Pitkä matka Atlantin rantaan

Pitkä matka Atlantin rantaan

Tämä syyslomamatka ei mennyt kaikilta osin ihan putkeen, mutta kohde oli lopulta vaivan arvoinen.

Matka tyssää ensimmäisen kerran jo Helsinki-Vantaan kiitoradan alkupäähän ja jouduimme palaamaan lähtöruutuun. Onneksi pääsemme tunnin päästä matkaan ehjällä koneella. Saavumme kuitenkin Pariisiin keskellä yötä, joten ensimmäinen etappi matkalla kohti Bordeax’n seutua on ajettava Pariisin kehäteillä aamuyön ruuhkassa. Mietin, että mihin kaikki pariisilaiset ovatkaan matkalla tähän aikaan. Lasten kärsivällisyys on koetuksella.

mde

Seuraavan päivän ajomatka on pitkä ja puuduttava. Onneksi maksullisilla moottoriteillä matka etenee kuitenkin sujuvasti. Puolimatkan krouvissa nautittu ”Capriss de Bergerac” saa mielen hyväksi: vuohenjuustolla, viikunoilla ja saksanpähkinöillä täytetty minipatonki voittaa perushuoltsin kelmusämpylät mennen tullen.

Perillä Pujols-sur-Cironin kylässä Bordeaux’n lähellä meidät toivottavat tervetulleiksi Airbnb-emäntämme Pénélope ja hänen äitinsä. He esittelevät meille vanhan maalaistalonsa yhteydessä olevan asunnon, joka on vielä viehättävämpi ja kodikkaampi kuin valokuvien perusteella odotin.

cof

Asetumme tyytyväisinä taloksi odottamaan sisareni perhettä, joka on matkannut Bordeaux’hon jo etukäteen. Ilma on vielä lämmin, pöydällä on talon puutarhasta meille poimittuja viikunoita, punarinnat laulavat pihan pensaissa, mutta muuten on täysin hiljaista. Emäntiemme koirat juoksentelevat portin takana ja kissakin näyttäytyy pihallamme yön tullen.

cof

Seuraavana päivänä lähdemme retkelle valtameren rantaan. Pysähdyimme ensin Biscarosse Plage -nimiseen rantakaupunkiin.  Sesongin ulkopuolella rantalomakohteissa on hieman omituinen tunnelma: liikkeiden ja ravintoloiden ovet on teljetty ja vain tuuli viuhuu autioilla kaduilla.

Mutta se ranta!

cof

Biscarossen kohdalla ei ole rannan suojana hiekkasärkkiä tai Cap Ferret’n niemimaata kuten hieman pohjoisempana. Atlantin pauhu kuuluu jo kauas, kun lähestymme rantatöyrästä. Sen päältä avautuu uskomaton valtava hiekkaranta ja tyrskyävä valtameri.

Ranta on lähes autio, mutta tyrskyjen selässä rimpuilee useita surffareita märkäpuvuissaan. Lainelautailijoiden hahmot nousevat ja laskevat tiuhaan, harva pysyy aallon kyydissä pitkään. Merisumu tekee taivaanrantaan paistavan auringon valosta utuisen vesivärimaalauksen.

Lapset juoksevat vesirajaan ja hihkuen taas takaisin karkuun aaltojen häntiä.

cof

dig

Voisin vaeltaa näillä avarilla rannoilla kauan, katsella horisonttiin ja haaveilla kaukaisista mantereista. En kaipaa kesän paahdetta ja tungosta. Nyt on juuri sopivaa. Kannatti tulla.

cof

Vintage-kenkiä ja villasukkia Lapista

Vintage-kenkiä  ja villasukkia Lapista

Lapin-reissun lähestyessä matkaintoni kasvaa. Odotan Lapin näkemistä kesäasussa, ja jännitän kummitädin tapaamista vuosikymmenten jälkeen.

Kummitäti muutti Espoosta Lappiin jo 15 vuotta sitten. Olemme olleet aika vähän tekemisissä, mutta nyt vastasin tädin kutsuun, sillä ikää on karttunut (molemmille) ja viimeisimmästä tapaamisestamme on aivan liian kauan.

Jännitys tiivistyy jo Kainuun vaaramaisemissa. Suomussalmen Hiljainen kansa on hämmentävän vaikuttava näky. Hiljenen hetkeksi kainuulaiselle pellolle rakennetun teoksen äärelle.

Hiljainen kansa

Ennen Kuusamoa pysähdymme suurpetokeskukseen ja ihmettelemme omalaatuisen karhumiehen leppoisaa painia ”lemmikkiensä” kanssa ensin videolta kahvilatilassa. Lähdemme opastetulle kierrokselle, sillä omin päin kulkeminen on alueella kielletty.

Karhut makoilevat auringon kuumassa paahteessa, eikä edes pulla saa valtavaa Juuso-karhua nousemaan. Opas myöntää karhujen kärsivän huonoista hampaista makupalojen vuoksi. Toivottavasti muu ruoka edes on terveellistä. Ihailemme vielä upeaa ilvestä ja etsimme pelokasta kettua.

Karhupaikka

Poronhoitoalue alkaa ja villiinnyn jokaisesta porohavainnosta. Niitä tulee vielä usein. Porot viihtyvät teiden varsissa ja usein keskellä tietä, sillä aukeilla paikoilla eivät ötökät kiusaa niin kuin metsissä. Ne eivät pelkää autoja vaan tepastelevat rauhallisina auton vieressä ja jopa edessä.

WP_20160718_19_35_21_Pro

Illalla saavumme viimein kummitädin tupaan Sallaan. Pelästyneitä poroja pelmahtaa tädin puuliiteristä, kun ajamme pihaan. Emo ja vasa ovat paenneet paarmoja vajaan. Näemme kaksikon vielä usein.

vasa

Kummitäti on laittanut hirvenlihapihvejä ja tattikastiketta. Gourmet-ruokaa suoraan metsästä.

patsaat
Pihan patsaat myöhäisen illan valossa

Väsyttää, mutta ilta ei pimene. Vain hieman taivaanrannan taakse laskenut aurinko ja täysikuu valaisevat yötä. Jään olohuoneeseen höpöttämään tädin kanssa. Kuuntelen hänen anekdoottejaan ajoilta, kun hän opetti muotia Ateneumissa. Sisäpiirin juttuja lahjakkaista ja ei-niin-lahjakkaista opiskelijoista, joista tuli kuuluisia. Tarinoita matkoista Pariisiin ja Venetsiaan (kenkä- ja laukkufriikille kelpasi vain paras).

Kuulen myös juttuja miehen kanssa tehdystä vaelluksesta Näätämöön: kolme viikkoa jängällä, repussa näkkileipää, teetä, suolaa, sokeria ja suklaata. Mies kalasti ruuan. Sillä reissulla he kuulivat karhun viheltävän. Kolme viikkoa meni näkemättä muita ihmisiä.

ikkunanäkymä
Näkymä kummitädin ikkunasta, parempaa kuin televisio. Yritän vielä kuvitella ne kymmenisen teertä, jotka kuulemma lehahtivat pihapuuhun keväällä.

En meinaa saada unta, sillä olen häkeltynyt maisemista, poroista, valosta ja kummitädin tarinoista. Olen kiitollinen, että saan tutustua häneen paremmin.

Kummitäti katuu vain sitä, ettei muuttanut Lappiin aikaisemmin. Lapin-hulluus, iskeekö se kuin jokin tauti? Voiko se tulla minuunkin? Äitini suvussa on sitä ollut liikkeellä jo kauan.

lakka2
Lähtöaamuna kipaisen vielä vanhan navetan taakse suolle ja poimin muutaman makoisan marjan

Kun lähdemme ajamaan takaisin etelään, on takakontissa kassillinen hienoja vanhoja käsilaukkuja, Pariisin Champs-Élysées-kadun hienosta kenkäliikkeestä vuonna 1961 ostetut kiiltonahkakengät (juuri minulle sopivat), kasa kummitädin kutomia villasukkia sekä laatikollinen pölyisiä Petsamon karttoja isälle tutkittavaksi. Sallan (ja Pariisin) ihmeitä ja aarteita.

Astuvansalmen kalliomaalaukset

Astuvansalmen kalliomaalaukset

Mistä aloittaisin kesälomamatkamme tarinat? No aloitetaan vaikka A:sta eli Astuvansalmen kalliomaalauksilta. Jaoimme Lapin-reissun ajomatkan kolmeen osaan ja ensimmäinen yöpymispaikka oli kätevästi sukulaisten mökillä Savossa. Samalla halusin näyttää lapsilleni yhden suosikkiretkikohteistani.

Asuin aikoinaan Mikkelissä joitakin vuosia ja silloin kävin muutamia kertoja ihailemassa Astuvansalmen kalliomaalauksia Ristiinassa. Tulipa kohde näytettyä ulkomaalaisille vieraillekin. Reitti parkkipaikalta maalauksille on noin 2,5 kilometriä pitkä ja kulkee läpi vaihtelevan metsä- ja järvimaiseman.

jäkäläsaari2
Kauniita jäkäläisiä kalliosaaria

Pinnanmuotoja on sen verran, että retki käy mukavasta kävelylenkistäkin. Parkkipaikka on noin 20 km Ristiinan keskustasta ja hyvin viitoitettu, mutta melko huomaamaton polku maalauksille lähtee heti parkkipaikan takaa. Ei siis kannata lähteä seuraamaan hiekkatietä vaan kääntyä heti sen alussa vasemmalle.

tyyni vesi

kioski
”Mitä saisi olla?” – kaatuneen puun juuripaakkuun oli muodostunut sopiva kurkistusaukko

Maalaukset löytyvät rantakallion seinämästä Yöveden (Saimaa) rannalta. On aika uskomatonta ajatella, että tässä on ihmisiä elellyt jo 4000–6000­ vuotta sitten ja he ovat piirtäneet mm. ihmisiä, veneitä ja hirviä. Ovatko piirtäjät olleet uskonnollisella asialla vai aikansa tiedonvälittäjiä? Hämmästyttävää on myös piirrosten säilyminen.

hirvi ja metsästäjä
Hirvi ja samaani
naishahmo
Naishahmot kuuluvat Astuvansalmen harvinaisuuksiin

Maalaukset näkyvät hyvin myös järvelle ja laituriin pääsee isollakin veneellä.

vene

Vaikka maalaukset ovat tietysti ykköskohde tällä retkellä, niin ei kannata unohtaa maisemia kalliojyrkänteen huipulta.

kallion laella

Kiipeäminen hieman hirvittää korkeanpaikankammoista, mutta tässä kalliolla voisin istuskella vaikka kuinka pitkään ja katsella kaukaisuuteen. Suosittelen lämpimästi myös ruska-aikaa.

WP_20160716_17_11_23_Pro

kalliolta

Askolan hiidenkirnut ja Takajärven uimaranta

Askolan hiidenkirnut ja Takajärven uimaranta

Onhan noita hiidenkirnuja nähty ennenkin, yksi on vielä ihan kotikulmilla, mutta en osannut arvatakaan miten vaikuttava on Askolan hiidenkirnualue. Kaksikymmentä erimuotoista ja –kokoista onkaloa komean Kirnukallion kupeessa ovat todella näkemisen arvoisia.

jauhinkivet
Jääkauden jälkeiset sulamisvedet ovat muokanneet hiidenkirnuja kivien avulla. Jäävaurio-nimisessä onkalossa on vielä jauhinkiviä näkyvissä.

Lähdimme päiväretkelle kauniina kesäpäivänä Helsingistä. Noin 70 kilometrin päähän ehtii sopivasti päivän aikana. Samalla voi kiivetä kallion laelle ihailemaan kaunista jäkälän peittämää kalliota ja hienoja maisemia Porvoonjoen laaksoon. Tosin korkeanpaikankammoisella kääntyi sisukalut ympäri joka kerta, kun lapset lähestyivät jyrkänteen reunaa. Maisemareitillä kannattaa kuitenkin käydä.

Hiisi
Parkkipaikalta kallion juureen vievää polkua vahtii hirmuisen näköinen hiisi

Pääsymaksu tiputetaan vahvaan rauta-astiaan (yksi aikuinen ja kaksi lasta yhteensä neljä euroa) ja portin takana alkaa hiidenkirnujen rinne. Lapset kiipeilivät innoissaan jokaisen kirnun ääreen ja tutkivat niiden nimiä ja muotoja sekä tarkkailivat sammakoita ja ötököitä. Rinteessä on portaita ja vaijereita, joista voi ottaa tukea, jos kalliot ovat liukkaita.

kuhne
Jättiläisen kuhnepytty on alueen suurin hiidenkirnu. Tässä kelpaa jättiläisen kylpeä

Alhaalla Jättiläisen kuhnepytyn äärellä söimme eväät ja laskeuduimme sen jälkeen jokilaaksoon. Palasimme alakautta kiertävää polkua pitkin autolle. Alhaalla näimme grillipaikan, vaikka nettisivujen mukaan alueella ei ole nuotiopaikkaa. Tämä on todella mainio päiväretkikohde. Lapset eivät olleet etukäteen kovin innoissaan hiidenkirnuista, mutta paikan päällä olikin oikein hauskaa.

Vakka
Vakka

Päivän kruunasi Askolaan Takajärven idyllinen uimaranta. Lyhyeksi suunniteltu uimareissu venyi lähes viisituntiseksi yhtäjaksoiseksi plutaamiseksi. Väsyneet vesipedot olivat aika hiljaisia myöhäisellä kotimatkalla.

Takajärvi
Pojan ottama kuva Takajärven uimarannalta

Olipa kiva päivä.

menninkäisen pesät
Menninkäisen pesät

Kesäinen päivä Hauholla

Kesäinen päivä Hauholla

Jo useamman vuoden äitienpäiväperinteeseemme on kuulunut lounas Hauhon Ilorannassa. Olemme aina viettäneet mukavan iltapäivän tässä etelähämäläisessä maaseutukohteessa. Tällä kertaa sääkin oli loistava.

Aloitamme iltapäivän hämäläisen pitopöydän äärellä. Ruoka on suolaista mutta hyvää. Sienikastike vie kieleni mennessään ja lapset lappaavat suuhunsa savulohta ja lihapullia. Talon omat leivät maistuvat myös kaikille.

WP_20160508_14_43_24_Pro (3)

Vatsat pullottaen siirrymme ulkorakennukseen kakkukahveille ja sieltä ulos. Lapset juoksevat ensin trampoliineille, sitten keinuihin ja kiipeilytelineisiin. Sen jälkeen syötämme voikukkia kaneille ja lampaille.

WP_20160508_15_31_39_Pro

Kävelemme vielä järven rantaan (kuten aina teemme). Ilma on kesäinen, lämpötila reippaasti yli kahdenkymmenen, joten ensimmäiset rohkelikot ovat uskaltautuneet uimaan. Useimmiten olemme hytisseet rannalla kylmässä tuulessa, joten ei tullut mieleenikään pakata uimavarusteita mukaan.

Idyllistä, rauhallista ja lapsille paljon hauskaa tekemistä. Se oli kiva päivä.

WP_20160508_14_46_04_Pro