Askolan hiidenkirnut ja Takajärven uimaranta

Onhan noita hiidenkirnuja nähty ennenkin, yksi on vielä ihan kotikulmilla, mutta en osannut arvatakaan miten vaikuttava on Askolan hiidenkirnualue. Kaksikymmentä erimuotoista ja –kokoista onkaloa komean Kirnukallion kupeessa ovat todella näkemisen arvoisia.

Jääkauden jälkeiset sulamisvedet ovat muokanneet hiidenkirnuja kivien avulla. Jäävaurio-nimisessä onkalossa on vielä jauhinkiviä näkyvissä.

Lähdimme päiväretkelle kauniina kesäpäivänä Helsingistä. Noin 70 kilometrin päähän ehtii sopivasti päivän aikana. Samalla voi kiivetä kallion laelle ihailemaan kaunista jäkälän peittämää kalliota ja hienoja maisemia Porvoonjoen laaksoon. Tosin korkeanpaikankammoisella kääntyi sisukalut ympäri joka kerta, kun lapset lähestyivät jyrkänteen reunaa. Maisemareitillä kannattaa kuitenkin käydä.

Parkkipaikalta kallion juureen vievää polkua vahtii hirmuisen näköinen hiisi

Pääsymaksu tiputetaan vahvaan rauta-astiaan (yksi aikuinen ja kaksi lasta yhteensä neljä euroa) ja portin takana alkaa hiidenkirnujen rinne. Lapset kiipeilivät innoissaan jokaisen kirnun ääreen ja tutkivat niiden nimiä ja muotoja sekä tarkkailivat sammakoita ja ötököitä. Rinteessä on portaita ja vaijereita, joista voi ottaa tukea, jos kalliot ovat liukkaita.

Jättiläisen kuhnepytty on alueen suurin hiidenkirnu. Tässä kelpaa jättiläisen kylpeä

Alhaalla Jättiläisen kuhnepytyn äärellä söimme eväät ja laskeuduimme sen jälkeen jokilaaksoon. Palasimme alakautta kiertävää polkua pitkin autolle. Alhaalla näimme grillipaikan, vaikka nettisivujen mukaan alueella ei ole nuotiopaikkaa. Tämä on todella mainio päiväretkikohde. Lapset eivät olleet etukäteen kovin innoissaan hiidenkirnuista, mutta paikan päällä olikin oikein hauskaa.

Vakka

Päivän kruunasi Askolaan Takajärven idyllinen uimaranta. Lyhyeksi suunniteltu uimareissu venyi lähes viisituntiseksi yhtäjaksoiseksi plutaamiseksi. Väsyneet vesipedot olivat aika hiljaisia myöhäisellä kotimatkalla.

Pojan ottama kuva Takajärven uimarannalta

Olipa kiva päivä.

Menninkäisen pesät

Trakai – Liettuan Savonlinna

Trakai on pieni kylä ja suosittu päiväretkikohde hieman Vilnasta länteen. Käväisimme kylässä syysloman Vilnan-matkallamme. Päänähtävyys on Galve-järven saarella sijaitseva Trakain linna. Matkalla linnaan voi myös ihastella viehkoja puutaloja ja järvimaisemaa. Suomalaiselle maisema on aika tutunomaista, mutta puutalojen väritys tekee uneliaasta idyllistä mukavan erilaisen.

Kylä herännee eloon kesäkuukausina, mutta nyt lokakuun viileydessä saimme etsiä auki olevaa ravintolaa pitkään järven rannalta. Järvi, linna ja rannan ravintolarivistö toivat Savonlinnan mieleeni. Kesällä täällä on varmasti aivan eri meininki.

Hiljaisessa ravintolassa maistelimme kibin-piirakoita ja täytettyjä lettuja.

Valtasimme linnan muutaman muun turistin ja brittiläisen jalkapallofanin kanssa. Vilnassa taisi olla brittijoukkueen jalkapallo-ottelu, baarit pursusivat asiakkaita kaduille asti. Muutama heistä oli eksynyt Trakaihin asti heiluttelemaan Blackburnin lippuja. Linna sinänsä ei jäänyt erityisemmin mieleen, vaikka komea onkin, mutta itse Trakain kylässä on oma tunnelmansa. Mielenkiintoista on myös se, että kylässä asuu vielä muutamia kymmeniä karaiimi-vähemmistöön kuuluvia. Karaiimit tulevat alun perin Krimiltä, puhuvat turkin sukuista kieltä ja harjoittavat juutalaista uskontoa.

Hiljaista oli, mutta näimme sentään kuvia karaiimeista

Noin tunnin matka Trakaihin sujui mukavasti kaksikerroksisella junalla. Yläkerroksesta oli vaihteeksi kiva tarkkailla maaseutumaisemaa. Trakain asema oli aika kaukana linnalta, joten kävelyyn kannattaa varata aikaa. Busseja kulkee tiheämmin ja asema on hieman lähempänä itse kylää. Me palasimme bussilla Vilnaan illan jo hämärtäessä.