”Fribourg on ihana kaupunki”, sanoi nuorempi lapseni, kun seikkailimme Fribourgin vanhan kaupungin kapeilla kaduilla ja mäkisillä kujilla. Kävimme päivän vierailulla kaupungissa, jossa vietin puoli vuotta nuorena ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Saavuimme Fribourgiin tapaamaan suomalais-sveitsiläisen au pair -perheeni jäseniä. Samalla halusin näyttää omalle perheelleni hieman myös kaupunkia.
Vanha kaupunki oli isompi kuin muistin. Aikaa taisi vierähtää huomaamatta muutama tunti, kun kävelimme aukiolta toiselle ja kiemurtelevan Sarine-joen yli menevien siltojen yli ja ali. Nautimme pääsiäispäivän keväisestä auringonpaisteesta sekä rauhallisesta ja idyllisestä kaupungista. Lapset jaksoivat hyvin vielä kavuta jyrkkää rinnettä ylös uudempaan yläkaupunkiin. Funikulaari oli remontissa, joten emme voineet turvautua siihen.
Sveitsissä kun ollaan, niin aina jossain horisontissa näkyy lumihuippuja. Näin myös länsisveitsiläisessä Fribourgissa. Matkallamme kohti rautatieasemaa pitkin Route des Alpesia pysähdyimme vähän väliä ihailemaan maisemaa. Alhaalla näkyi vanha kaupunki sekä Sarine-joki ja taustalla kaukana Alppien lumihuiput.
Nuorimmaisen mielestä Fribourg oli paras paikka Sveitsissä. Vanhan kaupungin kujat, sokkelot, mutkat ja jyrkänteen reunalla jylhänä seisovat talot sekä yläkaupungin maisemat tekivät vaikutuksen. Myös minuun, vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen.
Matkoja, retkiä, hetkiä 