Edellisestä Norjan-reissusta on jo melkein vuosi, ja nyt kun seuraava matka lähestyy, tekee mieli palata vielä viime kesän tunnelmiin.
Norjan maisemat ovat vertaansa vailla, vuonot ja vuoret sykähdyttävät joka kerta. Kuuluisimmat kohteet ovat aina näkemisen arvoisia, mutta itselleni ne Norjan ikimuistoisimmat elämykset löytyvät usein jostain nurkan takaa tai, kuten viime kesänä, takapihalta.
Muistan erityisesti sen sunnuntain, kun aamulla istuin kahvikupin ääressä majapaikkamme keittiössä ja katsoin ikkunasta ulos. Kuuntelin takapihan perukoilla virtaavan kosken kohinaa, ja kun katsoin sen toiselle puolelle jyrkkään rinteeseen näin siellä ryöppyävän vesiputouksen. Jos kurkotin pääni aivan ikkunan viereen näin kaistaleen taivasta.
Kohina ja virtaava vesi ovat erottamaton osa Norjaa. Jokainen näistä lukemattomista putouksista olisi valtava nähtävyys Suomessa.
Samana iltana lähdimme kävelylle unisen kylän laidalle. Yritimme edetä ensin joen toisella puolen, mutta pusikkoinen polku oli veden vallassa ja käännyimme takaisin sillalle.
Nousimme Hjølmo fjellvegiä pitkin hieman ylämäkeen kohti tuntureita. Kohinan volyymi kasvoi. Lopulta pusikoiden läpi näkyi kunnon kuohuja.
Alas kosken reunalle ei näkynyt minkäänlaista polkua, joten lähdin varovasti laskeutumaan liukasta rinnettä ja laskettelin loppumatkan peppumäkeä tasanteelle. Siinä oli selvästi käynyt joku muukin. Jotain polun tapaista oli alkanut muodostua töyräälle, ja kosken yli oli joku ripustanut vaijerin. Jonkun oma leikkipaikka.
Ihastelin pientä putousta tyynessä illassa. Ihana rauha, veden voima, upea maisema. Norjassa on aina jotain ihmeellistä nurkan takana.
Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa
Matkoja, retkiä, hetkiä 
Norjassa on tosiaan upeita maisemia. Olemme useampaan kertaan käyneet Pohjois-Norjassa, mutta eteläisempi Norja on vielä käymättä. Se kiinnostaisi tällä hetkellä varsin paljon.
TykkääLiked by 1 henkilö
Norjassa on kyllä joka paikassa kaunista. Itselleni on pohjoinen kuitenkin vielä erityisempi, se karuus ja kesäöinen valo kolahtaa aina. Siihen jää koukkuun, joten sinne on taas päästävä tänä kesänä🇧🇻❤️
TykkääLiked by 1 henkilö
Ai että! Kiitos taas kauniista retkikuvistasi. Aivan erityisesti nautin kasvikuvistasi, ne syventävät luontokokemuksen välittymistä. ❤
Aivan hirmuinen ikävä tuli Norjaan. Niin hirmuinen, että ryhdyn tänään – vihdoin -kaivelemaan blogiin materiaalia Lofoottien reissultamme. Luulenpa että kameran muistikortilta löytyy kivoja kuvia jaettavaksi.
TykkääLiked by 1 henkilö
Odotan innolla kuviasi! En ole vielä Lofooteilla käynyt ja nyt täällä arvotaan, että lähdemmekö sinne tungeksimaan vai etsimmekö taas niitä ”yksityisiä” luontokokemuksia. Aiomme nimittäin kokeilla nyt Ruotsi-reittiä eli Abisko–Narvik-tietä, ja siinähän ne Lofootit olis lähellä. Ihmisjoukot vaan ei ole oikein meidän juttu, maisemat kyllä kelpaisivat😅
TykkääLiked by 1 henkilö
Meillä kävi sikäli tuuri, että kävimme Lofooteilla koronakesänä 2020, jolloin kansainväliset kaukomatkaajat puuttuivat kokonaan. Olenkin kuullut, että esimerkiksi Reinessä, johon tuolloin kovasti ihastuin, kävellään sesongin aikana jonoissa.
Mutta noita Norjan kuvia kun olen katsellut, niin kauniita maisemia todellakin on siellä ihan joka paikassa. Eli myös meille ihmisjoukkoja karttaville on paljon vaihtoehtoja, vaikkeivät sitten olisikaan niitä parhaimpia (pahimpia) Insta-magneetteja 😄
TykkääLiked by 1 henkilö
Aika itsekästä tietty vaatia kauniita maisemia vain itselleen, mutta jotenkin se laimentaa kokemusta, jos joutuu jonottamaan😄
Hienoa, että pääsitte tuolloin näkemään Lofootteja, vaikka sinänsä pandemiassa ei ollut mitään hienoa.
Norjassa tosiaan vaihtoehtoja riittää, jo siellä oleminen on karkkia silmille❤️
TykkääTykkää