Vaikka Dublinissa on kivaa, ovat Irlannin luonnonmaisemat silti vielä kivemmat, minusta ainakin. Lyhyellä Dublinin-lomalla ehtii onneksi maisemien äärelle päiväseltään, vieläpä kätevästi DART-lähijunalla. Etelässä pääsee rantajyrkänteille patikoimaan esimerkiksi Greystonesin ja Brayn välille. Me lähdemme Dublinista koilliseen Howthin kalastajakylään.

Howth

Päivä on kääntynyt jo iltapäivään, kun saavumme DART-junan pohjoiselle pääteasemalle Howthiin. Retki on siis aloitettava pikalounaalla. Howth on kuuluisa kalaravintoloistaan, mutta meillä on kiire päästä rantatörmille maisemia katsomaan. Löydämme Howthin pienen ”torin”, joka varmasti pursuaa elämää kesäisin, mutta nyt helmikuisena tiistaina on auki vain kaksi kahvilaa. Syön muhkean leivän, jossa on sisällä briejuustoa ja karpalokastiketta. Mietin, että jos tällä matkalla olisi soundtrack, siihen kuuluisi ehdottomasti Cranberries. Bändin laulaja, tammikuussa kuollut Dolores O’Riordan asui jonkin aikaa Howthissa.

Ruokailuamme kahvilan ulkoterassilla seuraa tarkkaan kaksi kottaraista, yhtä rohkeita kuin lokit, pulut ja varpuset meillä. Hämmentävää ja hauskaa, sillä en ole koskaan katsonut kottaraista näin läheltä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kottarainen on komea lintu

Lähdemme kävelemään pitkin rantakatua, ohitamme ravintoloita ja pubeja, tähyilemme sataman yli Ireland Eyen saarelle. Aallonmurtajan jälkeen lähdemme vähitellen nousemaan ylemmäs rinteeseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Howthin satama ja majakka
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Reitin alku kulkee asutuksen keskellä
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vanha aita alapuolellamme
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Howthin edustalla on Ireland’s Eye -saari, jonne pääsee kesäisin veneellä

Jatkamme kävelyä rannan suuntaisesti, aluksi tien reunassa asutuksen keskellä, kunnes saavumme parkkipaikalle. Parkkipaikalta alkaa viimein polku.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Viimeinen vilaus sataman aallonmurtajasta

Nousemme yhä ylemmäs ja minulle alkaa valjeta, että tämä todellakin on Cliff Walk eli polku kulkee ajoittain aivan rantajyrkänteen reunalla. Sekunnin ajan epäröin, henkäisen syvään ja ajattelen, etten aio antaa periksi tälle rasittavalle korkeanpaikankammolle. Jatkamme matkaa. Onneksi siellä täällä polun ja jyrkänteen välissä kasvaa pensaita. Jyrkimmissä kohdissa puristan täristen kuopusta takista tai kädestä. Lapsia vaan naurattaa ja he jatkavat kulkuaan huolta vailla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ylimääräisistä sydämentykytyksistä huolimatta nautin, suurimman osan ajasta ainakin. Maisemat Irlanninmerelle ovat avarat, keltainen piikkiherne kukkii kauniisti ja aurinko paistaa lämpimästi. Täällä on hyvä hengittää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kimalainen piikkiherneen kukassa
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Irlannin lipun värejä

Pysähdymme herkkutauolle polun varressa olevalle penkille ja katsomme, kun Iso-Britannian suunnasta lähestyy lautta. Muistelen niitä kertoja, kun matkasin Walesin Holyheadista Dun Laoghaireen Dublinin eteläpuolelle. Kaivan repusta pienet matkakiikarimme ja alan tähyillä merelle. Ihmettelen kahta valoa heijastavaa pistettä, eiväthän linnut yleensä heijasta valoa. Hetken kiikaroituani ymmärrän, että siellähän etenee meressä kaksi hyljettä. Olen aika innoissani näystä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tässä kuvassa on kaksi hyljettä:)

Vaikka piikkiherneiden keltainen loisto sykähdyttää, mietin silti, että tämä maisema olisi mahtava joskus nähdä heinä-elokuussa, kun kanervat kukkivat. Kesän alussa taas voisi bongailla pesiviä lintuja. No, kaikkea ei voi saada, samalla kertaa ainakaan.

”Milloin ollaan perillä?”

”Ihan kohta varmaan”

Vielä yksi rantatörmän mutka ja viimein eteemme avautuu upea näkymä Dublinin lahdelle. Edessämme näemme Bailyn majakan ja kaukana lahden toisella puolen häämöttävät Wicklow’n vuoret. Nyt olemme lähellä the Summitia eli huippua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
The Baily Lighthouse – siellä se viimein on!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rantapolku loppuu the Summitin luokse, josta löydän infotaulun reiteistä ja niiden pituuksista. Käyn vielä ottamassa viimeiset valokuvat majakasta ennen paluumatkaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ohitamme paluumatkalla St Mary’s Abbeyn rauniot

Pääsemme takaisin kylään ja seuraamme hetken lokkeja, jotka ovat löytäneet simpukoita kalastajien laatikoista. Ne yrittävät puuhakkaasti rikkoa kuorta päästäkseen sisustaan kiinni. Haikara tarkkailee tolpan päältä sataman touhuja. Aurinko on jo matalalla. On aika palata Dubliniin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Howthin satamaa illan valossa

Howth

 

  • Kävelimme rantapolulta suorinta reittiä eli tietä pitkin takaisin Howthin kylään ja matkaa tuli yhteensä noin kuusi kilometriä.
  • Howthissa on neljä eri patikkareittiä, 6-10 kilometrin pituisia ja vaikeusasteet vaihtelevat helposta vaikeaan. Meidän reittimme Cliff Path on määritelty helpoksi ja arvioitu aika on noin 2 tuntia.
  • Matkasimme kolmen päivän LUAS-matkakorteilla kätevästi Howthiin asti DART-junalla. The Summitin lähelle pääsee Dublinista myös bussilla 31 a, jos haluaa kävellä ainoastaan rantapolun vastapäivään ja palata vaikka junalla
  • Howthissa on myös linna ja liikennemuseo
  • DART-junalla pääsee myös Dublinin eteläpuolelle Greystonesiin, josta kävelylle kohti Brayn kylää lähti Duunireissaaja. Tässä hänen tarinansa: Päiväretkiä Dublinin rannikolla – Cliff Walk
  • Lähinnä kauempana -blogissa kerrotaan lisää Braystä: Bray – Dublinista helppo päiväkohde

 

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa

24 kommenttia artikkeliin ”Howth – päiväpatikointia ja merimaisemia Dublinin lähellä

  1. Hei, hauska sattuma! Varasin tänään hotellin Howthista pariksi päiväksi kesäkuun reissulle. Odotan kovasti, että pääsen käyskentelemään noita rantapolkuja. Majakkakuvat ovat upeita.

    Liked by 2 people

  2. Voi että miten kauniissa maisemissa saitte patikoida! Tuli mieleeni eräs Englannin reissumme, kun patikoimme Bristolin kanaalin rannalla, ja jouduimme osallisiksi naudan vasikoinnista.

    Aivan huippukomea lintu on tuo kottarainen! En ole koskaan nähnyt noin läheltä, hienon kuvan hänestä sait. Mustarastaita katselen kotipihalla päivittäin, olen erikoistunut mustarastaiden ylläpitoon 🙂 Taitavat olla aika saman kokoisia lintuja?

    Tykkää

    1. Naudan vasikointi😯, jopas on teillä ollut retki!

      Minä tykkäsin tästä paikasta kyllä kovasti, lievitti kummasti ikävää Länsi-Irlantiin.

      Kottarainen on aika ujolainen Suomessa tai sitten harvinainen, sen verran jännä kokemus tuo oli. Mustarastaan kokoinen. Vai olet erikoistunut mustarastaisiin, mustarastaskuiskaajako
      lienet 😉

      Liked by 1 henkilö

  3. Oi näitä maisemia ❤ Walesiin olen rakastunut ja Irlannin rannikko on ehdottomasti bucket listillä. Joku näissä karuissa mutta värikkäissä maisemissa sykähdyttää.

    Liked by 1 henkilö

    1. Karun kauniit maisemat ovat ehdottomasti lempimaisemiani ja niitä Irlannissa riittää. Pidän erityisesti Aran-saarista, Connemarasta ja DInglen niemimaasta, mutta kyllä tämä Howth oli kiva myös, ja niin lähellä Dublinia.
      Walesiin ja Skotlantiin haluaisin ehdottomasti takaisin, olen Walesista mennyt vain läpi muutamia kertoja matkalla Irlantiin. Luulen, että sikäläiset maisemat miellyttäisivät myös:)

      Tykkää

  4. Tästä tulikin paljon muistoja mieleen, upea reitti! Olen kävellyt tuolla heinäkuussa, jolloin nummikellokanervat kukkivat. Oikeastaan ei ollut tarkoitus sen kummemmin patikoida, kunhan vaan lähdettiin katsomaan polun alkua, mutta aina piti vaan nähdä seuraavan rantatörmän mutkan taakse, ja lopulta sitten tuli koko tämä sama reitti kierrettyä. Kävimme myös Ireland’s Eyella, joka tuntui olleen lintubongareiden suosiossa. Muuten siellä ei ollut suuremmin nähtävää, lähinnä korkean heinikon keskellä kulkeneita pieniä polkuja.

    Liked by 1 henkilö

  5. Tää on kyllä satavarmasti listallani kun seuraavan kerran matkaan Dubliniin! Ihan mahtavaa, että tällaisiin maisemiin pääsee patikoimaan näin lähellä pääkaupunkia! Pääsikö majakalle asti kävelemään? ja kivaa kun heti jutun aluksi pääsi oikeaan tunnelmaan, kun päässä alkoi soida The Cranberries…

    Liked by 1 henkilö

    1. Tämä oli kyllä niin näppärän matkan päässä Dublinista, että suosittelen! Oppaissa puhuttiin n. puolen tunnin junamatkasta, mutta kyllä se tuntui vielä nopeammalta. Me ei käyty kummankaan majakan luona, mutta käsittääkseni tuota Bailyn majakkaa ei pääse ihan läheltä katsomaan, on ilmeisesti jonkun yksityisaluetta. Sataman majakan viereen näytti pääsevän kävellen.

      Ja arvaa onko Cranberries soinut päässäni koko ajan, jo viikon taas ainakin:)

      Tykkää

  6. Upean sininen taivas! Ja hylkeitäkin vielä, pitääköhän suurennuslasilla tirkistellä tarkemmin tuota kuvaa. Vaikuttaa ihanalta retkeltä, vaikka omakin sydämeni tykyttäisi ehkä vähän kiivaammin tuon korkeuden vuoksi. Polku näyttää kuitenkin aika leveältä.

    Liked by 1 henkilö

    1. Oli todella kiva retki, vaikka välillä hirvittikin. Niistä jyrkimmistä reunoista ei ole sattuneesta syystä edes kuvia, kun piti keskittyä kulkemiseen (ja lapsesta kiinni pitämiseen). Sinänsä polku on ihan kunnollinen, joten kulkeminen on vaaratonta (paitsi ehkä myrskytuulella), järjellä ajatellen siis.

      Se hyljekuva on kyllä vähän koominen, kun kameran zuumi ei riittänyt alkuunkaan, mutta laitoin sen ehkä siksi, etten itse unohtaisi sitä hetkeä:)

      Tykkää

    1. Tämä on kyllä todella kiva retkikohde, lapsetkin tykkäsivät, vaikka nuorempi vähän jo valitteli jalkojaan loppumatkasta. Vierailu kylän jätskibaarissa reissun lopuksi jätti varmaan mukavan maun suuhun:)

      Tykkää

  7. Olipa mukava postaus! Kaunis retkikohde ja ihana kevään orastus jo havaittavissa 🙂 Odotan itsekin sitä, että meidänkin muksu on jo sen verran iso, että voidaan lähteä jalkasin seikkailemaan tuollaisiin maastoihin. Tuo majakka viimeistelee koko maiseman, ihana.

    Liked by 1 henkilö

  8. Irlanti kiinnostaa kovasti. Dubliniin olen ollut menossa jo pari kertaa, mutta aina joku toinen kohde ajanut ohi. Jospa syksyllä yrittäisi uudestaan. Nämä rannikkokohteet kiinnostaa myös. Howth olisi ainakin mukavan lyhyen matkan päässä Dublinista.

    Liked by 1 henkilö

Jätä kommentti