Ranuan eläinpuisto yllätti

Ranuan eläinpuisto yllätti

Sallasta lähdettyämme ajoimme Kemijärven ohi kohti Rovaniemeä. Pysähdyimme pikaisesti napapiirikyltillä joulupukin pajojen vieressä. Jätimme joulupukin kuitenkin rauhaan ja jatkoimme matkaa. Kaupungissa olisi ollut kiinnostava tiedekeskus Pilke sekä Arcticum, mutta niin vain päätimme hurauttaa eteenpäin. Kaupunkielämä ei nyt houkutellut.

napapiiri

Ajoimme yöksi Gasthaus Ranuaan, joka on sopiva yhden yön pysäkiksi ja edullinenkin. Ajattelimme seuraavana aamuna käydä pikaisesti Ranuan eläinpuistossa kierroksella ennen pitkää ajomatkaa kohti etelää.

Emme kuitenkaan selvinneet ihan pikaisella kierroksella. Ranuan eläinpuistossa oli niin paljon näkemistä ja tekemistä, että pääsimme eteenpäin vasta myöhään iltapäivällä, vaikka olimme avaamisaikaan ensimmäisinä portilla.

Linnuista kiinnostuneet lapsemme intoilivat eläinpuiston lintuhäkeillä. Saimme nähdä kaikki Suomen pöllöt sarvi- ja varpuspöllöä lukuun ottamatta. Olisihan se tietysti aivan toinen juttu nähdä linnut vapaina luonnossa, mutta lasten innostus tarttui. Pöllöt olivat upeita ja niiden tuikeita ilmeitä oli hauska seurata lähietäisyydeltä.

tunturipöllö

Eläimillä on Ranualla suhteellisen isot tarhat. Jopa niin isot, että niihin voi kadota. Osa eläimistä oli piilossa, varmaankin levolla keskipäivän lämmössä, mutta osan näimme aivan vierestä. Hirvi makoili kuumassa auringossa niin lähellä aitaa, että melkein olisi ylettänyt rapsuttamaan.

hirvi2

Jääkarhut taitavat olla eläintarhan vetonaula. Valkoinen komea nalle näytti kyllä olevan hieman väärässä paikassa istumassa Lapin helteessä. Näytti se sentään voivan paremmin kuin se häiriintyneen näköinen lajitoverinsa Berliinin eläintarhassa muutama vuosi sitten.

jääkarhu

Eläinpuiston suurin yllätys itselleni oli upea Reporakan muinaisranta. Ranua paljastui jääkauden jälkeen vetäytyvän jäätikön alta n. 9300 vuotta sitten ja aluksi vesi peitti alueen. Reporakka nousi merenpinnan tasolle noin 9000 vuotta sitten. Itämeren esi-isä/äiti Ancylus-järvi huuhteli rannan kiviä ja vei hienon maa-aineksen mennessään. Vähitellen maa kohosi ja ranta etääntyi. Kivikko jäi.

Reporakka

Muinaisrannan jälkeen löysin vielä kivitarhan, jossa esitellään Suomen kallioperän kivilajeja. Muhkeat ja näyttävät lohkareet pallograniittia, kalkkikiveä, albiittidiabaasia, seriittikvartsiittia jne. tekivät vaikutuksen.

andalusiittikiilleliuske
Andalusiittikiilleliusketta Pihtiputaalta

Siinä vaiheessa oli juostava eläimiin keskittyvät lapset kiinni. Eläinkierroksen jälkeen löysimme vielä oikein hauskan leikkipaikan. Taikapolun varrelta löytyi erilaisia mielenkiintoisia kiipeilypaikkoja, vaijerirataa ja liukumäkiä, jotka liittyivät polun tarinaan. Siinäkin vierähti kummasti aikaa. Polku päättyi kotieläintarhaan, jossa tarkkailimme vielä hetken hevosia, kanoja ja possuja.

Eläinpuiston ravintolassa söimme myöhäisen lounaan ennen pitkää ajorupeamaa. Tämän piti olla ajopäivä, mutta Ranualla oli niin mukavaa, ettei harmittanut, vaikka saavuimme seuraavaan yöpaikkaan Iisalmeen vasta myöhään illalla.

linnut
Hedwig ja Peksi lennähtivät meidän perheeseemme Ranuan eläinpuiston kaupasta
Mainokset

Astuvansalmen kalliomaalaukset

Astuvansalmen kalliomaalaukset

Mistä aloittaisin kesälomamatkamme tarinat? No aloitetaan vaikka A:sta eli Astuvansalmen kalliomaalauksilta. Jaoimme Lapin-reissun ajomatkan kolmeen osaan ja ensimmäinen yöpymispaikka oli kätevästi sukulaisten mökillä Savossa. Samalla halusin näyttää lapsilleni yhden suosikkiretkikohteistani.

Asuin aikoinaan Mikkelissä joitakin vuosia ja silloin kävin muutamia kertoja ihailemassa Astuvansalmen kalliomaalauksia Ristiinassa. Tulipa kohde näytettyä ulkomaalaisille vieraillekin. Reitti parkkipaikalta maalauksille on noin 2,5 kilometriä pitkä ja kulkee läpi vaihtelevan metsä- ja järvimaiseman.

jäkäläsaari2
Kauniita jäkäläisiä kalliosaaria

Pinnanmuotoja on sen verran, että retki käy mukavasta kävelylenkistäkin. Parkkipaikka on noin 20 km Ristiinan keskustasta ja hyvin viitoitettu, mutta melko huomaamaton polku maalauksille lähtee heti parkkipaikan takaa. Ei siis kannata lähteä seuraamaan hiekkatietä vaan kääntyä heti sen alussa vasemmalle.

tyyni vesi

kioski
”Mitä saisi olla?” – kaatuneen puun juuripaakkuun oli muodostunut sopiva kurkistusaukko

Maalaukset löytyvät rantakallion seinämästä Yöveden (Saimaa) rannalta. On aika uskomatonta ajatella, että tässä on ihmisiä elellyt jo 4000–6000­ vuotta sitten ja he ovat piirtäneet mm. ihmisiä, veneitä ja hirviä. Ovatko piirtäjät olleet uskonnollisella asialla vai aikansa tiedonvälittäjiä? Hämmästyttävää on myös piirrosten säilyminen.

hirvi ja metsästäjä
Hirvi ja samaani
naishahmo
Naishahmot kuuluvat Astuvansalmen harvinaisuuksiin

Maalaukset näkyvät hyvin myös järvelle ja laituriin pääsee isollakin veneellä.

vene

Vaikka maalaukset ovat tietysti ykköskohde tällä retkellä, niin ei kannata unohtaa maisemia kalliojyrkänteen huipulta.

kallion laella

Kiipeäminen hieman hirvittää korkeanpaikankammoista, mutta tässä kalliolla voisin istuskella vaikka kuinka pitkään ja katsella kaukaisuuteen. Suosittelen lämpimästi myös ruska-aikaa.

WP_20160716_17_11_23_Pro

kalliolta

Porkkalanniemen kierros

Porkkalanniemen kierros

Löytyipä jälleen kiva päiväretkikohde lähiseudulta. Aika moni muukin oli kauniina päivänä löytänyt Porkkalan komeille rantakallioille, mutta väliäkö sillä, kun maisemat olivat mahtavat, kalliot upeita ja kävelyreitti oli sopivan pituinen kierrettäväksi lasten kanssa.

kelo

Porkkalanniemen virkistysalueelle ajaa Helsingistä vajaassa tunnissa. Ajoimme paikalle aurinkoisena lauantaina ja parkkipaikat olivat alkuiltapäivästä jo lähes täynnä. Mahduimme kuitenkin sekaan ja lähdimme polulle kohti niemen kärkeä. Ihailimme matkalla jäkäläisiä kallioita, käkkyrämäntyjä, keloja, myrskyn kaatamia puita ja paluumatkalla pientä plänttiä korpisuota. Reitti oli hyväkuntoista hiekkapolkua ja kulki osin kallioilla.

metsä

pikkula
Hädän tullen pikkula on lähellä

Metsä oli kaunista ja vaihtelevaa, mutta parhaat maisemat avautuivat niemen kärjestä. Merisumu oli aluksi sakea ja viileä tuuli puhalsi mereltä. Pysähdyimme evästauolle rannan nuotiopaikalle. Sumu hälveni vähitellen ja aurinko alkoi taas lämmittää.

kalliolla

kalliolla2

Rantakalliot olivat niin hienoja, että kirmailin innoissani kuvaamassa kasveja, leppäkerttuja, tyrskyjä ja maisemia. Siinä meinasivat makkarat unohtua.

kalliokasvi.jpg

leppikset

maisema

Retki on mukava päättää (tai aloittaa) lähistöllä sijaitsevan Porkala Marinin kahvikioskilla.

WP_20160709_13_38_18_Pro

Kannatti käydä. Olipa hieno päivä.

WP_20160709_16_13_49_Pro

Askolan hiidenkirnut ja Takajärven uimaranta

Askolan hiidenkirnut ja Takajärven uimaranta

Onhan noita hiidenkirnuja nähty ennenkin, yksi on vielä ihan kotikulmilla, mutta en osannut arvatakaan miten vaikuttava on Askolan hiidenkirnualue. Kaksikymmentä erimuotoista ja –kokoista onkaloa komean Kirnukallion kupeessa ovat todella näkemisen arvoisia.

jauhinkivet
Jääkauden jälkeiset sulamisvedet ovat muokanneet hiidenkirnuja kivien avulla. Jäävaurio-nimisessä onkalossa on vielä jauhinkiviä näkyvissä.

Lähdimme päiväretkelle kauniina kesäpäivänä Helsingistä. Noin 70 kilometrin päähän ehtii sopivasti päivän aikana. Samalla voi kiivetä kallion laelle ihailemaan kaunista jäkälän peittämää kalliota ja hienoja maisemia Porvoonjoen laaksoon. Tosin korkeanpaikankammoisella kääntyi sisukalut ympäri joka kerta, kun lapset lähestyivät jyrkänteen reunaa. Maisemareitillä kannattaa kuitenkin käydä.

Hiisi
Parkkipaikalta kallion juureen vievää polkua vahtii hirmuisen näköinen hiisi

Pääsymaksu tiputetaan vahvaan rauta-astiaan (yksi aikuinen ja kaksi lasta yhteensä neljä euroa) ja portin takana alkaa hiidenkirnujen rinne. Lapset kiipeilivät innoissaan jokaisen kirnun ääreen ja tutkivat niiden nimiä ja muotoja sekä tarkkailivat sammakoita ja ötököitä. Rinteessä on portaita ja vaijereita, joista voi ottaa tukea, jos kalliot ovat liukkaita.

kuhne
Jättiläisen kuhnepytty on alueen suurin hiidenkirnu. Tässä kelpaa jättiläisen kylpeä

Alhaalla Jättiläisen kuhnepytyn äärellä söimme eväät ja laskeuduimme sen jälkeen jokilaaksoon. Palasimme alakautta kiertävää polkua pitkin autolle. Alhaalla näimme grillipaikan, vaikka nettisivujen mukaan alueella ei ole nuotiopaikkaa. Tämä on todella mainio päiväretkikohde. Lapset eivät olleet etukäteen kovin innoissaan hiidenkirnuista, mutta paikan päällä olikin oikein hauskaa.

Vakka
Vakka

Päivän kruunasi Askolaan Takajärven idyllinen uimaranta. Lyhyeksi suunniteltu uimareissu venyi lähes viisituntiseksi yhtäjaksoiseksi plutaamiseksi. Väsyneet vesipedot olivat aika hiljaisia myöhäisellä kotimatkalla.

Takajärvi
Pojan ottama kuva Takajärven uimarannalta

Olipa kiva päivä.

menninkäisen pesät
Menninkäisen pesät

Kesäinen päivä Hauholla

Kesäinen päivä Hauholla

Jo useamman vuoden äitienpäiväperinteeseemme on kuulunut lounas Hauhon Ilorannassa. Olemme aina viettäneet mukavan iltapäivän tässä etelähämäläisessä maaseutukohteessa. Tällä kertaa sääkin oli loistava.

Aloitamme iltapäivän hämäläisen pitopöydän äärellä. Ruoka on suolaista mutta hyvää. Sienikastike vie kieleni mennessään ja lapset lappaavat suuhunsa savulohta ja lihapullia. Talon omat leivät maistuvat myös kaikille.

WP_20160508_14_43_24_Pro (3)

Vatsat pullottaen siirrymme ulkorakennukseen kakkukahveille ja sieltä ulos. Lapset juoksevat ensin trampoliineille, sitten keinuihin ja kiipeilytelineisiin. Sen jälkeen syötämme voikukkia kaneille ja lampaille.

WP_20160508_15_31_39_Pro

Kävelemme vielä järven rantaan (kuten aina teemme). Ilma on kesäinen, lämpötila reippaasti yli kahdenkymmenen, joten ensimmäiset rohkelikot ovat uskaltautuneet uimaan. Useimmiten olemme hytisseet rannalla kylmässä tuulessa, joten ei tullut mieleenikään pakata uimavarusteita mukaan.

Idyllistä, rauhallista ja lapsille paljon hauskaa tekemistä. Se oli kiva päivä.

WP_20160508_14_46_04_Pro

Fribourg – iloisia jälleennäkemisiä

Fribourg – iloisia jälleennäkemisiä

”Fribourg on ihana kaupunki”, sanoi nuorempi lapseni, kun seikkailimme Fribourgin vanhan kaupungin kapeilla kaduilla ja mäkisillä kujilla. Kävimme päivän vierailulla kaupungissa, jossa vietin puoli vuotta nuorena ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Saavuimme Fribourgiin tapaamaan suomalais-sveitsiläisen au pair -perheeni jäseniä. Samalla halusin näyttää omalle perheelleni hieman myös kaupunkia.

Fribourg2

Vanha kaupunki oli isompi kuin muistin. Aikaa taisi vierähtää huomaamatta muutama tunti, kun kävelimme aukiolta toiselle ja kiemurtelevan Sarine-joen yli menevien siltojen yli ja ali. Nautimme pääsiäispäivän keväisestä auringonpaisteesta sekä rauhallisesta ja idyllisestä kaupungista. Lapset jaksoivat hyvin vielä kavuta jyrkkää rinnettä ylös uudempaan yläkaupunkiin. Funikulaari oli remontissa, joten emme voineet turvautua siihen.

Fribourg

Sveitsissä kun ollaan, niin aina jossain horisontissa näkyy lumihuippuja. Näin myös länsisveitsiläisessä Fribourgissa. Matkallamme kohti rautatieasemaa pitkin Route des Alpesia pysähdyimme vähän väliä ihailemaan maisemaa. Alhaalla näkyi vanha kaupunki sekä Sarine-joki ja taustalla kaukana Alppien lumihuiput.

Nuorimmaisen mielestä Fribourg oli paras paikka Sveitsissä. Vanhan kaupungin kujat, sokkelot, mutkat ja jyrkänteen reunalla jylhänä seisovat talot sekä yläkaupungin maisemat tekivät vaikutuksen. Myös minuun, vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen.