Tänä vuonna teimme syyslomalla vertailevaa tutkimusta Itävallan ja Italian Alpeilla, ja kumpikin voitti. Itävalta veti pidemmän korren lapsiperhekohteena ja Italiahan on aina hyvä valinta, ja Dolomiitit erityisesti maisemakuumeiselle kohtalokas kohde.
Itävallasta valitsimme Serfaus-Fiss-Ladisin alueen tukikohdaksemme, koska netistä päättelimme, että siellä olisi vielä useita kabiinihissejä toiminnassa. Syyslomaviikkomme (viikko 42) oli alueen kesäkauden viimeinen viikko, joten ihan ylimmille harjanteille emme enää päässeet, mutta kahden kilometrin korkeudessa oli meille riittävästi puuhaa, polkuja tallattaviksi ja vuorimaisemia ihailtavaksi. Ladis on noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Münchenistä ja matkaan on helppo yhdistää retkiä myös Liechtensteiniin tai Italiaan.
Asetuimme Ladisin kylän alarinteille Ladis Living -nimiseseen huoneistohotelliin. Majapaikka veti puoleensa siksi, ettei sisustus ollut ihan perinteistä tirolilaistyyliä vaan modernisoitu versio siitä. Kaikki oli uutta ja siistiä ja huippu-urheilijalta näyttävä emäntämme oli oikein avulias. Saimme häneltä näppärät Super. Sommer. Card. -kortit, joilla pääsimme matkustamaan ilmaiseksi kaikilla hisseillä, Serfauksen kyläjunalla ja vaellusbussilla. Tosin viimeksi mainittu jäi kokematta, sillä se kulki kovin harvakseltaan.
Lähdimme ensimmäisenä aamuna kipuamaan kohti Ladisin kylän ylärinteitä. Astuimme Sonnenbahnin kyytiin, joka vei meidät naapurikylä Fissiin. Siitä jatkoimme Möseralmbahnin kyydissä ylemmäs melkein kahden kilometrin korkeuteen. Aseman vieressä oli mahtava puuhamaa lapsille: pieni lumimäki rengaslaskua varten, lentorata, hyppytorni, trampoliini, keinuja, vuohia rapsutettavaksi yms. Osa huveista oli maksullisia. Vierestä lähti myös raidekelkkarata Fisser Flitzer, jolla pääsisi laskemaan yli 40 km/h pari kilometriä alamäkeen. Lapsia jäi ehkä harmittamaan, kun vanhemmat jänistivät tästä mahdollisuudesta.
Lähdimme Möseralmista kävelemään pitkin Panorama Genusswegiä eli maisemanautintojen tietä kohti seuraavan hissin asemaa. Kävelymatka oli juuri sopiva eikä vastalauseita ehtinyt kuulua. Sunliner-hissillä pääsimme alas Serfauksen kylään, josta lähdimme taas ylös parin kilometrin korkeuteen. Komperdellin väliasemaa korkeammalle emme nyt päässeet. Tuuli oli navakkaa, joten laitoimme nopeasti takit päälle ja huput korville. Etsimme evästauolle suojaisan paikan ja saimme taas nauttia kesäisen lämpimästä auringonpaisteesta ja hienoista maisemista.
Jatkoimme patikointia pitkin Piratenwegiä. Merirosvoteemainen parin tunnin patikkapolku oli hieman lapsellinen meidän esiteineillemme, mutta mukavasti niistä aarrearkuista sai hyvän syyn pysähdellä ja tauottaa kävelyä ja napsia samalla muutaman kuvan.
Posket punaisina ulkoilusta palasimme Komperdell Mittelstationille, laskeuduimme Serfausin kylään ja vielä alemmas kyläjunalla. Seuraava vaellusbussi olisi lähtenyt vasta 50 minuutin päästä, joten lähdimme kävelemään kohti Fissin kylää, jotta ehtisimme vielä Ladisiin vievän Sonnenbahnin kyytiin ennen kello viittä, jolloin hissi suljettiin. Onneksi matkaa oli vain pari kilometriä ja laakson syksyiset värit tekivät patikasta mukavan.
Meistä kaikista oli hauskaa matkustaa kylästä toiseen kabiinihisseillä ja katsella maisemia. Lyhyet patikat hissiasemien välillä tekivät päivästä itselleni mieluisan. Lisäksi joka asemalla ja kylissä näyttää olevan hengästyttävä määrä tekemistä lapsille: peilitaloa, leikkipuistoja, kelkkaratoja, lapsille suunniteltuja patikkareittejä, geokätköilyä jne. Lokakuisella viikolla leikkipaikoilla oli vielä mukavan väljääkin.
Serfaus–Fiss–Ladis on kaikin puolin hyvä kohde lapsiperheelle.
Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa
Matkoja, retkiä, hetkiä 
Upeita alppimaisemia! Noita en milloinkaan väsy katselemaan. Olimme kerran Sveitsissä lokakuun puolivälin jälkeen, ja silloin konkretisoitui hyvin korkeuskäyrien ja lumipeitteisyyden välinen korrelaatio.
Sveitsin patikkareissuilla lähes parasta antia on noiden kauniiden lempeäsilmäisten lehmien ihailu. Olen vilpittömästi sitä mieltä, että tuo rotu lienee yksi maailman kauneimmista. Erityisesti ilahduttaa se, että nuo saavat laiduntaa alppiniityillä sinisen taivaan alla, auringosta ja elämästään nauttien ❤
TykkääLiked by 1 henkilö
Olen kyllä samaa mieltä noista lehmistä, en muista yhtä kauniita nähneeni muualla, ja ovat vielä vapaita ja tyytyväisiäkin.
Noista maisemista muuten vielä tuli mieleeni, että juttelin Italian puolella Zanser Almissa ravintolanpitäjän kanssa siitä, kuinka ihminen kaipaa aina toisiin maisemiin. Hän haluaisi kovasti vierailla Itä-Suomessa, järviseudulla kun on niin kaunista ja minä taas olen aina etsiytymässä vuorille ja kukkuloille:) Vaikka pidän toki niistä järvistäkin, ja hän vuorista:)
TykkääLiked by 1 henkilö
Voi noita maisemia ja vapaita lehmiä! Itävallassa ei ole tullut perin pohjin matkusteltua, vaikka kaipaisin kovasti noihin maisemiin.
TykkääLiked by 1 henkilö
Itselläni on jatkuva kaipuu vuorille❤
TykkääLiked by 1 henkilö
Voi miten ihania maisemia! Ja upeita kuvia niistä. Timmelsjoch on minullekin tuttu ja Meranossa olen pysähtynyt, mutta siitä on jo kauan. Nyt tekee mieli uudestaan. Onneksi meiltä ovat jo kiireet loppuneet.
TykkääLiked by 1 henkilö
Oi, nautiskelkaa ihanasta kiireettömyydestä!
TykkääTykkää