Joskus matkakuume syttyy yhdestä muiston sirpaleesta tai tarinasta, lehtiartikkelista, blogijutusta ja joskus jopa yhdestä kuvasta, joka syöpyy mieleen, eikä lähde millään kulumaan mielestä, vaikka muuten huonomuistinen olenkin.

Näin kävi minulle viime syksynä, kun luin maisemaonnellisen Johannan Out of Office -blogista juttua idyllisestä Bellagiosta. Koko juttu sai minut haaveilemaan Italian kevätauringosta, joka on jo muutaman kerran elämässäni hellinyt kohmeista olemustani pitkän talven jälkeen. Erityisesti mieleeni jäi Johannan kuva Bellagion majoituksesta, josta oli huimat näkymät Comojärvelle. Sinne oli päästävä.

Varasin jo vuoden alussa tarjouslennot Milanoon ja sen jälkeen aloimme kahlata läpi majoitusvaihtoehtoja Comojärven ympäriltä. Tällä kertaa tärkeimpänä kriteerinä oli maisema. Unelmamaisemamme löytyi viimein Plesion kylästä noin neljän kilometrin päässä Menaggion kaupungista.

cof
Menaggion rantaa

Ajoimme Milanon lentokentältä Comojärven etelärannalle Comon kaupunkiin noin tunnissa. Menaggioon oli matkaa vielä puolisen tuntia. Saavuimme perille pimeän tullen ja lähdimme kiipeämään nelivetoisella vuokra-autollamme ylös rinteeseen kohti Plesiota. Ajoimme serpentiiniä pitkin ylemmäs ja ylemmäs läpi pienten kylien kunnes havaitsimme AirBnB-emäntämme äidin heiluttamassa meille pienessä risteyksessä. Emäntämme Elisabetta oli itse Puolassa, joten hänen vanhempansa Elda ja Piero esittelivät meille talon tilavan alakerran ja sen edessä olevan terassin, jotka olivat kokonaan käytössämme. Pöydällä meitä odotti paikallinen pääsiäiskakku.

Yleensä matkoilla kauneimmat paikat on jo varattuja, mutta tämä maisematerassi oli yksinoikeudella vain meille.

sdr

Flunssatoipilaana asetuin ensimmäisenä aamuna villasukat jalassa tämän jumalaisen maiseman äärelle lämpimään auringonpaisteeseen ja mietin: ”Jos tämä maisema ei paranna sitkeää flunssaani niin sitten ei mikään”.

Ja paranihan se.

cof
Toipilas nauttii sanatorion terassilla auringon lämmöstä

Terassimme aidan takaa alkoi jyrkkä rinne. Hieman alempana oli laidun, josta kuului kellojen kalkatusta. Odotin näkeväni lehmiä. Pian paljastui kuitenkin, että alhaalla laidunsikin pari aasia kellot kauloissaan. Kellojen äänistä ja lintujen pontevista kevätlauluista muodostui heti kodikas äänimaisema.

cof

cof

Menaggio ei ole Comojärven ykköskohde, mutta ehkä juuri siksi meille sopiva. Kaupungin kujilla oli mukavaa kurkistella porteista salaisiin puutarhoihin, hoidettuihin ja villiintyneisiin. Rantakadun varrella söimme usein lounasta ja katselimme järvelle.

cof

cof

 

sdr

cof

 

cof

cof

cof

En puolikuntoisena ollut vielä valmis patikkaretkiin, joten päätimme ensimmäisenä retkipäivänä tutustua vastarannalla häämöttävään Varennaan. Bellagioon oli tarkoitus mennä myöhemmin, sillä olihan meillä muutama päivä aikaa.

cof
Näkymä järveltä kohti pohjoista
cof
Vihreä vehreä Varenna

cof

cof

Oli pääsiäissunnuntai ja sievä pieni Varenna oli täynnä turisteja. Tungeksimme rantapolkua pitkin keskustaan, jonka terassit pullistelivat väkeä. Mikä ihana lämpö. Pohjoiseen sopeutuneet lapseni olivat kuumissaan, minä tarkenin. Jonotimme jäätelöä pikkupuodissa ja ihmettelin sitä sujuvaa ja ystävällistä palvelua keskellä kaoottista turistitungosta. Istuimme kujan virkaa toimittaville portaille nautiskelemaan annoksistamme.

cof

cof

Kun väki nautti auringosta täysissä rantakahviloissa, me kiipesimme ylös viileille ja hiljaisille kujille.

sdr

Menaggion, Varennan ja Bellagion välillä kulkee jatkuvasti lauttoja. Viimeisenä päivänä laskeuduimme jälleen Menaggion rantaan tarkoituksenamme lipua nyt viimein kaupunkiin, joka oli Comolle tulomme alkusysäys. Päivä oli tuulinen ja järvellä velloi vaahtopäitä eivätkä lautat kulkeneet. Petyimme hetkeksi, mutta Bellagion sijaan saimme mukavan patikkaretken vanhalle Rogolonen tammelle. Siitä lisää myöhemmin. Sitä paitsi ajattelen niin, että parhaisiin paikkoihin jää aina joku syy palata. En aio unohtaa Bellagiota.

cof

Ilalla näkymä oli taas erilainen. Katselimme terassiltamme Varennan (vasemmalla) ja Bellagion (oikealla niemenkärjessä) valoja ja kuuntelimme jo tutuksi tullutta aasinkellojen kalkatusta.

Advertisements

6 kommenttia artikkeliin ”Maisemakuumeinen Comojärvellä

  1. Kaunis kiitos linkityksestä! ❤

    Voi miten upeat maisemat teillä on ollutkaan! Ja aasien kellojen kilkatus, sitä olisin minäkin Bellagiossa halunnut kuunnella. Mutta kaikkea ei voi saada. Onneksi sentään näimme aaseja patikkareissullamme. Eikä tuo Menaggio näytä kovin paljon Bellagiolle häviävän. Ihania kujia!

    Ja tuo Varennan wisteria. En kestä. Meillä oli Bellagion majoituksessa ikioma iso terassi jossa kasvoi myös sinisade, mutta siinä oli vasta pikkuiset nuput vieraillessamme. Siinäkin olisi syy palata, nähdä wisteria täydessä kukassa. Kyllä matkakuumeiset ja maisemaonneliset aina syyt reissaamisilleen keksivät. Sillä matkustaminen tekee onnelliseksi, ihan kuten uusimman Mondon artikkelissa todetaan. Samaa aihetta sivusi Riku Rantala todetessaan taannoin Helsingin Sanomien kolumnissaan, että "Raha tekee onnelliseksi vain, jos sillä ostaa matkan". Viisas mies 😀

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos itsellesi matkainspiraatiosta! Kyllä matkustaminen todellakin onnellistaa, ja näiden matkamuisteluiden laittaminen blogiin saa vielä mielen kiitolliseksi siitä, että sain tämänkin kokea.
      Minulla on kasvitietous niin vajavaista, etten olisi wisteriaksi tunnistanut, kiitos tiedosta! Täytyy vielä tarkistaa, että mikä on sinisade:) Tuo vihreys ja kukkaloisto saavat kyllä vieläkin huokailemaan. On se vaan niin käsittämättömän kaunis paikka!

      Liked by 1 henkilö

  2. Olinpas epätäsmällinen kommentissani: Wisteria Sinensis on sinisade. Ehkä yksi maailman kauneimmista köynnöskasveista ❤ Minulla sellainen on ollut ruukussa muutaman vuoden, kesät terassilla ja talvet autotallissa. Nyt juuri pihaamme valmistui pergola, ja suunnittelen wisterian istutusta sen juureen ulos, meni sitten syteen tai saveen.

    Liked by 1 henkilö

  3. Kiitos täsmennyksestä, olen taas viisaampi☺
    Tuo on kyllä kaunis, yritin saada lähikuvaakin, mutta epäonnistuin. Comon kukkaloisto ei yhtään helpottanut mun puutarhakuumettani, joka ilmestyy aina keväisin…

    Tykkää

  4. Ah, miten kaunista! Maisemat ja kukat ja nuo kujat taloineen. Luulen, että näin Como-järven lentokoneen ikkunasta Bolognaan mennessä. Ihmeen kaunista oli siitäkin näkökulmasta, pisti huokaamaan ihastuksesta.

    Liked by 1 henkilö

  5. Oli tuo kyllä häkellyttävän kaunis paikka. Teki niin hyvää imeä itseensä tuota maisemaa, lämpöä, kukkaloistoa ja vehreyttä talven jälkeen. Ja onhan Toscanakin niin kaunis, odotan myös innolla sun postauksia Emilia Romagnasta ja Marchesta (onhan niitä kai tulossa vielä?):)

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s