Sveitsi – Matkoja, retkiä, hetkiä

Tänään muistin lyhyen hetken 25 vuoden takaa. Kummallista, mitkä hetket lopulta jäävät mieleen, niin monet kun unohtuvat, ainakin minulta, huonomuistiselta.

Lähdin 90-luvun puolivälissä lamapakolaiseksi Keski-Eurooppaan. Olin vastavalmistunut maisteri, kun lähdin ystävieni valmistujaislahjaksi antamalla Interrail-lipulla haahuilemaan pitkin Eurooppaa. En osannut palata keskelle suurtyöttömyyttä vaan jäin ensin muutamaksi kuukaudeksi Sveitsiin ja sain töitä adelbodenilaisesta ravintolasta.

Tarjoilijaa he olisivat tarvinneet, mutta koska en osannut yhtään Berner Oberlandin murretta, minut laitettiin tiskin taakse laittamaan juomia. Täällä ei totisesti Hochdeutsch riittänyt, en ymmärtänyt sanaakaan paikallisten puheesta. Pian opin kyllä tervehtimään Grüezi mitenand! ja kiittämään Merci vielmals, mutta eipä niillä montaa tilausta otettu vastaan.

Hiihtosesonki päättyi pääsiäiseen, aurinko paistoi ja tupa oli täynnä ravintolassa, joka sijaitsi kolme kilometriä kylän keskustasta. Kiirettä piti, vaikka kaikki extratarjoilijatkin olivat paikalla.

Pääsiäisen ihme tapahtui sunnuntaina, kun Jeesuksen näköinen mies astui sisään ravintolaan.

Vakituinen extraaja, jonka nimen olen jo unohtanut, astui miehen perässä terassilta sisään, tuli tiskin luokse ja sanoi minulle: ”Maria, poikasi on tullut, etkö aio mennä tervehtimään?”

Repesimme kaikki kiireen aiheuttamien ylikierrosten vauhdittamina tukahdutettuun hihitykseen. Vaivuin lattialle kiitollisena tiskin suomasta suojasta. Tarjoilijat kiiruhtivat suojatta avoimeen saliin.

En uskaltanut mennä tervehtimään poikaani, pelkäsin purskahtavani nauruun, eihän se olisi sopivaa, kun on pyhäpäivä ja toisen omat juhlat.

Adelboden2 — Näkymä ullakkokamarini television kokoisesta ikkunasta, jonka äärellä istuin vapaapäivinäni ja luin kylän kirjastosta raahaamiani kirjoja. Taisin noiden kuukausien aikana lukea mm. kaikki Jane Austenin kirjat, vaikka ympäristö ei niihin ihan sopinut, eikä kielikään. Tasapainon vuoksi laulelin Sound of Musicin lauluja kävelyilläni. Varmistin kyllä, ettei kukaan kuule (paitsi ehkä se yksi gemssi)

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa

Matka majapaikastamme Comojärveltä lähimpään sveitsiläiskaupunkiin Luganoon oli vain noin 30 km, joten päätimme lähteä kurkistamaan pääsiäisenviettoa myös naapuriin. Pääsiäismaanantain sääennuste oli lupaavan miellyttävä kevätsää ja 20 astetta lämmintä. Ajoimme Menaggiosta länteen ja ohitimme pieniä kyliä, myös pyhinä palvelevan supermarketin (ruokakauppamme) sekä ylitsepursuavan vihreitä maisemia.

Noin kymmenen kilometrin jälkeen saavuimme Luganojärvelle ja loppumatkan ajoimme järven rantaa myötäilevää tietä.

Parkkeerasimme auton lähelle Monte Brèn huipulle nousevan funikulaarin lähtöasemaa. Lähdimme kuitenkin ensin kohti keskustaa. Siirryimme kävelemään pitkin järven rantaa, ihailimme järvimaisemaa ja kukkaistutusten väriloistoa. Harmaasta ja räntäisestä Suomesta tulleena häikäistyin värimaailmasta niin, että taisin ottaa kukkakuvaöverit. Auringon lämpöä ja värejä osaa arvostaa pitkän talven jälkeen.

cof — Rantapromenaadin tulppaanit ja taustalla kohoava San Salvatore

Söimme lounaan keskustassa Ristorante Federalessa, jonka jättikatkarapupastaa sahramikastikkeella muistelen vieläkin kaiholla. Kävelimme vanhan keskustan kaduilla ja katselimme pääsiäismarkkinoiden kojuja, joissa myytiin käsitöitä, taidetta ja krääsää. Haitari soi ja pääsiäispuput tarjoilivat kaikille ohikulkijoille suklaamunia. Suklaa ja Sveitsi kuuluvat yhteen.

cof — Monte Brè Luganon keskustasta päin

Palasimme Monte Brèn juurelle ja lähdimme funikulaarilla kohti huippua. Matkan varrella näin mukavia evästaukopaikkoja vuoren rinteillä ja houkuttelevan näköisiä patikkapolkuja. Tänne olisi palattava joskus ajan kanssa vuorille kävelemään.

Huipulla kiersimme kurkistelemassa maisemia eri suuntiin ja pistäydyimme pienessä sievässä kappelissa.

Lopulta parhaat maisemat löytyivät Osteria Funicolaren aurinkoiselta terassilta, jonne päädyimme juomaan kevään ensimmäiset terassivirvokkeet. Monte Brèn rauha ja hiljaisuus hellivät mieltä ja maisemat mykistivät.