Nyt muistan sen taas, miksi pidän näistä kevätmatkoistamme! Nautin aamiaista vuokra-asuntomme terassilla, johon paistaa aurinko joka aamu, ja katselen pääskysten keväistä syöksähtelyä hiljaisella asuntoalueella Cavtatin kupeessa noin 20 kilometrin päässä Dubrovnikista.

Lämpötila on täydellinen pohjoisen asukille, joka on juuri viettänyt noin puoli vuotta pääosin sisätiloissa. Lämpö ja lempeä tuulahdus, vihreä runsaus ja lintujen laulu elvyttävät kevätväsynyttä kehoani ja mieltäni. Tulimme kevättä vastaan taas pääsiäiseksi, tällä kertaa Kroatiaan.

Cavtat

Laskeudumme alas meren rantaan ja kävelemme noin 20 minuutin matkan Cavtatin keskustaan. Matkalla huomaamme häikäisevän kirkkaan turkoosin rantaveden, kukkivat puut ja pensaat ja meren muotoilemat huokoiset kivet.

Cavtat

Cavtat

Cavtat

Cavtat

Cavtat
Onko tämä alienin kallo?

Syömme lounasta Cavtatin hiljaisemmalla puolella ja katselemme satunnaisten turistien liikuskelua rantaravintolan terassilta.

Cavtat

Palaamme vielä viimeisenä iltana syömään Cavtatiin ja kävelemme rantapolkua pitkin niemen kärkeen. Kylä on viehättävä ja rauhallinen. Turistien palvelut pelaavat hyvin jo näin sesongin alussa. Cavtat ei mene sydämeeni asti, mutta tässä kohtaa kevättä aurinko ja meri tekevät hyvää.

Cavtat

Cavtat

Illalla katsomme asuntomme parvekkeelta, kun aurinko laskee Adrianmereen. Majapaikkamme on edullinen kaksio kolmen sukupolven perheen talon ylimmässä kerroksessa. Bonuksena asunnossamme on aamuaurinkoinen terassi, parveke auringonlaskun suuntaan ja vielä erittäin kiinnostava kirjahylly, josta nappasin lomaluettavaa. En voi valittaa. Kaikki on hyvin. Paitsi se pieni ilmastohäpeä nalkuttaa taas vienosti omalletunnolleni.

Cavtat

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Kävelyllä Cavtatissa

  1. Voi kuinka kaunista ❤ Toi mieleeni parin vuoden takaisen Dubrovnikin matkamme. Se auringon lämpö ja veden kirkkaus on maagista, ja tekee meille pitkän talven nuuduttamille hyvää.

    Olen omaa ilmastohäpeääni liennyttääkseni jatkanut lahjoituksia Luonnonperintösäätiölle. Kävin maaliskuun lopussa Lontoossa tapaamassa kummipoikaani, ja menen Espanjaan parin viikon päästä juhlimaan kälyn synttäreitä. Kompensoin molempien hiilipäästöt lahjoittamalla Luonnonperintösäätiölle Atmosfairin laskelmien mukaan.

    Paitsi että metsä ja suojeltavat suot sitovat hiiltä, Luonnonperintösäätiön metsä on myös turvapaikka elämälle, ja kansallisperintö lapsillemme. Turvapaikka se on myös hakkuiden ja puupeltojen kurittamalle hömötiaiselle – ja kaikille oikeaa metsää elääkseen tarvitseville lajeille. Kävin viime viikonloppuna keskisessä Suomessa, ja kauhistelin matkalla hakkuuraiskioiden määrää. Meillä alkaa olla koskematonta ikimetsää jäljellä enää hyvin vähän. Kemin sellutehdassuunnitelmista en uskalla sanoa muuta kuin että hirvittää valmiiksi Lapin hidaskasvuisten ja erittäin harvalukuisten metsien puolesta…

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos, tuo Luonnonperintösäätiö on ollut mielessäni, kun siitä kirjoitit ja se kuulostaa todella hyvältä vaihtoehdolta. Tää pikamatkailu on kyllä häpeällistä, mutta hyvinvoinnin kannalta myös hyväksi, itsekästä toki. Vähentänyt olen, mutta kokonaan lopettaminen tuntuu vaikealta edelleen. Katsotaan mihin tämä johtaa. Matkablogin pitäminenkin tuntuu vähän oudolta nykyään, olen miettinyt, että mihin suuntaan tätä veisin, kun tämä on kivaa kuitenkin🤔

      Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s