”Kyllä luonto on ihmeellinen ja voimakas”, ajattelen, kun ajamme pohjoiseen Biscarosse Plagen rantakaupungista Ranskan lounaisrannikolla. Atlantin ranta on lähellä, mutta emme näe sitä tieltä, sillä välissämme on Euroopan suurin hiekkakasa eli Pilatin dyyni. Sen hiekkamassat siirtyvät jopa metrin verran itään vuodessa. Dyynin ja tien välissä kasvaa rannikkomäntyjä, mutta silti näemme ajoittain jo tieltä kuinka hiekka on peittämässä reunimmaisia puita alleen.
Lähdemme parkkipaikalta kiipeämään kohti dyynin huippua, joka kohoaa noin 110 metrin korkeuteen. Upottavaan rinteeseen on laitettu kevytrakenteiset siirrettävät portaat, jotta kiipeäminen olisi helpompaa.
Laelta avautuu upea avara maisema valtamerelle, hiekkasärkille ja Cap Ferret’n niemimaalle. Itse Pilatin dyyni on vaikuttava ilmestys sekin.
Katsomme maisemaa vuorotellen kohti merta ja sitten toiseen suuntaan yli metsän latvuksen. Näky muistuttaa sademetsää, vaikka puut ovatkin mäntyä.
Lapset (ja vähän aikuisetkin) hyppivät hiekassa, kaivavat sitä ja juoksevat ylös alas upottavaa rinnettä. Pois lähtiessä nuorimmainen katoaa nopeasti rinteen reunalta näkyvistä, kun muut suuntaavat portaille. Hieman hirvittää, mutta portailta näen hänen kirmaavan alas jyrkkää rinnettä vauhdilla. Onneksi kitkaa riittää ja poika saapuu onnellisena ”voittajana” alas.
Alhaalla huomaamme Tarzanin puussa. Päättikö joku lapsi, että hänen on sittenkin paras jäädä metsään?
Jatkamme matkaa läheiseen Arcachonin kaupunkiin. Rannan kävelytiellä seuraamme voimalla vyöryvää nousuvettä. Se tulee vauhdilla ja peittää lopulta puisen kävelytien. Viimeiset pyöräilijät ajavat reunimmaisen mutkan työläästi vedessä edeten.
Auringonlasku on kaunis tänään.
Matkoja, retkiä, hetkiä 