Lapin ja Pohjois-Norjan kiertomatka, osa 6
Raskas pilvipeite makaa edelleen Kåfjordin yllä, kun lähdemme Norjan ihmeiden ääreltä kohti kotimaata ja Kilpisjärveä. Pysähdyimme vielä kahvilla ja kaupassa Skibotnissa (kveeniksi Yykeänperä).
Birtavarresta Kilpisjärvelle on vain noin 100 kilometriä ja tie Skibotnista Suomeen kulkee kauniin laakson reunalla. Sää selkenee vähitellen. On aika sanoa näkemiin Norjan lumihuipuille ja tervehtiä jyhkeää tasalakista Saanaa, tuota Skandien perimmäistä häntäsuomua, jonka vuoriston lohikäärme on ystävällisesti (ehkä säälistä) heilauttanut Suomen puolelle suomalaisugrien iloksi. Täytyyhän meilläkin olla jotain kiivettävää.
Saavumme majapaikkamme Santa’s Chalet Kilpisjärven pihaan ja odotamme audienssia mökkikylän isännän puheille. Samalla, kun tämä joviaali isäntä ojentaa avaimia ja selostaa mökin tapoja, hän kertoo myös tärkeimmät retkikohteet, reittien olosuhteet ja pituudet. Ymmärrän myöhemmin, että osa tarinoista menee legendan puolelle. Hänen mukaansa muun muassa keski-ikäiset huonokuntoiset lenkkitossutädit olisivat kipaisseet Saanalle ja takaisin 2,5 tunnissa. Minulta siihen menee neljä tuntia, taidan sitten olla rapakuntoinen mummu. Mutta siitä lisää myöhemmin.
Mökki on aivan luksusta norjalaisten leirintäalueiden jälkeen: hulppeasti tilaa, täydellinen varustus ja jopa oma sauna. Hinta-laatusuhde on aivan eri maailmasta, eivätkä nämä maisematkaan hullumpia ole. Norja on ihana ja haluan sinne aina vaan uudestaan, mutta kaikki tuntuu täällä suorastaan ylelliseltä. Yritimme alun perin majoittua Retkeilykeskukseen, mutta se oli täynnä, joten valitsimme tämän uudehkon joulupukkikylän sen kököstä nimestä huolimatta. Mukavuudet tuntuvat hyvältä eikä sekään haittaa, että Kilpisjärven kauppa on tien toisella puolella. Siellä voimme käydä ostamassa evästä ja ihmettelemässä valtaisaa lihatiskiä ja sen äärellä lihavuoria hamstraavia norjalaisia. Nyt lähtee pekonia koko suvulle ja kuukauden jauhelihat mukaan sunnuntain shoppailuretkellä.
Nyt emme kuitenkaan lähde valloittamaan Saanaa vaan palaamme autolla hieman Norjan suuntaan Retkeilykeskuksen kohdalle ja astumme Malla-laivaan illan viimeiselle reissulle kohti kolmen valtakunnan rajapyykkiä.
Hätiköity lähtö Etelän pelleiltä.
Erehdymme laskeutumaan Mallan peräkammariin puolen tunnin matkan ajaksi. Ilta on lämmin ja laivan takaosa on kuuma kuin sauna ja täynnä kärpäsiä. Vieressä muriseva moottori takaa viimeistään sen, että lohtusuklaat on kaivettava esiin jo tässä vaiheessa retkeä. Nelihenkinen ruotsalaisperhe istuu kanssamme kärpäskamarissa. Minä vedän repusta pienen levyn Fazeria, he kaivavat ison levyn Marabouta. Aina ruotsalaisilla on enemmän. Mutta meillä onkin parempaa.
Nousemme laivasta ja huomaamme heti, että lähdimme liian kiireellä. Ajatus ei tainnut pysyä mukana. Heti rannassa kimppuun iskee Lapin ilmavoimat, mäkäräiset maanpinnalta ja hyttyset ilmasta. Olin hätäisesti napannut lapsille hyttyshatut mukaan. Niistä huolimatta nuorempi kiljuu, joten tällä matkalla kuluu runsaasti suklaata ja keksejä. Mies on matkassa lyhyillä housuilla ja mäkärien jäljet sen mukaiset. Ilta on suorastaan kuuma, mikä tekee olon vielä tukalammaksi. Onneksi löydän repusta pienen puuvillahuivin, jolla voin suojata korvani jatkuvalta ininältä.
Olemme yleensä hyvin hitaita patikoijia, mutta tällä reissulla emme juuri pysähtele vaan etenemme koko ajan, huitoen. Muutaman kuvan yritän saada, vaikka pysähtyessä meinaa hermo mennä.
Matkaa kolmen valtakunnan rajapyykille on yhteen suuntaan kolme kilometriä ja aikaa Malla-laivan lähtöön on kaksi tuntia. Yhtään ylimääräistä ei tässä kahdessa tunnissa ole, ainakaan meille. Hetken ehdimme perillä pikamatkailla eli hyppiä rajapyykin ympärillä kulkevilla pitkospuilla valtion rajojen yli.
Lähdemme hikisinä ja hiljaisina kulkemaan samaa polkua takaisin. Ruotsalaisperheellä on pienemmät lapset ja he kulkevat vielä hitaammin. Onneksi Marabou-levy on iso. Ehtivät onneksi hekin Mallan matkaan.
Lapin maakuntakukka kullero ja kurjenkanervat loistavat värikkäinä.
Kamala reissu siis, ja samalla aivan ihana. Reitti on kiva ja maisemat ovat upeat. Täällä sielu lepäisi ja nauttisi joka sekunnista jos nuo inisevät penteleet suvaitsisivat antaa hetken rauhan. Tänne on joskus palattava, mutta räkkäaikaa en kenellekään suosittele, ainakaan ilman peittäviä vaatteita, verkkohattuja ja hyttysmyrkkyjä.
Palaamme Koltalahden rantaan ja nousemme tällä kertaa Malla-laivan kannelle. Kapteeni odottelee vielä varmuuden vuoksi hetken mahdollisia myöhästyjiä, sillä tämä on illan viimeinen vuoro. Kun pääsemme vauhtiin, ötökät jäävät taakse. Huokaamme helpotuksesta, nautimme maisemista ja viileästä ilmavirrasta nyt täysillä. Vähän jo naurattaa.
Tämä retki tehtiin heinäkuun lopussa. Seuraavassa osassa kiivetään Saanalle.
Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa
Matkoja, retkiä, hetkiä 
Voi Kilpisjärvi. Tuonne rajapyykille mieleni halajaa. Onpa polkuun iskenyt melko urat. Ja mäkäräiset ei ehkä kaikkein kivointa seuraa hikisellä matkalla.
TykkääLiked by 1 henkilö
Juu, matkaseura oli melko ärhäkkää. Jonain muuna vuodenaikana aivan ihana retkikohde😊
TykkääLiked by 1 henkilö
Voi miten kauniita maisemia, mutta nuo hiivatiin ’kuppaavat ilmavoimat’ ovat saaneet toistaiseksi pysymään poissa kesäisestä Lapista. Josko sitä vielä rohkenisi visiitille kunnon hyttysmyrkkyjen ja reippaan vaatekerroksen kanssa – unohtamatta sitä Fazerin sinistä, joka on toimiva lääke tilanteeseen kuin tilanteeseen ! 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Seuraavan päivän Saanan-reissulle osasin jo varautua paremmin, eikä ötököiden määräkään ollut siellä yhtä paha, joten kannatti kuitenkin mennä😊 Ihmettelen vaan sitä, ettei Norjan puolella ollut tuota riesaa ollenkaan, mistä lie johtuu..
TykkääTykkää
Hei kiitos tästä matkatarinasta, paljon apua kun omaa reissua suunnittelemme. Hyttyset ja itikat on huomioitu mutta mietin, että millainen tuo polku on. Meillä on reipas 4 v joka jaksaa potkupyörällä vaikka minne, mutta pystyykö tuossa mennä potkupyörällä? Toinen vaihtoehtio että kannan rinkassa mutta poika kun on niin menevä niin ei viihdy hirveän hyvin enää paikallaan. Kyselee haije
TykkääLiked by 1 henkilö
Äkkiseltään ajattelisin, että ottaisin molemmat mukaan. Polku muistaakseni ihan polkua välillä, lopussa varsinkin, mutta jos potkupyörää jaksaa kantaa välillä ja lapsella kärsivällisyyttä potkutella epätasaisella, niin voisi toimia. Ja reppu varmuuden vuoksi, jos väsähtää. Me ja tuo ruotsalaisperhe, jolla tosiaan aika pienet lapset, selvittiin suklaan voimalla:) Aikaa oli meidän tahdille tosi vähän, mutta se olikin päivän viimeinen lähtö.
TykkääTykkää