Syysloma Italiassa saa minulta vahvan suosituksen. Vietimme Rooman lähellä muutama vuosi sitten hienon viikon: kauniita maisemia, täydellinen sää ja hyvää ruokaa.
Vuokrasimme HomeAway-sivuston kautta edullisesti omakotitalon alakerran Ariccian kylästä. Berduccin suurperhe ja heidän hieman liian tungetteleva Snoopy-koiransa ottivat meidän ystävällisesti vastaan. Majoitus oli mukava kuuden hengen laajennetulle perheellemme, mutta auto oli tällä reissulla välttämätön, sillä palveluihin oli matkaa.
Ariccian keskusta on pieni ja nopeasti katsottu. Söimme mainion lounaan kylän keskustan kävelykadun L’Osteria de mi Zia -nimisessä ravintolassa. Istuimme ulkona auringonpaisteessa täydellisessä suomalaisen kesäkelissä eli noin 24 asteessa ja nautimme paikallisia herkkuja: Ariccian kuuluisaa porchettaa (kinkkua), ilmakuivattua kinkkua, leipää, ricottaa, mozzarellaa ja muita juustoja sekä lapsille pastaa. Erityisesti ricotta vei kielen mennessään. Sitä muistelin vielä pitkään.
Teimme retkiä ympäristön kyliin ja kiersimme Nemi- ja Albanojärvet. Nautiskelimme aamupäivän cappuccinot Nemin kylässä ja ihailimme näkymää kauniille kalderalle.
Pysähdyimme myös Albanojärven rannalla Castel Gandolfossa ja mietimme, että kyllä saa paavi viettää kesiään kauniissa maisemissa. Itse kesäasuntoa emme nähneet, siitä pitivät vankka muuri ja suljettu portti huolen.
Seuraavana päivänä ajoimme hieman pidemmälle. Sperlongan sievässä rannikkokaupungissa tulin siihen tulokseen, että saattaisin sittenkin viihtyä rantalomalla.
Aurinko paistoi juuri sopivan lämpimästi ja upea hiekkaranta oli lähes tyhjä. Me kalpeat ja hiljaiset pohjoisen asukit nautimme olostamme. Lapset uivat lempeissä aalloissa.
Paikalliset mahtoivat kummastella viileän vaaleaa (tai vaaleanpunaista) joukkoamme, itse he olivat jo sonnustautuneet lämpimiin saappaisiin ja moitteettomiin villapaitoihinsa.
Pizzan ja jäätelön jälkeen palasimme Aricciaan iltahämärässä. Mies oli kyllä kovilla matkan aikana, sillä ison tila-auton kuljettaminen on todella vaativaa italialaisessa ruuhkaliikenteessä, jossa turvavälejä on tuskin nimeksikään ja kahdella kaistalla ajetaan vähintään kolme rinnakkain. Onneksi hänellä on vakaa rattikäsi ja venyvät hermot, joten selvisimme kolhuitta.
Roomassa kävimme kätevästi junalla, ja lapset halusivat ehdottomasti käydä ihmettelemässä Vatikaanin minivaltiota.
Rooma kyllä ansaitsisi enemmän kuin yhden päivän. Sinne on vielä palattava.
Matkoja, retkiä, hetkiä 