Pariisin monet kasvot

Pariisin monet kasvot

Matkustan yleensä mieluiten kohteisiin, joissa ei vello valtavia turistimassoja. Pariisi vetää minua kuitenkin puoleensa aina uudestaan jostain selittämättömästä syystä. Jo ensimmäisellä vierailullani näytti kaupunki minulle kauniit ja hullut kasvonsa. Sen jälkeen yritin mahduttaa edes muutaman päivän Pariisia jokakesäisiin (ja joskus talvisiinkin) interrail-reissuihini. Pariisissa on upeita taidemuseoita, joissa riittää tutkittavaa. Kaikkein eniten olen kuitenkin kaivannut loputtomia kävelyretkiä ympäri kaupunkia, ihmisten tarkkailua ja kahvihetkiä.

korvat.jpg
Seinilläkin on korvat, joilla on jalat…

Lasten kanssa lähdimme muutama vuosi sitten ensimmäistä kertaa Pariisiin ja taas sain kokea uuden puolen tästä monipuolisesta metropolista. Ihmiset olivat ystävällisiä lasten kanssa matkustaville. Emme myöskään välttyneet turistimassoilta, sillä olihan se Eiffel-torni näytettävä naperoille. Samalla pääsin sinne itse ensimmäistä kertaa. Jo oli aikakin. Sillä jos pienet lapset jaksavat jonottaa tunnin, niin sitten jaksan minäkin.

pompidou
Ikkuna vähän heijastelee, mutta Pompidou-keskuksesta oli hienot näkymät

Parasta lasten kanssa oli seikkailla metrolinjoilla (itseksenihän olin aina kävellyt joka paikkaan), ihailla maisemia Eiffel-tornista, Pompidou-keskuksen yläkerrasta ja Sacré-Coeurin basilikalta. Lapset halusivat tietysti pomppia Pompidou-keskuksen edustalla. Erityisesti ihastuimme tiedekeskus Villetteen. Pienet Heureka-fanimme puhkuivat intoa Villetten Lasten kaupungissa (Cité des Enfants).

niki
Niki de Saint Phallen ja Jean Tinguelyn Fontaine Stravinski Pompidou-keskuksen vieressä. Suihkulähde ei ollut toiminnassa tuolloin.

Toisella perhematkallamme Pariisiin vuokrasimme Airbnb:n kautta todella kivan kaksion Montmartrelta. Ranskalaiselta parvekkeelta oli hienot näkymät Pariisin kattojen ylle, Sacre Coeur oli kävelymatkan päässä ja naapurustossa muutaman askeleen päässä oli kaksi boulangerieta houkuttelevine tuoksuineen. Voi niitä vehnäöveriaamiaisia, kun en voinut vastustaa tuoreita patonkeja, pain au chocolat ja croissant-vuoria. Onneksi viivyimme matkalla vain neljä päivää.

montmartre2
Mukavat näkymät asunnoltamme

asunto

Villetteen varasimme tällä matkalla kokonaisen päivän. Lasten kaupungissa pääsimme nyt tutustumaan isompien lasten puoleen. Tässä puuhamaassa on rajoitettu sisäänpääsyaika, jotta kaikki halukkaat pääsevät leikkimään ja kokeilemaan. Tunti ja vartti riittivät suurin piirtein jokaiseen huoneeseen. Lapset pääsivät muun muassa tekemään kokeita vedellä, soittamaan bändissä, esiintymään televisiossa, nauramaan peileille ja ihailemaan trooppisia perhosia sademetsähuoneeseen.

perhonen

Hieman harmitti poistua tilasta määräajan tullen, mutta onneksi Villettessä on valtavasti muutakin tekemistä ja näkemistä. Tutustuimme esimerkiksi Ranskan avaruusohjelmaan, ihmettelimme optisia harhoja ja paljon muuta.

hakkyra
Tällä härvelillä oli varmaankin jokin tieteellinenkin tarkoitus, mutta minulle tuli mieleen steampunk

Myöhään iltapäivällä lähdimme ulos Villetten kompleksista, tutkimme hetken planetaario Geodén heijastuksia ja jatkoimme kanaalin suuntaan nurmikoille. Tarkkailimme siellä paikallisia, jotka viettivät aikaa auringossa pelaten tai jutellen. Kiveyksellä paikallisen kiinalaisyhteisön tädit virittelivät tanssiharjoituksiaan. Niin tuttu näky kiinalaisista puistoista. Jatkoimme matkaa kanaalin yli ja vietimme hetken karusellin ja muiden tivolilaitteiden luona. Ostimme herkkuja kojuista ja jatkoimme kävelyä kohti Pariisin konserttitaloa. Päivä oli kaunis ja oli mukavaa viettää se paikallisten keskuudessa, kaukana Eiffelin ja Louvren jonoista.

potretti
Perhepotretti ja vinksahtanut näkymä Villetten nurmikentille

Vielä herkkuhetkivinkkejä Notre Damen kävijöille: viereisellä saarella Rue Saint-Louis en l’Île -kadulla söimme hyviä crepéjä Au Lys D’Argent –nimisessä paikassa ja jäätelöt nappasimme vielä naapurin Esterinasta.

Syksyn lämmössä Rooman seudulla

Syksyn lämmössä Rooman seudulla

Syysloma Italiassa saa minulta vahvan suosituksen. Vietimme Rooman lähellä muutama vuosi sitten hienon viikon: kauniita maisemia, täydellinen sää ja hyvää ruokaa.

Vuokrasimme HomeAway-sivuston kautta edullisesti omakotitalon alakerran Ariccian kylästä. Berduccin suurperhe ja heidän hieman liian tungetteleva Snoopy-koiransa ottivat meidän ystävällisesti vastaan. Majoitus oli mukava kuuden hengen laajennetulle perheellemme, mutta auto oli tällä reissulla välttämätön, sillä palveluihin oli matkaa.

Ariccian keskusta on pieni ja nopeasti katsottu. Söimme mainion lounaan kylän keskustan kävelykadun L’Osteria de mi Zia -nimisessä ravintolassa. Istuimme ulkona auringonpaisteessa täydellisessä suomalaisen kesäkelissä eli noin 24 asteessa ja nautimme paikallisia herkkuja: Ariccian kuuluisaa porchettaa (kinkkua), ilmakuivattua kinkkua, leipää, ricottaa, mozzarellaa ja muita juustoja sekä lapsille pastaa. Erityisesti ricotta vei kielen mennessään. Sitä muistelin vielä pitkään.

italia2
Nemi

Teimme retkiä ympäristön kyliin ja kiersimme Nemi- ja Albanojärvet. Nautiskelimme aamupäivän cappuccinot Nemin kylässä ja ihailimme näkymää kauniille kalderalle.

italia

Pysähdyimme myös Albanojärven rannalla Castel Gandolfossa ja mietimme, että kyllä saa paavi viettää kesiään kauniissa maisemissa. Itse kesäasuntoa emme nähneet, siitä pitivät vankka muuri ja suljettu portti huolen.

paavin-kesapaikka

Seuraavana päivänä ajoimme hieman pidemmälle. Sperlongan sievässä rannikkokaupungissa tulin siihen tulokseen, että saattaisin sittenkin viihtyä rantalomalla.

sperlonga2

Aurinko paistoi juuri sopivan lämpimästi ja upea hiekkaranta oli lähes tyhjä. Me kalpeat ja hiljaiset pohjoisen asukit nautimme olostamme. Lapset uivat lempeissä aalloissa.

beach

Paikalliset mahtoivat kummastella viileän vaaleaa (tai vaaleanpunaista) joukkoamme, itse he olivat jo sonnustautuneet lämpimiin saappaisiin ja moitteettomiin villapaitoihinsa.

beach2

Pizzan ja jäätelön jälkeen palasimme Aricciaan iltahämärässä. Mies oli kyllä kovilla matkan aikana, sillä ison tila-auton kuljettaminen on todella vaativaa italialaisessa ruuhkaliikenteessä, jossa turvavälejä on tuskin nimeksikään ja kahdella kaistalla ajetaan vähintään kolme rinnakkain. Onneksi hänellä on vakaa rattikäsi ja venyvät hermot, joten selvisimme kolhuitta.

Roomassa kävimme kätevästi junalla, ja lapset halusivat ehdottomasti käydä ihmettelemässä Vatikaanin minivaltiota.

vatikaani

Rooma kyllä ansaitsisi enemmän kuin yhden päivän. Sinne on vielä palattava.

verenpisarat2

Ranuan eläinpuisto yllätti

Ranuan eläinpuisto yllätti

Sallasta lähdettyämme ajoimme Kemijärven ohi kohti Rovaniemeä. Pysähdyimme pikaisesti napapiirikyltillä joulupukin pajojen vieressä. Jätimme joulupukin kuitenkin rauhaan ja jatkoimme matkaa. Kaupungissa olisi ollut kiinnostava tiedekeskus Pilke sekä Arcticum, mutta niin vain päätimme hurauttaa eteenpäin. Kaupunkielämä ei nyt houkutellut.

napapiiri

Ajoimme yöksi Gasthaus Ranuaan, joka on sopiva yhden yön pysäkiksi ja edullinenkin. Ajattelimme seuraavana aamuna käydä pikaisesti Ranuan eläinpuistossa kierroksella ennen pitkää ajomatkaa kohti etelää.

Emme kuitenkaan selvinneet ihan pikaisella kierroksella. Ranuan eläinpuistossa oli niin paljon näkemistä ja tekemistä, että pääsimme eteenpäin vasta myöhään iltapäivällä, vaikka olimme avaamisaikaan ensimmäisinä portilla.

Linnuista kiinnostuneet lapsemme intoilivat eläinpuiston lintuhäkeillä. Saimme nähdä kaikki Suomen pöllöt sarvi- ja varpuspöllöä lukuun ottamatta. Olisihan se tietysti aivan toinen juttu nähdä linnut vapaina luonnossa, mutta lasten innostus tarttui. Pöllöt olivat upeita ja niiden tuikeita ilmeitä oli hauska seurata lähietäisyydeltä.

tunturipöllö

Eläimillä on Ranualla suhteellisen isot tarhat. Jopa niin isot, että niihin voi kadota. Osa eläimistä oli piilossa, varmaankin levolla keskipäivän lämmössä, mutta osan näimme aivan vierestä. Hirvi makoili kuumassa auringossa niin lähellä aitaa, että melkein olisi ylettänyt rapsuttamaan.

hirvi2

Jääkarhut taitavat olla eläintarhan vetonaula. Valkoinen komea nalle näytti kyllä olevan hieman väärässä paikassa istumassa Lapin helteessä. Näytti se sentään voivan paremmin kuin se häiriintyneen näköinen lajitoverinsa Berliinin eläintarhassa muutama vuosi sitten.

jääkarhu

Eläinpuiston suurin yllätys itselleni oli upea Reporakan muinaisranta. Ranua paljastui jääkauden jälkeen vetäytyvän jäätikön alta n. 9300 vuotta sitten ja aluksi vesi peitti alueen. Reporakka nousi merenpinnan tasolle noin 9000 vuotta sitten. Itämeren esi-isä/äiti Ancylus-järvi huuhteli rannan kiviä ja vei hienon maa-aineksen mennessään. Vähitellen maa kohosi ja ranta etääntyi. Kivikko jäi.

Reporakka

Muinaisrannan jälkeen löysin vielä kivitarhan, jossa esitellään Suomen kallioperän kivilajeja. Muhkeat ja näyttävät lohkareet pallograniittia, kalkkikiveä, albiittidiabaasia, seriittikvartsiittia jne. tekivät vaikutuksen.

andalusiittikiilleliuske
Andalusiittikiilleliusketta Pihtiputaalta

Siinä vaiheessa oli juostava eläimiin keskittyvät lapset kiinni. Eläinkierroksen jälkeen löysimme vielä oikein hauskan leikkipaikan. Taikapolun varrelta löytyi erilaisia mielenkiintoisia kiipeilypaikkoja, vaijerirataa ja liukumäkiä, jotka liittyivät polun tarinaan. Siinäkin vierähti kummasti aikaa. Polku päättyi kotieläintarhaan, jossa tarkkailimme vielä hetken hevosia, kanoja ja possuja.

Eläinpuiston ravintolassa söimme myöhäisen lounaan ennen pitkää ajorupeamaa. Tämän piti olla ajopäivä, mutta Ranualla oli niin mukavaa, ettei harmittanut, vaikka saavuimme seuraavaan yöpaikkaan Iisalmeen vasta myöhään illalla.

linnut
Hedwig ja Peksi lennähtivät meidän perheeseemme Ranuan eläinpuiston kaupasta

Salla – In the Middle of Nowhere

Salla – In the Middle of Nowhere

Salla mainostaa itseään pipoissa ja t-paidoissa lauseella In the Middle of Nowhere. Heinäkuussa Salla-päivänä kylä tuntui kuitenkin olevan kaiken keskellä. Keskusta oli täynnä ihmisiä ja tapahtumia.

Salla1

Tori oli täynnä myynti- ja ruokakojuja. Esiintymislavalla puhuttiin, soitettiin ja tehtiin taikatemppuja. Kävimme myös Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museolla. Emme tosin menneet sisään asti vaan kiersimme Moivainsokka-nimisen ulkoalueen museon vieressä. Lapset saivat juosta polulla ja pääsivät hevoskärryn kyytiin.

museo

Moivainsokkaa kiertäessä opimme infotauluista palasia sotahistoriasta. Kolmen sodan jälkeen Sallasta oli rippeet jäljellä, suurin osa kylästä oli tuhottu ja puolet maasta luovutettu. Evakot asutettiin erämaahan kylä kylältä.

Moivainsokka

Saman polun varrella kerrottiin tarinoita Lapin uskomuksista.

Porokarja oli tärkeä metsäsaamelaisille. Lapin vanhoissa saduissa poroja kutsutaan myös auringon karjaksi, jonka aurinkojumala oli lahjoittanut ihmisille. ”Ja kerran lappalaisten Jubmel loi maan poronvasasta; luista tuli kallioperä, lihasta maa ja multa, mutta maan sisuksiin luoja piilotti poronvasan sydämen. Tuulessa yksinäinen vaeltaja voi joskus kuulla pienen poronsydämen lyönnit”.

Saimme lukea myös metsänneidoista, maahisista ja kaukametsästä, vedenhaltijoista, seidoista, etiäisistä ja sammakoiden sääennusteista.

”Kun sammakko kutee sywässä vedessä, tulee pouta-suwi ja lämmin. Mutta jos se kutee matalassa wedessä, on sadesuwi odotettawa.”

Ruuhijoki

Palasimme torille ja etsimme kummitädin suosittelemaa kuivalihasoppaa lounaaksi. Sitä emme löytäneet, mutta loimulohta, makkaraperunoita ja muikkuja oli tarjolla riittävästi. Lasten syödessä minä livahdin tädin suosittelemalle kirpputorille. Tarjonta oli muuten tavanomaista, mutta enpä ole törmännyt täytettyyn metsoon tai poronsarviin etelän kirppareilla.

loimulohi

Hulinapäivän jälkeen piipahdimme Kallunkijärvellä uittamassa lapsia. Hieno hiekkaranta oli autio. Täältä oli tungos kaukana ja aurinko lämmitti vielä mukavasti. Olimme in the middle of nowhere ja siellä oli kaunista.

Kallunkijärvi

kallunkijärvi3

Patikointia ja poroja Oulangan kansallispuistossa

Patikointia ja poroja Oulangan kansallispuistossa

Oulangan kansallispuistossa on useita houkuttelevia patikkareittejä, joista valitsimme Kuusamon puolelta Oulangan luontokeskuksesta lähtevän kahdeksan kilometrin Könkään keino –kierroksen.

Kiutaköngäs

Lapset hieman rypistelivät otsaansa kuullessaan reitin pituuden, mutta jaksoivat koko matkan oikein hienosti. Sateisena päivänä olisimme valinneet viiden kilometrin Hiiden hurmoksen. Pientä Karhunkierrosta (12 km) emme vielä lähteneet yrittämään.

Heti reitin alussa saimme ihailla Kiutakönkään vuolasta kuohua. Väkeä riitti kuvaamaan hienoa koskea, joten oli vaikea löytää kuvakulmaa, josta ei näkyisi muita ihmisiä.

Kiutis2

Jatkoimme matkaa Oulankajoen viertä. Väki väheni ja maisemat olivat komeat. Eväät söimme Merenojan nuotiopaikalla. Eväshetkellä oli myös joitakin Karhunkierroksen vaeltajia isojen rinkkojensa kanssa.

Oulanka2

Päivä oli kaunis ja tyyni. Maisema vaihteli jokikanjonin ääreltä kuivalle mäntykankaalle ja suolampien reunoille.

lampi Oulangalla

Ala-Kitkan paliskunnan poroerotusaidalla opimme monta uutta sanaa.

poroerotus

Ilta hiljensi hyvässä kunnossa olevat patikkapolut ja pysähdyimme mäntymetsässä vielä viimeiselle evästauolle. Hiljaisuuden rikkoi juoksuaskelten äänet sorapolulla. Poro lähestyi taukopaikkaamme iltahölkällään. Se päätti kuitenkin kiertää meidät muutaman metrin päästä polkua, nappasi sienen suuhunsa mennessään ja palasi taas polulle ohituksen jälkeen. Hetken kuluttua kuulimme pientä rapinaa. Perässä oli tullut vasa, joka ei uskaltanutkaan seurata emoaan vaan jäi pelokkaana tuijottamaan meitä.

WP_20160720_18_36_11_Pro (2)

Emoa oli kuitenkin seurattava, joten se päätti kiertää meidät metsän kautta. Siinä vaiheessa oli jo hieman hätä, joten se huusi emoaan mennessään.

vasa Oulanka

Palattava on vielä tännekin. Seuraavalla kerralla haluan nähdä lähempänä Sallaa olevan Oulankajoen kanjonin.

heijastukset Oulangalla

Kuinka monta ihmistä mahtuu Pompannappiin?

Kuinka monta ihmistä mahtuu Pompannappiin?

Kesälomareissumme toinen etappi oli Sotkamo. Kajaani olisi ehkä ollut loogisempi pysähdyspaikka, mutta Sotkamo veti puoleensa, sillä olenhan viettänyt siellä elämäni ensimmäisen kesän. Isäni mittaili maata Kainuussa vauvavuotenani ja me muut eli äiti, isosiskoni ja -veljeni sekä minä menimme myöhemmin perässä ja vietimme koko kesän Sotkamossa.

En itse tietenkään muista koko ajasta mitään, mutta tarinoita olen kuullut. Kuten siitä, kuinka minä, puolivuotias vauva, oksensin koko lentomatkan Kajaaniin. Tai kuinka paljon aikaa vietimme upealla Hiukan uimarannalla.

Hiukka7
Hiukan uimaranta, vastarannalla häämöttää Vuokatti

Tämän legendaarisen uimarannan halusin nähdä, joten varasimme yösijan hotelli Tuliketusta, joka sijaitsee kauniilla paikalla Hiukan harjulla. Hotelli sinänsä oli aika surullinen ilmestys, hoitamaton kasarikolossi. Teki suoraan sanoen mieli kitkeä edes rehottavat rikkaruohot sisääntuloportaiden kupeesta. Mutta se sijainti, olihan se hieno.

”Hyvä ajatus lentää somasti kuin kurki taivaan sinerryksessä,
yli syksyisten mehtien ja keltaisten kumpareitten.
Ja sille minä vilkutan ja toivotan onnellista matkaa”
– Veikko Huovinen, Havukka-ahon ajattelija, näytelmä
(sitaatti hotellihuoneemme taulussa)

Huoneestamme pääsi ovesta ulos harjun rinteelle ja aamiaispöydästä katselimme kaunista maisemaa Sapsojärvelle. Aamulla ihmettelimme laajaa uimarantaa  ja jyrkkää hiekkarinnettä, jonka yläkantilla olevien mäntyjen juuret olivat paljastuneet eroosion myötä. Lapset uivat, vaikka aamu oli viileä.

Hiukka5

Ai niin, se Pompannappi. Siskoni muistaa vielä, kuinka matkasimme usein äidin opiskelukaverin kyydillä Hiukan uimarannalle. Auto oli ehta Pompannappi (Fiat 600) ja kyydissä kaksi aikuista ja kuusi lasta, yhteensä siis kahdeksan matkustajaa. Onkohan tämä Pompannappiin ahtautumisen ennätys? Ja mitähän mahtoi ajatella se ohikulkija, joka katsoi pitkään autossa odottavaa äitiäni ja kuutta pientä lasta, kun äidin ystävä oli sisällä bensa-asemalla maksamassa polttoainetta? Siskoni muistaa katseen olleen hämmästynyt, vai oliko siinä sittenkin häivähdys sääliä?

Askolan hiidenkirnut ja Takajärven uimaranta

Askolan hiidenkirnut ja Takajärven uimaranta

Onhan noita hiidenkirnuja nähty ennenkin, yksi on vielä ihan kotikulmilla, mutta en osannut arvatakaan miten vaikuttava on Askolan hiidenkirnualue. Kaksikymmentä erimuotoista ja –kokoista onkaloa komean Kirnukallion kupeessa ovat todella näkemisen arvoisia.

jauhinkivet
Jääkauden jälkeiset sulamisvedet ovat muokanneet hiidenkirnuja kivien avulla. Jäävaurio-nimisessä onkalossa on vielä jauhinkiviä näkyvissä.

Lähdimme päiväretkelle kauniina kesäpäivänä Helsingistä. Noin 70 kilometrin päähän ehtii sopivasti päivän aikana. Samalla voi kiivetä kallion laelle ihailemaan kaunista jäkälän peittämää kalliota ja hienoja maisemia Porvoonjoen laaksoon. Tosin korkeanpaikankammoisella kääntyi sisukalut ympäri joka kerta, kun lapset lähestyivät jyrkänteen reunaa. Maisemareitillä kannattaa kuitenkin käydä.

Hiisi
Parkkipaikalta kallion juureen vievää polkua vahtii hirmuisen näköinen hiisi

Pääsymaksu tiputetaan vahvaan rauta-astiaan (yksi aikuinen ja kaksi lasta yhteensä neljä euroa) ja portin takana alkaa hiidenkirnujen rinne. Lapset kiipeilivät innoissaan jokaisen kirnun ääreen ja tutkivat niiden nimiä ja muotoja sekä tarkkailivat sammakoita ja ötököitä. Rinteessä on portaita ja vaijereita, joista voi ottaa tukea, jos kalliot ovat liukkaita.

kuhne
Jättiläisen kuhnepytty on alueen suurin hiidenkirnu. Tässä kelpaa jättiläisen kylpeä

Alhaalla Jättiläisen kuhnepytyn äärellä söimme eväät ja laskeuduimme sen jälkeen jokilaaksoon. Palasimme alakautta kiertävää polkua pitkin autolle. Alhaalla näimme grillipaikan, vaikka nettisivujen mukaan alueella ei ole nuotiopaikkaa. Tämä on todella mainio päiväretkikohde. Lapset eivät olleet etukäteen kovin innoissaan hiidenkirnuista, mutta paikan päällä olikin oikein hauskaa.

Vakka
Vakka

Päivän kruunasi Askolaan Takajärven idyllinen uimaranta. Lyhyeksi suunniteltu uimareissu venyi lähes viisituntiseksi yhtäjaksoiseksi plutaamiseksi. Väsyneet vesipedot olivat aika hiljaisia myöhäisellä kotimatkalla.

Takajärvi
Pojan ottama kuva Takajärven uimarannalta

Olipa kiva päivä.

menninkäisen pesät
Menninkäisen pesät

Trakai – Liettuan Savonlinna

Trakai – Liettuan Savonlinna

Trakai on pieni kylä ja suosittu päiväretkikohde hieman Vilnasta länteen. Käväisimme kylässä syysloman Vilnan-matkallamme. Päänähtävyys on Galve-järven saarella sijaitseva Trakain linna. Matkalla linnaan voi myös ihastella viehkoja puutaloja ja järvimaisemaa. Suomalaiselle maisema on aika tutunomaista, mutta puutalojen väritys tekee uneliaasta idyllistä mukavan erilaisen.

Trakai2

ikkuna Trakai

Kylä herännee eloon kesäkuukausina, mutta nyt lokakuun viileydessä saimme etsiä auki olevaa ravintolaa pitkään järven rannalta. Järvi, linna ja rannan ravintolarivistö toivat Savonlinnan mieleeni. Kesällä täällä on varmasti aivan eri meininki.

Hiljaisessa ravintolassa maistelimme kibin-piirakoita ja täytettyjä lettuja.

Valtasimme linnan muutaman muun turistin ja brittiläisen jalkapallofanin kanssa. Vilnassa taisi olla brittijoukkueen jalkapallo-ottelu, baarit pursusivat asiakkaita kaduille asti. Muutama heistä oli eksynyt Trakaihin asti heiluttelemaan Blackburnin lippuja. Linna sinänsä ei jäänyt erityisemmin mieleen, vaikka komea onkin, mutta itse Trakain kylässä on oma tunnelmansa. Mielenkiintoista on myös se, että kylässä asuu vielä muutamia kymmeniä karaiimi-vähemmistöön kuuluvia. Karaiimit tulevat alun perin Krimiltä, puhuvat turkin sukuista kieltä ja harjoittavat juutalaista uskontoa.

karaiimit Trakai
Hiljaista oli, mutta näimme sentään kuvia karaiimeista

Noin tunnin matka Trakaihin sujui mukavasti kaksikerroksisella junalla. Yläkerroksesta oli vaihteeksi kiva tarkkailla maaseutumaisemaa. Trakain asema oli aika kaukana linnalta, joten kävelyyn kannattaa varata aikaa. Busseja kulkee tiheämmin ja asema on hieman lähempänä itse kylää. Me palasimme bussilla Vilnaan illan jo hämärtäessä.

Trakai

Vilna – toivottavasti tapaamme vielä

Vilna – toivottavasti tapaamme vielä

”Mikä olisi lyhyen lentomatkan päässä, edullinen ja piristävän erilainen kohde muutaman päivän minilomalle?” Tätä mietimme viime lokakuussa syysloman lähestyessä. Ja löytyihän se: Vilna. Liettuaan onkin tehnyt mieli mennä jo pitkään, sillä olen kuullut maasta vain kehuja.

Vilna on viihtyisä, viehättävä, rento ja kompakti. Vanha kaupunki on kaunis ja joka paikkaan voi kävellä. Näkemistä on sopivasti muutamaksi päiväksi. Lähtisin mielelläni uudestaan milloin vain.

Vilna
Neris-joki virtaa Vilnan halki

Matkaan lähti oman perheeni lisäksi myös siskoni poikansa kanssa. Vuokrasimme tilavan kattohuoneiston Airbnb:n kautta Vilnan keskustasta. Siitä asunnosta lapseni puhuvat edelleen. Iso avara olohuone, hämärä valaistus ja eri huoneiden vastakkain olevat ikkunat vanhassa mutkittelevassa talossa inspiroivat heitä niin, että Vilnaan ja samaan kämppään pitäisi kuulemma päästä uudestaan. Olihan se kiva aikuistenkin mielestä, vaikka ensimmäiset yöt palelimme. Lokakuun viileys yllätti ja vasta muutaman päivän jälkeen patterit alkoivat toimia kunnolla.

Ensimmäisen päivän aloitimme ostamalla Pilies-kadun torikojusta lämpimät villapipot ja sen jälkeen kävelimme Gediminas-kukkulalle, jotta saisimme kokonaiskuvan kaupungista. Kukkulalle pääsee myös funikulaarilla, mikä ilahdutti lapsia. Gediminasin tornissa esiteltiin tärkeitä paloja Liettuan historiasta. Erityisesti mieleen jäivät Baltian ihmisketjusta kertovat kuvat ja videot vuodelta 1989. Tämän ällistyttävän tapahtuman merkitys ja suuruusluokka avautuivat minulle vasta nyt. Nostan hattua balteille.

via baltica

Vilnan ravintolat tekivät reissustamme leppoisan ja helpon. Ruokalistat olivat jokaisessa niin laajoja, että löysimme jokaiselle jotain. Lapset nauttivat pizzaa, pastaa, crepejä yms. ja aikuiset saivat kansainväliseltä listalta omat herkkunsa tai maistella liettualaisia erikoisuuksia kuten karaiimi-vähemmistön kibin-piirakoita. Kuuden hengen runsas ateria jaettuine alkupaloineen ja ruokajuomineen maksoi alle 60 €. Kokeilimme useampaa ravintolaa asuntomme lähellä Vokiečių-kadun varrella ja kaikki saivat kupunsa täyteen. Vähän tavallista paremman aterian söimme saman kadun varrella olevassa italialaisessa Buongiorno tavernassa.

Vilna sisäpiha

Seuraavan päivän kävelyretki vei meidät ”itsenäistyneeseen” Užupisin tasavaltaan eli Vilnan vaihtoehtoväen kaupunginosaan. Alkuvaikutelma oli hieman rähjäinen, mutta mielenkiintoinen: katutaidetta ja mielikuvitusta ruokkivia hämyisiä sisäpihoja. Arkkitehtuuri muistutti jostain eteläisemmästä Euroopasta. Keskusaukiolla tunsin yhtäkkiä olevani italialaisella piazzalla. Suosittelen lämpimästi tutustumista tasavallan perustuslakiin, jonka kohtia ovat mm:

  • Jokaisella on oikeus rakastaa ja hoitaa kissaa
  • Koiralla on oikeus olla koira
  • Jokaisella on oikeus olla oma itsensä

Sisareni suunnitteli perustavansa Užupisiin kissakahvilan…

Uzupis

Matkalla keskustaan ihailimme Literatai-kadun ihmeellistä seinää, jonka ryhmä taiteilijoita on koristellut kirjallisuuteen liittyvällä taiteella. Seinä on mainio ilmestys. Myöhemmin näimme vielä Pilies-kadun kulmassa seinään upotettuja teekannuja.

Vilna taideseinä4

vilna hampaat
Kirjallista hammastaidetta
Vilna pannuseinä
Teekannuja seinässä – satumaista!

Myös puettuja puita tuli vastaan. Onhan se hyvä varautua talveen.

Vilna puu

Lähtöpäivänä siskoni ja teini lähtivät KGB-museoon, joka on yksi Vilnan tunnetuimmista turistikohteista. Me ehdimme sillä välin käydä pyörähtämässä paikallisessa tekniikan museossa. Aulatilassa näimme vilauksen tulevaisuudesta.

Vilna museo

Museon muut osat olivatkin sitten melko museaalisia. Olimme ainoat vieraat ja paikassa aisti sopivasti neuvostoaikojen ilmapiiriä. Muutamat kulahtaneet kokeilupisteet yläkerrassa innostivat lapsiamme, eikä todellakaan ollut tungosta, joten tästäkin vierailusta jäi hyvä mieli. Eipähän ollut ainakaan turistirysä. Suunnilleen tunnissa olimme jo katsoneet ja kokeneet kaiken ja meille jäi vielä hyvin aikaa hakea matkalaukut ja siirtyä lentokentälle.

 Vilna crop

Toivottavasti palaamme vielä.

Pääsiäisen pyrähdys Zürichissä

Pääsiäisen pyrähdys Zürichissä

Meidän perheemme vietti pääsiäisen tällä kertaa Sveitsissä. Löysimme edulliset lennot Zürichiin noin kuukausi ennen matkaa ja päätimme tarttua tilaisuuteen. Olen elämässäni viettänyt paljonkin aikaa Sveitsissä, työskennellyt siellä muutamia kuukausia pariinkin otteeseen, mutta Zürichistä olen aina mennyt vain ohi. Nyt oli siis hyvä tilaisuus syventyä tähän Sveitsin suurimpaan kaupunkiin.

Limmat
Zürich sijaitsee Limmat-joen alussa Zürich-järven rannalla

Minkä lentolipuissa säästimme, sen muissa kuluissa menetimme. Sveitsi on maineeltaan kallis, ja sitä se todellakin on. Maahan on yksi maailman vauraimmista, mikä näkyy katukuvassa autokannassa ja kauppojen valikoimissa. Kaupungista varmasti löytäisi lahjan hänelle, jolla on jo kaikkea. Miten olisi esimerkiksi jotain Swarovskin Activity Tracking Jewellery –kokoelmasta? Get Fit in Style! No, ei kiitos minulle. Vaan eipä nyt keskitytä rahaan, sillä matkamme onnistui erinomaisesti ja viihdyimme kaikki todella hyvin.

Lähdin matkaan hieman skeptisenä, sillä tämä hieno maa ei jostain syystä ole sellainen, johon kaipaisin aina uudestaan. Miksi sitten palaan sinne kuin bumerangina? Maisemat ovat toki kauniita ja kaikki on siistiä ja toimivaa. Onneksi Zürichistä löytyy myös rosoa ja särmää, mikä tekee siitä sympaattisen ja kiinnostavan. Ja onhan se aina mukavaa nähdä vanhoja tuttuja, syödä Migros-kaupasta ostettua Tourist-suklaata tai maistella appenzeller- ja gruyèrejuustoa. Sitä paitsi sen maistaa jo tomaateista, että ollaan eteläisemmillä leveysasteilla. Jopa sveitsinsaksan kuulostelu on vaihteeksi hauskaa, vaikka siinä joutuukin pinnistelemään saksantaitonsa äärimmilleen, että ymmärtäisi edes jotain.

Tällä kertaa matkaan tuli uusia vivahteita, kun olin maassa ensimmäistä kertaa perheeni kanssa. Sveitsi näytti parhaat puolensa, kun asuimme mukavassa Airbnb-asunnossa kivalla alueella ja aivan huippuluokan julkinen liikenne vei meidät ympäri kaupunkia helposti ja nopeasti. Kolmen vuorokauden Zürich-korteilla ajelimme raitiovaunuilla (verkosto on todella tiheä), busseilla, järvi- ja jokilautoilla, funikulaareilla ja paikallisjunilla. Näiden lisäksi pääsin kortilla ilmaiseksi esimerkiksi taidehalliin (Kunsthalle) ja Migros’n nykytaidemuseoon.

Uetliberg

Mitä tekemistä siellä Sveitsissä sitten on? Ensimmäisenä mieleen tulee tietysti maisemien ihailu, joten suuntasimme Zürichin kupeessa noin kilometriin kohoavalle Uetlibergille. Lähes huipulle asti pääsee kätevästi junalla. Asemalta on vielä noin 500 metriä huipulle, jossa on näkötorni, hotelli ja ravintola.

WP_20160327_14_29_45_Pro

Maisemat olivat mainiot, vaikka korkeimmat lumihuiput piiloutuivatkin raskaiden pilvien suojaan. Sää oli pilvinen ja viileä, mutta tarkenimme hyvin juoda kevään ensimmäiset terassioluet (ja –mehut) makkaran painikkeeksi ulkona.

olut ja makkara

Cafe Schober – pääsiäisen ihmemaa

Melkein kävelimme onnemme ohitse ensimmäisenä pääsiäispäivänä. Kahvi-, tee- (ja sokeri-) hampaita kolotti. Kurkistimme Konditorei Schoberin ikkunasta sisään, kun huomasimme sen edessä muutaman pöytäryhmän. Upeat pääsiäiskoristelut täyttivät näyteikkunat, joten oli vaikea saada käsitystä sisätiloista. Liike näytti vain konditorialta eikä tihkusateessa ulkona istuminen houkutellut, joten käännyimme pois. Muutaman askeleen otettuani käännyin kannoillani ja päätin kurkistaa sisälle. Ja mikä ihmemaa sieltä löytyikään – Péclard Zürich im Schober. Kolme kerrosta tunnelmallisia kahvilahuoneita, puheensorinaa, jonoja ja yltäkylläistä pääsiäistunnelmaa. Jäimme jonottamaan.

Schober2

Muutaman minuutin päästä pääsimme jo kapuamaan kolmanteen kerrokseen. Sain eteeni listan, jossa oli kaksi aukeamaa jo pelkälle teevalikoimalle. Yritin muistella, onko Suomessa missään vastaavaa teelistaa ja tilasin mustaa nepalilaista teetä. Hyvää oli. Samoin maistuivat alakerran konditoriasta valitut kakut ja omenastrudel. Hyrisin tyytyväisenä. Tämä oli kahvilaelämys kaikille aisteille.

Schober

Jossittelua

No, niinhän siinä kävi, että mieleen jäi monta asiaa, joiden vuoksi haluaisin vielä palata Zürichiin:

  1. Haluaisin kävellä koko Uetlibergin Planeettapolun, joka vie arviolta kaksi tuntia. Polulla voi maisemien katselun lisäksi pohtia aurinkokuntamme planeettojen välisiä etäisyyksiä. Tällä kertaa emme varautuneet patikointiin.
  2. Winterthurin Technoramaan pitäisi päästä lasten kanssa. Olemme yleensä matkoillamme käyneet aina paikallisessa tiedekeskuksessa tai tekniikan museossa, sillä lapsemme pitävät niistä todella paljon, ja kyllähän me aikuisetkin viihdymme, kun lapsilla on kivaa (suosikkimme ovat toistaiseksi Kööpenhaminan Experimentarium ja Pariisin Villette). Tällä kertaa aikataulu ei antanut periksi.
  3. Lähtisin mielelläni myös ylemmäs vuorille retkeilemään.
  4. Zürichin taidemuseossa (Kunsthaus) olisi ollut kiinnostava näyttely dadaismista, mutta valitsin tällä reissulla Löwenbräu Arealin taidehallin ja galleriat.