Kiertomatka Lapissa ja Pohjois-Norjassa, osa 2: Kohti Nordkappia

Kiertomatka Lapissa ja Pohjois-Norjassa, osa 2: Kohti Nordkappia

Matkamme jatkuu Norjan puolella ja pian saavumme Karasjoelle. Maasto on jo norjalaisempaa eli korkeuseroja enemmän kuin Suomen puolella. Kaupunki näyttää vauraalta ja talot ovat vastamaalatun näköisiä. Saamelaismuseo kiinnostaisi, mutta jatkamme matkaa kohti merta ja Porsanginvuonoa.

Vuonon pohjukassa on aika tankata sekä ihmiset että auto, joten pysähdymme Lakselvissa (kveeniksi Lemmijoki). Lemmijoki ei ollut meille lempeä. Pikkukaupunkia ei voi kuvailla viehättäväksi, en löydä kirjakaupasta kaipaamaani Pohjois-Norjan tiekarttaa (Etelä-Norja olisi ollut tarjolla) ja syön ehkä elämäni kamalimman salaatin Pizzeria Oreganossa. Lakselvissa ei siis kannata tuhlata aikaansa, sillä tästä eteenpäin maisemat muuttuvat kilometri kilometriltä hehkeämmiksi ja tienvarsikahviloista saisi varmasti paremmat murkinatkin.

Ajamme vuonon länsirantaa kohti pohjoista ja ensimmäisen kuvauspysähdyksen pidämme Stabbursnesin luonnonsuojelualueen laidalla. Aurinko paistaa ja värjää maiseman hämmentävän kirkkaaksi. Tämä kosteikko olisi varmasti mainio paikka bongailla erilaisia hanhia ja kahlaajia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nordkappia kohden kasvillisuus vähenee ja maisema muuttuu jylhemmäksi. Haluaisin kuvata jokaisen punaisen rantamökin tässä upeassa maisemassa, tyynen Barentsinmeren, jokaisen saaren, veneen ja poron. Pidän tällaisista karuista maisemista, joissa kasvillisuus sinnittelee vuorten ja kukkuloiden rinteillä ja näkymät ulottuvat kauas taivaanrantaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Huokaan mielessäni, kun en voi pyytää kuljettajaa pysähtymään muutaman minuutin välein, varsinkin kun tie on kapea eikä levähdyspaikkoja ole joka mutkassa. Välillä räpsin kuvia auton ikkunastakin, sillä en halua unohtaa näitä näkymiä.

cof

cof

cof

Aina välillä sukellamme tunneliin, joista pisin on itse Nordkapptunnelen. Lähes seitsemän kilometrin matka meren ali vie Magerøya-saarelle, jonka pohjoiskärjessä Nordkapp on. Ensin alamäkeä puolimatkaan, hetki tasaista ja sitten ylämäkeen. En kadehdi pimeässä viilettäviä pyörämatkalaisia.

Saarella alamme vähitellen nousta ylöspäin. Noin 13 kilometriä ennen Nordkappia saavumme majapaikkaamme Nordkapp Caravan og Campingiin. Asetumme taloksi mökkiimme, jonka minimaalinen keittiönurkaus ja oma kylpyhuone palvelevat meitä ihan hyvin yhden yön ajan. Hinta-laatusuhde ei ole Giellajohkan veroinen, mutta ovathan nämä maisemat aivan mahtavat.

cof

Jälkikasvu syöksyy varaamaan sänkyjä ja säätämään wifiä, mies ja minä lähdemme vuorotellen maisemakävelylle. Nousen mökkikylän takaa rinteeseen vievää polkua ja ihmettelen pohjoisesta hiipivää merisumua, joka etenee laaksossa ja kiipeää vähitellen ylös rinteille. Se näyttää välillä peittävän näkymät edessä ja välillä takaa. Onnistun kulkemaan sen välissä suurimman osan aikaa, katselen tätä ihmeellistä näytelmää, tähyilen läheiseen Skarsvågin pikkukylään ja välillä ylös lammelle.

cof

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

cof

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Skarsvåg

cof

cof

Täällä saan ensimmäisen kerran tällä matkalla vihiä sisälläni asuvasta kasvitieteilijästä, joka on uinunut todella hiljaa tähän astisessa elämässäni. En tiedä mikä näissä tundran pienissä sitkeissä kukkasissa on, mutta tästä lähtien koko loppumatkan ajan en ihaile ainoastaan tiiviisti maisemia vaan laskeudun välillä maan pinnan tasoon ja ihmettelen sitä pientä, joskus melkein huomaamatonta, kauneutta. Keski-ikä ja kukat, niinhän se taitaa mennä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Siniyökönlehti, oletan
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tämä saattaisi olla merinätkelmä
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tämä taitaa olla jokin rikkokasvi, mutta mikä?

Nautittuani maisemasta, kasveista ja hiljaisuudesta palaan mökille, joka on ehtinyt peittyä sakeaan sumuun. Onneksi polku on näkyvä eikä rinteellä muutenkaan olisi helppo eksyä. Tutut kivikasat näyttävät nyt erilaisilta kuin lähtiessä.

cof

Syömme iltapalan ja lähdemme myöhään illalla ajamaan kohti päämäärää.

Näkyvyys on olematon sumussa ja hetken mietin, että käyköhän meille niin kuin Out of Office -blogin Johannalle, joka ei juuri päässyt nauttimaan keskiyön auringosta sumun vuoksi (kannattaa silti katsoa tuo Johannan hieno blogi kuvineen).

Kun nousemme yhä ylöspäin matkallamme, mereltä hiipinyt sumu jää vähitellen alapuolellemme. Lämpötila kohoaa huimasti aivan hetkessä ja myöhäisen illan aurinko tekee maisemasta satumaisen. Saaren rantajyrkänteet laskeutuvat nyt pehmeään sumupumpuliin. Olemmeko maailman laidalla vai toisella planeetalla?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Poroja maailman laidalla

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nordkappin vierailukeskuksessa näemme hienon panoraamaesityksen, joka on mukava ja sujuva yhdistelmä alueen arkielämää ja luontoa. Syömme vielä vohvelit sisällä ennen kuin siirrymme ulos katsomaan keskiyön aurinkoa. Varjot ovat pitkiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

sdr

cof

cof

sdr
Tässä olisi varmaankin hyvin tilaa muutama tunti keskiyön jälkeen

Vielä viimeiset valokuvat ja lähdemme vain muutama minuutti ennen keskiyötä viemään väsyneitä lapsia nukkumaan. Haluamme välttää poistumisruuhkan.

cof
Yön viimeinen kuva autosta läheltä mökkiämme. Täällä on sumusta enää haituvat jäljellä.
kartta osa 2
Lähde: Google Maps

Kun suunnittelimme matkaa, ajattelimme ensin jättää Nordkappin väliin ja suunnata viereiselle Havøysundin niemimaalle ajamaan Norjan kansallista maisemareittiä pitkin. Olimme kuulleet Nordkappista lähinnä turistilaumoihin ja rahastukseen liittyviä juttuja. Kysyin facebookissa vinkkejä ja eräs ystäväni, jolla tiedän olevan samanlainen maisemamaku kuin minulla, suositteli ehdottomasti Nordkappia, ja niin päätimme kuitenkin vaihtaa määränpään. Ei kaduta yhtään. Maisemat, valo ja sumu tekivät tästä hienon visuaalisen elämyksen eikä haittaa ollenkaan, että siellä oli muutama muukin ihminen jakamassa tätä kokemusta. Euroopan reunalla oli hyvin tilaa.

cof

Kiertomatka Lapissa ja Pohjois-Norjassa, osa 1: Ivalosta Karigasniemelle

Kiertomatka Lapissa ja Pohjois-Norjassa, osa 1: Ivalosta Karigasniemelle

Kello on vasta 7:50 aamulla, kun astelemme lentokoneesta Ivalon lentokentälle. Sää on harmaa ja lämpöasteita +11. Katson lämpömittaria ja ajattelen kaihoisasti sitä villapaitaa, jonka otin täyteen ahdetusta matkalaukusta viime hetkellä pois. Optimisti taidan olla.

Lähdemme vuokra-autolla ajamaan kohti Inaria. Kun kello 9:02 Siidan eli yhdistetyn Saamelaismuseon ja Metsähallituksen Ylä-Lapin luontokeskuksen ovet avautuvat, oven takana odottavat bussilastillinen kiinalaisia ja me. Tämä on kyllä varmasti ensimmäinen kerta (ja kenties viimeinen), kun meidän perhe on museossa heti aamusta avaamisaikaan.

Siidassa näemme Juuret-näyttelyn valokuvia, opimme saamenkielen alkuperästä ja murteista sekä eri alueiden puvuista. Kuinka vähän tiedänkään saamelaisista. Opin muun muassa sen, että saamen kielessä on poroja koskevia termejä tuhansia, kuumailmapallo on saameksi báhkkaáibmosbáppa ja että karvakenkiin eli nutukkaisiin laitettiin heinää lämpöeristeeksi. Luen palasia historian varrelta, mutta en ehdi syventyä kaikkeen, sillä minua odotetaan jo. Samassa salissa kiertää luontotietoa vuodenaikojen mukaan jaoteltuna. Yritän painaa mieleeni kasveja ja lintuja.

maa
on erilainen
kun sillä on asunut
vaeltanut

ote Nils Aslak Valkeapään runosta

Jälkikasvu viihtyy hetken lapsille tarkoitetussa Kentänpäässä-näyttelyssä ja sen jälkeen kävelemme ulkomuseon polun. Näemme erilaisia laavuja ja mökkejä, kullanhuuhdontapaikan puron varressa ja porosuojan, jonne kesyimmät porot hakeutuivat pahimpaan räkkäaikaan.

cof
porosuoja

 

sdr

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tänä vuonna puolukka kukkii myöhään

Syömme lounasta Siidan kahvilassa ja lähdemme keskustaan ostamaan ruokaa ja kylmäkalleja. Ihmettelen, että miksi kaupassa ei ole valmiiksi pakastettuja kylmäkalleja. Luulen, että moni matkalainen voisi napata termopussiin poroa tai muuta Lapin herkkua mukaan, jos saisi samalla kylmiä kylmäpatruunoita kassiin. No, meidän on luotettava siihen, että ruuat säilyvät kylmäkassissamme Kielajoen majapaikkaamme asti.

Tiivis pilvipeite alkaa rakoilla ja lämpötila nousee kohisten. Ainahan Lapissa on hyvä sää, parempi kuin etelässä.

sdr

Kun astumme ulos kaupasta, puhelimeen kilahtaa viesti lapsuudenystävältäni Päiviltä, joka on juuri edellispäivänä saapunut Inarin mökilleen. Saamme kutsun iltapäiväkahville. Pääsemme nauttimaan kahvia ja Inarin tarinoita mökin terassille muhkean ulkopöydän ääreen kauniin Inarinjärven rantaan.

Mökkiä on rakkaudella ja hartaudella rakennettu vuosikausia. Sen jokainen yksityiskohta on mietitty ja vaivaa säästelemättä useimmiten omin käsin tehty. Olen vaikuttunut. Päivi asui Inarissa parikymmentä vuotta sitten ja osa sisintä näyttää jääneen seudulle pysyvästi. Hänen miehensä Timo oli perustamassa Siidaa ja on edelleen vahvasti kiinni Inarissa, vaikka uudet luontokeskukset ovat jo kutsuneet.

cof

Kahvin ja tilusten katsomisen lomassa kuulemme mielenkiintoisia juttuja. Katsomme järven pintaa, joka on jälleen harvinaisen korkealla ja kuulen ensimmäistä kertaa Paatsjoen voimalaitoksesta, joka myytiin Neuvostoliitolle 1950-luvulla. Vähänpä ymmärsivät Helsingin herrat tekojensa seurauksia. Nyt venäläisillä on valta säädellä Inarinjärven vedenpinnan korkeutta. Inarilaiset ovat joutuneet urakoimaan rantametsien hakkuu-urakan parissa, menettäneet maitaan ja hiekkarantojaan järven syliin.

Siidan laajennustyöt ovat alkamassa lähiaikoina ja samalla on tarkoitus uudistaa näyttelyitä. Kahdessakymmenessä vuodessa on moni asia muuttunut. Saamelaiset ovat vuosien varrella voimaantuneet ja he ovat varmasti enemmän mukana uuden Siidan suunnittelussa. Timo huomauttaa nykyisen näyttelyn näkökulman olevan alkuperäiskansaa eksotisoiva ja romantisoiva, se näyttää ne heinäkengät ja poronhoidon. Saamelaiset ovat niin paljon muutakin. Havahdun tietämättömyyteeni, taidan olla tyypillinen turisti, joka laittaa sujuvasti saamelaiset lokeroon, jossa heillä on kivan värikkäitä vaatteita ja erityinen suhde luontoon. Ymmärrän oman naiiviuteni.

En tiedä mitkä ovat uuden Siidan näkökulmat ja painotukset, mutta sen tiedän jo, että haluan palata sitä katsomaan, kunhan valmistuu. Mukavaa, kun on syy palata Inariin.

Kiitos siis Päivi ja Timo, kun avarsitte näkökulmiani ja kiitos, että sain nähdä teidän pieteetillä rakennetun mökkinne.

Pyrähdämme vielä Timon vinkkaamalle maisemapaikalle Tuulispään linkkitornin juurelle. Ylhäältä avautuvat mainiot näkymät häikäisevän siniselle Inarinjärvelle ja sen lukuisille saarille.

cof

Ajamme illaksi majapaikkaamme Giellajohkan eli Kielajoen rantaan. Majoitus ja ravintola ovat aivan Kaamasen ja Karigasniemen välillä kulkevan tien varressa. Olemme varanneet pienen huoneiston ensimmäiseksi yöksi. Astumme autosta keskelle pörrääviä ampiaisia, paarmoja ja hyttysiä ja säntäämme ensin sisään ravintolaan, jossa on mukavan kodikas ja rauhallinen tunnelma. Kahvileivät näyttävät houkuttelevilta, samoin a la carte -listan vaihtoehdot. Saamme tiskiltä avaimet.

kartta
Lähde: Google Maps

cof

Uudehkon majoitusrakennuksen päätyasunto on kivasti sisustettu, hyvin varusteltu ja viihtyisä. Työnnämme ruuat jääkaappiin ja päätämme sittenkin syödä illallisen Giellajohkan ravintolassa, sillä lista näytti niin hyvältä. Syön aivan erinomaisen kala-aterian: paistettua ahventa ja harjusta perunapyreen ja parsan kanssa. Kehuessani annostani emäntä kertoo, että kala on läheisestä karusta ja puhtaasta järvestä, joten herkullinen maku on taattu. Lapset syövät poroburgerinsa tyytyväisinä ja mies kehuu porokeittoaan.

Yhtäkkiä sisään juoksee kaksi noin kymmenvuotiasta poikaa ämpärit käsissään esittelemään emännälle kalansaalistaan. Perässä saapuvat isät, jotka kertovat pojilla olleen todella hauskaa kalastusretkellään. Emäntä antaa retkeläisille mukaan savustuspuruja.

Silitämme vielä hetken talon kissoja ennen kuin poistumme mukavaan kämppäämme hyvillä mielin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kielajoki

Juttelen aamulla avaimia palauttaessa vielä hetken emännän kanssa. Piha-alueen rakennustöiden syy selviää. Revontulimatkailun buumi on ehtinyt Kaamaseen asti, joten Giellajohkaan rakennetaan uusia revontulimökkejä, joissa on isot ikkunat pohjoiselle taivaalle ja sängyt sopivasti aseteltuina ikkunan ääreen. Ennen alueen majoituspaikat olivat keskitalvella kiinni, mutta nyt riittää tulijoita etenkin Aasiasta.

Toivotan Giellajohkalle onnea ja menestystä, sillä minulle jäi paikasta erittäin mukava tunne. Samalla se asetti riman kovin korkealle kiertomatkamme majoitus- ja ravintolapalveluille.

Jatkamme autoilua Karigasniemen suuntaan. Tietyöt hidastavat matkaa, mutta onneksi meillä ei ole kiire. Lumihuippuja alkaa näkyä. Ylitämme Inarijoen ja siirrymme Norjaan.

cof

Viikon automatkalla näimme, koimme ja opimme niin paljon. Seuraavassa osassa lähdemme kohti Nordkappia.

Vinkit Comojärvelle

Vinkit Comojärvelle

Viiden päivän pikalomastamme Comojärvelle on vierähtänyt jo pari kuukautta, mutta ajattelin silti kirjoittaa vielä koosteen lomastamme. Olimme oikein tyytyväisiä matkaamme. Alueen maisemat hellivät silmää ja ajankohta oli sään puolesta meille täydellinen, sillä kevätaurinko oli juuri sopivasti herännyt lämmittämään meitä pohjoisen pitkän talven hyydyttämiä kalpeanaamoja. Sitä paitsi perheemme nuorimmaiset eivät viihdy helteessä, joten keskikesän etelänmatkat eivät ole meitä varten. Helsingin harmaudesta ja viimasta tulleina nautimme täysillä kevätauringon säteistä, ja puutarhojen ja metsien kukkeus ja vehreys antoivat meille uutta elinvoimaa.

sdr
Vihreyttä ja vuoria

Comojärveä voin lämpimästi suositella monestakin syystä. Alue on lähellä Milanon Malpensan lentokenttää, johon on helppo löytää edullisia lentoja. Comon maisemat ovat upeita, kylät kauniita ja, Italiassa kun ollaan, ruoka ja jäätelö hyvää. Me vietimme monipuolisen loman: ihailimme majapaikkamme terassilta jumalaista maisemaa ja kävimme vastarannalla Varennassa, päiväretkellä naapurimaassa Sveitsissä sekä maaseudulla patikoimassa.

sdr
Aamuinen näkymä terassiltamme

Iloa silmille ja kielelle, lämpöä iholle ja liikuntaa, mitä muuta voisin pyytää?

Suosittelen varaamaan majoituksen sen mukaan mihin suuntaan aikoo retkeillä. Järven kiertämiseen menee aikaa. Tosin järven yli kulkee myös autolauttoja. Jos viipyy mieluiten rannan tasolla, ovat keskisen Comon kauniit pikkukaupungit Varenna, Bellagio ja Menaggio hyviä kohteita. Lautat kulkevat näiden välillä koko päivän (paitsi tuulisina päivinä), joten niihin kaikkiin tutustuminen on helppoa. Kaupunkimaisempaa elämää kaipaavan kannattaa pysähtyä Comon kaupunkiin etelärannalla. Turisteja välttelevä voi hakeutua järven hiljaisemmille pohjoisrannoille. Me majailimme lähellä Menaggiota, sillä löysimme sieltä mukavan majapaikan vuoren kupeesta ja länsirannalta oli helppo pistäytyä Sveitsin Luganossa.

cof

cof

Vuokrasimme Malpensasta auton. Autoilu sopii meille hyvin, liikumme mieluiten omalla aikataululla ja käymme myös kaupunkien ja kylien ulkopuolella. Ymmärrän kuitenkin hyvin, jos julkisilla liikkuminen houkuttelee enemmän, sillä autoilu Italiassa vaatii kylmiä hermoja ja nopeaa reagointikykyä. Tiet ovat erinomaisessa kunnossa, mutta elämään hieman luottavaisemmin suhtautuvia paikallisia pienillä Fiat Pandoillaan saattaa tupsahtaa serpentiiniteiden mutkissa eteen keskellä ajoväylää. Kaupunkien keskustoissa on myös vaikea löytää parkkipaikkaa. Myönnän kyllä olevani etuoikeutettu, sillä itse istuin rennosti kartanlukijana, kun mieheni ajoi.

Autolla liikkuvien kannattaa myös jättää riittävästi aikaa siirtymisiin. Lähtöpäivämme oli arkipäivä, joten seisoimme jonoissa muutaman tunnin ajan 35 kilometrin matkalla Menaggion ja Comon välillä. Rekkojen ja bussien liikkuminen ja etenkin kääntyminen tiellä, joka kulkee useiden keskiaikaisten kylien läpi, on ihme ja spektaakkeli jo sinällään. Comosta eteenpäin matka Milanoon ja Malpensaan sujuu jo joutuisasti moottoriteitä pitkin.

cof
Ensimmäinen jonotus matkalla Menaggiosta Comoon
cof
Jonottaessa oli aikaa valokuvata. Kuvassa Comojärven ainoa saari Isola Comacina.

Onneksi olimme lähteneet ajoissa liikkeelle, sillä tarkoituksemme oli viettää päivä Comon kaupungissa ennen iltalentoamme kotiin. Comossa oli mukavia kävelykatuja, kaunis katedraali ja söimme siellä matkan parhaat pizzat (Ristorante pizzeria Barbarossa). Comoon ehtii hyvin vaikka päiväretkelle Milanosta, mutta minusta Como-kokemus jää hiemaan vajaaksi, jos pysähtyy tähän kaupunkiin. Kannattaa ainakin nousta funikulaarilla ylös Brunateen parempien maisemien äärelle.

cof
Kohti Comon keskustaa
cof
Comon komea katedraali

 

Linkkivinkkejä:

Out of Office -blogissa kirjoituksia ja kuvia kauniista Bellagiosta

Matkalla lähelle tai kauas –blogissa kierretään Comojärveä hieman laajemmin

Hiking Trails in Menaggio

Perfect Day Trip in Como

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa

Menaggion vanha tammi

Menaggion vanha tammi

Olen nähnyt Menaggion il Rogolonen, mutten Paavolan tammea. Joskus kaukaiset nähtävyydet ovat tutumpia kuin lähellä olevat. Ehkä tänä kesänä on käytävä katsomassa myös tuota Lohjan kuuluisuutta.

Oli viimeinen lomapäivämme pääsiäisenä Menaggiossa Comojärven rannalla ja aikomuksenamme oli matkustaa lautalla Bellagioon, tuohon kaupunkiin, josta näkemäni kuvat olivat sysäys koko tälle matkalle. Sinä päivänä tuuli oli kuitenkin niin navakkaa, etteivät lautat kulkeneet. Emme jääneet odottelemaan tuulen tyyntymistä vaan päätimme lähteä patikkaretkelle katsomaan yli 300 vuotta vanhaa tammea, il Rogolonea.

cof
Bellagio häämöttää vaahtoavan veden tuolla puolen

Menaggion lähellä on useita kiinnostavia patikkareittejä. Valitsimme metsäisen polun tammelle, sillä retki näytti sopivan helpolta lapsiperheelle. Ehkä seuraavan kerran uskaltaudumme kiipeämään Rifugio Menaggiolle, joka näytti myös houkuttelevalta kohteelta varsinkin maisemien puolesta.

Ajoimme Menaggiosta noin viisi minuuttia Luganon suuntaan ja jätimme auton Codognan kylään. Haahuilimme hetken kylän keskustassa, kunnes löysimme merkityn polun kiviaidan vierestä.

cof

cof

cof

Reitti kulki aluksi osin päällystettynä polkuna laidunten ja talojen välissä, myöhemmin sukelsimme syvemmälle metsäiseen maisemaan ja kävelimme maapolkua pitkin, ylitimme muutamia puroja ja juttelimme aasien kanssa. Olimme jo oppineet, että kellojen kilkatus täällä tarkoittaa yleensä aaseja laitumella eikä lehmiä. Tosin näimme yllättäen kaksi lehmääkin matkan varrella.

cof

sdr

sdr

cof

Tiheän pöheikön läpi tai laidunaukeiden yli tähyilimme laakson toisella puolella kohoaville vuorille ja taisimme nähdä vilauksen Pianojärvestäkin.

sdr

cof

cof

Vajaan tunnin kuluttua saavuimme aukiolle, jossa kasvaa mahtava il Rogolone, kunnioitusta herättävä tammivanhus. Tammen arvellaan kasvaneen tässä jo vuodesta 1710.  Infotaulun mukaan il Rogolone on 25 metriä korkea ja sen rungon ympärysmitta on peräti kahdeksan metriä. Lapset näyttivät lilliputeilta sen juurella seistessään. Kevään vaaleanvihreät lehdet hehkuivat kauniina sen tummaa runkoa vasten.

cof

cof

cof
Aukion laidalla oleva aavemainen rakennus näytti olevan romahtamaisillaan.

sdr

Ihmettelimme valtavaa puuta hetken ennen paluutamme. Vihreän ja rehevän metsän läpi oli mukavaa kulkea, päivän tuulet eivät häirinneet, eivätkä ötökät. Ajattelin, että tämä reitti on varmasti miellyttävä myös kesän kuumuudessa.

cof

cof

cof

Tämä oli meille juuri sopiva retki tähän päivään, eikä Bellagion näkemättä jääminen harmittanut yhtään. Olo oli seesteinen, koko perhe oli tyytyväinen, ja onpahan meillä nyt hyvä syy palata Comojärvelle.

cof

cof
Olisipa tullut muutama porkkana mukaan

 

 

Maisemakuumeinen Comojärvellä

Maisemakuumeinen Comojärvellä

Joskus matkakuume syttyy yhdestä muiston sirpaleesta tai tarinasta, lehtiartikkelista, blogijutusta ja joskus jopa yhdestä kuvasta, joka syöpyy mieleen, eikä lähde millään kulumaan mielestä, vaikka muuten huonomuistinen olenkin.

Näin kävi minulle viime syksynä, kun luin maisemaonnellisen Johannan Out of Office -blogista juttua idyllisestä Bellagiosta. Koko juttu sai minut haaveilemaan Italian kevätauringosta, joka on jo muutaman kerran elämässäni hellinyt kohmeista olemustani pitkän talven jälkeen. Erityisesti mieleeni jäi Johannan kuva Bellagion majoituksesta, josta oli huimat näkymät Comojärvelle. Sinne oli päästävä.

Varasin jo vuoden alussa tarjouslennot Milanoon ja sen jälkeen aloimme kahlata läpi majoitusvaihtoehtoja Comojärven ympäriltä. Tällä kertaa tärkeimpänä kriteerinä oli maisema. Unelmamaisemamme löytyi viimein Plesion kylästä noin neljän kilometrin päässä Menaggion kaupungista.

cof
Menaggion rantaa

Ajoimme Milanon lentokentältä Comojärven etelärannalle Comon kaupunkiin noin tunnissa. Menaggioon oli matkaa vielä puolisen tuntia. Saavuimme perille pimeän tullen ja lähdimme kiipeämään nelivetoisella vuokra-autollamme ylös rinteeseen kohti Plesiota. Ajoimme serpentiiniä pitkin ylemmäs ja ylemmäs läpi pienten kylien kunnes havaitsimme AirBnB-emäntämme äidin heiluttamassa meille pienessä risteyksessä. Emäntämme Elisabetta oli itse Puolassa, joten hänen vanhempansa Elda ja Piero esittelivät meille talon tilavan alakerran ja sen edessä olevan terassin, jotka olivat kokonaan käytössämme. Pöydällä meitä odotti paikallinen pääsiäiskakku.

Yleensä matkoilla kauneimmat paikat on jo varattuja, mutta tämä maisematerassi oli yksinoikeudella vain meille.

sdr

Flunssatoipilaana asetuin ensimmäisenä aamuna villasukat jalassa tämän jumalaisen maiseman äärelle lämpimään auringonpaisteeseen ja mietin: ”Jos tämä maisema ei paranna sitkeää flunssaani niin sitten ei mikään”.

Ja paranihan se.

cof
Toipilas nauttii sanatorion terassilla auringon lämmöstä

Terassimme aidan takaa alkoi jyrkkä rinne. Hieman alempana oli laidun, josta kuului kellojen kalkatusta. Odotin näkeväni lehmiä. Pian paljastui kuitenkin, että alhaalla laidunsikin pari aasia kellot kauloissaan. Kellojen äänistä ja lintujen pontevista kevätlauluista muodostui heti kodikas äänimaisema.

cof

cof

Menaggio ei ole Comojärven ykköskohde, mutta ehkä juuri siksi meille sopiva. Kaupungin kujilla oli mukavaa kurkistella porteista salaisiin puutarhoihin, hoidettuihin ja villiintyneisiin. Rantakadun varrella söimme usein lounasta ja katselimme järvelle.

cof

cof

 

sdr

cof

 

cof

cof

cof

En puolikuntoisena ollut vielä valmis patikkaretkiin, joten päätimme ensimmäisenä retkipäivänä tutustua vastarannalla häämöttävään Varennaan. Bellagioon oli tarkoitus mennä myöhemmin, sillä olihan meillä muutama päivä aikaa.

cof
Näkymä järveltä kohti pohjoista
cof
Vihreä vehreä Varenna

cof

cof

Oli pääsiäissunnuntai ja sievä pieni Varenna oli täynnä turisteja. Tungeksimme rantapolkua pitkin keskustaan, jonka terassit pullistelivat väkeä. Mikä ihana lämpö. Pohjoiseen sopeutuneet lapseni olivat kuumissaan, minä tarkenin. Jonotimme jäätelöä pikkupuodissa ja ihmettelin sitä sujuvaa ja ystävällistä palvelua keskellä kaoottista turistitungosta. Istuimme kujan virkaa toimittaville portaille nautiskelemaan annoksistamme.

cof

cof

Kun väki nautti auringosta täysissä rantakahviloissa, me kiipesimme ylös viileille ja hiljaisille kujille.

sdr

Menaggion, Varennan ja Bellagion välillä kulkee jatkuvasti lauttoja. Viimeisenä päivänä laskeuduimme jälleen Menaggion rantaan tarkoituksenamme lipua nyt viimein kaupunkiin, joka oli Comolle tulomme alkusysäys. Päivä oli tuulinen ja järvellä velloi vaahtopäitä eivätkä lautat kulkeneet. Petyimme hetkeksi, mutta Bellagion sijaan saimme mukavan patikkaretken vanhalle Rogolonen tammelle. Siitä lisää myöhemmin. Sitä paitsi ajattelen niin, että parhaisiin paikkoihin jää aina joku syy palata. En aio unohtaa Bellagiota.

cof

Ilalla näkymä oli taas erilainen. Katselimme terassiltamme Varennan (vasemmalla) ja Bellagion (oikealla niemenkärjessä) valoja ja kuuntelimme jo tutuksi tullutta aasinkellojen kalkatusta.

Bordeaux’n seutu tarjoaa muutakin kuin makunautintoja

Bordeaux’n seutu tarjoaa muutakin kuin makunautintoja

Ajattelin palata vielä kerran syyslomaan ja Bordeaux’n seudulla vietettyyn viikkoon. Tässä koostetta matkastamme, suosittelen ihan jokaista kohdetta.

Bordeaux tunnetaan viineistään, ja alue tarjoaakin oivan mahdollisuuden tutustua viineihin ja viinin valmistukseen. Autolla liikkuvalle on tarjolla paljon muutakin: elämyksiä maisemaorientoituneille ja hiekkarantoja surffareille, rantavaeltajille sekä kohteita historiasta kiinnostuneille. Bordeaux’n kaupungissa on myös viihtyisiä ravintoloita ja komeaa arkkitehtuuria.

dig
Bordeaux’n keskustan kauniita parvekkeita

Vuokrasimme asunnon Pujols-sur-Cironin kylästä Sauternes’n viinialueella sijaitsevan maalaistalon yhteydestä. Seitsenhenkinen joukkomme mahtui hyvin AirBnB:n kautta löytämäämme majapaikkaan. Emäntämme ja heidän lukuisat koiransa olivat ystävällisiä ja asunto oli erittäin mukava ja viihtyisä. Ehdimme maistella myös alueen makeaa valkoviiniä, joka sopii hyvin jälkiruuaksi.

cof
Mukava majapaikkamme maaseudulla

Sauternes’sta hieman pohjoiseen sijaitsee kuuluisa Saint-Émilionin viinialue, jonka keskus on Saint-Émilionin keskiaikainen kylä. Sen kapeilla kaduilla ja tunnelmallisilla aukioilla on vieri vieressä viinikauppoja ja ravintoloita. Viinejä pääsee maistelemaan myös viinikellareihin. Jos viinin valmistus kiinnostaa, lähistöllä on paljon viinitiloja, osa jopa kävelymatkan päässä aivan kylän laidalla. Saint-Émilion on päässyt UNESCO:n maailmanperintöluetteloon ja siellä kannattaa maistella myös Macaron-leivoskeksejä.

st-emilion7
Saint-Émilion

Bordeaux’n kaupungin historiallinen keskusta on myös UNESCO:n maailmanperintöluettelossa. Kauniissa kaupungissa voi viettää mukavaa aikaa Garonne-joen varren makasiinien ravintoloissa hyvän ruuan ja palvelun parissa tai outlet-myymälöissä. Bordeaux’ssa on helppoa liikkua raitiovaunulla ja samalla lipulla voi lähteä jokilaivalla risteilemään Garonne-joelle puoleksi tunniksi. Me vietimme kaupungissa vain yhden harmaan päivän, mutta palaisin mielelläni takaisin tutkimaan sitä tarkemmin.

sdr
Bordeaux’n keskustaa

sdr

cof
Bordeaux’n katedraalin kellotorni
sdr
Garonne-joen rantaa

 

Bordeaux:n ympäristössä riittää kiinnostavia kohteita. Atlantin rannalla lähellä Arcachonin kaupunkia (otsikkokuva Arcachonin satamasta) kiipesimme 110 metrin korkeuteen kohoavalle Pilatin dyynille (Dune du Pilat). Euroopan korkeimmalla dyynillä ihailimme maisemia kauas valtamerelle tai toiseen suuntaan metsäalueelle, jolta dyynin hiekka valtaa pinta-alaa vuosittain jopa metrin verran.

cof

Dyyniltä näkyy hyvin myös Arcachonin lahtea suojaava Cap Ferret’n niemimaa. Niemen kärjen hiekkarannoilla tutkimme toisen maailmansodan aikaisia bunkkereita, jotka ovat osa saksalaisten rakentamaa Atlantin vallia. Bunkkerit ovat osin vajonneet hiekkaan. Cap Ferret’n rannat ovat näkemisen arvoisia ja mukavan oloinen lomakaupunki on kuuluisa myös ostereistaan.

cof
Cap Ferret’n rantaa
cof
Atlantin vallin bunkkereita

Pilatin dyyniltä etelään jatkuu hiekkarantojen ketju. Biscarosse-Plagen lomakylässä rantasesongin ulkopuolella tuuli vain viuhuu autioilla kaduilla, mutta ranta on upea ja Atlantin tyrskyt vaikuttavia.

cof
Biscarosse-Plage

Bordeaux’hon pääsee Pariisin kautta joko sisäisellä lennolla tai mukavasti nopealla TGV-junalla. Junamatka kestää noin 3,5 tuntia. Autolla matka Pariisista vie noin kuusi tuntia. Kesäkaudella Finnair lentää Biarritziin, joka sijaitsee noin 200 kilometrin päässä Bordeaux:sta etelään.

dig
Bordeaux’n keskustan 1700-luvun arkkitehtuuria

Me ajoimme Bordeaux’hon vuokra-autolla Pariisista. Menomatkalle valitsimme nopeimman reitin pitkin maksullisia moottoriteitä. Paluumatkalla vietimme kokonaisen päivän, sillä ajoimme alkumatkan pienempiä teitä. Hidasta, mutta mielenkiintoista.

cof
Bordeaux’n viinialue ja loputtomat viinitarhat jäivät taakse. Pellot muuttuivat ”tavallisiksi”.
cof
Lounastauon pidimme Périgueux’ssä. Varsin mielenkiintoisen näköinen kaupunki tämäkin.

Saavuimme myöhään illalla Pariisiin väsyneinä mutta tyytyväisinä. Auton palauttaminen Charles de Gaullen lentokentän autovuokraamoon ei mennyt kyllä ihan putkeen, ajoimme terminaalista toiseen muutamia kertoja ennen oikean rampin löytymistä. Siitäkin selvittiin. Seuraavana päivänä myöhästyimme jatkolennolta Amsterdamissa ja jouduimme jäämään vielä viikonlopuksi Amsterdamiin. Air Francella taisi olla joku erikoistarjous: kaksi matkaa yhden hinnalla. Emme vain tienneet siitä etukäteen…

Hiekkaa, bunkkereita ja ostereita Cap Ferret’ssä

Hiekkaa, bunkkereita ja ostereita Cap Ferret’ssä

Yksi päiväretkistämme lokakuisessa Lounais-Ranskassa vei meidät Cap Ferret’n niemimaalle noin 40 kilometriä Bordeaux’sta länteen. Niemimaa suojaa Arcachonin lahtea Atlantin tyrskyiltä ja se on suosittu lomakohde Ranskassa.

Cap Ferret’ssa on useita rantoja, suojaisia uimarantoja lahden puolella ja tyrskyisiä surffausrantoja rohkeille valtameren puolella. Me ajoimme suoraan niemen kärkeen, pysäköimme tien päähän lähelle Le Mirador -ravintolaa. Ravintolan edessä oleva ranta oli suljettu, joten lähdimme aidattua polkua pitkin kohti länttä. Aidat estävät matkailijoita tallomasta rantadyynien haurasta kasvillisuutta. Hiekan seassa sinnitteleviä kasveja varjellaan huolellisesti, sillä ne sitovat hiekkadyynejä paikoilleen tuulisella niemellä.

Cap Ferret

Cap Ferret kasvillisuutta

Cap Ferret

Kävelimme kohti rantaa upottavassa hiekassa, nousimme töyräälle ja yllätyimme. Näimme valtavan hiekkarannan, katsoimme salmen yli itään Pilatin dyynille ja ihmettelimme rannalla pilkottavia toisen maailmansodan aikaisia bunkkereita. Nämä ihmisen järjettömyyden muistomerkit ovat osa Atlantin vallia, jota natsit rakensivat suojakseen Pohjois-Norjasta Ranskan lounaiskulmaan saakka. Bunkkerit ovat osin vajonneet hiekkaan ja lisäävät jylhille rannoille ripauksen historiallista ja hieman traagistakin tunnelmaa. Kesäsesongin ulkopuolella rantojen autius ja valtameren kohina lisäsivät kokemuksen vaikuttavuutta.

Cap Ferret bunkkerit

Cap Ferret näkymä Pilatin dyynille
Salmen toisella puolen kohoaa Euroopan korkein dyyni

Aurinko paistoi lämpimästi vielä lokakuun puolivälissä. Lapset ottivat kengät pois ja juoksivat vesirajaan. He loiskuttelivat tyrskyjen jättämissä lammikoissa, hautasivat jalkansa lämpimään hiekkaan ja tähyilivät kohti Amerikkaa kunnes nousuvesi saartoi tähystyspaikan ja tuli kiire pelastautua rannalle.

Cap Ferret Atlantin valtameri
Hetki ennen kenkien kastumista. Lapset olivat viisaasti ottaneet ne pois heti rantaan tultuamme.

Cap Ferret bunkkeri

Cap Ferret jalat hiekassa

Cap Ferret bunkkerit

Dystooppinen maisema täyttyi lasten kiljahduksista. Ehkä meillä on vielä toivoa.

Cap Ferret graffitibunkkeri

Pilvet alkoivat kerääntyä taivaalle ja vatsamme alkoivat ilmoitella hienoisesta nälästä. Palasimme toista polkua pitkin Le Miradorin luokse ja päätimme jäädä ravintolan terassille. Ehdimme juuri ja juuri nauttia lounastarjouksista. Cap Ferret on kuuluisa ostereistaan, mutta en vieläkään saanut itseäni tilaamaan näitä himoittuja herkkuja. Seurueemme kärsivällisin tilasi lounaslistalta lautasellisen mereneläviä ja olihan se spektaakkeli näkemisen arvoinen, makoisakin kuulemma. Askartelemista riitti pitkäksi aikaa.

Cap Ferret seafood spectacle

Aterian jälkeen siirryimme Cap Ferret’n keskustaan kahville. Kylä näytti mukavalta, ei lainkaan niin autiolta ja ankealta näin sesongin ulkopuolella kuin Biscarosse-Plage. Molempien lomakylien rannat ja Atlantin tyrskyt tekivät kyllä vaikutuksen. Olisin viihtynyt pidempäänkin.

Cap Ferret Atlantin valli
Atlantin vajonnutta vallia
Cap Ferret kalamies
Yksinäinen kalamies
Cap Ferret simpukat
Simpukan kuoria riittää näillä rannoilla