Serfaus–Fiss–Ladis Itävallassa – tekemistä koko perheelle

Serfaus–Fiss–Ladis Itävallassa – tekemistä koko perheelle

Tänä vuonna teimme syyslomalla vertailevaa tutkimusta Itävallan ja Italian Alpeilla, ja kumpikin voitti. Itävalta veti pidemmän korren lapsiperhekohteena ja Italiahan on aina hyvä valinta, ja Dolomiitit erityisesti maisemakuumeiselle kohtalokas kohde.

Itävallasta valitsimme Serfaus-Fiss-Ladisin alueen tukikohdaksemme, koska netistä päättelimme, että siellä olisi vielä useita kabiinihissejä toiminnassa. Syyslomaviikkomme (viikko 42) oli alueen kesäkauden viimeinen viikko, joten ihan ylimmille harjanteille emme enää päässeet, mutta kahden kilometrin korkeudessa oli meille riittävästi puuhaa, polkuja tallattaviksi ja vuorimaisemia ihailtavaksi. Ladis on noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Münchenistä ja matkaan on helppo yhdistää retkiä myös Liechtensteiniin tai Italiaan.

Laudeggin linna
Laudeggin linna näkyi komeasti asuntomme ikkunasta

Asetuimme Ladisin kylän alarinteille Ladis Living -nimiseseen huoneistohotelliin. Majapaikka veti puoleensa siksi, ettei sisustus ollut ihan perinteistä tirolilaistyyliä vaan modernisoitu versio siitä. Kaikki oli uutta ja siistiä ja huippu-urheilijalta näyttävä emäntämme oli oikein avulias. Saimme häneltä näppärät Super. Sommer. Card. -kortit, joilla pääsimme matkustamaan ilmaiseksi kaikilla hisseillä, Serfauksen kyläjunalla ja vaellusbussilla. Tosin viimeksi mainittu jäi kokematta, sillä se kulki kovin harvakseltaan.

Laudeggin linna Ladis
Laudeggin linna Ladisin kylästä katsottuna

Lähdimme ensimmäisenä aamuna kipuamaan kohti Ladisin kylän ylärinteitä. Astuimme Sonnenbahnin kyytiin, joka vei meidät naapurikylä Fissiin. Siitä jatkoimme Möseralmbahnin kyydissä ylemmäs melkein kahden kilometrin korkeuteen. Aseman vieressä oli mahtava puuhamaa lapsille: pieni lumimäki rengaslaskua varten, lentorata, hyppytorni, trampoliini, keinuja, vuohia rapsutettavaksi yms. Osa huveista oli maksullisia. Vierestä lähti myös raidekelkkarata Fisser Flitzer, jolla pääsisi laskemaan yli 40 km/h pari kilometriä alamäkeen. Lapsia jäi ehkä harmittamaan, kun vanhemmat jänistivät tästä mahdollisuudesta.

Ladis Sonnenbahn
Näkymiä Sonnenbahnin kyydistä
Fisser Flitzer raidekelkka
Fisser Flitzer raidekelkan lähtöpaikka

Lähdimme Möseralmista kävelemään pitkin Panorama Genusswegiä eli maisemanautintojen tietä kohti seuraavan hissin asemaa. Kävelymatka oli juuri sopiva eikä vastalauseita ehtinyt kuulua. Sunliner-hissillä pääsimme alas Serfauksen kylään, josta lähdimme taas ylös parin kilometrin korkeuteen. Komperdellin väliasemaa korkeammalle emme nyt päässeet. Tuuli oli navakkaa, joten laitoimme nopeasti takit päälle ja huput korville. Etsimme evästauolle suojaisan paikan ja saimme taas nauttia kesäisen lämpimästä auringonpaisteesta ja hienoista maisemista.

Panorama genussweg
Maisemapolkua pitkin oli helppo tallustaa, vastaan tuli lastenrattaitakin.
Serfaus
Eväshetkemme maisema

Jatkoimme patikointia pitkin Piratenwegiä. Merirosvoteemainen parin tunnin patikkapolku oli hieman lapsellinen meidän esiteineillemme, mutta mukavasti niistä aarrearkuista sai hyvän syyn pysähdellä ja tauottaa kävelyä ja napsia samalla muutaman kuvan.

Serfaus
Maisemia merirosvopolun varrelta
Serfaus
Kappeli Komperdellin väliaseman lähellä. Maisemapenkki houkutteli istumaan hetkeksi.

Posket punaisina ulkoilusta palasimme Komperdell Mittelstationille, laskeuduimme Serfausin kylään ja vielä alemmas kyläjunalla. Seuraava vaellusbussi olisi lähtenyt vasta 50 minuutin päästä, joten lähdimme kävelemään kohti Fissin kylää, jotta ehtisimme vielä Ladisiin vievän Sonnenbahnin kyytiin ennen kello viittä, jolloin hissi suljettiin. Onneksi matkaa oli vain pari kilometriä ja laakson syksyiset värit tekivät patikasta mukavan.

Serfaus
Matkalla Serfausin kylästä Fissiin
Fiss
Tie Fissin kylään
Ladis
Ladisissa kotinurkilla käännyin katsomaan perässäni kuuluvaa askelten kopsetta. Kaksi kuvankaunista kantturaa oli näemmä iltakävelyllä ja paimen ohjasi heidät keskelle kylätietä.

Meistä kaikista oli hauskaa matkustaa kylästä toiseen kabiinihisseillä ja katsella maisemia. Lyhyet patikat hissiasemien välillä tekivät päivästä itselleni mieluisan. Lisäksi joka asemalla ja kylissä näyttää olevan hengästyttävä määrä tekemistä lapsille: peilitaloa, leikkipuistoja, kelkkaratoja, lapsille suunniteltuja patikkareittejä, geokätköilyä jne. Lokakuisella viikolla leikkipaikoilla oli vielä mukavan väljääkin.

Serfaus–Fiss–Ladis on kaikin puolin hyvä kohde lapsiperheelle.

Ladis
Ladis

 

 

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa

Taidetta ja eläimiä Orimattilassa

Taidetta ja eläimiä Orimattilassa

Kuulin jokin aika sitten, että Orimattilassa sijaitsevassa Villa Roosassa on nyt viimeistä kesää meneillään nykytaiteen kesänäyttely. Toivoisin ehtiväni sinne vielä ennen kuin tämä vanha huopatossutehdas sulkee ovensa 13.8.2017, mutta laitan nyt varmuuden vuoksi tänne jo suositukset, sillä me vietimme pari vuotta sitten oikein kivan päivän Orimattilassa.

Villa roosa

Minä pidin tämän vanhan tehtaan tunnelmasta, vehreästä puutarhasta, joka ei ollut liian laitettu vaan kodikas, sen viihtyisästä kahvilasta ja aurinkoisesta pikku terassista. Samalla saimme nauttia kiinnostavasta nykytaiteesta juuri sopivan annoksen verran lapsiperheelle. Sattumalta sinä kesänä vinttikerroksessa oli optisia harhoja, jotka jaksoivat kiinnostaa lapsiakin.

Tänä vuonna näyttely on teemaltaan Maailma on toinen (avoinna 17.6. – 13.8.2017 ti–su klo 11–17).

orimattila kukat

Jos mukana on lapsia, kannattaa poiketa myös Orimattilan kotieläinpuistossa. Siellä ihmettelimme erikoisia kanoja ja kalkkunoita, strutseja, kissoja, koiria yms. Nuorimmainen pääsi ponin selkään ja vietimme aikaa myös hieman kulahtaneessa leikkipihassa, joka ei ollut ihan viimeisen päälle, mutta sehän ei menoa haitannut.

orimattila hermanni
Hänen nimensä oli Olli Hermanni
Orimattila
Onneksi välissämme oli korkea aita
orimattila kissat
Oli vaikea saada kuvaan näitä vilkkaita kissanpentuja (muistaakseni Maine coon -rotu), vaikka seurasimme pitkään niiden touhuja.

Hevospitäjässä kun oltiin, katselimme leikkialueelta viereisen harjoitusradan ravihevosia. Puiston kahvilassa oli seinäkoristeena kuninkuusravien voittajaloimi. Hevoset olivat näkyvästi läsnä Orimattilassa.

Se oli oikein mukava päivä, mielen virkistystä ja avarrusta aikuisille ja lapsille kivaa puuhaa. Yllätyin iloisesti päiväretkellämme ja suren, että Villa Roosalle on tänä kesänä sanottava hyvästit.

 

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.

Talviset lomapäivät Tampereella

Talviset lomapäivät Tampereella

Tampere valittiin viime vuonna jälleen kerran Suomen vetovoimaisimmaksi kaupungiksi. Lähdimme hiihtolomalla lasten kanssa tutkimaan, että miltä se sellainen kaupunki tuntuu satunnaisen matkailijan näkökulmasta.

cof
Rakkautta riittää Tammerkosken yllä

Tampere on aina ollut niin lähellä ja kuitenkin jäänyt minulle aika tuntemattomaksi. Lapsuuden sukulaisvierailut ja viime vuosien Särkänniemi-reissut ovat toistaneet aina samaa kaavaa. Nyt oli tarkoitus kurkistaa vähän muuallekin. Ensimmäisen päivän pääkohde oli meillä Pyynikin harju. Näsinneulan maisemat ovat kyllä aina uljaita, mutta Pyynikille oli nyt viimein päästävä jo ihan kuuluisien munkkien vuoksi.

burst

Sää enteili myräkkää ja maisema oli täysin mustaharmaavalkoinen, kun kiipesimme näköalatornin huipulle ihailemaan näkymiä. Harjulta näkee hyvin sen, miten hienolla paikalla kahden järven välissä Tampere on. Viima oli pureva, joten laskeuduimme nopeasti alas lämpimään ja viihtyisään kahvilaan. Munkit kutsuivat. Sopivasti kahvilan tiskille ilmestyikin uusi korillinen lämpimiä munkkirinkilöitä. Hyviä olivat.

cof
Tuiskurintama lähestyy
cof
Sanotaan, että Pyynikinharju on maailman korkein soraharju

Matkasta takaisin hotellille tulikin sitten aika arktinen vaellus, kun lunta tuprusi naamalle ja viima viuhui. Siinä vaiheessa olin tyytyväinen siihen, että törsäsimme hotelliin sittenkin vähän enemmän kuin oli tarkoitus. Majapaikkamme Grand Hotel Tammer teki vaikutuksen tunnelmallaan. Vuonna 1929 rakennettu hotelli on neljänneksi vanhin majoituskäytössä oleva hotelli Suomessa. Huoneet on kunnostettu tyyliä kunnioittaen, esimerkiksi kylpyhuoneen kalusteet jäljittelevät vanhaa. Lapset pääsivät muun muassa kokemaan, miten vessa sananmukaisesti vedetään.

sdr
Aamiaisen puitteet olivat suorastaan juhlavat

Seuraavana päivänä lapset pääsivät pelihimoisen onnelaan eli Vapriikin museokeskuksessa sijaitsevaan pelimuseoon.

cof
Vapriikin nuseokeskus

Siellä vierähtikin aikaa, edes nälkä ei hillinnyt intoa. Saimme kammettua kaverit lopulta pikavierailulle myös luonnontieteelliseen museoon, jossa he linnuista kiinnostuneina olisivat viihtyneet pidemmänkin aikaa.

 

Tankatakin kuitenkin pitää, joten kurvasimme vielä Tammelan kaupunginosaan kissakahvila Purnauskikseen. Siellä vietimmekin loppuillan. Tunnelma oli mukavan rento, kissat uljaita ja söpöjä, pienet suolaiset palat ja kahvit maistuvia. Lapset otettiin mukavasti huomioon ja pyydettiin muun muassa mukaan ruokkimaan kaloja.

cof
Hänen ylhäisyytensä odotti, että palvelijat tuovat ruuan eteen. Muut kissat jonottivat keittiön ovella.

Kahden päivän pikavierailu on tietysti vain pintaraapaisu, mutta kyllä positiivinen mielikuvani Tampereesta vain vahvistui. Vetää se minuakin puoleensa.

cof
Vanha tehdasmiljöö on kyllä minun makuuni
cof
Yksinäinen patsas valvoo kosken virtausta

Euroopan korkeimmalla dyynillä

Euroopan korkeimmalla dyynillä

”Kyllä luonto on ihmeellinen ja voimakas”, ajattelen, kun ajamme pohjoiseen Biscarosse Plagen rantakaupungista Ranskan lounaisrannikolla. Atlantin ranta on lähellä, mutta emme näe sitä tieltä, sillä välissämme on Euroopan suurin hiekkakasa eli Pilatin dyyni. Sen hiekkamassat siirtyvät jopa metrin verran itään vuodessa. Dyynin ja tien välissä kasvaa rannikkomäntyjä, mutta silti näemme ajoittain jo tieltä kuinka hiekka on peittämässä reunimmaisia puita alleen.

pilat6

Lähdemme parkkipaikalta kiipeämään kohti dyynin huippua, joka kohoaa noin 110 metrin korkeuteen. Upottavaan rinteeseen on laitettu kevytrakenteiset siirrettävät portaat, jotta kiipeäminen olisi helpompaa.

cof

Laelta avautuu upea avara maisema valtamerelle, hiekkasärkille ja Cap Ferret’n niemimaalle. Itse Pilatin dyyni on vaikuttava ilmestys sekin.

pilat4

pilat7

Katsomme maisemaa vuorotellen kohti merta ja sitten toiseen suuntaan yli metsän latvuksen. Näky muistuttaa sademetsää, vaikka puut ovatkin mäntyä.

pilat5

Lapset (ja vähän aikuisetkin) hyppivät hiekassa, kaivavat sitä ja juoksevat ylös alas upottavaa rinnettä. Pois lähtiessä nuorimmainen katoaa nopeasti rinteen reunalta näkyvistä, kun muut suuntaavat portaille. Hieman hirvittää, mutta portailta näen hänen kirmaavan alas jyrkkää rinnettä vauhdilla. Onneksi kitkaa riittää ja poika saapuu onnellisena ”voittajana” alas.

pilat3

Alhaalla huomaamme Tarzanin puussa. Päättikö joku lapsi, että hänen on sittenkin paras jäädä metsään?

tarzan

Jatkamme matkaa läheiseen Arcachonin kaupunkiin. Rannan kävelytiellä seuraamme voimalla vyöryvää nousuvettä. Se tulee vauhdilla ja peittää lopulta puisen kävelytien. Viimeiset pyöräilijät ajavat reunimmaisen mutkan työläästi vedessä edeten.

cof

Auringonlasku on kaunis tänään.

cof

Pitkä matka Atlantin rantaan

Pitkä matka Atlantin rantaan

Tämä syyslomamatka ei mennyt kaikilta osin ihan putkeen, mutta kohde oli lopulta vaivan arvoinen.

Matka tyssää ensimmäisen kerran jo Helsinki-Vantaan kiitoradan alkupäähän ja jouduimme palaamaan lähtöruutuun. Onneksi pääsemme tunnin päästä matkaan ehjällä koneella. Saavumme kuitenkin Pariisiin keskellä yötä, joten ensimmäinen etappi matkalla kohti Bordeax’n seutua on ajettava Pariisin kehäteillä aamuyön ruuhkassa. Mietin, että mihin kaikki pariisilaiset ovatkaan matkalla tähän aikaan. Lasten kärsivällisyys on koetuksella.

mde

Seuraavan päivän ajomatka on pitkä ja puuduttava. Onneksi maksullisilla moottoriteillä matka etenee kuitenkin sujuvasti. Puolimatkan krouvissa nautittu ”Capriss de Bergerac” saa mielen hyväksi: vuohenjuustolla, viikunoilla ja saksanpähkinöillä täytetty minipatonki voittaa perushuoltsin kelmusämpylät mennen tullen.

Perillä Pujols-sur-Cironin kylässä Bordeaux’n lähellä meidät toivottavat tervetulleiksi Airbnb-emäntämme Pénélope ja hänen äitinsä. He esittelevät meille vanhan maalaistalonsa yhteydessä olevan asunnon, joka on vielä viehättävämpi ja kodikkaampi kuin valokuvien perusteella odotin.

cof

Asetumme tyytyväisinä taloksi odottamaan sisareni perhettä, joka on matkannut Bordeaux’hon jo etukäteen. Ilma on vielä lämmin, pöydällä on talon puutarhasta meille poimittuja viikunoita, punarinnat laulavat pihan pensaissa, mutta muuten on täysin hiljaista. Emäntiemme koirat juoksentelevat portin takana ja kissakin näyttäytyy pihallamme yön tullen.

cof

Seuraavana päivänä lähdemme retkelle valtameren rantaan. Pysähdyimme ensin Biscarosse Plage -nimiseen rantakaupunkiin.  Sesongin ulkopuolella rantalomakohteissa on hieman omituinen tunnelma: liikkeiden ja ravintoloiden ovet on teljetty ja vain tuuli viuhuu autioilla kaduilla.

Mutta se ranta!

cof

Biscarossen kohdalla ei ole rannan suojana hiekkasärkkiä tai Cap Ferret’n niemimaata kuten hieman pohjoisempana. Atlantin pauhu kuuluu jo kauas, kun lähestymme rantatöyrästä. Sen päältä avautuu uskomaton valtava hiekkaranta ja tyrskyävä valtameri.

Ranta on lähes autio, mutta tyrskyjen selässä rimpuilee useita surffareita märkäpuvuissaan. Lainelautailijoiden hahmot nousevat ja laskevat tiuhaan, harva pysyy aallon kyydissä pitkään. Merisumu tekee taivaanrantaan paistavan auringon valosta utuisen vesivärimaalauksen.

Lapset juoksevat vesirajaan ja hihkuen taas takaisin karkuun aaltojen häntiä.

cof

dig

Voisin vaeltaa näillä avarilla rannoilla kauan, katsella horisonttiin ja haaveilla kaukaisista mantereista. En kaipaa kesän paahdetta ja tungosta. Nyt on juuri sopivaa. Kannatti tulla.

cof

Pariisin monet kasvot

Pariisin monet kasvot

Matkustan yleensä mieluiten kohteisiin, joissa ei vello valtavia turistimassoja. Pariisi vetää minua kuitenkin puoleensa aina uudestaan jostain selittämättömästä syystä. Jo ensimmäisellä vierailullani näytti kaupunki minulle kauniit ja hullut kasvonsa. Sen jälkeen yritin mahduttaa edes muutaman päivän Pariisia jokakesäisiin (ja joskus talvisiinkin) interrail-reissuihini. Pariisissa on upeita taidemuseoita, joissa riittää tutkittavaa. Kaikkein eniten olen kuitenkin kaivannut loputtomia kävelyretkiä ympäri kaupunkia, ihmisten tarkkailua ja kahvihetkiä.

korvat.jpg
Seinilläkin on korvat, joilla on jalat…

Lasten kanssa lähdimme muutama vuosi sitten ensimmäistä kertaa Pariisiin ja taas sain kokea uuden puolen tästä monipuolisesta metropolista. Ihmiset olivat ystävällisiä lasten kanssa matkustaville. Emme myöskään välttyneet turistimassoilta, sillä olihan se Eiffel-torni näytettävä naperoille. Samalla pääsin sinne itse ensimmäistä kertaa. Jo oli aikakin. Sillä jos pienet lapset jaksavat jonottaa tunnin, niin sitten jaksan minäkin.

pompidou
Ikkuna vähän heijastelee, mutta Pompidou-keskuksesta oli hienot näkymät

Parasta lasten kanssa oli seikkailla metrolinjoilla (itseksenihän olin aina kävellyt joka paikkaan), ihailla maisemia Eiffel-tornista, Pompidou-keskuksen yläkerrasta ja Sacré-Coeurin basilikalta. Lapset halusivat tietysti pomppia Pompidou-keskuksen edustalla. Erityisesti ihastuimme tiedekeskus Villetteen. Pienet Heureka-fanimme puhkuivat intoa Villetten Lasten kaupungissa (Cité des Enfants).

niki
Niki de Saint Phallen ja Jean Tinguelyn Fontaine Stravinski Pompidou-keskuksen vieressä. Suihkulähde ei ollut toiminnassa tuolloin.

Toisella perhematkallamme Pariisiin vuokrasimme Airbnb:n kautta todella kivan kaksion Montmartrelta. Ranskalaiselta parvekkeelta oli hienot näkymät Pariisin kattojen ylle, Sacre Coeur oli kävelymatkan päässä ja naapurustossa muutaman askeleen päässä oli kaksi boulangerieta houkuttelevine tuoksuineen. Voi niitä vehnäöveriaamiaisia, kun en voinut vastustaa tuoreita patonkeja, pain au chocolat ja croissant-vuoria. Onneksi viivyimme matkalla vain neljä päivää.

montmartre2
Mukavat näkymät asunnoltamme

asunto

Villetteen varasimme tällä matkalla kokonaisen päivän. Lasten kaupungissa pääsimme nyt tutustumaan isompien lasten puoleen. Tässä puuhamaassa on rajoitettu sisäänpääsyaika, jotta kaikki halukkaat pääsevät leikkimään ja kokeilemaan. Tunti ja vartti riittivät suurin piirtein jokaiseen huoneeseen. Lapset pääsivät muun muassa tekemään kokeita vedellä, soittamaan bändissä, esiintymään televisiossa, nauramaan peileille ja ihailemaan trooppisia perhosia sademetsähuoneeseen.

perhonen

Hieman harmitti poistua tilasta määräajan tullen, mutta onneksi Villettessä on valtavasti muutakin tekemistä ja näkemistä. Tutustuimme esimerkiksi Ranskan avaruusohjelmaan, ihmettelimme optisia harhoja ja paljon muuta.

hakkyra
Tällä härvelillä oli varmaankin jokin tieteellinenkin tarkoitus, mutta minulle tuli mieleen steampunk

Myöhään iltapäivällä lähdimme ulos Villetten kompleksista, tutkimme hetken planetaario Geodén heijastuksia ja jatkoimme kanaalin suuntaan nurmikoille. Tarkkailimme siellä paikallisia, jotka viettivät aikaa auringossa pelaten tai jutellen. Kiveyksellä paikallisen kiinalaisyhteisön tädit virittelivät tanssiharjoituksiaan. Niin tuttu näky kiinalaisista puistoista. Jatkoimme matkaa kanaalin yli ja vietimme hetken karusellin ja muiden tivolilaitteiden luona. Ostimme herkkuja kojuista ja jatkoimme kävelyä kohti Pariisin konserttitaloa. Päivä oli kaunis ja oli mukavaa viettää se paikallisten keskuudessa, kaukana Eiffelin ja Louvren jonoista.

potretti
Perhepotretti ja vinksahtanut näkymä Villetten nurmikentille

Vielä herkkuhetkivinkkejä Notre Damen kävijöille: viereisellä saarella Rue Saint-Louis en l’Île -kadulla söimme hyviä crepéjä Au Lys D’Argent –nimisessä paikassa ja jäätelöt nappasimme vielä naapurin Esterinasta.

Keloja elollistamassa

Keloja elollistamassa

Onhan se kummallista, ainakin lasteni mielestä, että näen retkillämme niin paljon outoja otuksia. Yritän kyllä maisemien ohella keskittyä tarkkailemaan lintuja, nisäkkäitä ja joskus hyönteisiäkin, mutta aina välillä törmään näihin kummajaisiin. Ei niitä yleensä kukaan muu näe kuin minä. Muut saattavat kyllä nähdä samassa paikassa jotain ihan muuta, jos oikein tarkkaan katsovat.

Mitä mieltä olet, onko tässä Oulangan kansallispuiston vesihiisi? Vai jokin krokotiilinsukuinen eläin?

vesihiisi2

Tästä kuvakulmasta sillä näyttäisi olevan kädet, ja jonkun ison linnun nokka.

vesihiisi

Oulangalla tapasimme myös tämän puudelipaviaanin.

apina

Oulangan kansallispuistossa oli kyllä mielenkiintoisia hahmoja enemmänkin. Tämä oli jonkinlainen Kelju K. Kojootin ja poron sekoitus (myönnetään, aika kaukaa haettu).

sarvipaa

Vesinokkaeläinzombie sen sijaan vartioi Astuvansalmen kalliomaalauksia.

nokkaelain

Luukissa törmäsimme Oulangan vesihiiden sukulaiseen tai lasten mielestä tämä oli maasta nouseva jättiläispeura. Itse näin tässä enemmän maan pinnalle nousevaa hirviöhyönteistä.

kelo

Luukissa asustaa myös tämä harmaantunut lady, jolla on jokin silmäsairaus (vai iskeekö kenties silmää?). Vähän on viiksikarvoja päässyt rouvalle kasvamaan, mutta oikein sievä suppusuu hänellä on.

silmapuoli

Jaahas, tämä lehti taisi ollakin oikea sammakko.

sammakko

Kyllä luonto on täynnä ihmeitä.

Virkistävä Vallisaari

Virkistävä Vallisaari

Helsingin virkistysalueet laajentuivat jälleen yhdellä mielenkiintoisella kohteella, kun Vallisaari avattiin yleisölle kesän alussa. Pitihän sitä käydä katsomassa. Pääsimme kokeilemaan myös juuri avattua lauttayhteyttä Hakaniemestä.

Oli kaunis kesäpäivä ja kävelimme kolmen kilometrin Aleksanterin kierroksen Vallisaarella. Pitkään hiljaiseloa viettäneellä saarella on monipuolinen luonto ja mahtavat maisemat Suomenlinnaan ja Helsingin kaupunkiin. Kustaanmiekan salmen rannalla saa virkistävän uuden näkökulman tähän Pohjolan Gibraltariin ja Suomenlinnaan.

suomenlinna

Aleksanterinpatterin näköalatasanteelta on upeat näkymät merelle.

merimaisema

Retkipäivänämme Vallisaaren luontoa oli ihmettelemässä kansainvälinen joukko jäkälätutkijoita. Opimme saarella myös sen, että kun vuosituhannen vaihteessa selvitettiin yli 200 Helsingin saaren luonnon monimuotoisuutta, oli Vallisaaren kasvilajisto kaikkein runsain. Sen luettuani katsoin saaren kasvillisuutta uusin silmin.

metsa

Saaren vanhat linnoitukset ja muut rakennelmat, bunkkerit, häkkyrät ja mihinkään johtamattomat portaat ruokkivat mielikuvitusta.

Infotaulut kertovat Vallisaaren historiasta ja luonnosta, sen asutuksesta ja vuoden 1937 räjähdeonnettomuudesta jne. Kuvittelin mielessäni myös tulevaisuutta: mitä kaikkea saarella voikaan olla, kun rakennukset on kunnostettu ja maasto varmistettu turvalliseksi. Vielä toistaiseksi kannattaa pysyä tiiviisti polulla.

maisema5

Viereinen Kuninkaansaari jäi meiltä tällä kertaa kokematta. Ensi kesänä tutustumme varmasti vielä siihen ja saaren uimapaikkaan sekä Torpedolahden vohvelikahvilaan. Oikein odotan jo sitä.

silja

Lintuja ja lampaita etsimässä Vanhankaupunginlahdella

Lintuja ja lampaita etsimässä Vanhankaupunginlahdella

Helsingissä luonto on joskus yllättävän lähellä. Esimerkiksi Vanhankaupunginlahti on mainio paikka retkeillä ja bongailla lintuja. Luonnonsuojelualueen lintutorneille pääsee mukavasti joko Viikin tai Vanhankaupunginkosken puolelta.

Alkukesästä pyörimme Viikin puolella. Kävelimme edesmenneen Gardenian kulmilta kohti rantoja. Ohitimme Viikin lehmät ja arboretumin, nousimme Hakalan lintutorniin ja näimme kerralla useita harmaahaikaroita.

lehmat

Kosteikon muiden lintujen tarkasteluun olisimme tarvinneet järeämmät kiikarit ja kameran objektiivin.

haikara2

Loppukesän linturetkemme suuntautui Pornaistenniemelle ja Kuusiluotoon. Lähdimme Vanhankaupunginkoskelta ensin kohti Lammassaarta, josta jatkoimme edelleen ruovikon läpi pitkospuita pitkin Kuusiluotoon.

pitkospuut
Pitkospuut hörppäsivät välillä, mutta jalat pysyivät vielä kuivina.

Tähyilimme luodolla kesäasukkaina laiduntavia lampaita. Eipä tarvinnut kauan odotella. Lampaat, nuo ihmisen ilahduttajat, kömpivät pian kalliolle rapsutettaviksi.

lampaat

Pidimme kahvitauon Kuusiluodon kauniilla kalliolla ja tähyilimme kaupungin siluettia lahden toisella puolen.

kalliolta

Paluumatkalla kiipesimme ensin Pornaistenniemen lintutorniin ja sen jälkeen pistäydyimme piilokojulla, josta on hyvä tähyillä vesilintuja.

piilokoju
Pitkospuut vievät piilokojulle

wp_20160904_17_03_23_pro

Häiritsimme hetken kojussa istuvia lintukuvaajia, jotka kärsivällisesti odottivat hyviä kuvakulmia valtavien kameroidensa kanssa. Selasimme lintukirjaa ja pohdimme lasten kanssa kuiskaillen, että oliko ruovikossa vain sinisorsia vai oliko siellä jokunen haapana joukossa.

wp_20160904_17_00_31_pro

Olipa mukavaa viettää päivä luonnossa keskellä kaupunkia.

Lintuja ja vohveleita Heinolassa

Lintuja ja vohveleita Heinolassa

Vielä ajattelin muistella kesäretkiämme näin kesän viimeisenä päivänä. Lintuihin hurahtaneet lapsemme toivoivat pääsevänsä Heinolan lintutarhaan, joten lähdimme elokuisena keskiviikkona päiväretkelle Päijät-Hämeeseen.

Lintutarha hoitaa pääasiassa loukkaantuneita luonnonvaraisia lintuja ja pyrkii palauttamaan ne takaisin luontoon. Osa saadaan kuntoon, osa joudutaan lopettamaan ja muutama jää pysyvästi lintutarhalle. Tarhalla asustaa myös sekalainen joukko papukaijoja ja muita trooppisia kaunokaisia.

haukka
Mehiläishaukka (Pernis apivorus)

Tällä kertaa näimme tarhalla muun muassa mehiläishaukkoja, huuhkajan, korpin, piekanan sekä vesilintuja. Sisällä näimme kattavan kokoelman täytettyjä lintuja, linnunmunia sekä lehtijuttuja tarhalle päätyneistä ja vapautetuista linnuista. Lintutarhalle on vapaa pääsy, mutta sujautimme vapaaehtoisen tukimaksun kassalippaaseen lähtiessämme.

Lintutarhalta lähdimme nousemaan läheiselle harjulle, sillä olimme saaneet vinkin erinomaisista vohveleista. Kuljimme Heinolan maamerkin eli pyöreän punatiilisen vesitornin ohi. Tornissa olisi ollut näköalakahvila, mutta vohvelit kutsuivat, joten jatkoimme eteenpäin kohti Harjupaviljonkia.

harjupaviljonki8

Harjupaviljonki on merkillinen yhdistelmä itämaista temppeliä ja suomalaista puurakentamista. Tämä ilmestys rakennettiin kylpyläkaupunkiin jo 1900. Harjupaviljongissa nautimme erinomaiset suolaiset ja makeat vohvelit sekä joimme kahvit hienoista kukkakupeista.

vohvelit

harjupaviljonki4

harjupaviljonki
Harjupaviljongin harkittuja yksityiskohtia oli ilo katsella

harjupaviljonki5

Jos meillä olisi ollut lisää aikaa joutilaina oleilla, olisimme voineet lainata hyllystä runokirjoja, katsoa upeaa maisemaa ja ajatella yleviä ajatuksia. Maisemaa toki ihailimme ja yläkerran taidenäyttelyssä Henri Ylikuljun maalauksia ja tussipiirroksia sekä valokuvia Etiopiasta.

harjupaviljonki2

Harjupaviljonkiin johtavan polun varrella oli puihin kiinnitetty runoja. Leevi Lehdon runo päättäköön tämän kesän 2016:

On taas päivä.
Jos kuvailisin tämän maiseman
sen taivaan poikki menisi suihkukoneen vana.
Sinulle olisi koivuja, ja tervaleppiä vesirajassa.
Niiden alla haluaisin selittää sinulle,
miksi minun on hyvä olla.
Ja olisi kesä. Että yhä
olisi mahdollista
se kaikki.

(Leevi Lehto: Ihan toinen iankaikkisuus 1991, Otava)

Tulin ravituksi kaikin puolin.

harjupaviljonki7

Heinolan linnut