Nurmijärven Myllykosken kevätkuohut

Nurmijärven Myllykosken kevätkuohut

Keväällä luonto heittäytyy hysteeriseksi. Kasvun voi melkein nähdä omin silmin, linnut laulavat ja pesääntyvät pakahduttavalla energialla.

Kävimme pari viikkoa sitten katsastamassa Nurmijärven Myllykosken kevätkuohut ja kevään muut merkit.

Myllykoski

Sunnuntai oli viileä ja rauhallinen. Retkellä näkyi muutama perhe ja jokunen kalamies. Tulipaikan läheltä löysimme kuivat halot nuotioon. Tuulen pyörteet kietoivat meidät savuun ja saimme luontoretken parfyymit yllemme.

Myllykoski

Koskessa riitti vesivoimaa, kasveissa kasvuvoimaa. Vaalean heleän vihreä tuo toivoa. Nyt se elämä alkaa taas, pitkän pimeyden jälkeen.

Myllykoski

Myllykoski

Tästä saa voimaa itsekin.

Myllykoski

Jos pidät virtaavan veden katselusta, pakkaa mukaan aikaa ja eväitä, astele joen rannan hyviä polkuja ja levähdä nuotiopaikalla. Nauti.

Myllykoski

Myllykoski
Keväisen korkeat vedet ovat vallanneet lisätilaa

Myllykoski

Myllykoski
Täällä asuu koskikara, joka ei nyt näyttäytynyt meille. Mutta kukapa sitä kevätkiireessä ehtisi poseeraamaan.
Myllykoski
Villi Vantaanjoki
Myllykoski
Rentukoiden aika

 

Myllykosken reitit ja kalastusohjeet

Lisää Myllykoskesta Retkipaikassa

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa

Mainokset

Kävelyllä Cavtatissa

Kävelyllä Cavtatissa

Nyt muistan sen taas, miksi pidän näistä kevätmatkoistamme! Nautin aamiaista vuokra-asuntomme terassilla, johon paistaa aurinko joka aamu, ja katselen pääskysten keväistä syöksähtelyä hiljaisella asuntoalueella Cavtatin kupeessa noin 20 kilometrin päässä Dubrovnikista.

Lämpötila on täydellinen pohjoisen asukille, joka on juuri viettänyt noin puoli vuotta pääosin sisätiloissa. Lämpö ja lempeä tuulahdus, vihreä runsaus ja lintujen laulu elvyttävät kevätväsynyttä kehoani ja mieltäni. Tulimme kevättä vastaan taas pääsiäiseksi, tällä kertaa Kroatiaan.

Cavtat

Laskeudumme alas meren rantaan ja kävelemme noin 20 minuutin matkan Cavtatin keskustaan. Matkalla huomaamme häikäisevän kirkkaan turkoosin rantaveden, kukkivat puut ja pensaat ja meren muotoilemat huokoiset kivet.

Cavtat

Cavtat

Cavtat

Cavtat

Cavtat
Onko tämä alienin kallo?

Syömme lounasta Cavtatin hiljaisemmalla puolella ja katselemme satunnaisten turistien liikuskelua rantaravintolan terassilta.

Cavtat

Palaamme vielä viimeisenä iltana syömään Cavtatiin ja kävelemme rantapolkua pitkin niemen kärkeen. Kylä on viehättävä ja rauhallinen. Turistien palvelut pelaavat hyvin jo näin sesongin alussa. Cavtat ei mene sydämeeni asti, mutta tässä kohtaa kevättä aurinko ja meri tekevät hyvää.

Cavtat

Cavtat

Illalla katsomme asuntomme parvekkeelta, kun aurinko laskee Adrianmereen. Majapaikkamme on edullinen kaksio kolmen sukupolven perheen talon ylimmässä kerroksessa. Bonuksena asunnossamme on aamuaurinkoinen terassi, parveke auringonlaskun suuntaan ja vielä erittäin kiinnostava kirjahylly, josta nappasin lomaluettavaa. En voi valittaa. Kaikki on hyvin. Paitsi se pieni ilmastohäpeä nalkuttaa taas vienosti omalletunnolleni.

Cavtat

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa

Päivää herra Mustarastas!

Päivää herra Mustarastas!

Ensimmäinen vuosineljännes on takana ja on aika käydä katsomassa, kuinka kvartaalitavoitteet on saavutettu.

Hyvää päivää herra Mustarastas! Mukavaa nähdä teidät täällä noin touhukkaana. Tuo laulunne on kyllä kieltämättä kaunis, suorastaan klassikko, ja näyttää jälleen toimineen, kun täällä näin touhukkaana pesänrakennuspuuhissa pyrähtelette. Kyllähän sen ymmärtää, että jälkikasvu on tärkeää, kun on tämä kestävyysvaje ja kaikkea, mutta ei tämä aivan aktiivimallin mukaista toimintaa ole. Ei kannata tuudittautua siihen, että tuo klassikkokappaleenne toimii vuosi vuodelta, vaan on pysyttävä ajan hermolla. Voisitte puuhaillessanne samalla hyräillä uusia sovituksia tai kokeilla vaikka lisätä tempoa tai jotain.

Mustarastas

Kaskas, herra Tikka, täällähän tehdään töitä hyvällä sykkeellä. Jatkakaa samaan malliin, mainiota mainiota.

Ja mitenkäs täällä sulamisvesiosastolla menee? Näyttää tuo flow-tila hiipuneen sitten viime näkemän. Nyt on tarkkaan analysoitava tehokkuus ja tuloksellisuus, ja virtaviivaistettava toimintoja. Teinä miettisin tarkkaan, onko kahden uoman taktiikka se oikea vai kannattaako satsata yhteen kärkeen isommalla volyymillä.

Tässä voisi myös käyttää apuna vähän mindfulness-harjoituksia ja team buildingiä, että saadaan taas kaikki virtaamaan yhteen suuntaan. Motivaatiota voisi lisätä myös tavoitteiden pilkkomisella. Kyllähän sen ymmärtää, että jos tavoitteena on kallioon uurtunut ura joskus vuosisadan päässä, voi hetkeksi se määränpää kadota näkyvistä.

kallio

Oi voi, täällä on joku saanut kunnolla köniinsä. Mutta sellaistahan se on tämä elämä ja luonnon laki, vahvempi voittaa aina. Taisteltava on eikä saa antaa periksi, ja jos vastassa on ylivoimainen vastustaja, vain oveluudella voi pärjätä. Nyt kaikki konsultin puheille ja otatte haltuun Kymmenen vinkkiä vaativiin neuvotteluihin.

höyhenet

Jaahas, ja pajunkissat ovat jo aivan pörhöllään täällä. Olisin kyllä odottanut, että kaikkien näiden vuosien jälkeen olisi opittu katsomaan kalenterista, että milloin se sesonki oikein on.

pajunkissat

Herra ja rouva kanadanhanhi, nyt ei voi pistää päätä siiven alle vaan on katsottava rohkeasti kohti tulevaa ja otettava haasteet vastaan. Seuraavassa kvartaalissa menee sitten paremmin.

hanhet

Hyvä Koivikko-osasto, nyt on kevään tavoitteet pahasti aikataulusta jäljessä. Mitenkäs selitätte sen, että tuolla Männikössä on jo melkein maa paljas? Vai että energiavajetta. Nyt on resurssit allokoitu aivan väärin. Parempaa suunnittelua ja aikatauluttamista peliin, niin kyllä se siitä. Ylitöiksi kyllä taitaa mennä.

koivikko

Hyvänen aika, täällähän näkyy jo jotain vihreää! Näyttää siltä, että tavoiteaikataulussa pysytään. Erinomaista. Hiukan jäitä hattuun nyt kuitenkin, sillä takatalvi on aina kova vastus. Analysoikaa tarkkaan menneet vuodet, että löydätte taktisesti parhaan hetken lanseerata sen jokakeväisen kampanjanne.

silmut

Ja täällä kudotaan jo mukavasti seittejä, että saadaan asiakkaat haaviin, hehheh, vinkvink.

seitti

Kuka hullu menee metsään ja ajattelee tällaisia? Taisin juuri tehdä niin.

Onneksi metsässä ei tarvitse suorittaa ja tavoitella, pöhistä ja vaatia. Jospa antaisin kaiken olla ja olisin itsekin vain. Katsoisin ympärilleni ja kuuntelisin.

kanerva

Näkisin vihreän kaikki sävyt,

oksat

valon leikit

kääpä

ja ihmeelliset elämän muodot.

lumiraja

Elämä voittaa.

 

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa

 

Kymmenen reissu-unelmaani

Kymmenen reissu-unelmaani

Olen viime aikoina matkustanut niin vähän, että blogikin on hiipunut hiljaisuuteen odottamaan aikaa ja inspiraatiota. Matkalla lähelle tai kauas -blogin Sari heitti sitten sopivasti haasteen kirjoittaa kymmenen reissu-unelmaa ja välittömästi alkoi silmissä vilistää katkeamaton unelmakavalkadi. Miten ihmeessä niistä kaikista haaveista voisi valita tärkeimmät? Olisi ehkä helpompi kirjoittaa niistä kohteista, joihin en halua. Olen nimittäin kaikkiruokainen matkojen suhteen, sillä vaihtelu virkistää aina ja jokaisesta paikasta oppii jotain uutta.

Advice from a tree
Neuvoja nepalilaiselta puulta

Tarkemmin mietittyäni alkoi haaveista kuitenkin muotoutua selkeitä kuvioita, ja sain listan tehtyä. Osa unelmista on kaukaisia, jo vuosikymmeniä mukana kulkeneita, ja osa on sitten realistisempia ja nykyiseen elämäntilanteeseen sopivampia.

1. Paikka – Maharajan palatsi Intiassa

Minä en ollut mikään prinsessatyttö lapsena, mutta jostain syystä sitten nuorena aikuisena aloin haaveilla satumaisesta hetkestä Intiassa. Siitä on varmaankin jo 25 vuotta, kun näin Far Eastern Economic Review’n sivuilla maagisen kuvan intialaisesta maharajan palatsista, josta oli tehty hotelli. Interiööri syöpyi mieleeni: seinien ja pylväiden ornamentit, värikkäät tekstiilit ja ikkunoista avautuva upea maisema. Sitä kuvaa olen kantanut mielessäni kaikki nämä vuodet, mutta Delhin ankeaa lentokenttähotellia lähemmäs en ole tätä unelmaani vielä päässyt. En kyllä edes muista enää missä tämä unelmien kohde sijaitsee.

Löytäisinkö sopivan palatsin haaveideni kohteeksi vaikka Rajasthanista? Vai onko moinen majoitus edes eettisesti kestävä ratkaisu kuten Muuttolintu-blogissa kysytään: Jaisalmer – aavikon kultainen kaupunki

2. Tapahtuma – Kaustisten kansanmusiikkijuhlat

Väkijoukot ja festarihumu eivät yleensä vedä minua puoleensa, mutta Kaustisten kansanmusiikkijuhlat kiinnostaisivat kovasti. En edes ole mikään suomalaisen kansanmusiikin intomielinen kuuntelija, mutta haluaisin kokea tämän tapahtuman, jossa jamisessiota syntyy milloin mihinkin ja kuulemma jokainen pusikkokin soi.

Kaustinen Folk Music Festival

3. Kotimaan kohde – Kilpisjärvi

Yritin valita tähän kohteita, joissa en ole vielä käynyt, mutta minkäs teet, Kilpisjärvi on haaveeni numero yksi. Lappi yleensäkin vetää puoleensa ja kävisin muun muassa mielelläni tervehtimässä kummitätiäni Sallassa vaikka joka kuukausi, jos se olisi mahdollista. Kilpisjärvi on kuitenkin toistaiseksi ehdoton suosikkipaikkani Suomessa ja sinne olisi päästävä seuraavaksi ruska-aikaan patikoimaan.

Tarinoitani Kilpisjärveltä:
Hikeä ja kyyneliä Saanatunturilla
Räkkäretki kolmen valtakunnan rajapyykille

Kilpisjärvi
Näkymiä Saanalta

4. Kaupunki – Soul

Olisin voinut valita tähän jonkun Kiinan suurkaupungeista, sillä niitä on monta vielä näkemättä, ja jostain syystä niiden energisyys soittelee jotain sisäisiä näppäimiäni siihen malliin, että voisin vaikka heti lähteä sinne, jälleen kerran. Kiinalla on muutenkin paikka, vaikkakin ristiriitainen ja vihan- ja rakkaudentäyteinen paikka, sydämessäni. Kaksi vuotta maassa jätti jälkensä.

Kaiken tämän Kiina-höpinän jälkeen valitsen kuitenkin Soulin, sillä Itä-Aasian kolmesta suuresta Etelä-Korea on vielä täysin kokematta. Muistelen mielelläni korealaisia opiskelukavereitani ja Pekingin korealaisvähemmistön ravintoloiden herkkuruokia. Itä-Aasian tutkimusta opiskellessani luin vuoden verran koreaakin, mutta ikävä kyllä vain muutama tervehdys on jäänyt mieleeni. Jokohan olisi aika päästä käyttämään noita noin neljää osaamaani sanaa?

Soulin tunnelmia:
Huge Passion for Life: Kävelykierroksella Soulissa

Bibimbap
Korealaista bibimbapia Pekingissä

5. Maa – Portugali

Olisin voinut valita Matkalla lähelle tai kauas -blogin Sarin listalta omaani ainakin puolet samoja haavekohteita, mutta yritin keksiä jotain omaakin. Portugalia en voi kuitenkaan juuri nyt ohittaa. Kuulin nimittäin alkuvuoden matkamessuilla sellaisia tarinoita Pohjois-Portugalin luontokohteista, kalastajakylistä, Portugalin Vatikaanista Bragasta ja kuplivista lähdevesistä, että kuume on nyt syttynyt.

Sitä paitsi en ole vielä koskaan käynyt Portugalissa, joten tässä oikeastaan vain vanha haave sai uutta roihua. Minulle kelpaisivat hyvin Portugalin muutkin osat vallan mainiosti Madeiraa unohtamatta.

Portugalia blogeissa:

Travellover: Braga – pohjoisen Portugalin musta hevonen
Maailman äärellä: Portugali
Lähtöportti: Portugali

Sintra
Isäni ottama kuva Portugalin Sintrasta

6. Saari – Färsaaret

Kauniit maisemat ovat yksi päämotiiveistani matkustaa. Lempikohteitani ovat Irlannin länsirannikko, Pohjois-Norja, Lappi ja Islanti. Karun kauniissa paikassa sieluni lepää. Nähtyäni Live now – dream later -blogin Saanan ja Maailman äärillä -blogin Heidin kuvia Färsaarilta tiesin, että noihin maisemiin haluaisin vielä joskus.

Katsohan näitä kuvia ja huokaise syvään:

Live now – dream later: Autoilu Färsaarilla
Maailman äärellä: Kymmenen lempikuvaa viime vuodelta

Skarsvåg Nordkapp
Edustakoon Pohjois-Norjan Skarsvågin (lähellä Nordkappia) näkymät tässä nyt karun kauniita haavemaisemiani

7. Extreme – Tiibet

Tähän olisin hyvin voinut laittaa Sarin tavoin Trans-Siperian junamatkan, sillä hidas matkailu ja Kiina kelpaisivat minulle hyvin, mutta päätin kaivaa naftaliinista vanhan haaveeni Tiibetin. Naapurissa Nepalissa ja Yunnanin maakunnassa olen kyllä pyörähtänyt, mutta Himalajan jättiläinen on jäänyt näkemättä.

Extremen tästä tekee ainakin korkeus, sillä Lhasa sijaitsee 3 656 metrin korkeudessa enkä tiedä miten ikääntyvä kroppani tähän sopeutuisi. Luulen nimittäin, että tämän haaveen toteutus jää hamaan tulevaisuuteen. Toistaiseksi korkein kohteeni taitaa olla Addis Abeba 2 355 metrin korkeudessa, sen ylemmäs en ole yltänyt.

Kaikkein mahtavinta kyllä olisi, jos olisi joskus aikaa ja rahaa matkustaa niin hitaasti, että voisin yhdistää Trans-Siperian ja Tiibetin. Tiibetiinkin pääsee nykyään junalla. Tämä olisi ehkä se unelmien unelma.

Nepal rukousliput
Rukouslippuja Nepalissa

8.Majoitusmuoto – Teltta Saharassa

Sahara, tai joku muu vastaava hiekka-aavikko, esimerkiksi Namib, on jo kauan ollut haavelistallani. Lupaus autiudesta ja hiljaisuudesta on aina vetänyt minua puoleensa. Aavikkomatkaan kun vielä voisi yhdistää telttailun, mielellään kaikilla mukavuuksilla tosin, niin kyllä kelpaisi.

Blogien hetkiä Saharassa:
Muuttolintu: Saharan tähtitaivaan alla Marokossa
Matkalla lähelle tai kauas: Se taisi olla kangastusta Saharan autiomaan hiekkadyyneillä

Dune du Pilat
Kuva Pilatin hiekkadyyniltä Ranskasta

9. Luontokohde – Skotlanti

Maisemamaustani jo kerroin Färsaarten kohdalla, joten Skotlanti ei varmaan ole yllätys. Tässä vois yhtä hyvin olla Pohjois-Norja tai Lappi, mutta Skotlanti vie nyt tässä voiton, koska haluaisin joskus kokea nuo jylhät maisemat. Edinburghissa ja Invernessissä olen interrail-aikoinani käynyt ja viihtynyt, mutta muu Skotlanti on edelleen tämän maisemakuumeisen haaveissa.

Maailman äärellä: Skotlanti

Giant's Causeway
Vuosi sitten näimme melkein Skotlantiin asti Pohjois-Irlannin Giant’s Causewayltä

10. Ruoka ja juoma – Champagne, Sichuan ja Suomi

Champagnen alue Ranskassa on ollut pitkään haaveenani kuninkaiden juoman takia, mutta miksei myös ranskalaisen ruuan vuoksi. Kiinassa taas Sichuan on kuuluisa tulisesta ruuastaan ja tuo maakunta on muutenkin keikkunut haaveissani jo vuosia. Tulisen ruuan kanssa joisin mielelläni kiinalaista olutta. Miten tähän kohtaan voisin siis valita vain yhden?

Olen kokenut ikimuistettavia aterioita Ranskan ja Kiinan lisäksi ainakin Irlannissa ja Lapissa, mutta onkohan sittenkään mitään sen parempaa kuin avopin (puolison äidin) paistama mökkijärven kala, uudet perunat ja metsän reunasta kerätystä nokkosesta tehty kastike? Kyytipojaksi vähän valkoviiniä.

Tulisi jo kesä.

Mökkiranta
Järvi, mökki ja kesän parhaat ruuat

 

Mitä ajatuksia haavelista herätti?

Nyt kun katselen tätä listaa, huomaan olevani aika epärealistinen haaveilija. Kuinka monesta paikasta olenkaan haaveillut jo vuosia, enkä vieläkään ole toteuttanut niitä. Yksikään näistä mökkeilyä lukuun ottamatta ei ole edes oikeasti toteutumassa lähitulevaisuudessa, sillä seuraavaksi lähdemme toteuttamaan perheen kuopuksen unelmaa ja lähdemme Dubrovnikiin. Lisäksi tulossa on lähilomailua.

Lista paljastaa myös sen, jonka olen tainnut jo jonkin aikaa tietääkin, että lempikohteeni ovat melkein toistensa vastakohtia: kaipaan useimmiten kauniiseen luontoon ja jylhiin autioihin maisemiin patikoimaan, ja toisaalta viihdyn kaoottisissa Aasian suurkaupungeissa. Omituinen yhtälö tämä, mutta ehkä se kertoo jotain sisäisen rytmini vuoristoradasta: luonto rauhoittaa ylivireeni ja sykkivä kaaos nostaa minut alivireestä. Jos kohde on jotain tältä väliltä, viihdyn varmasti sielläkin, mutta syvintä jälkeä minuun ne eivät yleensä jätä.

Yhä enemmän huomaan haaveilevani hitaasta matkustamisesta ja pidemmästä oleskelusta ulkomailla. Kaipaan sitä, että voisin matkustaa junalla, bussilla, lautalla ja/tai autolla, ottaa hitaan mieleni rauhassa mukaan, kiireettömästi muodostaa oman arkeni uuteen paikkaan, tarkkailla ihmisiä, haahuilla ruokakaupoissa, herätellä kaikkia aistejani tottumuksen luomasta horroksesta, löytää omat lempikahvilani ja maisemareittini. Tehdä arkisia asioita, töitäkin välillä, mutta uudessa ympäristössä.

En tiedä miten tämän kaiken toteuttaisin, mutta ainahan voi haaveilla, se ei maksa mitään eikä ilmastokaan juuri lämpene paitsi ehkä muutaman sentin etäisyydellä, jos matkakuumeeni tästä vielä yltyy.

Kukat Nepal

 

Tämä unelmien blogihaaste sai alkunsa Kohteena maailma -blogista ja on kiertänyt nopeasti useissa blogeissa. Itse en nyt haasta ketään, sillä taidan olla viimeisten joukossa tässä ketjussa.

Jos innostut aiheesta, kerro sinäkin omista reissu-unelmistasi blogien kommentteihin tai kirjoita omat haaveesi ja laita juttusi linkki Kohteena maailma -blogin Kymmenen reissu-unelmaa postauksen kommentteihin.

 

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa

Peking-oopperan kulisseissa

Peking-oopperan kulisseissa

Kiinalainen uusivuosi vaihtuu, hyvästi koiran vuosi ja tervetuloa sian vuosi! Sen kunniaksi voisin muistella niitä muutamaa vuodenvaihdetta Kiina-vuosiltani, sitä tauottoman rätinän täyttämää yötä Yangshuon pikkukaupungissa tai rauhallista lomareissua Filippineille Boracayn palmujen alle. Mutta taidan sittenkin kertoa pienen anekdootin Peking-oopperasta.

Kun viettää aikaa maassa, jossa oma ulkonäkö eroaa paikallisista, niin saa tottua olemaan hupaisa ja kömpelö kummajainen tai eksoottinen nähtävyys. Toisinaan saa sitten kokea hämmästyttäviä etuoikeuksia pelkän habituksensa ansiosta. Olin ensimmäistä kertaa Kiinassa aikana, jolloin isonenäisiä valkonaamoja ei ollut Pekingin kaduilla vielä tungokseen asti. Silloin saattoi sattua niin, että minua ja opiskelukavereitani rekrytoitiin elokuvien ja tv-ohjelmien avustajiksi suoraan kampuksen kaduilta.

Beijing

Mieleeni on jäänyt erityisesti se kerta, kun olimme porukalla avustajina Peking-oopperatähti Mei Lanfangin elämästä kertovan tv-sarjan kuvauksissa. Vuosina 1894–1961 elänyt Mei oli yksi Peking-oopperan suurimpia tähtiä, naisosiin erikoistunut mies aikana, jolloin naiset eivät vielä esiintyneet tämän lajin lavoilla. Hän sai mainetta myös Kiinan ulkopuolella ja meidän osamme oli ilmeisesti kertoa tästä kansainvälisestä suosiosta.

Meidät vietiin Liyuanin Peking-oopperateatterille ja ohjattiin kulissien taakse pukeutumaan. Näin ohimennen väläyksen karismaattisen päätähden maskeerauksesta. Minkäänlaista kameraa ei sattunut mukaan juuri tuolloin, mutta näen tilanteen kuvana päässäni edelleen. Lähietäisyydeltä paksun maalin taidokas levittäminen teki vaikutuksen, sillä esiintyjällä ei ollut vielä tavallisesta ihmisestä etäännyttävää esiintymispukua päällään.

Eteemme laitettiin valtavat pukulaatikot, jotka pursusivat eri aikakausien länsimaisia vaatteita. Sieltä puvustajat kaivoivat minulle kanariankeltaisen pitsisen kermakakkumekon, jonka sijoittaisin arviolta 1900-luvun alkuun. Sen kaulus oli pelkkää tekokuituista jäykkää pitsiä ja niin kapea, että yritin koko kuvauksen ajan hoikentaa kaulaani suoristamalla ruotoani äärimmilleen. Hyvä ryhtiharjoitus sinänsä. Päähäni sain ruskean hatun, jonka kuvittelin sopivan 1940-luvun kävelypuvun somisteeksi. Olin todella hassun näköinen.

Suurimmat kikatukset aikaansai kuitenkin housujen etsintä parimetriselle ruotsalaisviikingille. Kun viimein löydettiin housut, jotka menivät vyötäröltä kiinni, ulottuivat lahkeet puolisääreen. Siihen oli tyydyttävä ja viikinki sai ohjeet pitää jalkansa tiiviisti pöydän alla.

Viimein pääsimme istumaan katsomoon. Sali oli muuten tyhjä, mutta me istuimme aivan lavan edessä pöytien ääressä ja saimme samalla nauttia teestä. Esitys alkoi ja me osoitimme pyydettäessä suosiotamme. Saimme nauttia hetken tästä merkillisestä taiteenlajista, jossa jokainen ilmeen värähdys, naamaan maalattu viiva, hihan heilautus tai naurun sävy kantaa sisällään symboliikkaa, jonka yksityiskohdat tunnistavat vain ne, jotka ovat tämän oopperan kanssa kasvaneet tai siihen muuten syvällisesti perehtyneet. Itselleni suurin osa jää hämärän peittoon ja voin vain kunnioittaa tätä vuosisatojen kuluessa hioutunutta musiikin, liikkeen ja värien fuusiota, jota esiintyjät ovat lapsesta asti äärimmäisellä tarkkuudella ja sinnikkyydellä harjoitelleet.

En koskaan nähnyt lopullista tv-sarjaa enkä edes tiedä mitä aikakautta tuo Liyuanissa kuvattu kohtaus esitti. Vaatteistamme ei ainakaan voinut päätellä vuosikymmentä.

Beijing
Kuvituskuvat Pekingistä vuodelta 2016 eivät liity Peking-oopperaan

Oikein hyvää alkavaa maasian vuotta!

 

Pekingissä voi nähdä oopperaa ainakin näissä:

Liyuan Theatre, 175 Yong’an Rd, Xicheng Qu, Beijing, Kiina

  • Kuuluisa Qianmenin hotellin yhteydessä toimiva iso teatteri, johon turistit ohjataan yleensä ensimmäiseksi
  • Iso lava, jolla mahtuu esittämään näyttäviä taistelukohtauksia

Zhenyici Theatre, 220 Xiheyan Dajie, Beijing, Kiina

  • Tässä pienessä vanhassa teatterissa on tunnelmaa, itse pidän tästä enemmän kuin yllä olevasta, vaikka lava on pieni, joten toimintakohtauksille tila on ahdas

 

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa

Minne matkustaa pääsiäisenä?

Minne matkustaa pääsiäisenä?

On tullut taas aika suunnitella sopivaa reissukohdetta pääsiäiseksi. Pääsiäisen minilomat ovat meidän perheessämme muodostuneet jo perinteeksi. Tässä pikakertaus viime vuosien matkoista. Mutta minne lähdemmekään tänä vuonna?

Pariisista se alkoi

Kun lapset olivat pieniä, luulin muutaman vuoden ajan, että omatoimireissut saavat unohtua joksikin aikaa ja nyt alkaa meilläkin aikakausi, jolloin käymme pakettimatkoilla etelässä ja käymme Bamse-klubeilla tai risteilemme Tukholmaan tai Tallinnaan, istumme ikuisuuksia pallomerien äärellä Itämeren aalloilla. Tulihan niitäkin kokeiltua eikä niissä mitään vikaa ole, mutta eivät ne tuntuneet omilta.

Sen jälkeen, kun esikoisemme oli jo aloittanut koulun, lähdimme ensimmäiselle kaupunkimatkalle pääsiäisenä. Ajatus Pariisista alkoi itää, kun kuopus piirteli päivät pitkät pelkkiä torneja. Mietin, että olisiko jo sopiva aika viedä lapset Eiffel-torniin.

Eiffel

Pariisissa oli niin mukavaa, että kävimme siellä vielä toisenkin kerran pääsiäisenä. Itse viihdyn Pariisissa hyvin ja voisin vain kävellä päivät pitkät kaupunkia ristiin rastiin. Lasten kanssa tuli tutustuttua myös metrolinjoihin ja suosikkipaikaksi muodostui tiedekeskus Villette.

Pariisin monet kasvot

Lontoossa ei voi pitkästyä

Yksi ikimuistoisimmista reissuista oli pääsiäislomamme Lontoossa. Muutama päivä oli aivan liian vähän siihen kaikkeen, mitä Lontoolla olisi tarjota. Olimme onneksi varanneet reippaasti aikaa museoille, kokonaiset päivät Natural History ja Science museoissa vierähtivät hetkessä ja lapsia oli vaikea saada illalla lähtemään pois.

Lontoo

Tämän matkan jälkeen olimme suorastaan hengästyneitä, niin paljon oli tekemistä. Ihme oikeastaan, ettemme ole vielä palanneet Lontooseen, sillä viihdyimme hyvin, vaikka sää oli harvinaisen kylmä. Lontoon matka oli erityisesti esikoisemme mieleen.

Lasten kanssa Lontoossa – metromatkoja ja museoita

Zürich yllätti positiivisesti

Jälleen koimme yhden viileän pääsiäisen, kun lähdimme Zürichiin. Kaupunki yllätti positiivisesti, siellä oli helppo liikkua julkisilla kulkupeleillä ja sopivasti näkemistä minilomalle. Taidetarjonta on yltäkylläinen ja maisemat Uetlibergiltä mainiot. Miinuksena on tietysti Sveitsin kalleus, mutta Zürichissä voi hyvin asua vaikka laitakaupungilla, sillä julkinen liikenne on niin sujuvaa.

Zürich

Kävimme myös junalla pikavisiitillä Fribourgissa, jossa olin aikoinaan au-pairina. Lapsetkin viihtyivät hyvin Sveitsissä, jopa niin hyvin, että tämä on kuopuksen suosikki pääsiäisreissuista.

Pääsiäisen pyrähdys Zürichissä

Comojärvellä oli ihanaa

Vaikka pidän kaikista reissuistamme, niin tämä oli omasta mielestäni yksi parhaista. Olin juuri toipumassa flunssasta, joten lämmin auringonpaiste ja jumalaiset maisemat olivat siihen tilanteeseen parasta lääkettä.

Comojärvellä riittää kauniita pikkukaupunkeja kapeine kujineen, veneretkiä ja jätskihetkiä, joten lapsetkin pysyivät tyytyväisinä. Tämä reissu kuuluu myös mieheni suosikkeihin. Teimme lisäksi päiväretken Sveitsin puolelle Luganoon.

Comojärvi

Vinkit Comojärvelle

Etelä-Ranskan vuorilla

Ranskarakkauteni oli koetuksella viime vuoden keväällä, kun lähdimme poikkeuksellisesti vappulomalle Etelä-Ranskaan. Sää oli sateinen ja lapset sairastelivat.

Rakkauteni on kuitenkin kestävää laatua, sillä lähtisin vaikka heti uudestaan. Nizzan lähellä on niin paljon kaunista: meri, vuoret ja ihanat pikkukylät. Asuimme Rigaudin kylässä kukkuloiden suojassa ja autoilimme upeissa maisemissa. Tämä ei ollut sattuneesta syystä lasten suosikkireissu, joten heitä voi olla vaikea suostutella lähtemään uudestaan.

Gorge du Cians patikkaretki

Etelä-Ranskan maisemateillä

Pääsiäinen 2019

No niin, nyt on liput varattu. Tällä kertaa toteutamme kuopuksen haaveen ja lähdemme Dubrovnikiin. Itse suhtaudun hieman epäillen liikaturismin jyräämiin kohteisiin, mutta ehkäpä löydämme majapaikan jostain lähistöltä ja käymme vain päiväretkellä ihmettelemässä tätä tuhoisan kaunista kaupunkia. Sitä paitsi onhan siinä Bosnia-Hertsegovina ja Montenegrokin lähellä.

Toivottavasti aurinko jo lämmittäisi meitä talven jähmettämiä ja maisemat olisivat komeat. Muuta en pyydä.

 

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa

Vuoden 2018 matkat, retket ja hetket

Vuoden 2018 matkat, retket ja hetket

Mistä on vuosi 2018 tehty? Maisemista, tarinoista, vuoristoista, minivaltioista, kuumasta kesästä ja temppeleistä ainakin. Tässä kymmenen kuvaa ja muita muistoja vuoden varrelta.

  1. Talvisia hetkiä keskellä ei mitään

Tammikuussa pääsin katsomaan kummitätiäni Sallaan. Vietin siellä pari päivää tädin hämärässä tuvassa ja kuuntelin hänen tarinoitaan reissuistaan muodin perässä 60-luvulla. Ateneumissa aikoinaan muotiosastolla opettanut kummitätini kertoi, kuinka hän pääsi opiskelukavereineen toisinaan huoltolennolla pikavisiitille Pariisiin. Yhden opiskelukaverin isä taisi olla lentäjä. Pariisin lentokentältä he ajoivat suoraan Galeries Lafayetteen hypistelemään uusinta muotia. Siihen aikaan kun piti alusvaatteidenkin sopia puvun kanssa puhumattakaan yhteensopivista kengistä ja laukuista. Viisi tuntia oli aikaa imeä muodin virtauksia ja sitten olikin jo aika lentää kotiin. Edelleenkin on tädilläni vaikuttavin käsilaukkukokoelma, jonka olen nähnyt.

Salla
Sallan kaamos

Nyt kummitädille riittää, että metsä on lähellä ja lumi narskuu jalkojen alla. Ja on hiljaisuutta ja tilaa hengittää, vaikka se alkaakin jo olla hieman vaivalloista. Luovuus purkautuu nyt villasukkiin, joita syntyy jatkuvasti kasoittain.

Piipahdin pikavierailuni aikana myös lumikenkäkävelyllä Sallatunturilla ja tulin tuulen ravistelemaksi huipulla.

2. Hiihtolomalla Irlannissa

Joululoma Suomessa oli vielä musta ja märkä, joten levottomana sieluna kammosin ajatusta samanlaisesta hiihtolomasta. Varasin itselleni ja lapsilleni halvan matkan Irlantiin. Oli tullut aika esitellä yhtä lempimaistani lapsilleni. Dublin kohteli meitä silkkisin hansikkain, lämpö nousi keväisiin asteisiin ja narsissit kukkivat. Piikkiherneet hehkuivat keltaisina, kun kävelimme rantapolkua Howthin pikkukaupungissa Dublinin kupeessa.

Lähdimme päiväksi kiertämään Pohjois-Irlantia bussin kyydissä. Järjestetyt retket eivät yleensä ole meidän tapamme matkustaa, mutta ehdimme päivän aikana nähdä ihmeen paljon. Vihdoin pääsin näkemään Giant’s Causewayn, ja sääkin oli upea.

Giant's Causeway
Giant’s Causeway

3. Pääsiäispäivä Torronsuolla

Tämä on ehdottomasti muistettava vuodesta 2018. Päivä oli niin häikäisevän kirkas, Torronsuon hanget hohtivat ja keväinen hankikanto kannatteli askeleitamme. Ja olihan siellä pääsiäispupukin käynyt.

Torronsuo
On suuri sun suos autius

4. Sateinen Etelä-Ranska

Vapun minilomalla lensimme Nizzaan ja ajoimme noin tunnin matkan päähän Rigaudin kylään lähelle Ciansin rotkoa. Majoituimme maalaistalossa, jossa seuranamme oli Blacky-koira ja monta muuta eläintä. Sää ei ollut ihanteellinen, mutta vuoristomaisemat ja -kylät ovat aina ilo silmilleni. Kuopus sairasteli, joten tulipa tutustuttua myös Nizzan lastensairaalaan. Se oli ainoa päivämme sateisessa Nizzassa, joten muistot ihanasta kaupungista jäivät tällä kertaa jonnekin sairaalan, apteekin ja pikaisesti pienessä ravintolassa syötyjen socca-lettujen välimaastoon.

Viimeisenä päivänä kävimme Monacossa pällistelemässä miten raha ja vauraus näkyvät. Astelimme aurinkoisen kaupungin kaduilla ja kurkistelimme näyteikkunoiden asuja, jotka maksavat enemmän kuin kuukausipalkkani. Katselimme satamassa valtavia jahteja, joista purkautui ulos väkeä kuin suoraan julkkislehden sivuilta. Ihmeellinen on tämä maailma.

Itse olisin pysytellyt mieluummin vuorilla, vaikka edellisenä päivänä olinkin saanut pienen opetuksen siitä, ettei ehkä kannattaisi lähteä tuntemattomassa paikassa yksin patikoimaan. Siinä voi joutua paimenkoirien saartamaksi. Toisaalta saattaa saada myös maisemaelämyksen, joka on vertaansa vailla.

Gorge du Cians patikkaretki

Patikkaretki Etelä-Ranskan punaisilla vuorilla

5. Kesän haahuilut Helsingissä

Alkukesän vietimme pääosin kotona, matkailimme pääkaupunkiseudun julkisella liikenteellä ja tutkimme tuntemattomia kulmia ja rantoja. Kävimme retkellä muun muassa Harakan saaressa. Harakka on yksi Helsingin helmistä minun mielestäni, saariston tunnelmaa vain muutaman minuutin merimatkan päässä Kaivopuiston rannasta.

Harakka

Lisäksi mieleeni jäivät esimerkiksi kaunis Ramsinniemen harju Vuosaaren edustalla ja eväsretki kalliolla ennen Tarvaspäähän vievää siltaa. Upea näkymä merelle, hyvät eväät ja pilven takaa kurkistelevan auringon lämpö iholla. Muistan myös sen pienen rantakaistaleen Lehtisaaressa. Istuimme syömässä eväitämme aution rannan silokalliolla, kun rantaan asteli hieman jo kumara, mutta energisen näköinen vanha nainen, joka istuutui rantakallion toiselle laidalle kallionkoloon tuulensuojaan ja avasi kirjan. Mikä ihana lukusoppi!

6. Tallinnan rosoiset kulmat

Kun kotiolot alkoivat kesken kesäloman tylsistyttää, niin oli aika siirtyä lasten kanssa katsomaan maailmaa Suomenlahden etelärannalle. Tallinnan Kadriorgissa meitä odotti hymyilevä Tiiu, vastasyntynyt vauva ja ihana puukerrostalokolmio. Tiiu kertoi olevansa vasta toinen omistaja tämän vanhan asunnon historian aikana, vaikka se onkin käynyt jo liian pieneksi perheen kasvaessa. Tästä Tiiu ei kuitenkaan aio luopua, sillä asunnossa on niin hyvä henki. Olen samaa mieltä, viihdyin siellä hyvin.

Kerrankin oli aikaa katsella Tallinnaa vanhankaupungin ulkopuolellakin. Matkustimme ympäriinsä raitiovaunuilla, vierailimme kivassa Lennusadamassa, kuvasimme graffiteja Telliskiven alueella ja kävimme vanhassakaupungissa syömässä. Tallinna on kyllä viehättävä sekoitus neuvostorosoa ja söpönkaunista Keski-Eurooppaa. Yllättävän kivaa vaihtelua ja lähellä.

Tallinna

7. Porvoo ei petä

Porvoo on aina hyvä ajatus, kun haluaa tehdä pienen piristävän kesäretken. Tänä kesänä retkemme oli vielä erityisen mukava, kun saimme matkata perille lättähatun kyydissä.

Porvoo

8. Pitkin kesäistä länsirannikkoa

Meidän perheellä on vain yksi yhteinen lomaviikko kesällä, ja tällä kertaa lähdimme ajelulle pitkin länsirannikkoa Raumalta Ouluun asti. Enpä olisi arvannut, että tästä tuli rantaloma, koska emme yleensä ole rantalomailijoita. Mutta kesä oli kuuma ja Vattajanniemen upea ranta jäi erityisesti mieleen. Hailuodon Marjaniemen rannalla vietimme myös yhden kuuman päivän vilvoittavien merituulten äärellä.

Hailuoto
Marjaniemen rannalla

Oli hienoa nähdä itselle hieman tuntematonta seutua kotimaassa, mutta täytyy tunnustaa, että tunsin tulevani kuin kotiin, kun palasimme reissultamme Savon kautta ja pääsimme nauttimaan vielä yhden kauniin illan Puulan rannalla.

9. Työmatka Nepaliin

Syys-lokakuun vaihteessa lähdin työmatkalle Nepaliin. En yleensä matkusta työni puolesta, mutta tämä oli nyt toinen työmatkani tähän ystävälliseen maahan. Työmatka tarkoittaa yleensä tiukkoja aikatauluja, tapaamisia aamusta iltaan, loputonta pölyisessä liikenteessä istumista tai seuraavan päivän valmistelua ja someraportointia. Onneksi matka oli tällä kertaa niin pitkä, että ehdin muutaman tunnin olla vapaalla ja nähdä maisemia Swayambhunathin temppeliltä (Apinatemppeli), imeä itseeni ihmisten ystävällisyyttä ja ympäristön värikkyyttä ja siinä sivussa sortua yhteen turistihuijaukseenkin. Oppia ikä kaikki, mutta miten olisin voinut vastustaa vanhan mummon kutsua, kun hän näytti niin kovin edesmenneeltä tädiltäni?

Enkä ihan heti unohda sitä yhdistettyä lounas- ja etätyöhetkeä Bouddha stupan vieressä ravintolan kattoterassilla. Paras toimisto ikinä! Muutenkin matkan aikana oli  motivoivaa kuulla tarinoita siitä, miten lapsen oikeuksia Nepalissa edistetään ja miten paljon on jo saatu aikaiseksi.

Haaveilen jo paluusta maahan omalle matkalle.

 

Bouddha stupa
Bouddha stupa

10. Itävalta, Liechtenstein ja Italian Dolomiitit

Vuoden viimeinen reissuni oli koko perheen syysloma Keski-Euroopassa. Minä halusin taas vuorille ja lasten toiveesta kävimme myös bongaamassa vuoden toisen pikkuvaltion eli Liechtensteinin. Samalla tein vertailevia havaintoja Itävallan ja Italian vuorilta, ja täytyy kyllä sanoa, että Etelä-Tirolin Dolomiitit veivät voiton. Niihin maisemiin toivon palaavani pian.

Dolomiitit
Peitlerkofel (Sass de Putia) Dolomiiteilla

Lopuksi vielä vuoden 2018 suosituimmat kuvani Instagramissa. Mukana on muutama vanha kuva Sloveniasta ja vielä vanhempi kuva Kiinan Hangzhousta. Koosteeseen ovat päässeet myös maisemat Irlannista, Pohjois-Irlannista ja Italian Dolomiiteilta, lumineulasia Sallasta ja unohtumaton auringonlasku Puulajärveltä.

BestNine2018

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa