Hornøyan lintusaarella lunneja tapaamassa

Hornøyan lintusaarella lunneja tapaamassa

Auton lämpömittari näyttää 24 astetta, kun lähdemme aamiaisen jälkeen ajamaan Pulmangista (Polmak) kohti Varangin niemimaan itäkärkeä. Tie niemimaan etelärantaa pitkin aina koillisrannan Hamningbergiin asti on yksi Norjan kansallisista maisemareiteistä. Päämäärämme tänään on Norjan itäisin kolkka eli Vuoreijan (Vardø) kaupungin edustalla oleva Hornøyan lintusaari.

Joskus mietin, että millähän perusteilla nämä maisemareitit valitaan. Norjan maisemat ovat yleensä niin läkähdyttävän upeat, ettei alkumatka tee sen kummempaa vaikutusta. Samaa ajattelin Nordkappin naapuriniemimaalla Havøysundin-tiellä, joka on myös yksi Norjan 18 maisemareitistä. Itseeni Nordkappin tien maisemat tekivät paljon suuremman vaikutuksen. Varangin tiellä ajoittain karun kaunis autius saa minut kuitenkin vähitellen lämpenemään.

Hornoya

Saavumme iltapäivällä Vuoreijaan. Aikoinaan merkittävä kalastuskaupunki on rakennettu saarelle, johon pääsee nykyään tunnelia pitkin. Auton lämpömittarissa on enää 13 astetta. Aurinko paistaa kuitenkin niin lämpimästi, ettei lämpötilan laskua juuri tunne. Arktinen tuuli on tänään armelias.

Vuoreija
Vuoreijan satamasta näkyy kirkko sekä Globus II -tutka-asema

Ajamme suoraan satamaan ja ostamme liput veneeseen, joka veisi meidät lintusaarelle. Veneet kulkevat noin tunnin välein. Seuraavaan lähtöön on vielä yli puoli tuntia, joten kipaisemme läheiseen markettiin ostamaan lounasta. Syömme hämmentävän hyviä kevätkääryleitä marketin eteisaulassa. Kyllä globalisaatio on ihmeellistä.

Kiiruhdamme takaisin satamaan ja vaihdamme muutaman sanan norjalaispariskunnan kanssa, joka odottaa autonsa kanssa pääsyä Hurtigrutenin lauttaan. Ketään muuta ei näy. Haahuilemme hetken, kunnes käyn lipunmyynnissä kysymässä, milloin vene lähtee. Lipunmyyjä lähtee etsimään kapteenia, joka tulee viimein paikalle ja siirtää veneen portaiden viereen. Olemme ainoat asiakkaat.

Hornoya
Kulkuvälineemme tänään

Hornøya sijaitsee (70° pohjoista leveyttä, 31° itäistä pituutta) idempänä kuin Istanbul ja Kairo, se on myös itäisempi kuin edellisen päivän kohteemme Grense Jakobselv Venäjän rajalla. Viimeinen etuvartio ennen Barentsinmerta ja kymmenien tuhansien lintujen koti.

Olen koko matkan hautonut sisälläni toivetta, jota en ole uskaltanut paljastaa lapsille. Näkisimmepä lunneja. On kuitenkin epävarmaa, ovatko lunnit vielä saarella. Jännittää.

Noin kymmenen minuutin venematkan jälkeen rantaudumme Hornøyan laiturille ja nousemme rappuset ylös tasanteelle. Rantakalliolla istuu mustia karimetsoja vieri vieressä kuin vartiosotilaita.

Hornoya

Nostan katseeni ylös ja huomaan ensimmäisen lunnin lentävien lintujen joukosta. Alan hihkua ja osoitella taivaalle. Huudan lapsilleni: ”Lunneja!”

Paluumatkaa odottavat lintukuvaajat valtavien kameroidensa kanssa katsovat pitkään. Yksi unelmistani juuri toteutuu.

Hornoya lunni

Olen pitkään haaveillut lunnien näkemisestä, mutta jostain syystä olen aina luullut niiden asustavan vaikeasti saavutettavissa paikoissa. Tätä ei voi kovin hankalaksi paikaksi sanoa ainakaan tänään. Voin kyllä kuvitella, ettei meri ole aina näin suopea.

Hornoya

Hornøya
Kutittaa

Saaren rantakaistale on vehreä ja kukkainen. Me pällistelijät saamme kulkea vain rantakaistaleen poluilla, niiltä ei sovi poistua. Myös saaren huipulla olevalle majakalle vievät portaat on suljettu. Nopeasti nouseva jyrkkä rinne on lintujen valtakuntaa ja jokainen uloke on asuttu. Lunnit, karimetsot, etelänkiislat, lokit ja ruokit elävät sulassa sulkaisessa sovussa tässä naapurilähiössä.

Hornoya

Hornoya

Hornøya
Sopu sijaa antaa

Hornoya

Alue on rajallinen, mutta sehän ei haittaa meitä, sillä lintuja riittää aivan polkujen viereenkin. Varsinkin karimetsot päästävät yllättävän lähelle, tosin ne naputtelevat nokkaansa uhkaavasti, kun hipsimme polkua pitkin niiden ohi.

Hornoya
Karimetso
Hornøya
”Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole niin kovin tärkeää” − vanha hornøyalainen viisaus

Meidän lisäksemme saarella on toinen suomalaisperhe, joka on tullut paikalle jo aiemmin päivällä. He kertovat, että päivällä oli enemmän väkeä ja linnut pysyivät kauempana. Joskus on siis etua siitä, että olemme hitaita lähtijöitä, taidamme olla iltapäivän viimeisiä vieraita tässä kirkuvassa ja kujertavassa valtakunnassa.

Hornoya

Kuvitelkaa mikä ääni lähtee tuhansista linnuista, kun ne pyrähtävät joukkohysterian vallassa kallioilta lentoon. En saa lehahdusta videolle kertaakaan, olen liian hidas, mutta en ihan heti unohda sitä huminaa. En saa myöskään tallennettua sitä vienoa lemahdusta, joka lintujen jätöksistä lähtee. Sen olen jo onnellisesti unohtanut.

Lintujen ystävälle tämä on unohtumaton päivä, uskomaton elämys. Hitchcockin Linnut-elokuvan traumatisoimille tämä olisi painajainen.

Hornoya
Joukkopyrähdys

Hornoya

Tämä on Avara luonto livenä, sydän melkein pakahtuu ja iholla kihelmöi innostus. Tällaisista elämyksistä tulee kylläinen ja kiitollinen olo.

Ihanat linnut, upea maisema, lämmin aurinko ja lempeä meri.

Hornoya
Vuoreijan satamassa häämöttää Hurtigrutenin alus, josta tuotiin pari turistia Hornøyalle kumiveneellä. Viipyivät ehkä vartin ja juoksivat kiireesti takaisin.
Hornøya
Tyytyväinen puutarhuri ilta-auringossa

Palaamme Vuoreijan satamaan ja päätämme vielä jatkaa maisemareittiä Hamningbergiin asti, olemme saaneet jo niin monta suositusta reitistä, että lähdemme ajamaan, vaikka ilta on jo pitkällä. Siitä lisää myöhemmin.

Hornøya
Hei hei, olipa suuri kunnia saada tavata teidät!
Hornøya
Paluu aallonmurtajan suojiin
Hornøya
Viimeinen silmäys Vuoreijaan

 

  • Tämä reissu tehtiin 22.7.2019
  • Venematka saarelle maksoi aikuisilta 400 Norjan kruunua (vähän yli 40 €), lapsilta 200 NOK
  • Lisätietoja Hornøyasta
  • Idean tähän mahtavaan retkeen antoi Sampanjaa muovimukista -blogi

 

 

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa

Islannin roadtrip, osa 2: Kuumien ja kylmien vesien äärellä

Islannin roadtrip, osa 2: Kuumien ja kylmien vesien äärellä

Þingvellirin kansallispuistosta matkamme jatkui pitkin Kultaisen kierroksen reittiä kohti itää. Nälkä kurni vatsassamme, joten pysähdyimme lounaalle paikallisten suosittelemalle Efstidalurin maatilalle Laugarvatniin. Ajoimme ylös rinteeseen kuoppaista hiekkatietä maatilan pihalle ja kiipesimme toisen kerroksen ravintolaan muhkeille hampurilaisille. Istuimme ison sisäikkunan viereen syömään ja seurasimme alhaalla navetassa märehtivän lypsykarjan touhuja.

sdr

Aterian jälkeen siirryimme alakertaan kahville ja nautimme samalla maatilan omatekoista jäätelöä. Tätä jäätelöä ei ole turhaan kehuttu. Efstidalur oli mukava ja sympaattinen paikka, suosittelen!

Lähdettyämme maatilalta pysähdyimme hetkeksi rapsuttelemaan näitä ihanuuksia.

sdr

Hevostauon jälkeen ajoimme Haukadaluriin Geysirien geotermiselle alueelle. Nämä kuumaa vettä puhauttelevat lähteet ovat kiehtoneet minua lapsesta asti. Islanti on ollut kaukaiselta tuntuva haave pitkään, muistan jo opiskeluaikana suunnitelleeni matkaa rahtilaivalla tähän maahan. Silloin tuntui olevan aikaa hitaille matkoille. En tiedä miksi en koskaan toteuttanut suunnitelmaani, ehkä loputtomat interrailit ja Aasia vetivät kuitenkin enemmän puoleensa. Mutta tässä sitä nyt viimein seisoin höyryä ja vettä puhkuvalla rinteellä, joka haisee mädältä kananmunalta. Olin innoissani kuin lapsi. Täällä ei kuitenkaan kirmailla mihin sattuu, sillä vesi voi todellakin olla kiehuvan kuumaa.

cof

Itse suuri Geysir on uinunut jo sata vuotta, mutta pienempi Strokkur sylkee vettä turistien iloksi säännöllisesti muutaman minuutin välein. Seisoimme rivissä muiden kanssa ja odotimme jännittyneinä merkkejä purkauksesta. Ensin vesi alkoi vetäytyä maan uumeniin ja lainehdittuaan hetken Strokkur purki vettä ainakin muutaman kymmenen metrin korkeuteen. Valokuvaajan on oltava tarkkaavainen, sillä sihaus on ohi sekunneissa ja jäljelle jää vain valtava höyrypilvi.

cof

cof

cof

Veden pinnan tyynnyttyä katsoin syvälle geysirin onkaloon ja kuvittelin mielessäni maan sisässä asuvan vesilohikäärmeen, joka syöksee sieraimistaan vettä ja höyryä. Koko rinne höyrysi ja oli todella kunnioitusta herättävää ajatella niitä voimia, jotka piilevät maan alla.

cof

Ihmeiden kierros jatkui edelleen itään. Lähellä geysireitä on Gullfossin vesiputous. Jäätikön sulamisvesien massat laskeutuvat Hvítá-jokea pitkin ja syöksyvät valtavalla pauhulla kanjoniin. Ihmettelimme veden voimaa karun kauniissa maisemassa.

cof

cof

cof

Islanti on tarinoiden ja sagojen maa, joten tähänkin putoukseen liittyy tarinoita kuten kertomus Sigriður Tómasdóttirin taistelusta putouksen patoamista vastaan noin sata vuotta sitten. Putoukseen liittyy myös legenda paimenpojasta ja -tytöstä 1600-luvulta. He tarkkailivat toisiaan aikansa kuohuva joki välissään. Lopulta poika päätti lähteä mahdottomaan yritykseen ja kahlasi yli Hvítá-joen putouksen yläpuolelta. Ihme tapahtui ja poika selvisi hengissä. Happy end.

cof
Lähtisitkö kahlaamaan?

Ilta alkoi jo lähestyä, joten oli aika suunnistaa kohti kierroksemme viimeistä etappia eli Secret Lagoonin kuumia lähteitä. Tie Fludiriin oli ajoittain kuin kärrypolku. Vuokra-automme jousitukset eivät olleet aivan parhaasta päästä, joten matka taittui hitaasti. En olisi itse todennäköisesti lähtenyt enää iltakylpyyn, sillä suhtaudun yleensä epäillen uimahallien yms. hälinään ja viileyteen, mutta matkakaverieni into tarttui ja seurasin kiltisti heidän vanavedessään tähän pieneen lilluntakeskukseen. Ja mitä olisinkaan menettänyt!

cof

Täällä ei todellakaan tarvitse palella kuin sen pienen hetken ennen veteen laskeutumista. Vesi on taivaallisen lämmintä, jopa kuumaa paikoittain. Keräsimme vapaina olevia vaahtomuoviputkia allemme ja kelluimme niiden avulla rentona lämpimässä vedessä ihanassa raikkaassa ulkoilmassa. Rentoutus teki oikein hyvää auton ratissa jäykistyneille hartioilleni. Varsinaiset lähteet sijaitsevat altaan vieressä. Niitä pääsee katsomaan ja jälleen on syytä varovaisuuteen. Varoituskyltissä sanotaan muun muassa, että ilman valvontaa jätetyt lapset myydään menninkäisille ja laguuni pitää voitot itsellään. Täällä ei luonnon kanssa leikitä.

Myönnän, että ensimmäinen mielikuvani Kultaisesta kierroksesta oli valtavat turistimäärät ja jonossa kulkevat bussit. En voi kuitenkaan olla hehkuttamatta tätä ihmeiden ketjua. On matkailun kannalta melkoinen täyspotti, että pääkaupungista voi päiväretken aikana nähdä tällaisen sarjan erilaisia ja vaikuttavia luontokohteita. Reykjavikista järjestetään useita päiväretkiä kierrokselle ja suosittelen reittiä lämpimästi etenkin ensikertalaiselle. Ruuhkaisin sesonki on vasta kesällä, joten näin keväällä tilaa oli vielä hyvin.

cof
Ajoimme majapaikkaamme auringonlaskun aikaan

Me teimme kierroksen vuokra-autolla Hellasta käsin, sillä halusimme mahdollisuuden nähdä myös revontulia matkamme aikana. Newyorkilaiset matkakaverini eivät olleet sellaisia nähneet koskaan aiemmin. Palasimme iltahämärissä hotellillemme. Illallisen jälkeen saimme revontulihälytyksen ja juoksimme ulos puettuamme päällemme valtavat haalarit. Punaiset ja vihreät nauhat tanssivat taivaalla iloksemme koko pitkän illan.