Yksi pohjoisessa lomailun iloja on aikataulujen vapaus. Päivien aikana alkaa kello unohtua ja vuorokausirytmi muuttua aika luovaksi, kun on valoisaa vuorokauden ympäri. Silloin voi rauhassa vaikka loikoilla lukemassa puoli päivää ja lähteä illaksi retkelle, kun sää selkenee.
Pohjois-Norjassa retkeilemme mieluiten paikoissa, joissa ei ole ihmislaumoja. Kun kaikkialla on kaunista, niin ei tarvitse välttämättä lähteä kuuluisimpiin maisemakohteisiin jonossa kulkemaan.
Tänään majapaikkamme Olsborgissa on kuitenkin niin lähellä Senjaa, että annamme periksi houkutukselle ja lähdemme katsomaan saaren ikonisimpia maisemia.
Sää selkenee jo menomatkalla ja nautimme maisemista. Polku Hestenin huipulle lähtee Fjordgårdin kylän laidalta Senjan pohjoisosasta.
Ennen kylään saapumista sukellamme ahtaaseen tunneliin. Edellemme kiiruhtaa juuri sopivasti Senjan kunnan auto, jonka perään liimaudumme. Paikallistuntemuksen tuomalla varmuudella auto posottaa melkoista haipakkaa läpi tunnelin. Vastaantulijat pääosin väistävät levennyksille. Pääsemme läpi siis oikein sujuvasti.
Heti Senja grill&pubin kohdalla käännymme ylös rinteeseen ja jätämme auton isolle maksulliselle parkkipaikalle. Tästä lähtisi reitti Seglalle, mutta me kävelemme kylän toiselle laidalle ja lähdemme kapuamaan Hestenille.
Ilta on jo pitkällä, joten väkeä on enää harvakseltaan. Se sopii meille, sillä pysähtelemme usein hengittelemään ja katsomaan maisemaa. Muutaman viikon takaiset kärpäs- ja paarmaparvet ovat harvenneet. Ympärillämme pörrää vain muutama satunnainen pikkukärpänen, vaikka ilta on lämmin.
Nousu on melko jyrkkää suomalaiselle, kivikkoinen kohta ehkä vähän hankalampi, mutta eteneminen on helppoa aina Hestenin ja Seglan väliselle satulalle asti.
Siihen satulaan minä jään istumaan kuin tatti, sillä korkeanpaikankammoni aktivoituu taas. Mutta mikäpä siinä on istuessa selkä Hesteniin päin, kun edessä avautuu mieletön maisema näyttävälle Seglalle ja jyrkänteen reunan yli Mefjordenille.
Upea paikka evästauolle.
Maisemat syöpyvät muistiini, mutta oloni ei ole euforinen. Ihailen kyllä näkymää, mutta olen huomattavasti onnellisempi loivemmissa ja pehmeämmissä pinnanmuodoissa. Täällä en osaa rentoutua. Päästelen tukahtuneita äännähdyksiä joka kerta, kun näen jonkun perheenjäsenen lähestyvän jyrkänteen reunaa.
Hesten meinaa unohtua selän taakse
Hesten jää siis huiputtamatta, mutta silmäkarkkia saamme silti kylliksemme.
Palaamme majapaikkaamme kauniissa ilta- ja yöauringon valossa.
- Tämä retki tehtiin 25.7.2023
- Senjalla on useita upeita maisemareittejä. Seglan ja Hestenin lähellä on reitit myös esimerkiksi Bardenille, Breidtindenille ja Grytetippenille
Voit seurata retkiäni myös Facebookissa ja Instagramissa
Matkoja, retkiä, hetkiä 
Voi että, onpa kaunis pilvetön taivas. Meillä ei Senjalla olekaan vastaavaa ollut. Ja kauniilta näyttää kuvat myös patikkareitin varrelta. Kuinka pitkä matka tuosta satulasta olisi vielä ollut huipulle? Olisi kiva päästä itsekin noihin maisemiin.
TykkääLiked by 1 henkilö
Tuosta vielä ehkä puoli kilsaa nousua. Jostain luin, että lopussa saattaa mennä nelivedoksi. Hieno ilta oli, kannatti luottaa sääennusteeseen ja jättää reissu myöhäseksi.
TykkääTykkää