Syksyn lämmössä Rooman seudulla

Syksyn lämmössä Rooman seudulla

Syysloma Italiassa saa minulta vahvan suosituksen. Vietimme Rooman lähellä muutama vuosi sitten hienon viikon: kauniita maisemia, täydellinen sää ja hyvää ruokaa.

Vuokrasimme HomeAway-sivuston kautta edullisesti omakotitalon alakerran Ariccian kylästä. Berduccin suurperhe ja heidän hieman liian tungetteleva Snoopy-koiransa ottivat meidän ystävällisesti vastaan. Majoitus oli mukava kuuden hengen laajennetulle perheellemme, mutta auto oli tällä reissulla välttämätön, sillä palveluihin oli matkaa.

Ariccian keskusta on pieni ja nopeasti katsottu. Söimme mainion lounaan kylän keskustan kävelykadun L’Osteria de mi Zia -nimisessä ravintolassa. Istuimme ulkona auringonpaisteessa täydellisessä suomalaisen kesäkelissä eli noin 24 asteessa ja nautimme paikallisia herkkuja: Ariccian kuuluisaa porchettaa (kinkkua), ilmakuivattua kinkkua, leipää, ricottaa, mozzarellaa ja muita juustoja sekä lapsille pastaa. Erityisesti ricotta vei kielen mennessään. Sitä muistelin vielä pitkään.

italia2
Nemi

Teimme retkiä ympäristön kyliin ja kiersimme Nemi- ja Albanojärvet. Nautiskelimme aamupäivän cappuccinot Nemin kylässä ja ihailimme näkymää kauniille kalderalle.

italia

Pysähdyimme myös Albanojärven rannalla Castel Gandolfossa ja mietimme, että kyllä saa paavi viettää kesiään kauniissa maisemissa. Itse kesäasuntoa emme nähneet, siitä pitivät vankka muuri ja suljettu portti huolen.

paavin-kesapaikka

Seuraavana päivänä ajoimme hieman pidemmälle. Sperlongan sievässä rannikkokaupungissa tulin siihen tulokseen, että saattaisin sittenkin viihtyä rantalomalla.

sperlonga2

Aurinko paistoi juuri sopivan lämpimästi ja upea hiekkaranta oli lähes tyhjä. Me kalpeat ja hiljaiset pohjoisen asukit nautimme olostamme. Lapset uivat lempeissä aalloissa.

beach

Paikalliset mahtoivat kummastella viileän vaaleaa (tai vaaleanpunaista) joukkoamme, itse he olivat jo sonnustautuneet lämpimiin saappaisiin ja moitteettomiin villapaitoihinsa.

beach2

Pizzan ja jäätelön jälkeen palasimme Aricciaan iltahämärässä. Mies oli kyllä kovilla matkan aikana, sillä ison tila-auton kuljettaminen on todella vaativaa italialaisessa ruuhkaliikenteessä, jossa turvavälejä on tuskin nimeksikään ja kahdella kaistalla ajetaan vähintään kolme rinnakkain. Onneksi hänellä on vakaa rattikäsi ja venyvät hermot, joten selvisimme kolhuitta.

Roomassa kävimme kätevästi junalla, ja lapset halusivat ehdottomasti käydä ihmettelemässä Vatikaanin minivaltiota.

vatikaani

Rooma kyllä ansaitsisi enemmän kuin yhden päivän. Sinne on vielä palattava.

verenpisarat2

Mainokset

Keloja elollistamassa

Keloja elollistamassa

Onhan se kummallista, ainakin lasteni mielestä, että näen retkillämme niin paljon outoja otuksia. Yritän kyllä maisemien ohella keskittyä tarkkailemaan lintuja, nisäkkäitä ja joskus hyönteisiäkin, mutta aina välillä törmään näihin kummajaisiin. Ei niitä yleensä kukaan muu näe kuin minä. Muut saattavat kyllä nähdä samassa paikassa jotain ihan muuta, jos oikein tarkkaan katsovat.

Mitä mieltä olet, onko tässä Oulangan kansallispuiston vesihiisi? Vai jokin krokotiilinsukuinen eläin?

vesihiisi2

Tästä kuvakulmasta sillä näyttäisi olevan kädet, ja jonkun ison linnun nokka.

vesihiisi

Oulangalla tapasimme myös tämän puudelipaviaanin.

apina

Oulangan kansallispuistossa oli kyllä mielenkiintoisia hahmoja enemmänkin. Tämä oli jonkinlainen Kelju K. Kojootin ja poron sekoitus (myönnetään, aika kaukaa haettu).

sarvipaa

Vesinokkaeläinzombie sen sijaan vartioi Astuvansalmen kalliomaalauksia.

nokkaelain

Luukissa törmäsimme Oulangan vesihiiden sukulaiseen tai lasten mielestä tämä oli maasta nouseva jättiläispeura. Itse näin tässä enemmän maan pinnalle nousevaa hirviöhyönteistä.

kelo

Luukissa asustaa myös tämä harmaantunut lady, jolla on jokin silmäsairaus (vai iskeekö kenties silmää?). Vähän on viiksikarvoja päässyt rouvalle kasvamaan, mutta oikein sievä suppusuu hänellä on.

silmapuoli

Jaahas, tämä lehti taisi ollakin oikea sammakko.

sammakko

Kyllä luonto on täynnä ihmeitä.

Virkistävä Vallisaari

Virkistävä Vallisaari

Helsingin virkistysalueet laajentuivat jälleen yhdellä mielenkiintoisella kohteella, kun Vallisaari avattiin yleisölle kesän alussa. Pitihän sitä käydä katsomassa. Pääsimme kokeilemaan myös juuri avattua lauttayhteyttä Hakaniemestä.

Oli kaunis kesäpäivä ja kävelimme kolmen kilometrin Aleksanterin kierroksen Vallisaarella. Pitkään hiljaiseloa viettäneellä saarella on monipuolinen luonto ja mahtavat maisemat Suomenlinnaan ja Helsingin kaupunkiin. Kustaanmiekan salmen rannalla saa virkistävän uuden näkökulman tähän Pohjolan Gibraltariin ja Suomenlinnaan.

suomenlinna

Aleksanterinpatterin näköalatasanteelta on upeat näkymät merelle.

merimaisema

Retkipäivänämme Vallisaaren luontoa oli ihmettelemässä kansainvälinen joukko jäkälätutkijoita. Opimme saarella myös sen, että kun vuosituhannen vaihteessa selvitettiin yli 200 Helsingin saaren luonnon monimuotoisuutta, oli Vallisaaren kasvilajisto kaikkein runsain. Sen luettuani katsoin saaren kasvillisuutta uusin silmin.

metsa

Saaren vanhat linnoitukset ja muut rakennelmat, bunkkerit, häkkyrät ja mihinkään johtamattomat portaat ruokkivat mielikuvitusta.

Infotaulut kertovat Vallisaaren historiasta ja luonnosta, sen asutuksesta ja vuoden 1937 räjähdeonnettomuudesta jne. Kuvittelin mielessäni myös tulevaisuutta: mitä kaikkea saarella voikaan olla, kun rakennukset on kunnostettu ja maasto varmistettu turvalliseksi. Vielä toistaiseksi kannattaa pysyä tiiviisti polulla.

maisema5

Viereinen Kuninkaansaari jäi meiltä tällä kertaa kokematta. Ensi kesänä tutustumme varmasti vielä siihen ja saaren uimapaikkaan sekä Torpedolahden vohvelikahvilaan. Oikein odotan jo sitä.

silja

Lintuja ja lampaita etsimässä Vanhankaupunginlahdella

Lintuja ja lampaita etsimässä Vanhankaupunginlahdella

Helsingissä luonto on joskus yllättävän lähellä. Esimerkiksi Vanhankaupunginlahti on mainio paikka retkeillä ja bongailla lintuja. Luonnonsuojelualueen lintutorneille pääsee mukavasti joko Viikin tai Vanhankaupunginkosken puolelta.

Alkukesästä pyörimme Viikin puolella. Kävelimme edesmenneen Gardenian kulmilta kohti rantoja. Ohitimme Viikin lehmät ja arboretumin, nousimme Hakalan lintutorniin ja näimme kerralla useita harmaahaikaroita.

lehmat

Kosteikon muiden lintujen tarkasteluun olisimme tarvinneet järeämmät kiikarit ja kameran objektiivin.

haikara2

Loppukesän linturetkemme suuntautui Pornaistenniemelle ja Kuusiluotoon. Lähdimme Vanhankaupunginkoskelta ensin kohti Lammassaarta, josta jatkoimme edelleen ruovikon läpi pitkospuita pitkin Kuusiluotoon.

pitkospuut
Pitkospuut hörppäsivät välillä, mutta jalat pysyivät vielä kuivina.

Tähyilimme luodolla kesäasukkaina laiduntavia lampaita. Eipä tarvinnut kauan odotella. Lampaat, nuo ihmisen ilahduttajat, kömpivät pian kalliolle rapsutettaviksi.

lampaat

Pidimme kahvitauon Kuusiluodon kauniilla kalliolla ja tähyilimme kaupungin siluettia lahden toisella puolen.

kalliolta

Paluumatkalla kiipesimme ensin Pornaistenniemen lintutorniin ja sen jälkeen pistäydyimme piilokojulla, josta on hyvä tähyillä vesilintuja.

piilokoju
Pitkospuut vievät piilokojulle

wp_20160904_17_03_23_pro

Häiritsimme hetken kojussa istuvia lintukuvaajia, jotka kärsivällisesti odottivat hyviä kuvakulmia valtavien kameroidensa kanssa. Selasimme lintukirjaa ja pohdimme lasten kanssa kuiskaillen, että oliko ruovikossa vain sinisorsia vai oliko siellä jokunen haapana joukossa.

wp_20160904_17_00_31_pro

Olipa mukavaa viettää päivä luonnossa keskellä kaupunkia.