Pandemia riehuu edelleen maailmalla, minä en. Joululoma on sujunut talvihorroksessa, ja mikäs sen tervetulleempaa loppuvuoden työ- ja joulukiireiden jälkeen.

Vuosi oli rauhoittava, välillä raskaskin. Loppusaldo on kuitenkin positiivisen puolella.

Alkuvuodesta ihmettelin, kun tavallisesti meillä on jo tammikuussa matkaliput takataskussa pääsiäistä varten. Tänä vuonna ei ollut mitään suunnitelmia, ihan kuin olisin aavistanut mitä tuleman pitää.

Hiihtolomalla käväisimme tutustumassa Kotkaan, joka oli ilahduttava yllätys. Kaupunki on täynnä viihtyisiä puistoja, talven viima vain hieman haittasi nautiskelua. Merikeskus Vellamo teki myös vaikutuksen. Kotkaan täytyy päästä kesällä uudestaan.

Vellamo iltavalaistuksessa

Kun korona sitten iski kunnolla päälle maaliskuussa, ei meillä ollut mitään peruttavaa, ei mitään haikailtavaa.

Aloitimme etätyöt ja -koulun, ja minä aloin kävellä. Päivät olivat raskaita, kun yritin riittää töissäni ja kahden koululaisen etäkoulun pyörittämisessä, mutta kummasti pää rauhoittui, kun pääsin illalla kävelylle lähimetsiin.

Seurasin kevään heräämistä tarkkaan lähimetsissämme. Opin arvostamaan pientä ja kaunista, ja kasvien keväinen elinvoima tarttui. Kyykistelin kameran kanssa puskissa ja löysin uusia polkuja.

Kalliokielo rehotti lähikalliolla

Kesän alussa löysin äänikirjat. Vaikka luonnossa hiljaisuus ja linnunlaulu ovat tärkeitä osia elämyksestä, suljin nyt surutta luurien ulkopuolelle joka puolella jyrisevän liikenteen melun. Kaupunkimetsissä sitä ei pääse karkuun.

Muutenkin olen vuoden aikana lukenut enemmän kuin ennen. Olen nauttinut tarinoista, oppinut yhtä sun toista ja elänyt monenlaisissa todellisuuksissa, vaikka oma elinpiiri onkin ollut pieni.

Kesällä koronatilanne salli matkan Lappiin ja Pohjois-Norjaan. Reissu vahvisti jälleen kerran sitä tunnetta, että Norja on tällä hetkellä suosikkimatkakohteeni. Vuonojen rannoilla ja tunturien rinteillä olen onnellinen.

Muutamasta retkestä kirjoitin blogiinkin:

Ihmeen ihana Isbuktvannet Kågenin saarella
Puoleenväliin Paatsivuonon Blåtindeniä
Hetan Jyppyrältä näkyy tunturien ketju
Illaksi Siennalahteen – hetkiä Lyngenvuonolla

Lyngenvuonon rantaa

Syyslomalla käväisimme pikaisesti Itä-Suomessa. Sain muistutuksen siitä, kuinka hyvin siellä viihdyn. Majoituimme Puumalassa aivan laivareitin rannalla. Seurasimme illan pimeydessä rahtilaivan lipumista salmessa ja luotsiaseman valoja.

Kävelimme kauniissa metsässä Norppareitillä ja ajoimme kello viiden teelle Juvan Teahouse Wehmaisiin. Wehmaisin lämpimät skonssit, lemon curd ja kunnon tee jäivät mieleen. Sinne on päästävä takaisin.

Norppapolulla Puumalassa

Wehmaan kartano

Vuosi on siis ollut hiljaiseloa talvihorroksessa, kirjoja, kotimaanmatkailua ja ripaus arktista hysteriaa keskiyön auringon alla.

Keskiyön aurinko villitsi meidät Djupvikissä

Joululahjaksi sain palasen ikimetsää Hetan Ullatievan suojelualueelta. Nyt on hyvä syy suunnitella ensi vuodelle uusia reissuja pohjoiseen.

Näkymä Hetan Jyppyrältä

Voit seurata blogiani myös FacebookissaTwitterissä ja Instagramissa

2 kommenttia artikkeliin ”Koronavuosikatsaus – kävelyretkiä, eristystä ja ripaus arktista hysteriaa

  1. Tämä oli tosiaan eriskummallinen vuosi. Tällä kertaa meillä oli varattuna vaikka mitä. Oli Puolaa, Intiaa, Kanadaa ja Yhdysvaltoja ja Kiinankin matka oli jo suunniteltu valmiiksi. Niinhän siinä sitten kävi, että kaikki nuo peruuntuivat (tai vähintään siirtyivät). Onneksi tilallekin tuli kivoja juttuja ja luonnossa on tänä vuonna tullut liikuttua erittäin paljon.

    Mukavaa tulevaa vuotta sinulle!

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s