Trakai – Liettuan Savonlinna

Trakai – Liettuan Savonlinna

Trakai on pieni kylä ja suosittu päiväretkikohde hieman Vilnasta länteen. Käväisimme kylässä syysloman Vilnan-matkallamme. Päänähtävyys on Galve-järven saarella sijaitseva Trakain linna. Matkalla linnaan voi myös ihastella viehkoja puutaloja ja järvimaisemaa. Suomalaiselle maisema on aika tutunomaista, mutta puutalojen väritys tekee uneliaasta idyllistä mukavan erilaisen.

Trakai2

ikkuna Trakai

Kylä herännee eloon kesäkuukausina, mutta nyt lokakuun viileydessä saimme etsiä auki olevaa ravintolaa pitkään järven rannalta. Järvi, linna ja rannan ravintolarivistö toivat Savonlinnan mieleeni. Kesällä täällä on varmasti aivan eri meininki.

Hiljaisessa ravintolassa maistelimme kibin-piirakoita ja täytettyjä lettuja.

Valtasimme linnan muutaman muun turistin ja brittiläisen jalkapallofanin kanssa. Vilnassa taisi olla brittijoukkueen jalkapallo-ottelu, baarit pursusivat asiakkaita kaduille asti. Muutama heistä oli eksynyt Trakaihin asti heiluttelemaan Blackburnin lippuja. Linna sinänsä ei jäänyt erityisemmin mieleen, vaikka komea onkin, mutta itse Trakain kylässä on oma tunnelmansa. Mielenkiintoista on myös se, että kylässä asuu vielä muutamia kymmeniä karaiimi-vähemmistöön kuuluvia. Karaiimit tulevat alun perin Krimiltä, puhuvat turkin sukuista kieltä ja harjoittavat juutalaista uskontoa.

karaiimit Trakai
Hiljaista oli, mutta näimme sentään kuvia karaiimeista

Noin tunnin matka Trakaihin sujui mukavasti kaksikerroksisella junalla. Yläkerroksesta oli vaihteeksi kiva tarkkailla maaseutumaisemaa. Trakain asema oli aika kaukana linnalta, joten kävelyyn kannattaa varata aikaa. Busseja kulkee tiheämmin ja asema on hieman lähempänä itse kylää. Me palasimme bussilla Vilnaan illan jo hämärtäessä.

Trakai

Mainokset

Vilna – toivottavasti tapaamme vielä

Vilna – toivottavasti tapaamme vielä

”Mikä olisi lyhyen lentomatkan päässä, edullinen ja piristävän erilainen kohde muutaman päivän minilomalle?” Tätä mietimme viime lokakuussa syysloman lähestyessä. Ja löytyihän se: Vilna. Liettuaan onkin tehnyt mieli mennä jo pitkään, sillä olen kuullut maasta vain kehuja.

Vilna on viihtyisä, viehättävä, rento ja kompakti. Vanha kaupunki on kaunis ja joka paikkaan voi kävellä. Näkemistä on sopivasti muutamaksi päiväksi. Lähtisin mielelläni uudestaan milloin vain.

Vilna
Neris-joki virtaa Vilnan halki

Matkaan lähti oman perheeni lisäksi myös siskoni poikansa kanssa. Vuokrasimme tilavan kattohuoneiston Airbnb:n kautta Vilnan keskustasta. Siitä asunnosta lapseni puhuvat edelleen. Iso avara olohuone, hämärä valaistus ja eri huoneiden vastakkain olevat ikkunat vanhassa mutkittelevassa talossa inspiroivat heitä niin, että Vilnaan ja samaan kämppään pitäisi kuulemma päästä uudestaan. Olihan se kiva aikuistenkin mielestä, vaikka ensimmäiset yöt palelimme. Lokakuun viileys yllätti ja vasta muutaman päivän jälkeen patterit alkoivat toimia kunnolla.

Ensimmäisen päivän aloitimme ostamalla Pilies-kadun torikojusta lämpimät villapipot ja sen jälkeen kävelimme Gediminas-kukkulalle, jotta saisimme kokonaiskuvan kaupungista. Kukkulalle pääsee myös funikulaarilla, mikä ilahdutti lapsia. Gediminasin tornissa esiteltiin tärkeitä paloja Liettuan historiasta. Erityisesti mieleen jäivät Baltian ihmisketjusta kertovat kuvat ja videot vuodelta 1989. Tämän ällistyttävän tapahtuman merkitys ja suuruusluokka avautuivat minulle vasta nyt. Nostan hattua balteille.

via baltica

Vilnan ravintolat tekivät reissustamme leppoisan ja helpon. Ruokalistat olivat jokaisessa niin laajoja, että löysimme jokaiselle jotain. Lapset nauttivat pizzaa, pastaa, crepejä yms. ja aikuiset saivat kansainväliseltä listalta omat herkkunsa tai maistella liettualaisia erikoisuuksia kuten karaiimi-vähemmistön kibin-piirakoita. Kuuden hengen runsas ateria jaettuine alkupaloineen ja ruokajuomineen maksoi alle 60 €. Kokeilimme useampaa ravintolaa asuntomme lähellä Vokiečių-kadun varrella ja kaikki saivat kupunsa täyteen. Vähän tavallista paremman aterian söimme saman kadun varrella olevassa italialaisessa Buongiorno tavernassa.

Vilna sisäpiha

Seuraavan päivän kävelyretki vei meidät ”itsenäistyneeseen” Užupisin tasavaltaan eli Vilnan vaihtoehtoväen kaupunginosaan. Alkuvaikutelma oli hieman rähjäinen, mutta mielenkiintoinen: katutaidetta ja mielikuvitusta ruokkivia hämyisiä sisäpihoja. Arkkitehtuuri muistutti jostain eteläisemmästä Euroopasta. Keskusaukiolla tunsin yhtäkkiä olevani italialaisella piazzalla. Suosittelen lämpimästi tutustumista tasavallan perustuslakiin, jonka kohtia ovat mm:

  • Jokaisella on oikeus rakastaa ja hoitaa kissaa
  • Koiralla on oikeus olla koira
  • Jokaisella on oikeus olla oma itsensä

Sisareni suunnitteli perustavansa Užupisiin kissakahvilan…

Uzupis

Matkalla keskustaan ihailimme Literatai-kadun ihmeellistä seinää, jonka ryhmä taiteilijoita on koristellut kirjallisuuteen liittyvällä taiteella. Seinä on mainio ilmestys. Myöhemmin näimme vielä Pilies-kadun kulmassa seinään upotettuja teekannuja.

Vilna taideseinä4

vilna hampaat
Kirjallista hammastaidetta
Vilna pannuseinä
Teekannuja seinässä – satumaista!

Myös puettuja puita tuli vastaan. Onhan se hyvä varautua talveen.

Vilna puu

Lähtöpäivänä siskoni ja teini lähtivät KGB-museoon, joka on yksi Vilnan tunnetuimmista turistikohteista. Me ehdimme sillä välin käydä pyörähtämässä paikallisessa tekniikan museossa. Aulatilassa näimme vilauksen tulevaisuudesta.

Vilna museo

Museon muut osat olivatkin sitten melko museaalisia. Olimme ainoat vieraat ja paikassa aisti sopivasti neuvostoaikojen ilmapiiriä. Muutamat kulahtaneet kokeilupisteet yläkerrassa innostivat lapsiamme, eikä todellakaan ollut tungosta, joten tästäkin vierailusta jäi hyvä mieli. Eipähän ollut ainakaan turistirysä. Suunnilleen tunnissa olimme jo katsoneet ja kokeneet kaiken ja meille jäi vielä hyvin aikaa hakea matkalaukut ja siirtyä lentokentälle.

 Vilna crop

Toivottavasti palaamme vielä.

Pääsiäisen pyrähdys Zürichissä

Pääsiäisen pyrähdys Zürichissä

Meidän perheemme vietti pääsiäisen tällä kertaa Sveitsissä. Löysimme edulliset lennot Zürichiin noin kuukausi ennen matkaa ja päätimme tarttua tilaisuuteen. Olen elämässäni viettänyt paljonkin aikaa Sveitsissä, työskennellyt siellä muutamia kuukausia pariinkin otteeseen, mutta Zürichistä olen aina mennyt vain ohi. Nyt oli siis hyvä tilaisuus syventyä tähän Sveitsin suurimpaan kaupunkiin.

Limmat
Zürich sijaitsee Limmat-joen alussa Zürich-järven rannalla

Minkä lentolipuissa säästimme, sen muissa kuluissa menetimme. Sveitsi on maineeltaan kallis, ja sitä se todellakin on. Maahan on yksi maailman vauraimmista, mikä näkyy katukuvassa autokannassa ja kauppojen valikoimissa. Kaupungista varmasti löytäisi lahjan hänelle, jolla on jo kaikkea. Miten olisi esimerkiksi jotain Swarovskin Activity Tracking Jewellery –kokoelmasta? Get Fit in Style! No, ei kiitos minulle. Vaan eipä nyt keskitytä rahaan, sillä matkamme onnistui erinomaisesti ja viihdyimme kaikki todella hyvin.

Lähdin matkaan hieman skeptisenä, sillä tämä hieno maa ei jostain syystä ole sellainen, johon kaipaisin aina uudestaan. Miksi sitten palaan sinne kuin bumerangina? Maisemat ovat toki kauniita ja kaikki on siistiä ja toimivaa. Onneksi Zürichistä löytyy myös rosoa ja särmää, mikä tekee siitä sympaattisen ja kiinnostavan. Ja onhan se aina mukavaa nähdä vanhoja tuttuja, syödä Migros-kaupasta ostettua Tourist-suklaata tai maistella appenzeller- ja gruyèrejuustoa. Sitä paitsi sen maistaa jo tomaateista, että ollaan eteläisemmillä leveysasteilla. Jopa sveitsinsaksan kuulostelu on vaihteeksi hauskaa, vaikka siinä joutuukin pinnistelemään saksantaitonsa äärimmilleen, että ymmärtäisi edes jotain.

Tällä kertaa matkaan tuli uusia vivahteita, kun olin maassa ensimmäistä kertaa perheeni kanssa. Sveitsi näytti parhaat puolensa, kun asuimme mukavassa Airbnb-asunnossa kivalla alueella ja aivan huippuluokan julkinen liikenne vei meidät ympäri kaupunkia helposti ja nopeasti. Kolmen vuorokauden Zürich-korteilla ajelimme raitiovaunuilla (verkosto on todella tiheä), busseilla, järvi- ja jokilautoilla, funikulaareilla ja paikallisjunilla. Näiden lisäksi pääsin kortilla ilmaiseksi esimerkiksi taidehalliin (Kunsthalle) ja Migros’n nykytaidemuseoon.

Uetliberg

Mitä tekemistä siellä Sveitsissä sitten on? Ensimmäisenä mieleen tulee tietysti maisemien ihailu, joten suuntasimme Zürichin kupeessa noin kilometriin kohoavalle Uetlibergille. Lähes huipulle asti pääsee kätevästi junalla. Asemalta on vielä noin 500 metriä huipulle, jossa on näkötorni, hotelli ja ravintola.

WP_20160327_14_29_45_Pro

Maisemat olivat mainiot, vaikka korkeimmat lumihuiput piiloutuivatkin raskaiden pilvien suojaan. Sää oli pilvinen ja viileä, mutta tarkenimme hyvin juoda kevään ensimmäiset terassioluet (ja –mehut) makkaran painikkeeksi ulkona.

olut ja makkara

Cafe Schober – pääsiäisen ihmemaa

Melkein kävelimme onnemme ohitse ensimmäisenä pääsiäispäivänä. Kahvi-, tee- (ja sokeri-) hampaita kolotti. Kurkistimme Konditorei Schoberin ikkunasta sisään, kun huomasimme sen edessä muutaman pöytäryhmän. Upeat pääsiäiskoristelut täyttivät näyteikkunat, joten oli vaikea saada käsitystä sisätiloista. Liike näytti vain konditorialta eikä tihkusateessa ulkona istuminen houkutellut, joten käännyimme pois. Muutaman askeleen otettuani käännyin kannoillani ja päätin kurkistaa sisälle. Ja mikä ihmemaa sieltä löytyikään – Péclard Zürich im Schober. Kolme kerrosta tunnelmallisia kahvilahuoneita, puheensorinaa, jonoja ja yltäkylläistä pääsiäistunnelmaa. Jäimme jonottamaan.

Schober2

Muutaman minuutin päästä pääsimme jo kapuamaan kolmanteen kerrokseen. Sain eteeni listan, jossa oli kaksi aukeamaa jo pelkälle teevalikoimalle. Yritin muistella, onko Suomessa missään vastaavaa teelistaa ja tilasin mustaa nepalilaista teetä. Hyvää oli. Samoin maistuivat alakerran konditoriasta valitut kakut ja omenastrudel. Hyrisin tyytyväisenä. Tämä oli kahvilaelämys kaikille aisteille.

Schober

Jossittelua

No, niinhän siinä kävi, että mieleen jäi monta asiaa, joiden vuoksi haluaisin vielä palata Zürichiin:

  1. Haluaisin kävellä koko Uetlibergin Planeettapolun, joka vie arviolta kaksi tuntia. Polulla voi maisemien katselun lisäksi pohtia aurinkokuntamme planeettojen välisiä etäisyyksiä. Tällä kertaa emme varautuneet patikointiin.
  2. Winterthurin Technoramaan pitäisi päästä lasten kanssa. Olemme yleensä matkoillamme käyneet aina paikallisessa tiedekeskuksessa tai tekniikan museossa, sillä lapsemme pitävät niistä todella paljon, ja kyllähän me aikuisetkin viihdymme, kun lapsilla on kivaa (suosikkimme ovat toistaiseksi Kööpenhaminan Experimentarium ja Pariisin Villette). Tällä kertaa aikataulu ei antanut periksi.
  3. Lähtisin mielelläni myös ylemmäs vuorille retkeilemään.
  4. Zürichin taidemuseossa (Kunsthaus) olisi ollut kiinnostava näyttely dadaismista, mutta valitsin tällä reissulla Löwenbräu Arealin taidehallin ja galleriat.

Lasten kanssa Lontoossa – metromatkoja ja museoita

Lasten kanssa Lontoossa – metromatkoja ja museoita

Lontoo on hämmästyttävän lapsiystävällinen suurkaupunki. Tekemistä ja näkemistä riittää kaikenikäisille: innostavia museoita, jalkapalloa, tiedettä, taidetta, musiikkia, luomuruokaa, ostoksia ja kaksikerroksisia busseja. Myös Harry Potter –faneille on omat pyhiinvaelluskohteensa.

Osterikortilla liikenteeseen

Lontoossa on helppoa ja mukavaa liikkua julkisilla kulkuvälineillä. Kannattaa hankkia Oyster Card eli paikallinen matkakortti aikuisille. Alle 11-vuotiaat lapset matkustavat ilmaiseksi maksavan aikuisen seurassa. Metrolla pääsee sujuvasti ja nopeasti joka paikkaan. Lapsia kiehtoo suurkaupungin vaikuttava metroratojen verkosto ja matka kuin matka sujuu ilman kähinöitä, kun saa samalla tutkia värikästä karttaa.

Itse matkustaisin mieluummin kaksikerroksisen bussin yläkerroksen etupenkissä ja tarkkailisin maisemia ja ihmisiä, mutta nyt menemme lasten ehdoilla. Viihdytän itseäni katselemalla kanssamatkustajia ja muistelemalla Mari Rantasen metrokarttojen inspiroimaa taidetta.

Kaupungissa liikkuminen on todella rentoa, kun metro- ja bussipysäkkejä on aina lähellä. Vaunukansalle liikkuminen olisi jo vaikeampaa, sillä metrotunneleissa on portaita ja junasta laiturille pääsy ei ole aina esteetöntä. Kuuluisa ”mind the gap” -kehotus (=varo kuilua) ei ole turhaan käytössä, vaan lapsen kädestä kannattaa todellakin ottaa kiinni metrosta poistuessa.

Nälän yllättäessä voileipiä ei tarvitse etsiä pitkään. Nurkan takana on yleensä vähintään Starbucks, mutta jos amerikkalainen kahvilakulttuuri ei innosta, lähellä lienee Prèt á Manger, josta saa aina tuoreita ja maistuvia voileipiä, luomua ja läheltä. Turistialueiden ruokatarjonnan hinta-laatusuhde ei taida olla paras mahdollinen, mutta luomukahvilat ja –ruokakaupat ovat näkemisen arvoisia. Kensington High Streetin Whole Foodsilla on jopa oma teurastamo. Melko tuoretta lihaa tarjolla siis.

Museossa voi olla hauskaa

Lapset eivät ehkä kiljahtele riemusta kuullessaan päivän retkestä Luonnonhistorialliseen museoon (Natural History Museum). Valtava palatsia muistuttava museo on kuitenkin elämys, johon kannattaa varata aikaa, sillä lapsia saattaa olla vaikea kammeta ulos tästä ihmemaasta sulkemisaikaan.

Museo on täynnä kokeiltavaa ja koettavaa, lapset saavat näprätä mikroskooppeja ja luurankoja, tutkia veden voimaa tai ihmisen aisteja. Aulassa tulijaa tervehtii valtava Diplodocuksen luuranko ”Dippy”, johon saa pienellä lahjoituksella valita värivaloja tai ääniefektejä. Museon ylpeys onkin valtava dinosaurusosasto, johon saa yleensä jonottaa. Jonotus kuitenkin kannattaa, sillä osasto kiehtoo sekä lapsia että aikuisia, vaikkei dinomaaninen olisikaan. Alle kahdeksanvuotiaille kellarikerroksen pienten puuhapaikka on todella omiaan. Vedellä lotraamiseen kun ei kyllästy ikinä. Museossa saa myös hyvän tilaisuuden tarkkailla paikallisia lapsiperheitä viettämässä vapaapäivää. Värikäs pulina täyttää museon piknik-alueen lounasaikaan.

IMG_3076 rajattu
Natural History Museum (samalta South Kensingtonin metropysäkiltä pääsee myös Tiedemuseoon sekä Victoria ja Albert -museoon

Jos päivä luonnonhistoriaa ei vielä riitä, niin museokierrosta voi jatkaa viereisessä Tiedemuseossa. Vähintään päivän saisi täälläkin kulumaan helposti, sillä interaktiivista touhua riittää monessa kerroksessa. Heurekamainen Launchpad vangitsee vimpaimista innostuneen pikkukoululaisen tuntikausiksi. Pienempi juuttuu tutkimaan lentokoneiden moottoreita ja isompien täytyy päästä mukaan taitolentoryhmä Red Arrowsin lennolle. Ja kaikki juuttuvat viimeistään alakerran Weblabiin, jossa voi kokeilla vaikka erilaisten kilkuttimien yhteissoittoa nettivierailijoiden kanssa. Museossa on myös mukava ravintola, jossa on hyvä valikoima. Sopivaa purtavaa löytyy sekä nirsolle että kokeilijalle.

Molemmat museot ovat täysin ilmaisia. Tästä ilahtuneena ja museoiden laadusta ja tarjonnasta hengästyneenä antaa mielellään vapaaehtoisen lahjoituksen. Lontoo on kallis kaupunki, sanotaan. Rahaa toki saa kulumaan, jos nauttii esimerkiksi kaupungin valtavasta viihdetarjonnasta, mahtavista musikaaleista tai konserteista. Myös esimerkiksi turistikierrokset bussilla ovat kalliita.

IMG_3138
Natural History Museum – maantieteestä kiinnostuneet haltioituvat jo museon Earth-osastolle johtavissa liukuportaissa

Ilmiinny Harry Potterin maisemiin

Jokainen Harry Pottereihin, erityisesti elokuvaversioihin, hurahtanut riemastuu vierailusta Potter-elokuvien kulisseihin. Warner Studios järjestää kierroksia Tylypahkaan ja Viistokujalle. Liput pitää varata etukäteen netistä. Nopeammin kosketuksen Harryn tarinaan saa Kings Crossin rautatieasemalla, johon on merkitty Tylypahkan junan lähtölaituri nro 9 ¾. ”Laiturille” voi jonottaa muiden Potter-fanien joukossa otattamaan valokuvaa itsestään työntämässä matkatavarakärryjä tiiliseinän läpi.

Ostoksille

Lasten kanssa matkustaessa äidin ostokset jäävät yleensä sumurenkaiden hönkäilyksi näyteikkunoihin, kunnes joku vetää kädestä jo seuraavaan kohteeseen. Jos lapsia on vaikea taivutella kauppoihin sisään, niin Hamleysin lelukauppa lienee poikkeus. Tosin ostosaika saattaakin mennä ilmaisen lelun vaikeaan valintaan, ja taas on riennettävä eteenpäin. Pienten kanssa on pidettävä tiuhaan ruokataukoja.

Lauantaiaamuna jätän lapset hetkeksi puolison huomaan ja karkaan aamuvarhaisella Portobello Roadin markkinoille. Kannattaa lähteä hyvissä ajoin, sillä kymmenen aikoihin katumarkkinoita lähestyy sakea läpitunkematon turistien muuri, josta on vaikea päästä läpi. Aamulla mahtuu vielä hyvin tarkkailemaan markkinoiden antiikkiosan brittiläisiä wenzelhagelstameja tweedeissään keskustelemassa uusimmista löydöistään. Markkinoilla on myös vaatteita, sekä halpariepuja että vintagea. Englantilaiset taitavat todella rakastaa kulahtaneita öljykangastakkejaan, sillä Barbourin paikatutkin takkivanhukset ovat monen kympin arvoisia.

IMG_3118 rajattu
Jos olet aina halunnut pukea kaksivuotiaasi kuin englantilaisen gentlemanin, löytyy Portobello Roadin vintage-kaupoista apua unelmiisi

Sillä aikaa lapsetkin ovat ehtineet herätä ja ovat valmiita vaikka Kensingtonin puiston prinsessa Dianalle omistettuun leikkipuistoon tai London Eye –maailmanpyörän kyytiin. Maisemat ”Lontoon Silmästä” ovat mahtavia ja samalla voi jo suunnitella seuraavan matkan kohteita.

Muuta nähtävää:

  • Greenwich – observatorion nollameridiaanin yllä voi lasten kanssa pohtia idän ja lännen välissä olemista, lähellä myös merimuseo ja Cutty Sark –purjelaiva
  • Tate Modern –taidemuseo on myös hyvä kohde perheille. Taidetta voi tutkia ja tehdä itse. Lisäksi kannattaa tarkistaa, onko jossakin museon ravintolassa tai kahvilassa Lapset syövät ilmaiseksi -kampanja.
  • Tower of London
  • Buckinghamin palatsi – vahdinvaihdossa kuuluisa vartiokaarti karhupäähineineen
  • Sotamuseo – imperiumin historiaa hieman isommille lapsille
  • Urheilua: jalkapalloa, tennistä kesällä Wimbledonissa
  • British Museum – täällä muumiot asuvat
  • Victoria and Albert Museum
  • Jokiristeily Thamesilla
  • Lontoossa on yli 70 ilmaista museota ja galleriaa