Hiekkaa, bunkkereita ja ostereita Cap Ferret’ssä

Hiekkaa, bunkkereita ja ostereita Cap Ferret’ssä

Yksi päiväretkistämme lokakuisessa Lounais-Ranskassa vei meidät Cap Ferret’n niemimaalle noin 40 kilometriä Bordeaux’sta länteen. Niemimaa suojaa Arcachonin lahtea Atlantin tyrskyiltä ja se on suosittu lomakohde Ranskassa.

Cap Ferret’ssa on useita rantoja, suojaisia uimarantoja lahden puolella ja tyrskyisiä surffausrantoja rohkeille valtameren puolella. Me ajoimme suoraan niemen kärkeen, pysäköimme tien päähän lähelle Le Mirador -ravintolaa. Ravintolan edessä oleva ranta oli suljettu, joten lähdimme aidattua polkua pitkin kohti länttä. Aidat estävät matkailijoita tallomasta rantadyynien haurasta kasvillisuutta. Hiekan seassa sinnitteleviä kasveja varjellaan huolellisesti, sillä ne sitovat hiekkadyynejä paikoilleen tuulisella niemellä.

Cap Ferret

Cap Ferret kasvillisuutta

Cap Ferret

Kävelimme kohti rantaa upottavassa hiekassa, nousimme töyräälle ja yllätyimme. Näimme valtavan hiekkarannan, katsoimme salmen yli itään Pilatin dyynille ja ihmettelimme rannalla pilkottavia toisen maailmansodan aikaisia bunkkereita. Nämä ihmisen järjettömyyden muistomerkit ovat osa Atlantin vallia, jota natsit rakensivat suojakseen Pohjois-Norjasta Ranskan lounaiskulmaan saakka. Bunkkerit ovat osin vajonneet hiekkaan ja lisäävät jylhille rannoille ripauksen historiallista ja hieman traagistakin tunnelmaa. Kesäsesongin ulkopuolella rantojen autius ja valtameren kohina lisäsivät kokemuksen vaikuttavuutta.

Cap Ferret bunkkerit

Cap Ferret näkymä Pilatin dyynille
Salmen toisella puolen kohoaa Euroopan korkein dyyni

Aurinko paistoi lämpimästi vielä lokakuun puolivälissä. Lapset ottivat kengät pois ja juoksivat vesirajaan. He loiskuttelivat tyrskyjen jättämissä lammikoissa, hautasivat jalkansa lämpimään hiekkaan ja tähyilivät kohti Amerikkaa kunnes nousuvesi saartoi tähystyspaikan ja tuli kiire pelastautua rannalle.

Cap Ferret Atlantin valtameri
Hetki ennen kenkien kastumista. Lapset olivat viisaasti ottaneet ne pois heti rantaan tultuamme.

Cap Ferret bunkkeri

Cap Ferret jalat hiekassa

Cap Ferret bunkkerit

Dystooppinen maisema täyttyi lasten kiljahduksista. Ehkä meillä on vielä toivoa.

Cap Ferret graffitibunkkeri

Pilvet alkoivat kerääntyä taivaalle ja vatsamme alkoivat ilmoitella hienoisesta nälästä. Palasimme toista polkua pitkin Le Miradorin luokse ja päätimme jäädä ravintolan terassille. Ehdimme juuri ja juuri nauttia lounastarjouksista. Cap Ferret on kuuluisa ostereistaan, mutta en vieläkään saanut itseäni tilaamaan näitä himoittuja herkkuja. Seurueemme kärsivällisin tilasi lounaslistalta lautasellisen mereneläviä ja olihan se spektaakkeli näkemisen arvoinen, makoisakin kuulemma. Askartelemista riitti pitkäksi aikaa.

Cap Ferret seafood spectacle

Aterian jälkeen siirryimme Cap Ferret’n keskustaan kahville. Kylä näytti mukavalta, ei lainkaan niin autiolta ja ankealta näin sesongin ulkopuolella kuin Biscarosse-Plage. Molempien lomakylien rannat ja Atlantin tyrskyt tekivät kyllä vaikutuksen. Olisin viihtynyt pidempäänkin.

Cap Ferret Atlantin valli
Atlantin vajonnutta vallia
Cap Ferret kalamies
Yksinäinen kalamies
Cap Ferret simpukat
Simpukan kuoria riittää näillä rannoilla

Astuvansalmen kalliomaalaukset

Astuvansalmen kalliomaalaukset

Mistä aloittaisin kesälomamatkamme tarinat? No aloitetaan vaikka A:sta eli Astuvansalmen kalliomaalauksilta. Jaoimme Lapin-reissun ajomatkan kolmeen osaan ja ensimmäinen yöpymispaikka oli kätevästi sukulaisten mökillä Savossa. Samalla halusin näyttää lapsilleni yhden suosikkiretkikohteistani.

Asuin aikoinaan Mikkelissä joitakin vuosia ja silloin kävin muutamia kertoja ihailemassa Astuvansalmen kalliomaalauksia Ristiinassa. Tulipa kohde näytettyä ulkomaalaisille vieraillekin. Reitti parkkipaikalta maalauksille on noin 2,5 kilometriä pitkä ja kulkee läpi vaihtelevan metsä- ja järvimaiseman.

jäkäläsaari2
Kauniita jäkäläisiä kalliosaaria

Pinnanmuotoja on sen verran, että retki käy mukavasta kävelylenkistäkin. Parkkipaikka on noin 20 km Ristiinan keskustasta ja hyvin viitoitettu, mutta melko huomaamaton polku maalauksille lähtee heti parkkipaikan takaa. Ei siis kannata lähteä seuraamaan hiekkatietä vaan kääntyä heti sen alussa vasemmalle.

tyyni vesi

kioski
”Mitä saisi olla?” – kaatuneen puun juuripaakkuun oli muodostunut sopiva kurkistusaukko

Maalaukset löytyvät rantakallion seinämästä Yöveden (Saimaa) rannalta. On aika uskomatonta ajatella, että tässä on ihmisiä elellyt jo 4000–6000­ vuotta sitten ja he ovat piirtäneet mm. ihmisiä, veneitä ja hirviä. Ovatko piirtäjät olleet uskonnollisella asialla vai aikansa tiedonvälittäjiä? Hämmästyttävää on myös piirrosten säilyminen.

hirvi ja metsästäjä
Hirvi ja samaani
naishahmo
Naishahmot kuuluvat Astuvansalmen harvinaisuuksiin

Maalaukset näkyvät hyvin myös järvelle ja laituriin pääsee isollakin veneellä.

vene

Vaikka maalaukset ovat tietysti ykköskohde tällä retkellä, niin ei kannata unohtaa maisemia kalliojyrkänteen huipulta.

kallion laella

Kiipeäminen hieman hirvittää korkeanpaikankammoista, mutta tässä kalliolla voisin istuskella vaikka kuinka pitkään ja katsella kaukaisuuteen. Suosittelen lämpimästi myös ruska-aikaa.

WP_20160716_17_11_23_Pro

kalliolta