

Päiväretki Åsandin valkoiselle rannalle Vesterålenissa

Vuokraamamme mummonmökki Vesterålenissa Norjassa on sopivasti vain kilometrin päässä rannikon patikkareitin (Kyststien) alkupisteestä. Olemme nautiskelleet hitaasta aamusta pitkän ajopäivän jälkeen, kun vihdoin lähdemme eväsreput täynnä kohti Åsandin rantaa.

Koko Kyststien on noin 10 kilometrin pituinen, mutta meille riittää edestakainen noin seitsemän kilometrin matka tälle valkoiselle rannalle. Majapaikastamme laskien matkaa tulee pari kilometriä lisää.

Hiekkatie reitin alkuun poikkeaa tiestä numero 820 (Risen ja Straumen välillä).

Reitin alkua ilmeisesti voisi kulkea autolla, ja näemmekin yhden parkissa ennen kuin reitti muuttuu poluksi.

Hämäännymme hetkeksi, sillä reitti näyttäisi jatkuvan vasemmalle, ja varsinainen polkumme on melkein piilossa puskissa. Onneksi kartta kertoo meille, että vasempaa reittiä pääsisi Trolldalsvattnetille. Mielenkiintoinen paikka varmaan sekin, mutta me jatkamme kohti merta ja Spjelkvågenia.

Åsandin reitti on merkitty helpoksi, ja tuudittaudun alun kärrypolulla leppoisan päiväretken tunnelmaan. Pian kuitenkin saavumme meren rantaan ja polku johtaa meidän kalliorannan alareunan kivikkoon. Alkaa naurattaa, olin ilmeisesti taas ehtinyt unohtaa, että norjalaisten helppo tarkoittaa meille jotain muuta. Onneksi päivä on kuiva ja jalassa on hyvät kengät. Sateella heiluvat kivet voisivat olla hieman vaativampaa ylitettävää. Hyppelemme kivikossa jyrkän kallion reunan ympäri ja pääsemme takaisin polulle.

Reitti kulkee pitkin kaunista rannikkoa. Korkeuserot eivät ole suuria ja eksymisen vaaraa ei ole. Muutamalta töyräältä laskeutuminen vaatii käsien apua, mutta muuten on helppoa. Matkalla ohitamme turkooseja poukamia ja katsomme vuonon keskellä olevan saaren linturuuhkaa.

Viimein Åsand häämöttää. Laskeudumme häikäisevän valkoiselle rannalle. Pari norjalaisperhettä tulistelee kivikossa ja yksi porukka taitaa olla kaukana rannan toisessa päässä, muuten on autiota.

Heittäydymme hiekalle syömään eväitä. Käyn vielä liottamassa kuumentuneita jalkojani kylmässä merivedessä. Aurinko lämmittää juuri sopivasti, ei ole kuuma eikä ötökän ötökkää kiusana. Tällainen ranta muistuttaa tropiikista, mutta lämpötilan puolesta nämä arktiset versiot sopivat minulle paremmin.

Tutkimme rannan loputonta simpukankuorikokoelmaa, jokainen omanlaisensa.

Voin yhtyä tämän tuntemattoman taiteilijan rakkaudentunnustukseen jo nyt.

Loikoilemme rannalla pitkään, välillä aivan keskenämme. Tällainen valtava upea ranta vain meille, tuntuu ylelliseltä. Mikähän siinä onkin, että itselleni nämä yksityiset kokemukset ovat aina niitä suurimpia. Vaikka maisema olisi kuinka upea, se ei mene sydämeen asti, jos sitä joutuu ihailemaan jonossa kulkien. Norja tarjoaa näitä eksklusiivisia luontoelämyksiä joka kerta. Introvertin maisemanmetsästäjän taivas.

Lähdemme paluumatkalle. Pysähdymme hetkeksi vielä korkealle töyräälle ihmettelemään yhden turkoosin poukaman isoja kaloja.

Saavumme tutulle kivikkopolulle, josta tiedämme olevamme lähellä alkupistettä.

Vuononäkymät ihastuttavat, mutta muistan välillä katsoa myös Åsandtindenin korkeuksiin.

Kohta olemme jälleen tiellä. Mummonmökki ja iltapala odottavat.

  • Retkeilimme Åsandiin 22.7.2023
  • Vaativuustaso helppo, vain muutama ponnistelua ja varovaisuutta vaativa kohta
  • Tietoa koko rannikkoreitistä
  • Jos jatkaa Åsandin rannalta Straumsjøeniin, reitin vaativuustaso nousee
  • Voit seurata retkiäni myös Facebookissa ja Instagramissa

Björkliden Ruotsissa – tuntureita ja vesiputouksia

Björkliden Ruotsissa – tuntureita ja vesiputouksia

Kesän matkakohdetta ei tarvinnut taaskaan miettiä: Pohjois-Norja kutsuu jälleen. Tällä kertaa kokeilemme reittiä läpi Pohjois-Ruotsin.

Kahden yöpymisen jälkeen (Kärsämäellä ja Ylikainuussa) saavumme Björklideniin lähelle Norjan rajaa. Tunnetumpi Abisko on vain noin 10 km päässä, mutta majoitumme nyt Kåppasin mökkikylään tunturihotellin kupeeseen.

Järvimaisema Pohjois-Ruotsissa

Matkalla käväisemme kaupassa Abiskossa. Kylän kauppa Godisfabriken myy peruselintarvikkeita, mutta varsinainen vetonaula tuntuu olevan nimenkin perusteella valtava irtokarkkitarjonta. Laareittain makeisia on myynnissä alle euron kilohintaan. Emme ole kummoisia karkkihiiriä, mutta tartumme tarjoukseen ja lapamme aimo lastin nameja pussiin, joka on kooltaan varmaan ainakin neljä kertaa isompi kuin normipussi. Ruotsalaistunturissa tarvitsee näemmä paljon sokeria, joten valmistaudumme koetuksiin asianmukaisesti.

Seuraavana päivänä lähdemme nousemaan tunturihotellin vierestä ylös rinteeseen. Aiomme patikoida kraatterijärvelle noin kolmen ja puolen kilometrin päähän. Alun nousu leveää tientapaista pitkin tuntuu tasamaan asukille jyrkähköltä, koska tämä on reissumme ensimmäinen retki. Ihmettelemme matkan varrella rinteeseen rakennettua golfkenttää.  Tuntuu jotenkin hupsulta, golfia tunturissa, täällä taitaa kuitenkin olla lunta suurimman osan vuotta. Ehkä golf on tärkeää ruotsalaisille, ja varmaan sitäkin on kiva pelata upeissa maisemissa.

Harmaat pilvet peittävät näkymän, mutta sää on silti parempi kuin odotimme. Ennusteet lupasivat alle 10 astetta ja sateita, mutta lämpötila nousee selvästi yli ennusteen, ja vain muutama pisara ropsahtaa retken aikana. Olemme pukeutuneet vähän turhankin lämpimästi, onneksi kuitenkin kerroksittain.

Aurinko varmaankin tekisi maisemista vieläkin näyttävämpiä, mutta tämä on reissun ensimmäinen kosketus tunturin rinteisiin, joten säästä viis, täällä on ihanaa!

Alun tie kapenee poluksi uimalammen jälkeen ja myötäilee rinnettä.  Kulkeminen on helppoa, ilma raikas, näkymät avarat ja polulla on rauhallista. Onnen hetkiä nämä.

Matkan varrella tarkkailemme lintuja. Useimmat niistä ovat meille tuntemattomia, mutta jos ne avaavat nokkansa ja päästävät ääniä, birdnet-sovellus auttaa tunnistamisessa. Tunturikasveista monet sen sijaan ovat vanhoja tuttuja: tervehdin metsäkurjenpolvia, kulleroita, kurjenkanervia ja ruohokanukoita.

kulleroita

Kraatterijärvellä syömme eväitä. Godisfabrikenin karkkipussista kaivamme jälkiruokaa. On hiljaista.

Kraatterijärveltä voi myös laskeutua alemmas Rallarkyrkogårdeniin, ja siitä alakautta takaisin (rengasreitti n 9 km), mutta me viihdymme ylängön maisemissa ja palaamme samaa reittiä takaisin.

Yksikään maisemakuva ei tee oikeutta tällä näkymälle.

Loppumatkasta juuri ennen tunturihotellia koukkaamme hieman polulta katsomaan Syndafalletin putousta. Kiipeilemme ensin putouksen yläjuoksulle ja lopuksi alemmas virran vierelle. Turkoosi vesi hohtaa harmaassa maisemassa.

Istumme vielä hetken tunturihotellin aulabaarissa, josta on upeat näkymät alas järvelle.

Seuraavana päivänä matkamme jatkuu Norjaan. Lähtiessä käymme vielä katsomassa mahtavan Silverfalletin, joka ryöppyää E10-tien ali. Jätämme auton mökkitiemme varren pienelle parkkipaikalle ja lähdemme laskeutumaan polkua pitkin putouksen varteen ja sen yli menevälle kävelysillalle. Laskeudumme lopulta kanjonin viertä aina Torneträskin rantaan. Rannan lituskakivet houkuttelevat heittämään leipiä.

Lähdemme ajamaan Riksgränseniin, joka on vain 30 km päässä. Aiomme vielä käydä kaupassa Ruotsin puolella.

Seuranamme kohti Norjaa kulkee malmijuna, joka vie Jällivaaran tai Kiirunan rautaa kohti Narvikin satamaa. Juna saa minut pohtimaan kaikkia niitä arjessa näkymättömiä loputtomia tavaravirtoja ympäri maailman. Mietin myös rajoja, avoimia ja suljettuja. Idässä on nyt seinä vastassa, mutta me ajamme Norjaan ja tuskin huomaamme asiaa.

Malmijuna Björklidenissä
  • Tämä retki tehtiin 20.7.2023
  • Koko patikka oli arviolta hieman yli seitsemän kilometriä ja tasoltaan helppo.

Voit seurata blogiani myös FacebookissaTwitterissä ja Instagramissa