Onko siellä Kalajoella muuta kuin hiekkaa? No, onhan siellä. Kalajoen vanha kaupunki Plassi on mukava paikka vanhoine puutaloineen ja Kalajoen ranta on kaunis ja rehevä.
Satuimme majoittumaan mukavaan asuntoon aivan keskelle Plassia. Muutaman askeleen päässä majapaikastamme on joen rantaan Kalajokisuun maisemahankkeessa vuonna 2011 raivattu Plassin rantapolku.
Löydän polun aivan sattumalta, kun etsin pääsyä rantaan. Leveä joki on järven rannalla kasvaneelle kiehtova maisema. Vesi vetää aina puoleensa, oli se sitten järvi, meri tai joki. Purokin käy paremman puutteessa. Veden äärellä vetelehtimiseen en kyllästy koskaan.
Plassintien varrella olevasta Pikkupuistosta laskeutuu portaat alas joen rantaan, ensin näköalatasanteelle ja lopulta alas muhkean kasvillisuuden välissä kulkevalle vihreälle polulle.
Heinät ja kukat röyhöttävät korkeuksiin, viidakko on niin tiivis, että polun ulkopuolelle ei ole menemistä. Jonkun puutarhasta karannut karhunköynnös on kietonut itsensä parimetristen pujojen varsiin päästäkseen osalliseksi auringon voimasta.
Kaikki tuntuu olevan kukassa ja nokkosperhoset pyörivät ympärilläni.
Kävelen kohti rantaa. Polulta lähtee lähes umpeenkasvanut sivuhaara, joka johtaa melkein rantakiville. Ihmettelen hiljaista kivikkoista kaunista virtaa.
Polku on autio, kaikki ovat kai paenneet auringon porotusta rantadyyneille. Tänne ei merituulen vilvoitus yllä vaan ilma seisoo ja melkein väreilee kuumana.
Jatkan matkaa rannan suuntaisesti, kasvillisuus on entistäkin mittavampaa ja välillä kävelen kukkien ja heinien muodostamaa kunniakujaa pehmoisella vihreällä alustalla. Tunnen itseni pieneksi.
Saavun ojan varteen. Viidakko on melkein peittänyt sen kasvuvoimansa alle piiloon.
Nousen takaisin ylös Plassintien tasalle ja puikahdan omakotitalon pihan viertä takaisin tielle. Tästä ei polun päätä välttämättä huomaisikaan.
Jatkan matkaani Kalajoen suun suuntaan ja katselen vanhoja puutaloja. Entinen sahan komea konttorirakennus näyttää olevan myynnissä. Lasken 13 ikkunaa kadun puolella, riittäisihän siinä tilaa pienelle perheelle. Pihapiirissä on tunnelmaa ja joen ranta on upea.
Pysähdyn viereiselle Plassin markkinapaikalle, jossa on käyty kala-, turkis- ja tervakauppaa jo 1500-luvulta. Täällä on säilytetty tervaa terva-aitoissa ja joen toisella puolella on rakennettu laivojakin. Yritän kuvitella markkinoiden vilinää tälle autiolle torille.
Plassintietä kun jaksaa taapertaa vielä muutaman sata metriä, pääsee sahanomistaja Santaholman jugendhuvilalle eli Havulaan. Havulassa voi tutustua vuosisadan alun varakkaan kodin tunnelmaan ja syödä piha-aitan ihanassa kahvilassa mehevän, emännän itse leipoman korvapuustin.
Sen jälkeen voikin palata Plassin laivarantaan ja odotella illan viimeisiä valoja, auringon räiskyvää laskua ja kuun kajoa.
Komea päätös kauniille päivälle Kalajoella.
- Rantapolun päähän pääsee Plassin pikkupuistosta, joka on vain kivenheiton päässä Kalajoen keskustasta tulevan Markkinatien ja Plassintien risteyksestä.
- Polun pituus on noin 500 metriä, polulta Plassin markkinapaikalle on muutama sata metriä ja markkinapaikalta Havulaan myös noin 300 metriä
Tämä kirjoitus on luettavissa myös Retkipaikassa
Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa
Matkoja, retkiä, hetkiä 
Olipa kaunis kukkaretki joenrantaan! Ihan parasta on päästä kaikessa rauhassa kuvailemaan kukkia ja mehiläisiä, vailla kiireen häivää. Tuolla Kalajoen suunnassa ei ole tullut reissattua, mutta jos joskus reitti siihen suuntaan suuntautuu, täytyy pitää tämä virkistysmahdollisuus mielessä.
Mutta en voi nyt olla kommentoimatta, että tuo sininen lupiinisi ei ole kyllä lupiinia nähnytkään 😉 En kyllä itsekään tiedä mikä se oikeasti on, mutta ensimmäisenä tulee mieleeni, että jonkinsortin tädyke. Mene ja tiedä. Oliskohan rantatädyke. (olin edellisessä harraste-elämässäni puutarhaihminen, sitten menin ja perustin blogin)
Tuo lopetuskuva auringonlaskusta kyllä salpaa hengityksen. Se on maagisen kaunis ❤
TykkääTykkää
Hei kiitos kun korjaat, eihän se tosiaankaan lupiini ole. Rantatädykehän se! Minulla menee aina näissä lajintunnistuksissa joku pieleen, varsinkin jos luulen tietäväni enkä tarkista. Pitäisi lopettaa varmaan yrittäminen, mutta kun haluaisin niin kovasti oppia näitä ja laittaa tännekin itselleni muistiin, kun eivät pihkura meinaa jäädä mieleeni. Se on tämä keski-ikä ja kukat:)
Tämä oli tosiaan ihana pieni retki ihan yksin, piti kyllä vain käväistä rannassa, mutta vähän venähti. Onneksi muu perhe oli tyytyväisenä kämpillä vailla kiireen häivää;)
TykkääLiked by 1 henkilö
Levollisen kesäistä tunnelmaa ja aivan uskomattoman hieno auringonlasku! Veden äärellä vetelehtiminen on mainio ilmaisu ja jäi kutkuttamaan mieltä. 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos, oli kyllä mukava palata tämän kuuman viidakkoretken tunnelmaan, oikein kukkahuumaa:)
TykkääTykkää
Hieno paikka! Tosi nätit kuvat. 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kehuista! Tämä polku oli kyllä kiva yllätys Kalajoella:)
TykkääTykkää
Ihana Kalajoki! Olen ollut ennen Hiekkasärkillä töissä, joten hyvin on tutut maisemat. En ole tosin tuota polkua koskaan kulkenut, vaikka maisemien vuoksi olisi kyllä selvästi sen arvoista. Kävimme Kalajoella noin viikko sitten ihan vaan rannalla käveleskelemässä. Sielläkin saa kivan lenkin aikaiseksi.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kalajoki oli kyllä niin kiva, että harmittaa, että visiittimme jäi niin lyhyeksi. Hiekoilla kävimme vain piipahtamassa, kun vietimme kokonaisen päivän Vattajan ihanilla rannoilla. Olisin niin mielelläni jäänyt pidemmäksi aikaa tuonne ja käynyt kunnon lenkillä hiekkasärkillä myös.
TykkääTykkää