Kun tutustuu uuteen maahan, tulee joskus vähän ahnehdittua. Kun ei vielä tiedä, mihin haluaisi asettua. Onneksi Sloveniassa riittää paljon nähtävää pienellä alueella eli ajomatkat eivät ole kovin pitkiä. Viihdyimme Jerekassa niin hyvin, että olisin mielelläni viettänyt siellä vaikka koko viikon, mutta suunnitteluvaiheessa teki mieli kurkistaa myös Triglavin kansallispuiston toiselle laidalle. Lähdemme siis ajamaan kohti Bovecia.
Iltapäivä on jo pitkällä, kun lähdemme Bledin läheltä Vintgarin rotkosta kohti Vršičin solaa. Tie solaan kääntyy Kranjska Goran kohdalta. Alppihiihtoa seuraavien tuntema hiihtokeskus on myös sievä pieni kylä. Pysähdymme myöhäiselle lounaalle. Istumme terassilla kesäisessä lämmössä ja tarjoilijat kertovat ilmastonmuutoksen merkityksestä Kranjska Goralle. Lumesta ei ole enää varmuutta näillä korkeuksilla.
Tietyöt Vršičin solaan johtavalla tiellä ovat tältä päivältä ohi, joten pääsemme viiden aikaan viimein matkaan. Kun pääsemme korkeimmalle kohdalle 1611 metrin korkeuteen, on Soča-joen laakso jo hämärän peitossa, auringon säteet ylettyvät enää korkeimpien vuorten huipuille.
Saavumme pimeällä majapaikkaamme Supermjau Aparmentsiin. Kolkutamme isäntämme Bostjanin kotiovelle ja hän säntää näyttämään meille paikkoja. Bostjanin vauhdissa on vaikea pysyä, hän selittää yhtenä ryöppynä käytännön asiat, yhteiset tilat ja antaa matkavinkit. Soča-joen laaksossa olisi ulkoilmaihmiselle hengästyttävän paljon tekemistä. Supermjaussa on kasoittain esitteitä ja karttoja, ja jos jotain ei niistä löydy, niin Bostjan kertoo. Täällä voisi viettää viikon.
Me jäämme vain yhdeksi yöksi. Onkohan tässä mitään järkeä?
Seuraavana aamuna löydämme Bostjanin juuri ennen lähtöämme. Aikomuksenamme on lähteä ajamaan kohti etelää ja mietimme parhaita nähtävyyksiä matkan varrelle. Koska vuoret tuntuvat kuitenkin vetävän meitä eniten puoleensa, Bostjan suosittelee meille reittiä pohjoisen kautta.
Aloitamme Mangartin solasta. Ajamme kohti Italian rajaa ja käännymme vuoristotielle ennen sitä. Ylempänä tie on jo virallisesti suljettu, koska alueella ei ole talvikunnossapitoa. Ajamme kuitenkin Bostjanin kehotuksesta eteenpäin, paikalliset käyvät siellä kuulemma retkeilemässä vähän väliä, eikä lumesta ole vielä tietoakaan näin lokakuun 20 asteen lämmössä.
Maisemat tien varrella ovat upeita. Pysähdymme hetkeksi vuohilauman valloitettua tien. Mukavaa, että tukkivat tien hetkeksi, niin saimme tämän hetken nauttia hiljaisuudesta ja mahtavasta näkymästä.
Saavumme Mangartin solaan eli ”satulaan”, jossa tämä Slovenian korkeimmalla sijaitseva tie päättyy isoon luuppiin. Jätämme autot ylimmälle kohdalle. Sola on 2072 metrin korkeudessa, itse Mangart kohoaa 2679 metrin korkeuteen. Vuori on Slovenian kolmanneksi korkein.
Emme ole täällä korkeuksissa aivan yksin. Mangartin huipun suunnalta tulee kaksi saksalaista kiipeilijää, jotka istahtavat puisen pöydän ääreen syömään eväitään. Pian rohkeat alppinaakat piirittävät heidät ja kärkkyvät syötävää. Tuuli on niin kova, että linnut pysyvät vastatuulessa paikoillaan. Ne käyttävät tuulta hyväkseen käsittämättömän taitavasti.
Huipulla tuulee todella navakasti. Vedämme huput päähämme ja kiipeämme kurkistamaan satulan kohdalta alas Italian puolelle. Rinne on jyrkkä sillä puolen, lähes pystysuora, ja raju tuuli lisää pelkokerrointa. Pelkään, että tuuli vie lapseni reunan yli ja vahdin heitä silmä tarkkana. Paniikki ei ole kaukana.
Alhaalla Italian puolella näkyvät Fusine-järvet, joka onkin seuraava etappimme Bostjanin suositusreitillä.
Vuoret ovat kauniita ja aurinko paistaa. Käymme pikaisesti pienellä lumilaikulla tekemässä muutaman lumipallon.
Lähdemme ajamaan takaisin alas ja pysähdymme muutaman kilometrin päässä maisematauolle. Täällä ei tuule lainkaan. On vain mahtavat maisemat, takana komea Mangart ja täydellinen hiljaisuus.
Kyllä tässä on sittenkin järkeä.
Tämä matka tehtiin lokakuun puolessa välissä.
Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa
Matkoja, retkiä, hetkiä 
Henkeäsalpaavan kauniita kuvia! Mikä ihana paikka! Tuli heti hirmuinen ikävä vuoristoon ❤
Rohkenen esittää epäilykseni, että kyseessä oleva ilmailutaituri ei ole rakkain lintuni mustarastas, vaan alppinaakka: https://fi.wikipedia.org/wiki/Alppinaakka
Noita on Sveitsissä parissa kolmessa kilometrissä ihailtu. Taiturimaisia lentokuvioita!
TykkääLiked by 1 henkilö
Mahtavaa, kiitos tästä tiedosta, yritin etsiä tätä, kun minusta ei mustarastas kuitenkaan, ja aina vaan pelkkiä rastaita tuli etsinnöissä vastaan☺
TykkääLiked by 1 henkilö
(Ja muuten, jollen ole maanantaista aivan sekaisin, blogistasi puuttuu kokonaan se vimpain, jolla voisin tilata kaikki uudet juttusi suoraan sähköpostiini. Vai enkö vain löydä sitä???)
TykkääLiked by 1 henkilö
Täältä puuttuu varmasti kaikki vimpaimet ja sun muut. Minä vaan kirjoittelen. Rakennekin on jäänyt miettimättä kokonaan. Yritän perehtyä näihin jossain vaiheessa. Jospa jouluna olisi aikaa😳
TykkääLiked by 1 henkilö
Kaunis kiitos ❤ Haluaisin tilata jutut suoraan meiliini, jottei yhtäkään menisi ohi 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Johanna, mukava kuulla<3 Onhan tämä vähän noloa, kun aloitin aikoinaan blogin kovin harkitsematta ja sellaiseksi se on sitten jäänyt.
Ja nolottaa (ja vähän naurattaakin), että oikeasti menin luokittelemaan tuon linnun rastaaksi, tuosta wikipedia-kuvastakin näkee niin selvästi, että varislintuhan se. Ihan eri mallinen ja isompikin, nokkakin eri värinen. Heh, mutta hyvä, että selvisi. Kiitos vielä, nyt editoin tuon tekstinkin, ettei jää väärää tietoa:)
TykkääLiked by 1 henkilö
Ihanat vuoristomaisemat! Olen viettänyt useita kesiä Unkarissa, ja minua on aina jäänyt vaivaamaan tietty paikka, jossa on kyltti: Ljubljana 402 kilometriä. Suomen mitta-asteikolla se olisi lyhempi kuin matka Helsingistä kotiseudulle Pohjois-Karjalaan, mutta kulkematta se tie on vielä toistaiseksi jäänyt. Ljubljanasta noille vuorille taitaa olla vielä matkaa?
TykkääLiked by 1 henkilö
Slovenia on niin pieni maa, ettei mihinkään ole kovin pitkä matka. Ljubljanasta Mangartin solaan ehkä 140 km. Julisten Alppien itäisille rinteille on vain noin 70 km pääkaupungista. Kannattaa käydä! Ljubljanakin on oikein sympaattinen, tällä reissulla ei vain itsellä ollut oikein kaupunkimoodi päällä, joten vietimme siellä vain päivän.
TykkääTykkää
Tuo alussa kirjoittamasi on niin totta! Kun menee jonnekin ensimmäistä krtaa ahnehtii ja koittaa nähdä kaiken, koska pelko puserossa, ettei pääse uudelleen! Kauniissa maisemissa olette olleet ja varmaan juuri oikeaan aikaan ulkopuolella sesongin.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kyllä täytyy sanoa, että nappiajoitus on ollut reissuissa tänä vuonna, en yhtään haikaile tungoksiin ja helteisiin. Tälläkin reissulla oli aivan täydelliset kelit:) Tuli tosiaan vähän ahnehdittua mutta mitään en silti kadu, näimme hienoja paikkoja. Nyt tiedän mihin jäisin, jos joskus maltan olla paikoillani:)
TykkääLiked by 1 henkilö
Oi joi, nyt vasta löysin juttusi tai eksyin siihen. Onneksi eksyin. Muutaman viikon päästä odottaa Slovenia ja majoitumme pariksi yöksi Kranjska Goraan ja mietin, pitäisikö täällä Mangartillakin samalla käydä. Mika sanoi, että perille vei pelottavin tie, mitä hän on koskaan ajanut. Oliko se?
Voi kun meillä olisi yhtä hyvä tuuri säiden kanssa kuin teillä oli!
TykkääLiked by 1 henkilö
Jos sää on hyvä niin ei mun mielestä paha ollenkaan, ja minähän olen korkeanpaikankammoinen😊. Tie oli hyvässä kunnossa ja maisemat komeat. Kuski tuossa vieressä sanoo, ettei myöskään kokenut sitä pahana.
TykkääTykkää